Natsi sotsi

Olin tietysti hämmästynyt, että eduskunta vaalivilkkaudessaan riehaantui, kun pääministeri sanoi opposition edustajia epäisänmaallisiksi.

Niinpä sain taas arvokasta tietoa. Sana todella on latautunut. Siitä kertovat eiliset kommentit.

Minulle ”kunnia – isänmaa” etenkin kiveen hakattuina ovat molemmat lievästi vastenmielisiä termejä hyvin yksinkertaisesti syystä. Niitä on käytetty niin paljon väärin.

Kritiikki alkoi vuosituhansia sitten. Tohtori Samuel Johnson loi 1700-luvulla lentävän lauseen ”isänmaallisuus on roiston viimeinen veruke”. (Patriotism is the last refuge of a scoundrel.)

Sanasta ”kunnia” mieleeni tulee islamiin liitetty ”kunniamurha” tai natsien ”Blut und Ehre”, veri ja kunnia.

Kansallisuus tuo muistuman sanasta ”epäkansallinen” (Unvölkisch), joka riitti sotasaksassa ampumisen perusteeksi, ja sanan ”epäamerikkalainen”, joka oli 1950-luvun alussa raskas ja vaarallinen soimaus (unamerican activity).

Onneksi en ole tavannut sellaisia sanoja kuin ”epäsuomalainen”. Perussuomalaisten itselleen ottama nimitys on hiukan lapsellinen. ”Peruskahvi” tarkoittaa nykyisin jotain muuta kuin espressoa tai lattiea (”regular coffee”). Sitä vastoin ”perusoikeus”, joka on melkein sama asia kuin ihmisoikeus, on korkea asia.

Kansallisuusaatteesta eli nationalismista on kirjoitettu erinomaisia kirjoja myös suomeksi. Itse sana on yllättävän nuori. ”Nation” – espanjan kielestä levinneenä, tarkoitti mm. yliopiston osakuntaa (”Nylands Nation”), ja sitten siitä tuli poliittinen haukkumasana. Agathon Meurman kirjoitti vähän tunnetussa arvostelussaa ”Seitsemästä veljeksestä”: ”Tämä ei ole se Suomen kansa, jonka minä tunnen”. Muunnelmia on esitetty mm. ”Tuntemattomasta sotilaast ja” ja ”Juhannustansseista”.  Jotkut ihmiset haluavat määrätä, mikä on kansallista ja mikä ei.

Jotkut kommentoijat erehtyivät puhuessaan tasa-arvosta. Sotasaksassa natsit olivat tasa-arvoisempia kuin muut, ja heidän puolueensa nimi oli ”kansallissosialistinen työväen puolue”. Stalin muutti mielensä sodan aluettu ja jätti maailmanvallankumouksen hyvin vähällä alkaen korostaa ikuista äiti-Venäjää – vaikka asukkaista oli jo silloin puolet muita kuin venäläisiä.

Minulla Suomi kaikkineen on kaukana ihanteesta mutta samalla minulle paras maa. Haluan asua täällä ja kuolla täällä. Jollekin toiselle jokin toinen maa voi olla se paras. Kaiketi paljon riippuu kielestä ja lapsuuden kokemuksista.

Kansanmurha (genocide) oli sotien jälkeen käyttöön tullut termi, joka esiintyi myös valtio sopimuksissa. Kun se on aika kömpelö, sen rinnalle nousi ”joukkotuhonta”. Kansallismurhien historia ulotetaan usein Karthagon hävittämiseen, mutta itse asiassa Vanha testamentti on täynnä verenhimoista yllytystä joukkotuhontaan. Termiä muutettiin varmaan samasta syystä kuin murhapoltosta tuli rikoslaissa tuhopoltto tai tuhotyö.

Yhden asian haluaisin vielä kuulla kommentoijilta. Miksi heidän kommenttinsa lipsahtavat hanakasti somaleihin tai etiopilaisiin. Suurin maahanmuuttajryhmä näitä yli kymmenen kertaa suurempi on venäläiset, virolaiset tässä yhteydessä heihin luettuna.

Venäläisistä meillä on kokemuksia, eivätkä ne ole järkiään hyviä. Mielestäni nykyisten kanssa tulee pois tiehensä toimeen, ja meillä on paljon yhdistäviä piirteitä, kukaties enemmän kuin ruotsalaisten kanssa.

Suomalaisilla on joukko sellaisia kauniita piirteitä, joita Topelius käski Maamme-kirjassaan meidän viljellä – olemme hiukan yksikertaisia  mutta luotettavia, ja valitettavasti hiukan viinaan meneviä.

Nato-optio on osoittautunut vaikeaksi. Eikö olisi helpompi yrittää liittyä Venäjän federaatioon? Karjalan kysymyskin ratkeaisi kerralla.