Mielenmuutos

Facebook-kaverini Vili Lehdonvirta on lähettänyt pitkin päivää tietoa Japanin maanjäristyksestä, tsunamista ja ydinvoimaloista. Vili on HIITin miehiä ja asuu tällä hetkellä Japanissa vierailevana tutkijana Tokion yliopistossa. Tutkimuslaitoksella meillä on suljettu keskusteluohjelma Yammer. Siinä asianomainen ei ole mukana.

http://vili.lehdonvirta.com/en/

Vili väitteli virtuaalisesta omaisuudesta ja hänellä on ainakin yksi yhteisjulkaisu meidän HIITin täysjuristien kanssa.

Berkeleyssä nyt olevan miehemme Kaitsun vaimo Léa on kirjoittanut ”seinälleen” Facebookiin lähestyvästä tsunamista 4 tuntia sitten.

Mielenmuutoksen aiheutti tietenkin Tunisia ja median jatkuva toistelu sosiaalisen median merkityksestä. Koska esimerkiksi matkapuhelimet ovat osoittautuneet jokseenkin olemattomaksi avuksi suuronnettomuuksissa, en ole välttämättä ottanut asiaa täydestä. Facebook ja hiukan arvoituksellinen ”sosiaalinen media” tuli muotiin elokuvan mukana. Runsaan kymmenen tällä alalla viettämäni vuoden aikana jokseenkin moni asia on tullut muotiin ja kadonnut. Lisäksi ala on täynnä vääriä messiaita.

Tässä ja nyt muutan mieleni. Facebookin verkkoyhteys onnistuu sittenkin vähemmällä, ja välttämätöntä tietoa saa suoraan. Internet kuitenkin syntyi aikoinaan ydiniskuja ajatellen. On sääli, että olemassa olevat satelliittipuhelimet ovat jääneet harvinaisiksi ja erittäin kalliiksi. Sen syyt ovat suureksi osaksi sotilaallisia. Toisin sanoen ellei älypuhelin löydä yhteyttä, niin siinä sitten ollaan.

Ehdotuksena innovaatioksi matkapuhelimen yhdistämistä kiinteään verkkoon, esimerkiksi nettikahvilan USBiin tai suoraan kaapeliin olisi helppo kohentaa, ja juuri tässä asiassa iPhone on huono.

Maanjäristystilanteissa matkapuhelin on hyvä. Kaikki eivät tiedä, että puhelimen eli siis henkilön, jolla on puhein taskussa, pystyy peilaamaan, vaikka siinä ei olisi virta päällä. Jos virta on kytkettynä, laite löytyy senttien tarkkuudella.

Tämä on ehkä se päivä, jolloin asiasta on syytä muistuttaa, koska keskustelu liikkuu aika yksitoikkoisesti väärinkäytösten valvonnassa.

Joissakin köyhissä maissa on hyvä keino. Kännykällä kaksi soittoa on kyllä, yksi on ei. Toinen tahtoo tietää jotain tavallista ja tärkeää – tuletko tänään. Vastaukset ovat ilmaisia, kun on sovittu, että toinen ei vastaa. Myös hälytyskerroilla voi koodata kaikenlaista.

Tämä keinon osaavat varmaan kaikki. ”Kun tulen hakemaan lapsenlapsia ja olen minuutin päässä, soitan kerran. Älä vastaa.”

Tämähän riittää käytännössä.

Huvittavaa. Sama idea kuin vanhassa iskelmässä ”Vedä lippu salkoon”. Siis jos saa poiketa likan luona.

Facebookin kiittelesen syy on kai selvä – jos saa viestin läpi omalle sivulleen, se menee suoraan kaikkien kaverien näkyviin. Jos viesti on vakava, suuri osa näistä lähettää sen omille kavereilleen tai mediaan.

Minulla näyttää olevan Ylen ja MTV3:n uutisvirta auki FB:ssä.

Olen jo kirjoittanut tämän mutta toistan. Facebook ei ole pelkästään alaikäisten turhanaikaista kälättämistä. Sen käytöstä voi päättää suhteellisen pitkälle itse ja siitä voi olla paljonkin sekä hupia että hyötyä. – Asian vierestä: kummallisen hyödyllinen hakukone Googlen rinnalle on DeeperWeb, etenkin kun hakee englanniksi. Se näyttää sanapilven ja suoraan Wikipedian, uutiset, Answersin jne. Ei maksa mitään. Kannattaa kokeilla.