Yritän hiukan avartaa perustuslakikysymystä ja arvailla korkeimman oikeuden presidentin kummallisia puheita, joihin kuului myös maininta, ettei korkein oikeus voi omasta aloitteestaan purkaa ratkaisua. Ei tule kysymykseen, taisi olla vastaus. Tavallisestihan tuomioistuinten presidentit eivät anna maksutonta oikeusapua, eivätkä varsinkaan virheellistä. Hakijan pyynnöstä, mitä ei siis kysytty, korkein oikeus voi purkaa ilmeisesti väärään lain soveltamiseen perustuneen ratkaisunsa.
Se on harvinaista eikä ole tässä asiassa ajankohtaista, koska pysäköintijutun ratkaisu ei perustu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. ”Ilmeisesti” on lakikielen monia kaksimielisyyksiä. Yleiskielessä se tarkoitta monesti ”kukaties, mahdollisesti”. ”Minun täytyy ilmeisesti viedä roskat, kun täällä haisee.” Lakikielessä se merkitsee ”päivänselvästi”. Asiaa ei siis ole ratkaistu mutta virhe on enemmän kuin todennäköinen. Joskus on käynyt niin, että on sovellettu äskettäin kumottua lakia. Sellainen virhe on ”ilmeinen”.
Esko Seppänen olisi mainio kirjailija, jos hän osaisi kirjoittaa. Aivan tavattoman älykäs, laajatietoinen, nopealiikkeinen. Hänen moneskymmenes kirjansa ”Oma pääoma” on aikamoinen luku-urakka, koska suihku menee vähän väliä reisille ja lukija joutuu jatkuvasti suremaan oman käsityskykynsä rajallisuutta ja ymmärryksensä himmeyttä.
Seppänen rinnastuu Timo Soiniin, mutta Soini on parempi. Eilen televisiossa hän oli aivan uskomattoman hyvä. Iskulauseet ja katteettomat yleistykset menevät parhaiten läpi, kun niihin sekoittaa sopivan määrän selkeää totuutta. Seppäsen ”reaalikapitalismi” on mainio letkaus tai ”huuli”, kuten muuan oikeistodemari aikoinaan niitä nimitti, kunnes sitä ajattelee. Reaalisosialismin takana oli väitetty ajattelumalli, ideologia. ”Reaalikapitalismin” takana on Seppäsenkin mukaan vain hintateoria eli primitiivinen ajatus, että kysyntä ja tarjonta määräävät hintatason. Tämä taas ei taida liittyä sanottavammin kapitalismiin eli pääomaan tuotannontekijänä.
Seppäsen kirjassa on kymmeniä tärkeitä tietoja ja huomioon otettavia väitteitä, joita siis joutuu metsästämään tekstiryteiköstä. Kohta lukijalla on sama tunne kuin etsiessä kotiavainta vattupehkosta.
Mielestäni tärkeimpiä Seppäsen huomioista on raaka valtataistelu EU:n sisällä. Meillähän keskustellaan vain kyllä EU tai ei EU. Millainen EU ei monia kiinnosta, emmekä me enää sille asialle ehkä paljon mahda.
Ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle pyyhkeitä toistuvasti ja nähdäkseni syystä. Todellinen mörkö on, kuten Seppänen selostaa kirjansa lopulla, EU-tuomioistuin (Euroopan unionin tuomioistuin), joka uuden perussopimuksen eli Lissabonin sopimuksen nojalla voi sivuuttaa kansallisen lain, myös perustuslain, ja kansallisen tuomioistuimen päätöksen, myös korkeimman oikeuden.
Pieneltä ja kodikkaalta vaikuttavan pysäköintiriidan takana häämöttää suuri ja mahtava palveludirektiivi 2006/123/EY. Sen ulkopuolelle on jätetty 12 alaa, joista yksi on julkisen vallan käyttöön liittyvä toiminta. Muita ovat esimerkiksi yksityiset turvapalvelut.
Nyt siis Suomen korkein oikeus on tehnyt ratkaisun, jossa jutussa esitetyn kaltaisissa tapauksissa palveludirektiivi soveltuu ja esimerkiksi kokonaan toisesta EU-maasta johdetun firman toimintatapoihin kajoaminen voisi teoreettisesti päätyä EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuon tuomioistuimet ratkaisut esimerkiksi työmarkkakysymyksissä eivät ole erikoisen rohkaisevia. Se näyttää myös kovin hanakalta lisäämään omaa valtaansa.
Eduskunnan nyt tekemä päätös taas tarkoittaa, että kysymys on kansallinen, kotimaisten viranomaisten hoidettava. Tai yksityisten.
Sitä en rupea arvailemaan julkisesti, mitä kaikkea tämän takana on piilossa. Työvoiman liikkuvuudesta puhutaan jo peruskoulussa, tai ainakin lukiossa, mutta palvelujen tarjoamisen sijoittautumisen ja vapauden edistäminen ei liene kovin tunnettu asia.
Palveluja ovat muun muassa vähittäiskauppa ja koulutus ja kaikkinainen huolto- korjaus- ja rakennustoiminta. Esimerkiksi IT-alan työpaikkojen säilyttäminen Suomessa voisi olla käytännössä niiden täyttämistä EU-kansalaisilla. Olen häpeissäni että puhun samaa asiaa kuin Seppänen ja Soini. Mutta kun tiedän, että esimerkiksi perustuslakikontrolli on Luxembourgissa toisenlaista kuin Arkadianmäellä tai Espalla, ei auta. Mansikka, ei mustikka.
PeV:n kanta on mielestäni valiokuntamitat täyttävä eli aivan normaalisti ja hyvin perusteltu (on mm. viittaus 4 aikaisempaan rinnasteiseen tapaukseen ja jopa oikeuskirjallisuusviittaus). Sen sijaan mm. blogisti Virolaisen kannattama KKO 2010:23 on kriittisensä osan puolesta yhdellä virkkellä "perusteltu" eli tokaistu. Eli KKO:n mukaan kiinteistönomistajan vallasta "määrätä" tieliikennelain 28.2 §:n mukaan alueensa käytöstä KKO tekee yhdessä sivulauseessa aikamoisen hypyn ja vain ilmoittaa, ettei julkisen vallan käytön sääntely siten estä myöskään kiinteistönomistajaa asettamasta sopimusehtoja ja määräämäämästä sopimusrikkomuksen ehtoja.
VastaaPoistaSen sijaan KKO:n kumoama Vantaan käräjäoikeus oli pohtinut hyvin pro & contra erisuuntaisia argumentteja. Samoin hovioikeus oli antanut hyvin perustellun vaihtoehdon käsitellen mm. aikaisempaa hallinto-oikeuden kunnallista pysäköinninvalvontaa koskevaa tapausta. Mutta jostain syystä tällä kertaa Virolaista pro&contra-miehenä tosi hyvin tyydyttää KKO:n yhden virkeen tokaisu.
En myöskään ymmärrää KKO:n presidentin arvostelua PeV:n huonolaatuisuudesta. Pata kattilaa soimaa pikemminkin.
Voisiko aateliston kiinnostus turvapalvelubisneksiin selittyä sillä, ettei niitä EU-direktiivi kenties vaadi kilpailuttamaan, ainakaan yhtä avoimesti kuin yleensä julkisia hankintoja?
VastaaPoistaNäinä myrskyisinä aikoina ollaan kaikkien vaikuttajien turvapalveluja tarkistamassa.
(Virala on Ehrnroothien sukukartano Janakkalassa).
Seppänen siis on aiemman jatkoksi esimerkki loistavasta verbaalikosta, joka ei ole kirjallisesti vastaavalla tasolla.
VastaaPoistaEn lukenut Kemppisen tekstin kuin kymmenen kertaa; oliko Koskelo hänestä purkuasiassa (KKO:n mahdollisuus omasta aloitteesta purkaa lainvoimainen tuomio riita-asiassa) oikeassa vai väärässä? OK:n perusteella ilmeisesti oikeassa? Hyvinkään kirjoitettua ei ole aina helppo lukea.
Turvatimi - Ehnroothien erään haaran Atine on ollut yhtiön (ent. Menire) pääomistaja jo vuosia.
VastaaPoistaAd Rienzi: Seppäsestä: kyllä. Vertauskohtia löytyy parhaista kirjailijoista. Tähän voitaisiin palata rauhallisemmassa vaiheessa. Puhuimme asiasta viime viikolla. Hyvin usein kirjoittaminen on parhaimmille vaikeaa - ja pitää olla. H.T. Klamin ällistyttävää lahjakkuutta tuskin kukaan kieltäisi - mutta kun Hannu-parka ei juuri koskaan malttanut kirjoittaa tekstejään valmiiksi asti.
VastaaPoistaMinun tekstini luit tältä osin juuri oikein. Koska pointti oli nyt EU-tuomioistuin, halusin jättää asian ilmaan. Se kysymys, johon Koskelo vastasi, oli tietenkin ali pääsykoetason. En halua jatkaa moittimista mutta itse olisin varmaan vastannut: ei omasta aloitteestaan muta hakemuksesta.
Jään vähän miettimään, mitä toimittaja ajatteli. Eivätkö maallikot tiedä, että mikä tahansa tuomion muuttaminen tuomioistuimen toimesta OK:n mainitsemia "erhekirjoituksia" lukuun ottamatta olisi raskaimman luokan virkarikos?
Halkusin siis kirjoittaa epäselvästi. Mielestäni viimevuotinen ratkaisu on lukossa kaikilta ja joka suuntaan. EU-tuomioistuimeen se ei uusilla säännöilläkään kelpaisi; päinvatsaiseen suuntaan mennyt ratkaisu olisi voinut kelvata. Ja sen sanoin selvästi. Soveltuuko palveludirektiivi?
Ensimmäisen anonyymin vuodatus herättää lähinnä vain hymyilyä; vai oikein viittaus "jopa" oikeuskirjallisuuteen!
VastaaPoistaMinusta perustuslakivaliokunnan kanta oli erittäin niukasti ja heikosti perusteltu, tyypillistä fasadiperustelua.
Lainaan tähän äsken omaan blogiini tullutta kommenttia, jossa ollaan asiasta samaa mieltä:
"Mutta se ihmetyttää, miten Sasi voi sanoa, että perustuslakivaliokunta pohti asiaa erittäin tarkkaan. Ainakaan se ei käy millään tavalla ilmi perustuslakivaliokunnan lausunnosta. Ne muutamat rivit, joissa varsinainen kannanotto oli, koskivat lähinnä sitä, voivatko yksityiset käyttää hallintovaltaa.
Itse ymmärtäisin perusteellisuudella sitä, että lausunnossa olisi pohdittu laajasti sakotusta, omistusoikeutta, sopimusvapautta yms. Ja tehty näiden perusteella perustuslaillinen arvio.
Nyt lausunnossa oli käsitelty asiaa vain sakotusnäkökulmasta ja viranomaisvallan antamisesta yksityisille. Eihän tuo ole kuin pieni osa koko juridista kokonaisuutta.
Vertailun vuoksi voisi ehkä todeta, että perustuslakivaliokunnassa on tällä hetkellä käsiteltävänä myös kysymys siitä, voiko yksityinen lääkäri määrätä henkilön pakkohoitoon. Tässä kysymyksessä näen jo huomattavasti enemmän viranomaisvallan käyttöä kuin pysäköintimaksujen perinnässä. Lakiesitys kuitenkin rauennee vaalien vuoksi".
---
Valiokunnan lausunto oli käsittämätön mm. sikäli, että sinä yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuva valvontamaksu on rinnastettu muitta mutkitta vapaudenriistoon, kurinpitorangaistukseen ja uhkasakon asettamiseen! Täysin outo rinnastus!
Puheenjohtaja Kimmo Sasin lausahdus jonka mukaan "valiokunta pohti tarkkaan päätöstään (HS 6.3.), on ylittänyt uutiskynnyksen.
Mutta eihän tuollaisella jälkikäteisellä lausunnolla ole minkäänlaista merkitystä. Se on tyypillistä poliitikon puhetta, jota meidän vain olisi uskominen.
Sasi on pitänyt valiokuntaansa tuomioistuimena mm. Vanhas-prosessinyhteydessä. Sasi ei näytä tietävän ja ymmärtävän, että nykyisin tuomioistuinten on, kuten on sattuvasti sanottu (Aulis Aarnio), "ansaittava arvovaltansa joka päivä uudelleen."
Tosin sanoen tuomioistuimen samoin kuin perustuslakivaliokunnan lausuntojen ja päätösten "hyvyyttä"" ja oikeellisuutta tulee arvioida ainoastaan perustelujen valossa ja mukaan, ei valiokunnan muodollisen arvovalta-aseman perustella. Seikkaperäiset ja ymmärrettävät perustelut vakuuttavat lukijan ratkaisun oikeellisuudesta, heikot ja niukat perustelut herättävät vain ihmetystä.
Jos lausunto tai päätös on huonosti perusteltu, ei sitä tule sellaisenaan tietenkään hyväksyä. Jälkikäteiset naiivit selittelyt päätöksen "tarkkaan pohtimisesta" ovat täysin merkityksettömiä.
Seppäseen ei voi luottaa, jos on lukenut häpeällisen Suomi, Itä ja Villi Länsi -kirjan. Siinä tämä kommari käy taisteluun Viron kansan vapauspyrkimyksiä vastaan liioittelemalla ja vääristelemällä. Kirja ilmestyi myös eestiksi -- neuvostoliiton hallinnon avustuksella tietenkin.
VastaaPoistaVirolainen ei tainnut nyt "hoksata" perustuslakivaliokunnan perusteluissa "jopa" oikeuskirjallisuuteen tehdyn viittauksen sarkastista tarkoitusta.
VastaaPoistaEikä ennen kaikkea sitäkään, että - olkoonkin ettei PeV:nkään lausunto ole maailman kattavimmin perusteltu - vielä PeV:n lausuntoa huomattavasti vähemmän perusteltu on KKO:n ratkaisu sen osalta, että siinä vain yhdessä virkkeessä todetaan heittona, ettei kyse ole merkittävän julkisen vallan käytöstä.
Eli pata kattilaa soimaa. Parasta olisi, jos arvovaltaiset tahot KKO ja PeV oikeasti kävisivät dialogia, jossa parhaat argumentit voittaisivat. Nyt jää molemmissa suhteissa kaipaamaan valtiosääntötuomiointa.
KKO olisi toki voinut perustella tarkemmin kantaansa, jonka mukaan parkkimaksussa ei ole kyse julkisen vallan käytöstä.
VastaaPoistaTarkempia perusteluja ei ilmeisesti kirjoitettu siksi, että KKO:n mielestä asia oli muutoinkin täysin selvä.
KKO:n tuomio oli äänestyspäätös (3-2), mutta on syytä huomata, että po. kysymyksen osalta eli julkisen vallan käytön kohdalla ratkaisu oli yksimielinen.
Perustuslakivaliokunnan kanta ei ole tuomioistuimia sitova, sillä ehdottomasti sitova oikeuslähde on ainoastaan kirjoitettu laki. Lausunto koskee sitä paitsi ainoastaan nyt hylättyä lakiesitystä, ei nykyistä oikeuskäytäntöä, johon valiokunta ei edes voi ottaa kantaa. Heikosti perustellun lausunnon tulkintavaikutus on vähäinen.
Voisiko Suomi vaikuttaa omilla sisäisillä viranomaisohjeillaan palvelualan "työmarkkinakysymyksiin". Nykyisin näitä ongelmia nousee viranomaiskäsittelyyn, koska yksittäisistä tapauksista ei saada käytettävissä olevista asiakirjoista riittävää selkoa. Työsopimuksia ei ole laadittu, tehtyjä tunteja ei ole kirjattu, työaikaseurantaa ei ole pidetty, palkkojen maksuista ei ole asianmukaisia tositteita, onko vero- ja muut julkisoikeudelliset velvoitteet maksettu. Näissä jutuissa "hyvälle" talousjuristille jää monenlaisia väännön paikkoja, millä asiat saadaan ajettua EU-tuomioistuimeen asti.
VastaaPoistaJos nämä toimet olisi ohjeistettu riittävän selkeästi eli jokainen tietäisi, miten tulisi toimia, ei niitä voisi asianajajat vääntää ja kääntää, kuten nykyisin enenevässä määrin tapahtuu.
Englantilaisessa oikeuskäytännössä oleva tapa, jonka mukaan sopimus syntyy vasta käsirahan maksamisella, on ehkä saanut alkunsa tilanteessa jossa kaupunkien älyköt huijasivat ymmärtämättömiä maalaisia pelkästään esittämällä väitteen sopimuksen syntymisestä.
VastaaPoistaKun sopimuksia ei tehty kirjallisena, tarvittiin jokin tapa jolla vahvistettiin tapahtuma. Myös käsirahan maksajalla oli tällöin intressi identifioida itsensä ja tunnustaa sopimus koska muuten olisi varmasti menettänyt tuon rahan.
Suomessa taasen on luotettu "miehen sanaan". Tämä luottamus ei sovellu perusteeksi silloin, kun yleinen rahvas on laajasti toisena sopimuskumppanina.
Kuka tahansa narri ei voi antaa miehen sanaa, joten on täysin luonnollista ajatella, että pelkästään pysäyttämällä tai pysäköimällä auto mitään sopimusta ei synny.
Kuluttajansuoja on yksi esimerkki siitä sääntelystä johon on mentävä, kun kenelle tahansa tarjotaan suuret määrät yksittäisiä ja pieniä kauppasopimuksia vapaasti solmittavaksi.
Ad K-Veikko: Brittien käsirahan takana on "consideration", roomalaisen oikeuden "interest", joka ei tarkoita korkoa, vaan havaittavaa syytä sopimusen tekemiseen. Saksassa taas lähtökohtana on osapuolten lupaus.
VastaaPoistaSuomessa KKO sivuutti tulkitessaan reaalisopimusta Oikeustoimilain pääsäännön, jonka mukaan sopimus syntyy tarjouksella ja sen hyväksyvällä vastauksella. Ajatus on hiukan toinen kuin Keski-Euroopassa ja Englannissa.
Pötypuhetta! KKO ei sivuuttanut päätöksessään 2010:23 OikTL:n pääsääntöä, vaan pohti sitä ja sen soveltuvuutta, kuten alla olevasta KKO:n tuomion perustelukappaleista selviää:
VastaaPoista-----
"12. Laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki) säännellään muun muassa lain soveltamisalaan kuuluvien oikeustoimien tekemistä. Yhteiskunnallisen kehityksen sekä tavaroiden ja palveluiden vaihdannassa käyttöön otettujen uusien menettelytapojen myötä on jo melko pitkään jouduttu havaitsemaan, ettei kaikkia esiin tulevia sopimuksen syntymiseen liittyviä tilanteita kyetä selittämään oikeustoimilain perinteisellä, tarjoukseen ja siihen annettuun vastaukseen perustuvalla mallilla. Tällöin on voitu turvautua joko päättelyyn, joka lähtee tahdonilmaisuja koskevista oikeustoimilain periaatteista, mutta soveltaa niitä uusien tilanteiden vaatimalla tavalla, tai sitten päättelyyn, jossa sopimuksen syntyminen liitetään ulkonaisiin tunnusmerkkeihin, jotka ilmenevät osapuolten toiminnassa tai sen yhteydessä. Tällöin osapuolten toimintaa tarkastellaan siltä kannalta, millainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla objektiivisesti tarkastellen tyypillisesti osoitus sopimussuhteen syntymisestä tai sitoutumisesta noudattamaan tiettyä järjestelyä. Tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä voi siis johtaa siihen, että sopimuksen ja siihen perustuvien velvoitteiden katsotaan olevan olemassa ilman, että turvaudutaan yksinomaan tahdonilmaisun käsitteeseen ja siihen nojautuvaan perusteluun.
13. Esimerkkeinä sopimuksista, joiden syntymisen edellytysten tarkasteluun oikeustoimilain periaatteet tuntuvat riittämättömiltä, on usein mainittu muun muassa erilaisia teknisiä välineitä, kuten automaatteja hyväksi käyttäen tehdyt sopimukset sekä sellaiset sopimukset, joita tehdään päivittäin ja toistuvasti suuria määriä ja jotka keskeiseltä sisällöltään ovat aina samanlaisia. Tällaisina sopimuksina on pidetty muun muassa ajoneuvon maksullista pysäköintiä koskevia sopimuksia.
14. Maksulliselle pysäköintialueelle pääsy on usein järjestetty niin, että sinne ajaminen edellyttää ajamista erityisestä portista, ja portin kautta poistuminen vaatii maksun suorittamisen. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on toinen: pysäköinnistä ei peritä aikaan perustuvaa korvausta, vaan pysäköinti on eräin poikkeuksin kielletty, ja kiellon vastaisesta pysäköinnistä peritään kiinteämääräinen valvontamaksu. Tällaista tilannetta ei voida pitää ajoneuvon kuljettajan kannalta yllättävänä tai poikkeuksellisena. Varsinkin isoissa asutuskeskuksissa pysäköiminen vaatii jatkuvasti sitä koskevien merkkien seuraamista ja on usein maksullista. Kiellon vastainen pysäköinti yleisellä kadulla voi johtaa pysäköintivirhemaksuun. Ajoneuvon kuljettajan täytyy myös tietää, että pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Se, että yksityisen alueen omistaja asettaa tätä tarkoittavat omat kieltomerkit ja liittää kiellon vastaiseen pysäköintiin yksityisen valvontamaksun, voi saada aikaan sellaiset olosuhteet, että henkilön, joka kiellon vastaisesti on pysäköinyt ajoneuvonsa alueelle, katsotaan olevan sopimusperusteisesti velvollinen suorittamaan ilmoitetun valvontamaksun."
Ad Omnia: KKO aloittaa fasadiperustelulla, mutta jättää oikeustoimilain tulkinnan kesken. Sopimuksen taustalla on velvoittautuminen eli normit, joista osapuolet sopivat (luovutan tavaran - sinä maksat).
VastaaPoistaKKO hyppää delikti- eli rikkomusvastuuseen, joka perustuu muun normin rikkomiseen (talonmies jätti jäisi kadun hiekoittamatta - ohikulkija kaatui ja rikkoi luitaan).Kohdassa 14 pouhutaan kielloista ja valvontamaksusta. Tämä on deliktivastuuta.
Asiasta on laaja kirjallisuus, ja etenkin joukkosopimuksen ja neuvottelulsopimuksen ero on pohdittu. Meillä on Mika Hemmon Sopimus ja delikti.
Tämä ero merkitsee käytännössä paljon, koska mm. puhdas varallisuusvahinko, ankara vastuu ja todistustaakka menevät sopimus- ja rikkomusperäisessä vastuusssa eri tavoin.
Valvontamaksu, joka ei siis ole sakko, perustuu yksinkertaisesti reaalisopimukseen, joka syntyy ajoneuvon pysäköinnillä opastetauluissa ilmenevillä ehdoilla.
VastaaPoistaJos autoilija ei halua tällaista sopimusta tehdä, hän ei tietenkään pysäköi ko. alueelle. Jos pysäköi, muttei noudata sopimusehtoja, rikkoo sopimusta, josta seuraa sopimuksen mukainen maksu.
Asia on mahdollisimman yksinkertainen, kuten muissa pohjoismaissa on ymmärretty. Yksinkertaisista asioista ei pidä tehdä tuhan monimutkaisia konstruktioita ja oikeudellisia ongelmia. Silloin joudutaan juuri tuollaiselle hötölle hetteikölle, jota JK:n teksti ilmentää.
Tiedoksi, että Hgin yliopiston siviilioikeuden professori Heikki Halila ei ole ollut perustuslakivaliokunnalle antamassaan, 14.1.2011 päivätyssä asiantuntijalausunnossaan valiokunnan omaksuman kannan takana.
VastaaPoistaLausunnossaan Halila sanoo hyväksyvänsä KKO:n sopimusperäisen perusargumentoinnin ja katsoo, etteivät perustuslakiseikat edellytä, että yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan sääntelyn tulisi seurata samoja periaatteita kuin säänneltäessä julkisen tehtävän antamista viranomaiselle.
Toinen siviilioikeuden "guru" eli professori Mika Hemmo on KKO:n ratkaisua 2010:23 koskevassa kommentissaan asettunut myös puoltamaan ratkaisua samoin kuin sitä KKO:n näkemystä, jonka mukaan valvontamaksussa ei ole kyse julkisen vallan käyttämisestä (ks. Suomen laki-com 23.3.2010).
Ad Jyrki Virolainen et alii: - voi olla että olen väärässä. Kun kuitenkin joukko muistakin juristeja, valiokunnassa kuultuja professoreita on valiokunnan lopputuloksesta ilmenevällä kannalla, ainakin sääntelyn selkeyttä koskevan säännön kannalta on hyvä, että asia katsotaan vielä kerran.
VastaaPoistaMaksullinen pysäköinti yksityiselle alueelle voidaan aivan varmasti toteuttaa laillisesti. Se on oikeastaan bagatellikysymys. Tässä puheena olleen oikeustapauksen tosiseikat eivät välttämättä toistu muualla.
Olen vakuuttunut, että jos panen tuohon pihaani ksin nostettavan puomi - siiä ennen oli - ja puomiin kyltin: pysäköidessäsi sitoudut suorittamaan [30] euron pysäköintimaksun, asia on aivan selvä.
KKO:n tapauksen tekee hankalaksi kielto ja sen rikkomisesta peritty maksu. Sopimustarjous eli lupa ja siitä perittävä vastike olisi ongelmaton.
On myönnettävä, että KKO:n ratkaisema tapaus 2010:23 oli poikkeuksellinen. Mutta kun se ratkaistiin tuolla tavalla, niin selvää on, että ns. selvät tapaukset, joista JK esitti esimerkin, ratkaistaan sitä suuremmalla syyllä sopimusperäisin normien mukaisesti. Noissa selvissä tapauksissa on kyse reaalisopimuksesta.
VastaaPoistaKuten KKO totesi perusteluissaan, ajoneuvon kuljettajan täytyy tietää, että pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Po. Jakomäen tapauksessa se oli vielä selvästi sanottu opastetaulussa.
Se, että alueen omistaja asettaa pysäköintiä tarkoittavat omat kieltomerkit ja liittää kiellon vastaiseen pysäköintiin yksityisen valvontamaksun, saa aikaan että henkilön, joka kiellon vastaisesti on pysäköinyt ajoneuvonsa alueelle, on sopimusperusteisesti velvollinen suorittamaan ilmoitetun valvontamaksun, kunhan mainitut ehdot on opastetaulussa pantu näkyviin.
Minä ihmettelinkin, että miksei tekstiä ole muotoiltu seuraavasti:
VastaaPoista"Pysäköinnistä veloitetaan 40 euroa. Ei koske luvan saaneita. pysäköimällä hyväksyt ehdot."
Tällööin ei tarvittaisi tulkintaa siitä onko maksu julkioikeudellinen maksu vai yksityisoikeudellinen sopimusrikkomusmaksu, vaan yksinkertaisesti pysäköinnin hinta.
tällöin ei kyseessä
En tunne sopimusoikeutta(kaan) kovinkaan hyvin, mutta ymmärränkö oikein, jos tiivistän että:
VastaaPoista"Pysäköinti kielletty. Pysäköimällä hyväksyt 60 euron valvontamaksun määräämisen." - sopimusrikkomusvastuu, hankala.
"Pysäköinti sallittu. Pysäköinnin hinta 60 euroa / alkava vrk. Pysäköimällä hyväksyt ehdot." - normaali sopimusperäinen vastuu, yksinkertainen.
Haasteelliseksi tässä jää sitten tuo KKO:n tapauksen pysäköinti alueelle, missä edes sopimuksellisesti voida sallia pysäköintiä (pelastustie).
Eikö juuri Kemppisenkin esittämästä syystä parkkipaikan omistajan olisi viisasta pysäköinnin kieltämisen sijasta vaatia pysäköijältä paikanvarausmaksu, josta sopimus syntyy auton pysäköidessä paikalle ja jonka suuruus vastaisi tästä omistajalle koituvia kustannuksia ja harmeja. Hinta olisi vaikkapa 40 euroa ja sillä saisi paikan esimerkiksi neljäksi tunniksi. Seuraavasta neljästä tunnista taas uusi 40 euroa tai muuta sopivaa.
VastaaPoistaSelvennykseksi vielä. "Valvontamaksun" sijaan varausmaksu siitä syystä, että sitä voidaan käyttää silloinkin, kun parkkipaikan omistaja myös vuokraa paikkoja ja ottaa siitä parkkimaksun. Varaus tapahtuu, kun parkkimaksua ei ole suoritettu.
VastaaPoistaAd Omnia: - nytpä näette senkin, että Virolainen ja Kemppinen ovat aikansa julkisesti keskusteltuaan samaa mieltä.
VastaaPoistaJa muut: - sallittu... hinta = OK. Myös kielletty, paitsi maksua vastaan x euroa = OK.
Ja vaatinee lisäyksen: vain merkityillä paikoilla.
Per sonsoilatium suum: - jotain omituista tässä asiassa on, kun blogin kirjoittaja saa liikkeelle kaksi presidenttiä, uutiset ja muuta.
VastaaPoistaHuomenna 8.3. tulee kameroineen Puoli Seitsemän.
Huomenna myös yhteenveto asiasta ja käsitys tuomarin sananvapaudesta.
MInä kyllä pysyn= KKO
VastaaPoistaHyvä JK pidä pintsu/kantasi. OK!
VastaaPoistaEKL
Sapsu
Merkityt paikat:
VastaaPoistaEikö Kemppisen mielestä saa veloittaa
- nurmikolle/kukkapenkkiin (perusteeksi tosin voisi lisätä vahingonkorvauksen)
- kulkutien (muun kuin pelastustien) tukkeeksi tai
- keskelle leikkipihaa
pysäköinnistä?
Tänään ma 7.3. oli sitten Pauliina Koskelo YLEllä haastateltavana (tai antamassa lausuntoaan).
VastaaPoistaErityisesti korvaani särähti hänen sanomansa, että viranomaiset eivät hoida pysäköinninvalvontatehtäväänsä hyvin. HALOO!!
Onko nyt KKO:n presidentin mielestä asia niin, että pysäköinninvalvontaviranomaiset ovat saamattomia vätyksiä, jotka eivät hoida virkatehtäviään?
Pysäköinninvalvontaviranomainenhan voi toimia myös yksityisellä alueella, jos hänet sinne pyydetään. Hän toimii silloin virkavastuulla, ja antaa väärästä pysäköinnistä virhemaksun kuten on asetuksessa säädetty. Tämähän koskee virheellistä pysäköintiä siten, kuin asetuksessa on määrätty; kieltomerkin noudattamatta jättäminen, pelastustien tukkiminen, liikennettä haittaava pysäköinti ym.
Miten on mahdollista, että valvontamaksu määrätään ajoneuvon haltijalle sopimuksen rikkomisesta, vaikka hän ei ole mitenkään osallinen sopimuksessa.
Mitenkä vastikkeettomasta sopimuksesta voi syntyä seuraamis- tai valvontamaksu? Ei sovi ainakaan omaan oikeustajuuni.
Muodostui arvovaltakiistaksi. Veikkaan kohun syyksi osittain myös feminismiä sekä Koskelon onnetonta ulosantia.
VastaaPoistaHienoa että professoritkin ovat oivaltaneet asian ytimen. Ei ole mitään väärää veloittaa pysäköintipaikasta haluamaansa maksua. Jos tarjoat maksullista pysäköintipalvelua saat tottakai veloittaa siitä veloittaa haluamasi hinnan.
VastaaPoistaMites tämä sitten soveltuu esim. esim. megaJumboSellon pysäköintihalliin? Jossa pysäköinti ei maksa mitään, mutta kauppakeskus haluaa rajoittaa pysäköintiajan esim. 4 tuntiin? Eikö silloin looginen tapa olisi edetä että jokaisesta lisätunnista veloitetaan esim. 3 euroa/h? Kaikki edelleen laillista ja yleisesti hyväksyttyä toimintaa.
Ongelmaksi edellä esitetyssä muodostuu se, että sisään- ja ulosajoväylillä pitäisi käyttää juuri esim. puomeja tms. Tämä taas hidastaisi maksukykyisten asiakkaiden pääsyä kauppakeskuksiin ja saattaisi jopa ohjata näitä asiakkaita pienempien markettien asiakkaiksi! Tätähän ei kauppakeskukset halua ja tämän takia ovatkin lobanneet yksityisen sakotuksen puolesta yhdessä isännöintiliiton kanssa todella voimakkaasti.
Tai miten pysäköinti omalla maksamallsasi taloyhtiön paikalla? Suurissa kaupungeissa taloyhtiöiden pysäköintipaikat ovat yhä useammin jonkun pysäköinti Oy:n paikkoja, missä taloyhtiö on vain osakkaana. Eikä taloyhtiön monesti riitä p oy:n hallituksen kokouksessa yksityistä valvontaa vastaan. Tällöin omassa kuukausivuokraamassasi ruudussa saat peruuttamattoman yksityisoikeudellisen sakon milloin mistäkin syystä! Yksityinen firma kun osaa olla erittäin luova sakon kirjoittamisessa. Tässä tapauksessa voidaan myös puntaroida sopimusoikeuden vaadetta, että mitä ja kenelle asiasta on koitunut vahinkoa, kun olet pysäköinyt esim. tyttäresi auton itse vuokraamasi parkkiruutuun? Kenellä silloin on hallinta parkkiruudusta? Vuokralaisella vai vai vuokranantajan valtuuttamalla valvontayhtiöllä?
Ad Anonyymi: - ja eikö tuo pysäköinti ole pikemmin kunnallispoliittinen huolen aihe? KKO:n väen autot olivat minun aikanani komeasti sisäministeriön tallissa. Lienevät edelleen.
VastaaPoistaMinun aikana KKO:ssa jopa esittelijät saivat parkkeerata autonsa KKO:n sisäpihalle.
VastaaPoista