Sivun näyttöjä yhteensä

26. toukokuuta 2009

Väliajatus



Luultavasti juuri nyt ovat käsillä kevään, kesän ja maailman kauneimmat päivät. Yöllä, jos sitä voi enää yöksi sanoa, auringon ryhtyessä tehtäviinsä ainakin täällä laulavat kilpaa laulurastas, mustarastas ja satakieli.

Aamun lehteä hakiessa onnittelee vielä itseään, ettei ole ilmennyt lahjoja niin että olisi yrittänyt maalaamista. Vihreä olisi joka tapauksessa ylivoimaisen vaikea, ja juuri nyt pelkästään puiden värejä on ainakin yksitoista keskenään aivan erilaista. Vaahtera ja haapa ovat melkein punaisia, pajut harmaita.

Olenko tullut useinkin toistaneeksi, että tälläkään hetkellä ei kuulu mitään. Voi olla vaikea keksiä suurempaa ylellisyyttä kuin äänettömyys ja tietty puhtaus.

Olisi saatava viimeisetkin tenttivastaukset arvostelluiksi ja pois käsistä; silti ilmeni muuta. Ehkä aavistin jotain elämyksen ja iän suhteesta, kun isäni raportoi lähinnä lintujen puuhista Kaunialan ympärillä. Ehkä siis vaelluksia ei kaipaa enää valveilla, kun niihin ei ole voimia.

Itse tietenkin ihmettelen, mikä on, kun työ ei oikein maistu. Vastaus löytyy kenties nyt almanakasta, ei kellosta.

Itse katselin pikkulapsia ja äkisti tiesin, että tuossa on henkilöitä, jotka neljännesvuosisadan, puolen vuosisadan kuluttua ovat vastuullisissa tehtävissä. Heillä on tavattoman hyvät mahdollisuudet selviytyä, koska heille kertyvät juuri nyt ne kokemukset välittämisestä, joiden puuttuminen on Hannu Lauerman mukaan niin tavallista hänen asiakkaissaan eli vankilamielisairaalassa.

Nämä hyväosaisista hyväosaisimmat ovat nuoria tutkijoita perheineen. Myönnän milloin vain, että sellainen on mielestäni tavattoman paljon miellyttävämpää kuin rahan ansaitsemiseen keskittyminen. Lisäksi ”tutkija” – nuori tohtori – on yleensä oppinut suhtautumaan keräämiinsä tietoihin arvostellen ja arvellen.

Tiedän historiasta, että se ei ole totta, mutta en lakkaa pettämästä itseäni ajatuksella, että asiallinen tausta ja hyvä koulutus antavat jonkinlaisen suojan ääri-ilmiöiltä.

Kun eilen kiittelin Lauerman tapaa syrjähdellä asiasta ja kertoa hurjia tarinoita, yksi näistä koskee satakuntalaista uskonnollista ryhmää, joka tiesi senkin, että talvisota oli Jumalan rangaistus Suomelle uuden raamatunkäännöksen käyttämisestä.

Kun siis tapaa ihan pieniä ja aika nuoria ja lisäksi laatii nimilistoja kesäkuun alussa täällä pidettävään juhlaan, jossa vanhimmat osallistujat ovat 95 ja 92-vuotiaita, vältän katsomasta peiliin ja palaan yllättävästi tematiikkaan – minkä ikäisenä mihinkin tehtävään.

Siitä ei ole kahta kysymystä, että nuoret miehet ovat väkivaltaisin väestöryhmä. Punakapina oli Suomen ensimmäinen nuorisoliike, kauan ennen rock’n rollia. Valtiorikosoikeuksissa tuomittujen keski-ikä oli 18 vuotta ja 10 kuukautta.

Naiset tekevät väkivaltarikoksia, mutta verrattomasti vähemmän kuin miehet.

Mitä saadaan nähdä nyt, kun naisia tulee yhä lisää näkyviin tehtäviin, kuten esimerkiksi tuomareiksi? En tiedä enkä osaa arvuutella. Mutta haluaisin kokeeksi kyseenalaistaa sen opin, jonka mukaan eräissä tehtävissä tarvitaan iän mukanaan tuomaa viisautta.

Juristi pääsee virkauransa huipulle noin 50-vuotiaana.

Olisiko se 10 vuotta liian myöhään?

Mitä tapahtuisi, jos oikeuskanslereiksi ja oikeusneuvoksiksi ruvettaisiin nimittämään 35-vuotiaita? He tympääntyisivät tehtäviinsä mutta jaksaisivat ehkä silti.

Nyt virkamieskunnassa ja yliopistomaailmassa esiintyy sitä ongelmaa, että ihminen pääsee asemaan, jossa voi todella saada aikaan jotain, vasta niin vanhana, että varovaisuus voittaa viisauden.

Olisiko keskustelu eläkeiästä ja suurista ikäluokista sittenkin pohjaltaan kusetusta? Kai me elämme kissanruualla, jos ei ole vaihtoehtoja, ja ovelimmat ovat jo hiomassa Black & Deckerillä itselleen purtiloa, jos joutuvat syömään lattialla, kuten Topeliuksen sadussa. Tasohiomakone on kova juttu, ettei tule tikkuja kieleen, kun pitäisi saada einettä, suurusta tai murkinaa, eikä huonoilla käsillään osu enää lusikalla suuhun.

Joka tapauksessa: kauppamatkustajan ammateissa (pörssiyhtiön toimitusjohtaja, pankkiiri, piispa) tarvitaan vielä menemisen meininkiä.

Ei kai se ollut pelkkää maastokelpoisuutta, että konepistoolimiehet olivat jotain 25-vuotiaita ja parhaat liikkeenjohtajat (majurit) 35?

33 kommenttia:

  1. Ilmassa aamun mesi. Houkuttaa olemaan huoleton.

    Uran huippu... urahan on uurre, eli siellä on jotenkin aina pohjalla. Penkalla on ylempänä :) Joku voi tietty sekoittaa uran ojaan. Mutta mistä tulee nimitys allikko? Olikohan siitä selitys täällä jossakin...

    VastaaPoista
  2. JK: "..ovelimmat ovat jo hiomassa Black & Deckerillä itselleen purtiloa, .. "

    Sitähän minäkin tässä yritin. Ostin sillä mielellä moottorihöylän, kun luonne on hätiköintiin altis. Sattuisiko muuten kenelläkään olemaan tarvetta alle 5 minuuttia käytetylle sähköhöylälle, sitä kun etusormi paketissa ei oikein voi tehokkaasti käyttää. Saattaisi saada nyt halvalla.

    VastaaPoista
  3. Kemppinen kirjoitti, että juristi pääsee virkauransa huipulle noin 50-vuotiaana ja pohdiskeli sitä, onko tämä 10 vuotta liian myöhään. Mitä tapahtuisi jos esim. oikeusneuvoksiksi ruvettaisiin nimittämään 35-vuotiaita?

    Kemppisen mukaan he tympääntyisivät tehtäviinsä mutta jatkaisivat ehkä silti. No, onhan tuosta jo kokemuksia, kun Olavi Heinonen nimitettiin KKO:n jäseneksi 32 -vuotiaana vuonna 1971.

    Nykyisin KKO:n jäseneksi nimitettävät ovat melkein järjestetään yli viisikymppisiä ja joskus jopa reilusti (viimeaikaisista jäsenistä esim. Arponen, Poutiainen, Rajalahti, Esko, Rudanko ja Koponen).

    Minut nimitettiin KKO:n vakinaiseksi oikeussihteeriksi - tuokin virka luetaan ainakin KKO:ssa tuomarin virkoihin - 30-vuotiaana, käräjätuomariksi 32-, hovioikeudenneuvokseksi 33- ja kihlakunnantuomariksi 35-vuotiaana. KKO:n ylimääräisenä jäsenenä piipahdin 40-vuotiaana. Tuomarin hommat lopetin 47 vuoden iässä, jolloin sain nimityksen professorin virkaan. Yhtä sopivaa ja ehkä järkevämpääkin olisi ollut käydä ensin yliopistoura ja siirtyä vasta sen jälkeen tuomariksi, mutta professorin virkoja on maassa hyvin vähän.

    VastaaPoista
  4. "Mitä tapahtuisi, jos oikeuskanslereiksi ja oikeusneuvoksiksi ruvettaisiin nimittämään 35-vuotiaita? He tympääntyisivät tehtäviinsä mutta jaksaisivat ehkä silti.

    Nyt virkamieskunnassa ja yliopistomaailmassa esiintyy sitä ongelmaa, että ihminen pääsee asemaan, jossa voi todella saada aikaan jotain, vasta niin vanhana, että varovaisuus voittaa viisauden."

    Jos korkeisiin tuomarintehtäviin nimitettäisiin 35 vuotiaina, ongelmana olisivat 15 vuotta palvelleet kaikki annettavansa antaneet ja sitten leipääntyneet henkilöt, joilla olisi vielä 15-18 vuotta eläkeikään eikä mitään kunniallista vetäytymispaikkaa. Sitäpaitsi Kemppinen toisessa kappaleessa kertoo järkevän syyn: korkeimmat tuomarin (ja muut toisten elämästä päättävät virat) pitäisi täyttää tuollaisilla varovaisilla henkilöillä. Punakmerien Kamputsea oli hyvä esimerkki yhteiskunnasta, joka rakennettiin 20-vuotiaiden kaaderien "viisaudella" (= piittaamattomuudella ja empatian puuteella). Jotain syvän viisasta oli Matti Norrin ajatuksessa, että tuomariksi ei pitäisi nimittää alle 50-vuotiaita eli henkilöitä, joita näkevät mustan ja valkean ohella lukemattomat harmaan sävyt.

    VastaaPoista
  5. Kevät tosiaan on kaikessa hallitsemattomuudessaan kiehtovaa aikaa.

    Tähän "ikäkysymykseen" liittyen haluaisin olla hieman kyseenalaistamassa sitä itsestäänselvyyttä, että asiat on aina tehtävä "oikein" ja "varmasti", kun toisaalta nuoret hurjat voivat olla tarjoamassa jännitettä, avoimutta ja muutosvoimaa!

    VastaaPoista
  6. "Rahan ansaitsemiseen keskittyminen"

    Tässä on jotain hämärää romantiikkaa, ehkä samaa kuin siinä, ettei lintujen laulussa kuulu mitään. Siis ei kuulu meteliä, siis keskitytään tavoittelemaan jotakin fiinimpää kuin rahaa; julkaisuja? referenssipisteitä? virkoja? Toukoyön ihanuutta ja onnea.

    Rahapajan, pankkiteknikkojen ja numismaatikkojen lisäksi harva keskittyy rahaan. Toimitusjohtaja ehkä valtaan, pankkiiri peliin - tutkija maineeseen. Arviointikyvytön ei saavuttaisi mitään, palkkataso kertoi ehkä siitäkin jotain.

    Suuri ongelmamme ei ole uraohjusten radan kaarto, siis ikäkysymys, joka normalisoituu lähivuosien eläkkeelle paon ansiosta, vaan radan lukittuneisuus. Kemppisen kaltaisia alojen vaihtajia (asianajo, kustannusala, virkathomari ja tiedemies) on todella vähän.

    VastaaPoista
  7. K:
    ..laulavat kilpaa laulurastas, mustarastas ja satakieli.
    Lehteä en hae, printtimedia tehtiin hieman liian vaikeaksi minun hallittavakseni. mutta koiraa ulkoilutan yöttömänä yönä, ja kuuntelen otollisissa pakoissa yölaulajia. Satakielen tunnistan, mutta en musta rastasta.
    Sellainen kyllä joka kevät ilmaantuu tänne: se ei välitä räksistä. On mieluummin yksin.
    Laulurastaista en tiedä mitään.

    Mistähän iiseimmin nuo ääninäytteet saisi? olen ajattelut lähteä nimeämisen tielle, (toivottavasti se ei syö pahoin tunnealueen elämystä).

    VastaaPoista
  8. Luen juuri hirveän hyväätekevää, ajatteluttavaa ja rauhallista kirjaa ennen nukkumaan menoa eikä aurinko paistaessaan kello 3 täydeltä terältään jaksa enää häiritä: Juha Varto: Mitä Simone Weil on minulle opettanut.

    Lopussa ei ole kysymysmerkkiä. Kirjan hienous on siinä, että siinä ylistetään ajattelun oppimista. Weil itse kuoli suhteellisen nuorena ja omituisesti: hän katsoi ettei hän saa syödä yhtään enempää kuin kanssaihmiset Ranskassa, joka oli saksalaisten miehittämä. Kuoli siis nälkään, Lontoossa.

    Mutta nälän ohella kirjoitti ja ajatteli. Toinen samaan aikaan Vichyn hallituksen alaisessa Etelä-Ranskassa samaan aikaan kirjoittanut oli Beckett. Hyvin erilaisia kirjoittajia (siis Weil ja Beckett), mutta kumpikin reagoivat sotaan omalla tavallaan.

    Mitä vanhemmaksi ehdin, sitä vakuuttuneempi olen siitä että sotia turhempaa ei ihminen ole keksinyt. Siis aivan suotta, turhaa tappamista pelkästään joidenkin maaplänttien valtaamiseksi.

    Kärsimys on edelleen ihmiskunnan enemmistön vitsaus - kyllä joidenkin meidän suurten ikäluokkienkin tarpeisiin aivan tarpeeksi.

    Kun olen miettinyt syytöksiä siitä että olemme edelleen elossa, niin sitä on vaikea hyväksyä. En usko että kukaan meistä pyysi saada syntyä.

    VastaaPoista
  9. Ad Ripsa: Weilin "Painovoima ja armo" löytyy kirjastoista. Ei unohdu.

    VastaaPoista
  10. Mustarastaan tunnistaa siitä, ettei siinä ole mitään tunnistettavaa. Se ei koskaan toista samaa fraasia, vaan muuttelee koko ajan.
    Mustarastaan saa myös haastetuksi, kun sille viheltää jonkun sopivan pätkän, se alkaa vastata improvisaatiolla.

    VastaaPoista
  11. Parhaimmat ja tyytyväisimmät tuntemani tutkijat hoivaajat ja taiteilijat tekevät mitä tekevät siksi, että se on niin pirun kivaa ja mielenkiintoista.

    Tyytyväisistä tavoittelijota, kunnian tai rahan, en ole tavannut.
    Onnen kultapallo kun pyrkii aina vierimään juuri ja juuri tavoittamattomiin.

    -eräs nuorempi rouva

    VastaaPoista
  12. Voisihan urakiertoa ajatella niinkin, että tuollaisisten vaativampien hommien jälkeen voisi 55-60 -vuotiaana mennä yliopistolle tutkijankammioon vähän jäähdyttelemään ja kirjoittamaan asioista joihin on vuosikymmeniä perehtynyt. Tavallisen rivituomarin tai rivivirkamiehen elämänkertahan ei kiinnosta ketään.

    VastaaPoista
  13. Olihan se elämys, kun 48-vuotiaana sain potkut "tietoon" perustuvan työantajan leivistä. Potkut antoi n. 22-vuotias Human Resource ihmisen oikea käsi.

    22-vuotias totesi työpöytäni ääreen tullessaan, että : Kuule, sinulta loppui hommat. Mihinkä mennessä keräät tavarasi.

    Olikin onni, että en loppuneen työsuhteen jälkeen ole päässyt tahmaamaan käsiäni tiettyihin sovelluksiin.

    VastaaPoista
  14. rh,

    Koitapas tätä:
    http://www.virtual-bird.com/birdsounds.htm

    VastaaPoista
  15. Jukka, minulla on Painovoima ja armo, olen ollut Simone Weilista tietoinen jo ennen kuin häntä julkaistiin suomeksi.

    Olisipa vain kirjastossa jotakin muuta vaikka sitten englanniksi. Toisaalta: Painovoima ja armo on aika lailla tyhjentymätön teos. Luen siitä pätkiä silloin tällöin, niin kuin tietysti nyt Varton (Varron?) opuksen ohella, tiivistä ja täsmällistä ajattelua.

    Että sitä jaksaa olla kiitollinen tällaisista opuksista!

    VastaaPoista
  16. Petja Jäppinen kirjoitti...

    Mustarastaan saa myös haastetuksi, kun sille viheltää jonkun sopivan pätkän, se alkaa vastata improvisaatiolla.

    ai se on se!

    Ja sitten kariavin vinkki tsekattavaksi.

    VastaaPoista
  17. Hei hyvä Jukka,

    Kiitos kiintoisasta kirjoituksestasi.
    Tuo, kun sanot, että nuoret tutkijat ovat hyväosaisimmista
    hyväosaisimpia tuntuu vähintäin
    epäuskottavalta, ainakin
    humanistitutkijoihin sovellet-
    tuna.
    Pahasta on kirjoittanut hyvin
    Hannah Arendt, varmaan myös Tarmo Kunnas ja Hannu Lauerma. Kunnaksen kirjassa on vain vähän käsitelty Kantin radikaalia pahuutta (radikal Böse) ja Arendtin
    pahan banaliteettia, jotka
    ovat varsin kiinnostavia ja
    (aina) valitettavan ajankohtaisia.

    Vaikea sanoa, minkä ikäisenä kukin
    on aikuinen.


    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  18. Jaan Krossin historiallisia romaaneja en ole vielä lukenut. (Ovat kuulema hänen pääteoksiaan.) Mutta hänen novellejaan lukiessaan - etenkin niitä joissa hän ammentaa omista kokemuksistaan - mieleen tulee toinen lakimieheksi itsensä koulinut. (Jonka blogia parast'aikaa luen.) Krosskin osaa olla yht'aikaa sekä pirullinen että pirun hauska... ilman että ilkeilisi. (Ainakaan osattomille.) J.K samoin kuin myös J.K kuvaa muutamalla "osuvalla" sanalla eri henkilöiden sekä sisäisen että ulkoisen habituksen.

    Se, etenkin joskus, huvittaa.

    VastaaPoista
  19. Vaarini veli teloitettiin 17-vuotiaana punakapinallisena Messukylässä. Vaikka en asiaa täysin objektiivisesti katselekaan , olen jokseenkin varma ettei E.N ehtinyt kovin suuria rikoksia tuohon ikään mennessä tehdä.

    VastaaPoista
  20. Hei hyvä Jukka,


    Sen verran vielä tuosta
    Weilista. Hänestä Ripsakin
    puhui.
    Erittäin hyvä kirja on myös
    Weil: Juurtuminen: Alkusoitto
    ihmisvelvollisuuuksien julistukselle ( Suom. Kaisa
    Kukkola, 2007, alkuteos L´enracinement 1949).
    Kirjassa on monenlaista aineistoa, so. mm. filosofiaa, poliittista ajattelua, uskonnnollista ja elämänkatsomuksellista pohdintaa.
    Paikoin raskas ja vaikeasti avautuva. Luin kahdella istumalla,
    koska niin valtavan kiinnostava.


    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: humanisti-tutkijoita ei tosiaan leimata hyväosaisiksi.

    Halusin antaa ymmärtää, että sellaisella ihmisellä on hyvä osa, joka tietää mitä haluaa tehdä.

    Asia erikseen, että yliopisto päästää tuuliajolle ne henkilöt, joissa on sen tulevaisuus.

    Oma tuntumani muuten on, että humanismi tulee pian kokemaan arvon nousun.

    VastaaPoista
  22. Ad Omnia: - miellyttävää, ettei kukaan ole maininnut Kkonrad Lorenzia, jonka pahuutta koskeva kirja. Sogenannte böse" eli Niin sanottu paha oli hyvin vaikutusvaltainen kirja. Lorenz oli muun ohella yksi vihreän liikkeen aloittajista.

    Hänen ajatuksensa aggressiosta olivat sitä aikaa - pitäisin niitä enimmäkseen vanhentuneina.

    VastaaPoista
  23. An Omnia: - lintujen äänistä. Ylen Elävä arkisto sisältää runsaan valikoiman, joka soveltuu hyvin opetteluunkin.

    Lauri Hallikaisen CD-levyt erilaisista luonnon äänistä ovat lumoavia. - Kirjoitin niistä joitakin vuosia sitten.

    VastaaPoista
  24. "Naiset tekevät väkivaltarikoksia, mutta verrattomasti vähemmän kuin miehet.

    Mitä saadaan nähdä nyt, kun naisia tulee yhä lisää näkyviin tehtäviin, kuten esimerkiksi tuomareiksi?
    "

    Oletettavasti asiat eivät liity toisiinsa..?

    VastaaPoista
  25. "Oma tuntumani muuten on, että humanismi tulee pian kokemaan arvon nousun."

    Väkisinkin, kun katsoo mitä kaikkea "epähumaania" tällä hetkellä tehdään esim. politiikassa ja taloudessa ja miksei uskonnonkin puolella.

    VastaaPoista
  26. Puhdasta tuuria oli että Versailles on linjojen C ja B suoralla Charles de Gaullen lentokenttään nähden, rautatielakko Pariisissa olikin eilen alkanut jo päivällä iltakahdeksan sijaan. Siitä mitään tietämättä meikäläinen körötteli lentokenttähotelliin aamuista lähtöä varten, eikä tiennyt ongelmien hilkulla olosta mitään, ennen kuin paikallisessa konservatoriossa työllistynyt cembalisti asiaa valotti.

    Kalenteri-ikää arvokkaampaa ei kai voi saavuttaa, joten ei kehtaa valittaa vaikka ennen muinoin jaksoi viipottaa enemmän - nyt näkee paremmin, kun istuu paikallaan jos siis silmät pysyy auki.

    VastaaPoista
  27. Ai niin. Yksinkertaista. Mustarastas on ainut lintu jonka ääni on huilun ääni.

    Mustarastas ei siis voi matkia esimerkiksi traktoria tai viritettyä mopoa...

    VastaaPoista
  28. Lintujen tunnistamiseen laulusta, kuvasta ja käytöksestä saavat iPhonen/iPod Touchin käyttäjät apuja Apple App Storen parin euron hintaisista ohjelmista. Helpompi kuin tietokone viedä lehtoon vaaran alle tuoksuvan tuomipuun maisemiin. Tänään tiistaina surullisesti auenneessa Nokian Ovi -kaupasta ei apuja ainakaan vielä saa.

    VastaaPoista
  29. http://www.flickr.com/photos/eero_raunio/3557097663/

    Tämä lienee eräs hienoimpia keväitä tällä vuosituhannella, eteläisessä Suomessa.

    VastaaPoista
  30. http://www.flickr.com/photos/eero_raunio/3557097663/ - ei vastaa yhtään sivua

    onko jokin väärin kirjoitettu?

    entäs garrulus-linnun ääni?

    entäs miten pääsee painovoimasta kun raejuustotkaan ei vorkki

    lentoon pitäis päästä nääs

    VastaaPoista
  31. Minua kiusaa jo Iines, vaikka on nähtävästi nainen ja yrittää itse pitää ns. naisten puolta ja lasten puolta ja manaa usein epäeettisyyttä: minun kohdallani hän viihdyttää nähtävästi ensin miehiä (heittää herjaa mm minun teksteistä koska joku mies on minun isääni matkien haukkunut nilkkojani (voihan pyhä Jeesus mikä iso asia, eikö vaan?) - ja nyt hän siitä yrittää kasvattaa itselleen irtopisteitä. Onpa lapsellista.
    Minä siis mietin miten humanismia voi korottaa jos jo naiset ovat valmiita mestaamaan toisia naisia ettei heidän pusikkokaverinsa joudu vaikeuksiin.

    Ollaanko oikeasti oikeusvaltiossa?

    VastaaPoista
  32. Twitterin sivulla lehmä jo lentää. Haluavat kertoa, että onpa sääli - säälivät nyt muka minua.

    Minulle on sääli, että aikuinen on ylipäänsä niin infantiilinen. Se vasta sääli on: keksin lisää Twittereitä ja lentäviä lehmiä - se ei ole ongelma.

    VastaaPoista