Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
15. toukokuuta 2009
Työ
Kuva on esimerkki lainrikkojan vastuusta. Luulen, että Nature-lehti voisi ryhtyä panemaan minua järjestykseen, koska kuva on peräisin tänään verkkoon tulleesta uutisjutusta ja esittää nyt vanhinta tunnettua taide-esinettä. Venus-figuriini on Etelä-Saksasta.
http://www.nature.com/news/2009/090513/multimedia/news.2009.473.html
Jäin miettimään median uusia mahdollisuuksia, koska Nature, joka siis on saman korkean tason tiedelehti kuin Science, tarjoaa podcastingin lisäksi videopätkän, jossa kaksi arkeologia kertoo löydöstään ja pohtii sen merkitystä. Itse artikkeli, kaikkine alaviitteineen, tulee varmasti pian perässä.
Tämä liittyy eiliseen aiheeseen siten, että Ylen räpistellessä kohtalaisesti SanomaWSOY näyttää turvautuvan jälkijunaan. Mutta onhan konttori sopivasti ratapihalla.
Lehdistö on jo kärsinyt menetyksiä ja työpaikkoja on kadonnut lopullisesti, kun rakennemuutoksen järkyttävyyttä ei ole tajuttu. Joitakin vuosia sitten mediaihmiset tyrkyttivät joka käänteessä aroketjuanalyysiä. Sanoimme heille, että ei ole enää arvoketjuja. Porterin ja kumppanien supply-chain ja value-chain olivat kerran nokkelia käsitteitä kappaletavaran kohtaloiden pohtijalle.
Kielenkäyttöä muutettiin ja termiksi otettiin arvoverkko.
Ei se paranna asiaa paljon.
Tuottajan ja kuluttajan toimet ovat sekoittuneet toisiinsa, ja perinteisiä työnantajia ja työntekijöitä on yhä vähemmän.
Nyt rakentuva talousjärjestelmä muistuttaa muodoltaan hevosenkenkää. Ennen asiakas oli kuin sika, jonka tehtävä oli pistellä poskeensa se, mitä purtilosta löytyi. Nykyinen porsas on nirso.
William H. Whyten ”The Organization Man” eli 50 vuotta – mies joka uhraa koko yksilöllisyytensä kasvottoman, monikansallisen suuryrityksen koneiston osana. Se mies nautti viskigrogin ennen kuin istui huonosti valmistettuun autoonsa ajaakseen kasvottomaan lähiöön (”levittown”) kasvonsa maalanneen vaimonsa ja nuorisorikollisen uraa suunnittelevien lastensa luokse.
Historiassa pysyvät muutokset osoittautuvat tilapäisiksi ja tilapäiset muutokset osoittautuvat pysyviksi.
Palkkatyö, siis työ rahapalkasta, on teollistumisen tuote, ja todellinen teollistuminen alkoi vasta 1800-luvulla. Lainsäätäjät joutuivat miettimään melkein sata vuotta sopivia säädöksiä, koska toisaalta palkollisia, toisaalta käsityöläisiä varten kehittyneet järjestelmät eivät enää sopineet.
Parhaillaan porskuttava yliopistolaki on esimerkki välivaiheen loppumisen vaivoista. Neljännes, ajoittain jopa kolmannes työvoimasta sai palkkaa valtiolta ja kunnilta. Nyt järjestelmän järkeistäminen herättää kohdin vimmaista vastarintaa, ja eduskunnasta tulee teksti, jonka eräänkin kohdan mukaan luottamushenkilö, esimerkiksi professori, olisi esimiehensä esimies…
Etelä-Saksa Venus tulee päivänvaloon oikeaan aikaan. On vaikea olla näkemättä suvun jatkumisen ja tunteen – halun – merkkejä, ja yhtä vaikea olla ihmettelemättä figuriinin ”taiteellisuutta”. Käytän lainausmerkkejä, koska sana ”taide” on niin kovin myöhäinen ja koska etäisen muinaisuuden ”taide-esineillä” näyttää olevan lähes poikkeuksetta jokin syvällinen yhteys uskomusjärjestelmiin, kuten uskontoon tai magiaan.
Tänään, eilen ja huomenna käytävä tekijänoikeuskeskustelu on ainakin yhdessä mielessä lohdullinen. Toisin kuin muissa kielissä, meillä luovaa toimintaa tarkoittavaan sanaan sisältyy tekemisen käsite. Ja tekeminen, jota puhekin tavallaan on, tuntuisi olevan yksi niistä asioista, joka on ihmisille yhteinen, myös muina aikoina ja toisilla alueilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kaaos kiihtyy. käyköhän sittenkin niin, että nykyinen internet romutetaan ja tilalle rakentuu nopeampi, mutta oikeudet paremmin huomioon ottava netti... ehkä ainoa vaihtoehto. rajaton riemu rajoitetaan... niin on aina käynyt.
VastaaPoista200 vuotta kesti teollistuminen ja teollisten tuotteiden kehittäminen kunnes tuotanto kehityksen piiristä siirrettiin ja siirretään vähemmän kehittyneisiin maailman osiin. Heidän vuoronsa on tullut.
VastaaPoistaOlisihan se näky nyky-Suomessa kun yliopiston professori ja siistijä työmatkallaan kantaisi työlaukkua jonka sisältönä on laihat eväät.
Professorilla olisi kenties eväänään ihka oikeaa näkkileipää kun siistijällä eväänään olisi merilevästä valmistettuja "nakkeja".
Kolme runoa
VastaaPoistajotka on kirjoitettu
omalla kielellä.
Ne ovat erilaisia kuin muut
Sanoilla ei ole
selvää merkitystä.
Noin alkaa Krucenyhin Pomada (1913, kuvitus Larionov) ja kirja jossa sen sivun ruotsiksi näen on Ulf Thomas Mobergin toimittama Gunnar Ekelöf skriver om konst (1984).
Esittelyssään Ekelöf puhuu mm. kielillä puhumisesta.
Samalla käynnillä sain Suomenlinnasta Pohjoismaisen taidekeskuksen galleriamyymälästä
toisen painotuotteen: Henri Michaux: GRIPA (1982 - SAISIR 1979).
"... Om jag skulle försöka än en gång, genom att öppna mig för gott mot de varelser i världen som ser varandra."
Ja mm. tuosta syystä on tällä hepolla jatkunut kesä ja on ollut ruoskuteltavaa ja muisteltavaa. Sanon työksi sitä kun kokemaansa yrittää välittää toisille. Kukaan kustantaja ei ole uskonut rikastuvansa jätöksistäni, mutta ylhäällä olevan runon aloitan kokeilemalla kuinka pitkälle kieli ulottuu sieraimiin ja nenän päälle.
“Even a potato in a dark cellar has a certain low cunning about him which serves him in excellent stead. He knows perfectly well what he wants and how to get it. He sees the light coming from the cellar window and sends his shoots crawling straight thereto: they will crawl along the floor and up the wall and out at the cellar window; if there be a little earth anywhere on the journey he will find it and use it for his own ends. What deliberation he may exercise in the matter of his roots when he is planted in the earth is a thing unknown to us, but we can imagine him saying, ‘I will have a tuber here and a tuber there, and I will suck whatsoever advantage I can from all my surroundings. This neighbour I will overshadow, and that I will undermine; and what I can do shall be the limit of what I will do. He that is stronger and better placed then I shall overcome me, and him that is weaker I will overcome.
VastaaPoistaThe potato says these things by doing them, which is the best of languages. What is consciousness if this is not consciousness? We find it difficult to sympathise with the emotions of a potato; so we do with those of an oyster. Neither of these things makes a noise on being boiled or opened, and noise appeals to us more strongly than anything else, because we make so much about our own sufferings. Since, then, they do not annoy us by any expression of pain we call them emotionless; and so qua mankind they are; but mankind is not everybody." -Erewhon by Samuel Butler http://www.gutenberg.org/etext/1906
Miksi pihdata, tässä koko runo.
VastaaPoista(suomennos 1994 tai 95 (kääntäjä ei halua nimeään julkisuuteen, siis kesti 10 vuotta
löytää koko runo ja kääntäjä)
1913
Kuzminin ja Dolinskin kustantamosta on tullut myyntiin seuraavat kirjat:
N. Krucenyh: ”Erakot” kuv. N. Goncarova
jne.
Krucenyh: ”Pomada”; kuv. Larionov, hinta 30 kop.
3 runoa, jotka on kirjoitettu omalla
kielellä. Ne ovat erilaisia kuin muut.
Sanoilla ei ole selvää merkitystä.
No. 1
Dir bul scyl
ubes scur
skum
vy so bu
r l ez
2
Punarintama
kieltämättä olen rakastunut
Musta kieli
Niin oli jo villeillä heimoilla
3
Ta sa mae
ha ra bau
saem sijee dub
radub mola al’
K Txxx
Omistettu hänelle, jokaa antoi näistä
runoista arvosanan 10+
Sinua hämmentää jonkin sydämettömän
joukon ilkeät puheet
tai – mikä pahempaa – se etteivät he
tunne juhlallisen pyhän sielua
Sinä et halunnut vallan tuomaa ikävää
etkä voittojen hekumaa.
Olet elänyt kaukana onnettomuudesta
isän katon alla niin monta vuotta
Kylmän kosteuden ympäröimänä
sinä antaudut hänen tahtonsa valtaa
valmiina aina raukeasti leijumaan
ja näkemään tulien leiskuman
Etkä vaihda mihinkään surullisesti
hohtavaa sädekehää
ja huolettomasti viet nääntyneitten
sydänten rauhan
Annoit meille tiukan esimerkin
hedelmättömän kauneuden vainioilla
kieppuu kurja kohtalomme
ja tuo sinulle kukkia
Uhraat aikaasi musiikille
tai katselet kirkkaanpuhdasta lunta
taivallisen katseen hukuttamana
kiidät haaveena vuosien halki
Tai kuin hiljainen vedenneito
katoat kuin ikävän kukat
Yössä harhailet puiston varjoissa
tai yllättäen herätät joen lasipinnan
Ohilipuva kuu
milloin tulee näkyviin
milloin piiloutuu
Riita – kuules!
Repii pilvet
Välke
Puki sen laulavaan pilveen
Leipä on jätetty pöydälle
kaalikeiton päälle.
Sanotaan, että alaston nainen
on kaunis kuunvalossa
Punaisten kasvojen soinniton ääni
Syövät leppärouskuja juovat
Pärskyttelevät sylkeä
Ah minne voisin teiltä piiloutua, minne
Ja taivas leikkaa taidokkaasti sinisen
harmaista, mustista tilkuista kaviaarin
täyttämän illan
Tukahduttava taivas
ja haisee limalta ja ulosteilta
Oi rakastakaa armahtakaa minua
Ja niin valun kuiviin itsestäni
ja teistä
Olen jo muutenkin aron ja
pajujen ristiin naulitsema
Maailma pariton
hepokatti
ilta
Kutoo. Keinuivat kalastusretket
ja naisten äänet
Kurkihirren hiljaisuus
kirkas kaistale taivasta
Kolme viimeistä runoa on kirjoitettu
yhdessä E. Lunevimin kanssa
Suomalaisen esinekulttuurin luova kyky, Nanny Still, on kuollut toisessa kotimaassaan Belgiassa. Baskerinheilautus taiteilijalle, joka loi kosolti kauneutta ympärillemme. Adieu,Madame!
VastaaPoistaHyvästelee Kunnaksen Ilkka
Esittääkö kuva naista vai kanaa?
VastaaPoistaVai onko kyseessä hienovarainen vihjailu?
Miksi aina oletetaan "etäisen muinaisuuden ”taide-esineillä” olevan lähes poikkeuksetta jokin syvällinen yhteys uskomusjärjestelmiin, kuten uskontoon tai magiaan" ?
VastaaPoistaMielestäni noin upean isotissisen ja vaaleatukkaisen naiskuvaelman valmistaja on valmistanut sen muistoesineeksi omasta rakkaastaan.
JarMom puhuu asiaa. Ajatelkaa esineen mittoja, käsitettävä käyttöesine se on, naisettomiin hetkiin.
VastaaPoistaNainen on kuin viini - paranee vuosien myötä
VastaaPoistamutta nainen ei saa sitä huomiota miehiltään
koska miesten keskinäinen kamppailu estää
sen.
Mitä se tähän päreeseen liittyy - ei mitenkään.
Kuten ei minulla yleensä. Haluan vain että Jukka
lukee.
Miehet nauravat ja iloitsevat pystien avulla: pystit
ovat heille keskinäistä kilpailua: kellä on parempi
pysti. Mutta minulla on bysti; ruotsalainen kutsuu
rinnat byst-sanalla. Tosin on sekin vähän lirpsahtanut kuten viiskymppisellä mutta on silti oikea bysti.
Kaaosko kiihtyy. Nojaa, sitten tuleekin rauha: tragediaa olisi jos menisi toisinpäin. Nyt suoristuu mutkat ja mutkistuu suorat. Kuten pitääkin: elämä on sisään- ja ulospäinhengittämistä. Ja minun mielestä Jukka on kukka. Bloom, minun Harold.
Jukka on sitäpaitsi todella kiva nimi; mikä sen ruotsinkielinen vastine olisi? Johan? Joel? Jakob?
Työtä etisessä teen kaiken ihan väärin. Mutta opetanhan minä myös: paniikissa, että jään ilman opetustyötä. Haha.
Kamppailua. Koska minä saisin levätä, olla, rakastaa, tarttua tilanteeseen ja olla sitä mitä Jumala minusta sanoi tekevänsä: nainen?
Tämä arvoketju ylitti kirkkaasti puolentoista tuhatta sukupolvea tuoden sanoman siitä, mikä tätä maailmaa pyörittää.
VastaaPoistaOn siinä naista kerrakseen.
VastaaPoistaJa vielä sopivasti lihava. Jalat kuin pylväät, rinnat niin ylväät, joista kiinni saa...
Lisäksi hänen vatsansa on valkoinen ja runsas kuin nisuläjä, ja hänen rintansa ovat kuin meloonit, kuten omin silmin voit huomata herastuomari koo.
Kemppisen virtuaalisesta kansakoulusta pitäisi ajaa ulos ruoskalla kaikki syntiset rahanvaihtajat,
ja myös ne, jotka myyvät siellä härkiä, lampaita ja kyykysiä.
Ja erityisesti (!) ne, jotka myyvät siellä omia aatteitaan, mielipiteittensä viiteryhmiä ja omia kaupallisia tuotoksiaan.
Jeesus pelastaa. On jo ovella kuulemma.
VastaaPoistaMinä tunnen tyypin nääs.
Jälleen voi käsikirjoitus jatkaa parituhatvuotta ja Lipposen selkä on taattu. Puh.
www.youtube.com/watch?v=CQzUsTFqtW0
VastaaPoistamieheni pitää minua Dobermannina, minä taidan olla Bulldogi (joka leikkii) - ja nauttii...