Sivun näyttöjä yhteensä

5. toukokuuta 2009

Koivisto ja korkein oikeus



Tämä juttu kiertää arvovaltaisissakin lähteissä A.P. Pietilän kirjan ”Pankkikriisin peitellyt paperit” (2008) henkiin herättämänä.

Tämä lainaus on Erkki Tuomiojan verkkosivulta tuon kirjan esittelystä.

”Koivisto ei ainoastaan ottanut julkisestikin jyrkästi kantaa pankkien puolesta niiden velallisia vastaan, vaan myös järjesti oikeushistoriallisesti ainutlaatuisen puhuttelun presidentinlinnassa eräille korkeimman oikeuden jäsenille ja muille oikeuslaitoksen johtaville tuomareille ja alan huippujuristeille. Tilaisuuden jälkeen KKO:n linja muuttui ja se asettui uusissa ratkaisuissaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta pankkien puolelle velallisia vastaan.”

Tarinassa on yksi vika. Se ei pidä paikkaansa. Koiviston keskusteluissa ei sivuttu pankkikriisiä eikä takauksia.

Kuulin asiasta sen tapahtumisen aikaan ja nyt olen keskustellut siitä uudestaan muutaman paikalla olleen ja muutaman ei paikalla olleen korkeimman oikeuden jäsenen kanssa. Lisäksi olen puhunut siitä Mauno Koiviston kanssa.

Koivisto oli ottanut julkisuudessa kantaa KKO:n ratkaisuun, jolla muistaakseni pankkikorkoa oli soviteltu eli muutettu. Hän oli tällaista menettelyä vastaan. Mutta se oli eri asia. Siitä ei puhuttu tapaamisen yhteydessä.

Itse ongelma on ollut sata vuotta kiihkeä keskustelun aihe. Englanniksi sen nimi on ”judicial activism”. Jos lainsäädäntö on heikkoa, voiko tuomioistuin lähteä pyrkimään omin neuvoin parempaan ja oikeudenmukaisempaan tulokseen?

Kysymys sopii ikuisuuskeskusteluun, koska siihen ei taatusti ole selvää vastausta.

Vaikka Suomen korkein oikeus on ollut perinteisesti hyvin kesy, meilläkin on tehty tätä, muun muassa aikoinaan grynderijutuissa. Periaatteessa tuomarit ja asiasta kirjoittaneet torjuvat ajatuksen. Jos laki on huono, tuomari ei mahda mitään.

Pankkikriisin selvittelyissä 1990-luvulla tuli vaikeita ongelmia, jotka johtuivat osittain pankkien tolkuttoman huonoista velkakirja- ja takauslomakkeista ja osittain 1800-luvun (ja 1700-luvun) lainsäädännöstä. Myös pankkien asiakkaita oli pidetty pahasti valon takana.

Koivisto ei pitänyt mitään puhuttelua, vaan keskustelutilaisuuden. Jos asiassa olisi ollut puhuttelun makua, sinne ei olisi tullut ketään KKO:sta. Jos tasavallan presidentti olisi osoittanut halua keskustella korkeimman oikeuden ratkaistavista kysymyksistä, puhe olisi hyytynyt.

Tuomioistuinten presidentit ovat joskus yrittäneet sanoa jotain ratkaisuista, joissa eivät ole olleet itse mukana. Ainakin yhden kerran 1950-luvulla tämä aiheutti eräässä hovioikeudessa kriisin, jonka seurauksena presidentti erosi.


Koiviston kanssa ei ylimalkaan puhuttu lainkäyttöasioista. Tiettävästi tuomioistuinten toimintaedellytyksistä oli puhetta. Tuomioistuinlaitoksemme oli ollut monia vuosikymmeniä retuperällä.

Rahaa ei annettu – mutta kyllä tuomareissakin oli vikaa.

Tuo väite pankkien myötäilystä esiintyy usein. Jostain kumman syystä kukaan ei koskaan esitä ainuttakaan esimerkkiä korkeimman oikeuden ratkaisusta, joka olisi tehty pankkia suosien.

Pankkeja on esiintynyt aika vähän osapuolina ylimmässä oikeusasteessa. Jos pankki voittaa juttunsa, se ei todista pankin suosimista, vaan ehkä sitä, että pankki on ollut lain mukaan oikeassa. Jos pankki voittaa juttunsa tulkinnanvaraisessa tilanteessa, silloin voi puhua suosimisesta. Jos pankki voittaa juttunsa ja mummo menettää mökkinsä, kysymyksessä on luultavasti vakuus eli siis kiinnitys.

Mutta minä kun en tiedä esimerkkiä suosimisesta, vaikka olen lukenut KKO:n päätökset vuodesta 1926 eiliseen.

Kukaan ei ole leimannut sopimattomaksi sitä, että KKO järjestää keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista ongelmista yliopistoväen kanssa?

Itse olen nähnyt ongelman toisin päin – tuomioistuimiin on niin kovin vaikea vaikuttaa. Vaikka joku tulisi kertomaan esimerkiksi rangaistusten hajonnasta suljettujen ovien takana käsitellyissä jutuissa, tuomarit tukkivat korvansa ja hymähtävät pilkallisesti – varsinkin jos puhuja on yliopistolta tai oikeusministeriöstä. Elinkeinoelämästä tai pankeista en muista kenenkään koskaan käyneen puhumassa mitään.

44 kommenttia:

  1. Heinonen kuitenkin ennen konklaavin kokousta oli tehnyt päätöksen, että pankit eivät voi yksipuolisesti nostaa lainanehtojen korkoja.

    VastaaPoista
  2. juuri tuo riippumattomuus on kullan arvoista.

    apropos... muistan jonkun jutun, josta aktin luettuani tuntui siltä, että pankki häviää... kunnes oikeuskirjallisuus ja aikaisempi käytäntö vakuuttivat minut esittelemään toisin. muun muassa kirjallisuus ja käytäntö edellisestä pankkikriisistä... 1920 luvulta.

    sittenhän lainsäädäntöä uudistettiin siihen suuntaan, että velallisille ja takaajille oli pidettävä tunnin luento. kriisin syy oli kylläkin, että vastuu ei 80 -luvulla ollut toteutunut miesmuistiin, koska hyvät ajat olivat vallinneet. luento oli pidettävä aiheesta, "jos koettavat huonot ajat".

    lainsäädännön muutosten tuoma luottoriskin lisääntyminen siirtyi lopulta hintoihin eli korkoon tai sitä katettiin pankkituella.

    jollei pankkitoiminta ole kannattavaa, se loppuu, mikä ei ole yhteiskunnan edun mukaista kuten ei ole rahoitusjärjestelmän romahtaminenkaan. pankeilla on eräiden lähteiden mukaan katsottu vanhastaan olleen oikeus jopa yksipuoliseen lainaehtojen, kuten koron muuttamiseen.

    vakiosopimusten pienellä präntätyt ehdot olivat samanlaisia ja yleisesti tunnettuja kaikissa pankkiryhmissä. ydin oli, että maksat tai takaaja maksaa tai otetaan pantista pankin valitsemassa järjestyksessä.

    suhdanneriski pitäisi kyllä jättää velallisia leveämmille hartioille. suhdanneriski, joka yllättää pankkiirit ei voine olla yksin velallisten kannettava.

    olisi oikeastaan mukava tutkia yhdenvertaisuutta sen suhteen, kenen lainat maksettiin pankkituella ja kenellä oli ratkaisuvalta.

    Koiviston tarinoista ei aikanaan ollut tietoa. Presidentti kun ei ole oikeuslähde... vaikka saattaakin matkaan monenmoista.

    VastaaPoista
  3. En kyllä luottaisi siihen, mitä Koiviston konklaavissa 6.5.1992 mukana olleet KKO:n tuomarit - oliko heitä pres. Olavi Heinosen lisäksi itse asiassa kovin montaa edes po. tilaisuudessa mukana - ovat jälkeenpäin tilaisuuden kulusta kertoneet. Sama koskee Mauno Koivistoa - hänhän on asiassa tavallaan "epäilyn" asemassa (puuttumisesta riippumattomien tuomioistuinten toimintaan) ja epäillyn kertomukseen on aina syytä suhtautua epäillen.

    Olisi hyvä, jos joku Koiviston konklaaviin osallistuneista kertoisi vihdoin, mitä tilaisuudessa oikeastaan puhuttiin - ehkä vanha ystävämme Markku Arponen voisi aloittaa?

    Tilaisuudessa kommenttipuheenvuoron käyttäneen prof. Heikki Ylikankaan on kerrottu antaneen lausunnon, jonka mukaan Koivisto nimenomaan painosti tilaisuudessa KKO:ta (kirjassa Laman ja Rahan pelurit, 2007). Myös muilta tahoilta on kuulunut vastaavanlaisia luonnehdintoja. Joten uskon kyllä siihen, mitä Pietilän kirjassa on asiasta kerrottu.

    Tilaisuudessa käytti tietojen mukaan valmistelun puheenvuoron pankkitarkastusviraston silloinen johtaja Jorma Aranko. Miksiköhän Aranko olisi kutsuttu tilaisuuteen, jos siinä ei olisi puhuttu ns. pankkikriisistä ja miksi Arangolle olisi muuten varattu tilaisuus valmistellun puheenvuoron esittämiseen?

    KKO:n jäsenet tai muutkaan tuomarit eivät varmaankaan Suomessa ole rahalla lahjottavissa. Kuitenkin jotkut tuomarit, esim. KKO:n jäsenet ovat olleet ja ovat edelleen mukana talouselämään vahvasti sidoksissa olevissa Hyvä Veli -verkostoissa, mm. välimiesoikeuksien jäsenyyksien myötä. Se on tuomioistuinten riippumattomuuskuvan kannalta erittäin ongelmallista, kuten olen mm. pamfletissani Korkein oikeus kriisissä (1997) selostanut.

    VastaaPoista
  4. Vai että tämä varjoeduskunta ei päättänyt juntata asioita toiveitteensa tulkin, Koiviston, linjauksien mukaan? Pelkkä salaisen rento kahvitushetki ilman vallankäyttöä ja valtion käytännön toimien linjausta?

    Entinen pankinjohtaja Koivisto vaati paikallaolijoita ja siis jopa virkamiehiä vaikenemaan koko kokoonkutsumisesta ja varsinkin omasta presidentillisestä agendastaan pankkisysteemin vapauttamiseksi vastuusta.

    Vallankäytöksi oli valittu salainen ja siten varsin vastustamaton vallankäyttö ideologisena ratkaisuna Kekkosen hengessä. Eihän todellisen johtajan tarvitse kommentoida valtaansa, jos haluaa toteuttaa asiansa ilman valtiosäädösten mukaista toteuttamista.

    Se oli selvä. Valtion korkeimmat virkamiehet, pankkien ja teollisuusjohtajien kavereina, valtio maksamaan pankkien ulkomaalaisille sijoittajille lupaamat riskivapauksien kulut ja niin kansalaisten kantamat seuraamukset voidaan unohtaa samalla kun vastuunalaisten vastuu unohdetaan.

    Ja niin tapahtui.

    Sitä tuskin kukaan voi kiistää, etteikö valtio vapauttanut pankkeja vastuusta (paitsi niitä, jotka eivät teollisuuden sisäpiiriin kuuluneet) ja jopa monesta verosta?

    Pankit kelluivat, virkamiehet presidentin miehinä pelottelivat yhtenä rintamana eduskuntaa - ja kansa upposi.

    Hyvin kekkosmaista vallankäyttöä, salainen istunto ilman pöytäkirjaa hyvin kattavista valtion asioista, jota nyt paikallaolleet tietysti kaunistelevat omaa osuuttaan sievistelläkseen.

    Historiaa vääristelläkseen.

    Eduskunnan valtaa vähätelläkseen.

    Läpinäkyvän demokratian periaatetta sivuuttaakseen.

    Tapansa mukaan.

    VastaaPoista
  5. MIELENKIINTOISTA...

    No nyt meilla on hyva juristien vastakkaisasetanta. Jyrki Virolainen johtaa hiuksen hienosti "faktoillaan".

    Oliskohan Kemppisella lisaa faktoja.

    Jos palaveri olisi ollut sita, mita Virolainen ym. olettavat, kyl kai asianosaiset Kemppisen kysellessa ilman muuta ovat lojaaleja palaverilleen,
    ja palaverin "hengelle".
    Ei kai tallaisilla uteluilla totuus selvia, vai voisko selvita??

    VastaaPoista
  6. Niin eikä se, mitä tilaisuudessa puhutaan aina ratkaise. Ajoitus on tärkeä tässäkin: jokin aihe on pinnassa, kutsut koolle.. Ei hankalasta asiasta tarvitse (paljon) puhua, kun tyhmempikin jo ymmärtää. Ennakoivan ajon kurssia.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - tietoni eivät perustu "uteluihin", vaan jatkuviin keskusteluihin ennen noita tapahtumia, niiden aikana ja niiden jälkeen.

    Koska kirjoitin väitöskirjaa mm. poliittisesta vaikuttamisesta tuomioistuimiin, nämä ilmiöt kiinnostivat minua kovin.

    VastaaPoista
  8. Vaikka pidän Tuomiojaa luotettavana lähteenä tietyissä asioissa en ihan yhtyisi näkemykseensä. Keitä nämä mainitut "muutamat henkilöt" ovat ja luonnollisesti tekstissä esiintyy termit "muistaakseni", "tiettävästi" jne.

    Törmäsin mielenkiintoiseen? Promerit-sivustoon:

    "Presidentti Mauno Koiviston määräys: Linnassa 6.5.1992 pidetyn "Oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjat salaisia

    Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:

    "Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi, että asiamies, tutkija Kalevi Kannuksen pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
    Tästä päätöksestä ei saa hakea muutosta valittamalla"
    www.promerit.net/index.html

    josta löytyy asiaa pankkikriisistä aina Tahvanaisen tarinoihin...

    VastaaPoista
  9. K:
    "Jos pankki voittaa juttunsa ja mummo menettää mökkinsä, kysymyksessä on luultavasti vakuus eli siis kiinnitys."

    Niin - itse muistan tuolta ajalta hovista tulleen jutun, jossa mummo ei menettänytkään mökkiään. Ja jos kohta uutistekstini oli kärkäs, oli sitä lähdekin, hovioikeuden tuomioperustelu.
    Siinä viitattiin, muistan, inhimilliseen kohtuuteen.
    Tölli oli pieni ja mummo vanha.

    Myöhemmin pankinjohtaja oli käynyt muuan urheilutoimittajien yhdistyksen illanvietossa pankintiloissa etsiskelemässä minua, ja saanut tietää, etten ole ko. yhdistyksen jäsen.

    VastaaPoista
  10. Olen kertonut "Koiviston konklaavista" eli 6.5.1992 Linnassa pidetystä "oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta" lyhyesti omassa blogissani pari kuukautta sitten jutun "Koiviston anteeksiantamattomat virheet" yhteydessä.

    Kokouskutsu ja palaverin ohjelma, jotka ovat ilmeisesti kansliapäällikkö Martti Mannisen laatimia, on julkaistu. Kokoukseen oli kutsuttu kaikkiaan 26 juristia, suurin osa tuomareita ja oikeustieteen tutkijoita.

    KKO:sta tilaisuuteen osallistuivat pres. Olavi Heinonen, joka toimi myös tilaisuuden puheenjohtajana ja joka käytti ensimmäisen valmistellun puheenvuoron, sekä oikeusneuvokset Per Lindholm (kuollut noin 2-3 vuotta sitten), Erkki-Juhani Taipale (eläkkeellä) ja Mikko Tulokas.

    Muuten, Tulokas oli aloittanut KKO:n jäsenenä vasta noin viikkoa ennen ko. konklaavia, eli 1.5.-92. Oletan, että Tulokkaan nimitys on yhteydessä presidentti Koiviston ärtymykseen pankkien aiemmin häviämien ns. korkojuttujen takia. KKO antoi tunnetun korkopäätösjutun päätöksen 23.4.1992 eli vain pari viikkoa ennen konklaavia, mutta jo hovioikeus - muistaakseni Turun hovioikeus - oli päätynyt samaan lopputulokseen. Koiviston mielestä KKO:een piti siis saada joku juristi, joka "ymmärsi jotakin" pankkiasioista ja joka pitäisi pankkien "puolta." Valinta kohdistui OTT ja advokaatti Mikko Tulokkaaseen, joka oli avustanut pankkeja, mm. KOP:ta, eräissä suurissa pankkijutuissa.

    Kokouskutsun mukaan tilaisuudessa keskusteltiin, ei lainkaan Kemppisen mainitsemista tuomioistuinten toimintaedellytyksistä, vaan kahdesta muusta paljon tärkeämmästä teemasta: 1) tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus, ja 2) tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Edellisestä teemasta alustivat mm. Olavi Heinonen ja KHO:n Pekka Hallberg sekä prof. Heikki Ylikangas, jälkimäisestä teemasta mm. prof. Aulis Aarnio ja prof. Jukka Kekkonen.

    Lisäksi valmistelun puheenvuoron käytti pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko.

    Miksi pankkimies Aranko oli kutsuttu lakimiesten tilaisuuteen, jossa ei - kokouskutsun mukaan - pitänyt keskustella lainkaan pankkitarkastukseen tai pankkien aseman liittyvistä kysymyksistä, vaan mm. tuomioistuinten riippumattomuudesta? Ehkäpä Kemppinen haluaa vastata tähän kysymykseen.

    Arangon asemaa tilaisuudessa korostaa se, että hänen nimensä mainitaan ensimmäisenä kokoukseen kutsuttujen listalla, vasta Arangon jälkeen mainitaan Olavi Heinosen nimi. Todettakoon, että kutsuttujen nimiä ei ole lueteltu listassa aakkosjärjestyksessä.

    Minusta asia on päivän selvä: Kokouskutsussa mainitut keskusteluteemat olivat lähinnä vain kulissi, jottei tilaisuuden todellinen tarkoitus olisi näyttänyt niin kovin pahalta. Totta kai Aarnio, Ylikangas, Heinonen ja kumppanit puhuivat kokouskutsussa mainituista teemoista, mutta varsinaiseen asiaan päästiin vasta Jorma Arangon valmistellun puheenvuoron jälkeen.

    Aranko puhui tietenkin - näin oletan - pankkikriisistä ja pankkien tukalasta tilanteesta. Kun KKO oli antanut presidentti Koivistoa suuresti ärsyttäneen ennakkopäätöksensä ns. korkojutussa vain kahta viikkoa ennen konklaavin kokoontumista (KKO 1992:50),ja Koivisto oli julkisuudessa jo aiemmin arvostellut sanottua ratkaisua, on selvää, että Koiviston pääasiallisena tarkoituksena oli teroittaa kuulijakunnalle sitä, että KKO:n kanta oli virheellinen ja valtakunnan taloudellisen kehityksen kannalta turmiollinen.

    Sitä, painostiko Koivisto paikalla olleita tuomareita ja muita juristeja suoraan asiassa, kuten julkisuuteen on kerrottu, en tiedä, mutta tämä ei olekaan pääasia, vaan se, että presidentti teki kaikille selväksi, että näin (= KKO:n kanta) ei voi enää jatkua.

    Ja kuten kaikki tiedämme, Koivisto sai tahtonsa läpi, sillä konklaavin jälkeen pankit eivät enää hävinneet yhtään suurempaa oikeusjuttuaan tuomioistuimissa, eivät ainakaan KKO:ssa!

    Minun mielestäni Koiviston konklaavi ja presidentin räikeä puuttuminen riippumattomien tuomioistuinten toimintaan on suuri häpeätahra suomalaisen oikeudenkäytön ja yleensä julkisen vallankäytön historiassa. Se tulee aina mainita varoittavana esimerkkinä, kun puhutaan tuomioistuimien riippumattomuudesta ja sen kunnioittamisesta.

    VastaaPoista
  11. JarMom kirjoitti...

    "Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansliapäätös:"

    Tarja ei ole ollut avoimuuden edistäjä.
    Ulkoministerinä hän torppasi Raimo Laakian yritykset saada ulkoministeriöstä historiikkikirjan käyttöön Puolan solidaarisuuden tuki ry:n mappi.
    Tuomiojan tultua ulkoministeriksi asiassa ei ollut ongelmia - (Eki näytti avoimia käsiään, eleenä).

    VastaaPoista
  12. Eikös Lakimiesuutisissa n:o 2/2002, ollut Jussi Nilssonin kirjoitus, jossa kertoi tuomarikunnan organisoituneen poliittisten valtaelinten alaisuuteen, esmes Säästöpankkisopimuksen (salainen) ja ko. konklaavin osalta.

    VastaaPoista
  13. Jos lainsäädäntö on heikkoa, voiko tuomioistuin lähteä pyrkimään omin neuvoin parempaan ja oikeudenmukaisempaan tulokseen?Eikös saa ja myöskin pidä, mikäli "korkeammat periaatteet" kuten perusoikeudet ei nykyisellä lainsäädännöllä toteudu?
    Näitähän kovin harvoin katsotaan osaksi lainsäädäntöä oikeudessa.

    VastaaPoista
  14. Pari tarkennusta ja lisäystä edelliseen kommenttiini:

    KKO:n ennakkopäätöksessä 3.4.1992 päädyttiin siihen, ettei pankilla (Tampereen Aluesäästöpankki) ollut oikeutta yksipuolisesti ja velallisia kuulematta korottaa sovittua asuntolainan korkoa, kuten oli tapahtunut (KKO 1992:50).

    Jo alemmat tuomioistuimet eli Tampereen raastuvanoikeus ja sittemmin Turun HO olivat vuonna 1991 päätyneet samaan lopputulokseen jutussa; päätökset ovat muuten erinomaisesti perusteltuja.

    Presidentti Koivisto ei sulattanut KKO:n sanottua ratkaisua, vaan arvosteli sitä julkisesti. Hän kutsui kuukautta myöhemmin eli 6.5.-92 Linnaan em. tuomareista, virkamiehistä ja tutkijoista koostuvan konklaavin keskustelemaan asioista, todellisuudessa myös pankkien tukalasta asemasta.

    Merkille pantavaa on se, että Koivisto kutsui, muodollisesti Martti Mannisen kirjeellä, Linnaan kolme KKO:n sanotun päätöksen (KKO 1992:50) tekemiseen osallistunutta KKO:n jäsentä eli Olavi Heinosen, Per Lindholin ja Erkki-Juhani Taipaleen.Olisiko kysymyksessä siis ollut jonkinlainen "presidentillinen läksytys"?

    KKO:sta kutsun sai myös tuore, 1.5.-92 alkaen KKO:een nimitetty oikeusneuvos Mikko Tulokas, joka oli siis toiminut aiemmin oikeusjutuissa pankkien asiamiehenä.Tulokas nimitettiin virkaansa heti KKO:n sanotun päätöksen KKO 1992:50 jälkeen. Liekö tämä ollut sattumaa - tuskinpa
    vain. Voi olla, että nimenomaan Koivisto halusi KKO:een pankkeja ymmmärtävän tuomarin.

    On ihmeteltävää, ettei kukaan Linnaan 6.5.-92 kutsutuista ja siellä olleista juristeista ole julkisesti kertonut - vieläkään - yksityiskohtaisesti mitään siitä, mitä Linnassa itse asiassa puhuttiin ja miksi Jorma Aranko osallistui kokoukseen. Jos asia olisi todella ollut niin, kuten Kemppinen nimettömiin lähteisiinsä viitaten väittää, ettei konklaavissa olisi puhuttu mitään silloisista pankkioikeudenkäynneistä ja pankkien asemasta, olisivat varmaan useat osanottajat sen jo ajat sitten kertoneet julkisuudessa.

    Mutta kun näin ei ole tapahtunut, vaan kaikki haluavat vaieta, on tietenkin johdonmukaista lähteä siitä, että Koivisto tosiaan läksytti ja painosti sanotussa tilaisuudessa joko suoraan tai epäsuorasti juristeja kannanmuutokseen. Se, ettei tästä ole rohjettu kertoa, osoittaa vain, miten häpeälliseksi osanottajien on täytynyt Koiviston painostus kokea.

    VastaaPoista
  15. Lopultakin on auennut keskustelu Koviston vehkeilyistä Suuren Laman aikoihin.

    Kyllä se nyt vahvasti siltä näyttää, että presidentti Koivisto 6.5.1992 saneli oikeuslaitoksen edustajille sen, ettei pankki voinut hävitä mitään juttua oikeudessa asiakkaallensa.

    Koiviston tahdosta tuli laki tähän maahan, joka vaikuttaa ilmeisesti vieläkin näkymättömän käden tavoin tuomioistuimien päätöksiin pankkiasioissa. Täysin oikeudettomasti.

    Ainakin käytännössä pääsääntö on ollut, että pankki voittaa aina asiakkaansa, vaikka näyttö edellyttäisi asiakkaalle voittoa.

    Käytännössä pankkien kanssa Suuren Laman seurauksena riitoihin joutuneet asiakkaat hoidettiin siten, ettei poliisi suostunut tutkimaan pankkien epäiltyjä rikoksia asiakkaitaan kohtaan, syyttäjä ei suostunut syyttämään pankkilaisia eikä tuomioistuinlaitos tuomitsemaan.

    Jos jutun sai - oli se sitten rikosjuttu taikka siviilijuttu - oikeuslaitoksen käsittelyyn, niin tavaksi tuli, ettei KKO antanut valituslupaa pankkien asiakkaille. Alempien oikeusasteiden väärämieliset ja täysin käsittämättömätkin tuomiot jäivät voimaan.

    Asiakkaiden esittämät aukottomat asiakirjanäytöt mielivaltaisesti hylättiin taikka vääristeltiin tuomioituimen toimesta sivuraiteelle.

    Lopulta asiat ajettiin siihen pisteeseen, että jo valmistelevissa istunnoissa kylmästi hylättiin asiakkaiden nostamat kanteet mitä kummallisimmilla perusteilla. Kun kerran "jossakin oli sovittu", että pankki voittaa aina, niin oli aivan turha päästää pankkijuttua oikeuskäsittelyyn rasittamaan oikeulaitosta.

    Näissä Suuren Laman aikaisissa pankkioikeusjutuissa on kieroilua vedota mukamas huonoon lainsäädäntöön. Kyllä silloisella lainsäädännöllä olisi aivan hyvin pärjätty, jos vain oikeussuojajärjestelmän palveluksessa oli ollut oikeamielisiä ja rehellisiä toimijoita.

    Nythän poliisit, syyttäjät ja tuomioistuimien tuomarit toimivat ikään kuin kaasukammion hoitajat, jotka tekivät vain sen, mitä käskettiin.

    Todennäköisin syin voidaan epäillä, että ylimpänä käskijänä päällepäsmäröi, hääräili ja vehkeili presidentti Mauno Koivisto.

    VastaaPoista
  16. Itse muistan, kuinka Koivisto julkisuudessa tuhahteli paheksuvasti, kun tuomioistuimet eivät ymmärrä reaalitalouden välttämättömyyksiä - tuolloin oli tullut päätös, jossa pankin vaatimuksesta korkoa ei kohtuullistettu sovittu korkeammaksi. Tuomioistuin uhkasi koko pankkijärjetelmää ja kansantaloutta...

    Tätä taustaa vasten uskon, että Koivisto toimi juuri kuten Jyrki Virolainen tässä ja blogissaan väittää.

    VastaaPoista
  17. www.promerit.net/index.html

    Auttakoon Herra Jumala meitä tässä taistelussa.

    Adolf Hitler

    VastaaPoista
  18. -rh:lle:


    Kiitos muistuttamisesta Raimo Laakian osalta. Piti palautaa asia mieliin ja arkistostahan tuolloinen A-studion käsikirjoitus löytyi:

    Halosen änkyräToiminta!Se on julmetunmoinen määrä asiaa, joita Halonen on evännyt julkisuudelta.

    VastaaPoista
  19. Kemppinen kirjoitti: "Tuomioistuinten presidentit ovat joskus yrittäneet sanoa jotain ratkaisuista, joissa eivät ole olleet itse mukana. Ainakin yhden kerran 1950-luvulla tämä aiheutti eräässä hovioikeudessa kriisin, jonka seurauksena presidentti erosi."En ole eri mieltä, mutta totean, että voimassa olevassa laissa on alla siteerattu (lihavointi tässä) säännös, jota vastaava on (ollut) aiemmassakin laissa (k)orkeimmasta oikeudesta sekä hovioikeuksien työjärjestyksissä; eli että presidentti voi esittelyttää tosiasiassa omassa harkinnassaan kertaalleen ratkaistun asian uudestaan. En väitä tätä huonoksi, vaan oikeastaan hyväksi asiaksi.

    "Laki korkeimmasta oikeudesta 26.8.2005/665 7 §:

    "Presidentti voi päättää lainkäyttöasian siirtämisestä tarpeellisilta osiltaan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa, jossa on 11 jäsentä, jos asian tai sen osan ratkaisua harkittaessa osoittautuu, että jaosto on poikkeamassa korkeimman oikeuden aikaisemmin omaksumasta kannasta. Presidentti voi muutoinkin määrätä periaatteellisesti merkittävän tai muuten laajakantoisen lainkäyttöasian tai sen osan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa."

    VastaaPoista
  20. TP:n virkasyyteforum on KKO. Jos joku TP joskus koplailisisi juhantalomaisesti tai muuten epäasiallisesti pyrkisi vaikuttamaan KKO:n presidenttiin tai jäseniin, olisivatko ko. tuomarit esteellisiä osallistumaan asian käsittelyyn? Todistajia ainakin, entä mahdollisesti itse virkarikoksesta epäiltyinä (jos ottivat vaikutuksesta onkeensa) - vai "välttämätön osallisuus"?

    VastaaPoista
  21. Olen ollut havaitsevinani - kaikesta huolimatta kunnioittamassani - Kemppisessä sellaisen piirteen, että kun tulee epäedullista kerrottavaa Kemppiselle jotenkin läheisistä henkilöistä taikka sellaisista henkilöistä, joille Kemppinen kokee olevansa jonkinlaista kunniavelkaa, niin Kemppinen heittää saman tien tiedemiehen hattunsa menemään ja ottaa päähänsä puolustusasianajajan hatun.

    Huomaako Kemppinen itsekkään taikka joku muu tällaista tapahtuvan?

    VastaaPoista
  22. voi, voi...
    Tallaistako tama Kemppisenkin tieteenteko on?

    Eikos tassa vaiheessa pitaisi vahintaan kysya: "Nainkos minua on kustu silmaan?".

    Ainahan se valtaeliitti tarvii niita "ykisinkertaisia holmoja".

    VastaaPoista
  23. jos on vielä ihanteita, joita puolustaa, niin kai niitä sitten puolustaa. mustanaamio on mun lemppari. oikeudenmukainen ja rohkea. sil on niin mukava hauvakin. ja ihan viidakossa.

    VastaaPoista
  24. ad Toipilalle
    Laamanni Kemppisen muistelmista selviää seniori Kemppisen olleen Koiviston perhejuristi.

    Nykypäivänä tälläiset tilaisuudet lähetettäisiin suorana roturadiossa, anteeksi Yleisradiossa. Ennemmin tai myöhemmin tämän kiistanalaisen kuulemisen dokumentaatio tulee kuitenkin julki, ellei dokumentaatio häviä yhtä mystisesti kuin Liikasen lupaus kolminkertaistaa lapsilisät.

    Joku voisi kertoa meille maallikoille, mitä tämä mystinen aktiin tutustumisen tarkoittaa? Onko KKO:ssä joku mystinen takavarikoitu pornokokoelma, jota viraston virkamiehet käyvät luppoaikana selailemassa?

    VastaaPoista
  25. Velallisista ja takaajista.

    Suomessa pitäisi tehdä ero velallisten ja takaajien kohtelussa velan tarkoituksen mukaan. Yksityishenkilöiden asuntoluotoilla pitäisi olla erityisasema verrattuna vaikkapa
    kulutus- tai yritystoiminnan luottoihin.

    Asuntovelallisen pitäisi selvitä velastaan vakuutensa eli asuntonsa avulla ja pystyä kuittaamaan velkansa kokonaisuudessaan kaikissa olosuhteissa jättämällä asunto velkojalle. Yksityishenkilöitä takaajia ei pitäisi käyttää yksityishenkilöiden asuntoveloissa lainkaan.

    Asuntoluototuksessa lainanmyöntäjän harkinta ja riski korostuisivat.

    Epäilemättä tämä johtaisi korkomarginaalien nousemiseen. Niin pitäisikin. Pankkijärjestelmän pitäisikin kantaa omat kustannuksensa ilman yhteiskunnan toistuvia interventioita.

    Tällainen järjestelmä on useimmissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Vastaväitteenä voi esittää tietenkin sen, että miten Yhdysvalloissa kävikään. Amerikkalainen ongelma ei kuitenkaan syntynyt vakuudella velan kuittaamisesta vaan velkakirjojen arvopaperistamisesta: pankit yrittivät siirtää luottoriskinsä hyväuskoisille sijoittajille, jotka eivät ymmärtäneet asuntoluottojen riskeistä yhtään mitään. Koko pankkijärjestelmä leikki, ettei riskejä enää ole ja myi alihinnoiteltua rahaa vuodesta toiseen. Keskuspankin, poliitikkojen ja pankkitarkastusviranomaisten täydellä siunauksella.


    T.

    VastaaPoista
  26. Ei ainoastaan oikeslaitos, mutta myös poliisin ja tilintarkastajien toiminta oli lainvastaista.

    Tässä muistioni vudelta 1996, joka on kirjoitettu tarkalleen tapahtumien mukaan. Lähetin muistion KRP:lle ja Eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta mitään toimenpiteitä se ei aiheuttanut?

    TAPAUS YHDESTÄ RIKOSTUTKINNASTA

    Olimme tehneet keväällä 1994 rikostutkinta pyynnön SKOP:n johtajien madollisesta väärästä valasta Helsingin käräjäoikeudessa Helsingin poliisille.

    Vielä keväällä 1996 rikostutkinta oli kesken.

    Vertailun vuoksi kun SKOP teki rikostutkintapyynnön Helsingin poliisilaitokselle niin jo samana päivänä Xxx Xxxx kutsuttiin kuulusteluihin ja poliisi oli välittömästi valmis tekemään asiapaperitakavarikon Xxxxxx.

    Toiset rikostutkintapyyntömme on jätetty jopa kokonaan tutkimatta.

    Meidän tekemässä rikostutkimuspyynnössä menin ensimmäisen kerran kuulusteluihin maaliskuussa 1996. Kuulustelu alkoi klo: 14.00 ja päättyi klo: 23.00 halusin itse käydä mahdollisimman nopeasti asiat läpi sillä jokainen kuulustelutilanne on minulle vaikea sillä joudun palauttamaan vanhoja ikäviä asioita mieleeni.

    Sovin rikospoliisin kanssa että kaikki muut päivät käy jatko kuulusteluissa paitsi lauantait ja sunnuntait sillä niinä päivinä yritän rentoutua ja päästä Xxxxxxx asioista irti.

    Maaliskuun 9 päivä 1996 oli lauantai kun noin kymmenen aikaan aamulla soi matkapuhelimeni ja rikospoliisi soittaa ja pyydellen anteeksi, että soittaa lauantaina vaikka olimme sopineet viikon muista päivistä. Hän kysyy minulta, että haluaisinko tulla kuitenkin näin lauantaina kuulusteluihin, vastasin hänelle myöntävästi sillä toivoin asioiden niin etenevän nopeammin. Sovimme, että olen poliisilaitoksella noin klo:11.00.

    Poliisi soitti minulle uudelleen ja pyysi pientä palvelusta, johon vastasin että sopiihan se. Hän pyysi tuomaan mukanani pienen koskenkorvapullon kun Hakaniemen Alko on lähellä, joten hänen ei tarvitsisi mennä käymään Alkossa viikonloppu pulloa ostamassa. Kävin ostamassa pienen taskumatti Koskenkorvapullon menomatkalla bussiin. Hän soitti minulle vielä uudelleen, että voisinko tuoda hänelle myös Marlboro-askin, johon jouduin vastaamaan, että bussini nro: 23 tulee juuri pysäkille joten en ehdi, mutta minulla on itselläni tupakkaa, joten sovimme polttavamme minun savukkeita vaikkakin ne ovat mentholsavukkeita. Hän myös pyysi, että soittaisin kännykästä kun olen alhaalla ettei minun tarvitsisi tulla päivystyksen kautta, niin teinkin ja hän tuli hakemaan minut alhaalta.

    Menimme poliisin huoneeseen ja aloitimme. Jouduin etsimään hänelle aiemmat kuulustelukertomukset hänen koneeltaan sillä hän kertoi, ettei ollut saanut kunnon koulutusta Atk-järjestelmän käyttöön. Sitten aloitimme kun olin löytänyt hänen koneeltaan oikeat tiedostot.

    Hämmästyksekseni hän aukaisikin koskenkorvapullon ja alkoi ottamaan siitä ryyppyjä ja yritti kaataa viinaa myös minun kahviini, johon hän sai lorautettua noin korkillisen ennen kun sain sen estettyä Minä en tykkää juoda alkoholia päivällä ja en varsinkaan aamupäivällä ja aikomukseni oli mennä vielä lenkille sillä olin sopinut meneväni illalliselle tuttavieni luokse.

    Rikospoliisi alkoi kirjoittaa kuulustelu kertomusta saneluni mukaan ja joi samalla Koskenkorvaa. Aloin huomata hänen päihtyvän joten sanoin hänelle, että oli sittenkin virhe tulla näin lauantaina kuulusteluihin sillä joudun ottamaan illalla alkoholia ja näiden ikävien asioiden mieleen palauttaminen masentaa minua ja kerroin, että masennus ja alkoholi on minulle vaarallinen yhdistelmä. Poliisi halusi kuitenkin jatkaa ja lukea ääneen aikaisempaa kuulustelukertomustani, että voin korjata virheet.

    Tunsin oloni tuskastuneeksi sillä poliisin humalatilasta johtuen lukeminen kävi kangerrellen. Nyt pyysin jo voimakkaammin lopettamaan kuulustelun ja sanoin, että lopetetaan sillä haluan mennä nukkumaan ja lenkille ennen illallista. Poliisi suostui vihdoin ja viimein, mutta halusi lähteä asunnolleni juomaan loput koskenkorvapullosta, mutta vastustin sitä. Hän lähti kuitenkin samalla raitiovaunulla rautatieasemalle, josta kävin ostamassa iltapäivälehdet.

    Hän halusi kuitenkin lähteä kävelemään samaa matkaa asunnolleni, sanoin hänelle että sisälle en päästä sillä minun on saatava levätä. Kun olimme kävelleet asuntoni eteen niin hän pyysi, että jos sittenkin voisi juoda pullon loppuun asunnollani jo lopuksi suostuin, joten hän joi sen keittiössäni, jonka jälkeen sain hänet ulos.

    Soittelin hänelle seuraavalla viikolla kuinka tutkinta etenee ja hän aikoi suorittaa mahdollisimman nopeasti loput kuulusteluista.

    Soitin hänelle jälleen parin viikon kuluttua ja hän kertoi, että pöytäkirja alkaa olla valmis ja pyysi minua kaveriksi monistamaan sitä, että se saataisiin syyttäjälle. Menin poliisiasemalle monistamaan pöytäkirjaa ja sen liitteitä, mutta huomasin kauhukseni, että joitain tärkeitä liitteitä puuttui kokonaan, jotka pyysin hänet uudelleen sinne liittämään.

    Lukija voinee vain saada tästä kalpean aavistuksen miltä oikeusturvamme tuntuu kun meidän tekemät rikostutkintapyynnöt ohjataan em. tapaiselle rikospoliisille.


    Helsingissä 13 pnä. huhtikuuta 1996

    VastaaPoista
  27. Ad Anonyymi: - akti on asiakirjavihko, jossa on julkinen osa ja salainen osa. Salainen osa sisältää esittelymuistion ja "laput" eli huomioita, huomautuksia ja luonnoksia.

    VastaaPoista
  28. " Jyrki Virolainen sanoi...
    Olen kertonut "Koiviston konklaavista" eli 6.5.1992 Linnassa pidetystä "oikeuspoliittisesta keskustelutilaisuudesta" lyhyesti omassa blogissani pari kuukautta sitten jutun "Koiviston anteeksiantamattomat virheet" yhteydessä."

    Manulla taisi olla oma lehmä ojassa, nimittäin
    marraskuussa 1992 Kansallispankki osti STS-Pankin osake-enemmistön.

    Pankin johdossa toimivat mm. Joonas Laherma, 1916–1959, Mauno Koivisto 1959–1968 ja Ulf Sundqvist 1982–1991.

    VastaaPoista
  29. Ad Virolainen:

    Tiettävästi professori Aulis Aarnio ei jostain syystä osallistunut ns Koiviston konklaavin kokoukseen 6.5.1992. Aarnion alustuksen piti tiettävästi professori Pöyhönen (nimi myöhemmin Karhu.)

    Koivisto kirjoittaa itse kirjassaan "Kaksi kautta", ettei hänellä ollut käytössään niin pientä vasaraa, etteikö hänen sanomisensa olisi vaikuttanut moukarin iskulta.

    Jotenkin presidentti ja omatekoinen talousnero Koiviston persoona on häikäissyt ja sokaissut vaikutusvaltaisimmatkin kansalaiset - poliitikot, tuomarit ja kansantaloustieteilijät nöyrtymään ja hyväksymään kaikki virheellisyydessään älyttömätkin Koiviston fundeeraukset mukamas terävän älyn voittokulkuna.

    Kuitenkin Koiviston elkeet ja suuret luulot osaamisestaan ajoivat Suomi-laivan karille niin, että ryskyi ja jälki oli aivan hirvittävää.

    Koiviston virheistä ja mielivallasta kärsimme vieläkin.

    VastaaPoista
  30. ad velallisista ja takaajista

    totta... pankkijärjestelmä ja yhteiskunta pitäisi olla niin suunniteltu että pieni ihminen kaikkina aikoina voi luottaa oman asunnon hinnan jyrkkään nousuun ja korkojen matalana pysymiseen ja muiden asuntojen hintojen säilymiseen ennallaan :) siinä haastetta politikoille. ei toteudu muissa kuin vappupuheissa ja pahkasiassa.

    VastaaPoista
  31. mukavuussyistä oli kehittynyt takaus/vakuussitoumus jonkun nykyisistä ja tulevista veloista - ilman limiittiä. takaajaa ei edes tarvinnut informoida vastuun lisääntymisestä eikä maksuhäiriöistä. sehän on muuttunut.

    jos mummolla sattui olemaan poikana pisnessmies tony... meni eläkeläisen yksiö alta allekirjoituksella, kun tony ei kyennyt maksamaan jaguaariaan tms. järjetöntä. silloin tuntui, että puolet suomalaisista olisi hyvissä ajoin pitänyt laittaa holhouksen alle.

    muistan vaelluksen kohta devalvaation jälkeen. kaverilla oli yritys ja valuuttalainaa - minulla perintö hyvissä valuutoissa.
    kumpikin soitti puun takaa vuoroin pankkiirilleen. toisen hymy tiesi toisen pidättyvää virnistystä. yössä tuli tai meni kuukauden palkka.

    muistan jutun, jossa pankki oli houkutellut varakkaan maalaisen optiokurssille ja sijoittamaan - pelaamaan pankkia vastaan.

    joku uskoi nokiaan liian pitkään. toinen raisioon. kummallisia aikoja, jotka näyttävät palanneen kenenkään viisastumatta.

    muistan wegeliuksen iloiset kasvot ylennyksestään vaikka kuolema sitä himmensikin. uutisia katsoessani tunsin sääliä... tiesin jo lopputuleman.

    ja nyt ois kiva saada juhani riikoselta syvällisiä kommentteja.

    VastaaPoista
  32. Laaja selvitys ns. "Koiviston konklaavista" l�ytyy:

    http://www.promerit.net/koiviston.konklaavi.htm

    Prof. Virolainen siteeraa Heikki Ylikankaan lausumaa, jonka Ylikangas l�hetti minulle s�hk�postiviestiss�n..

    Samoi prof. Jukka T. Kekkonen l�hetti minulle kopion pit�m�st�n puheenvuorosta saatekirjeineen..

    Markku Arponen nimitteli viestiss�n tilaisuutta "j�kiekko-ottelun katseluksi". Tarkistettuani tuona ajankohtana ei s�hk�isiss� viestimiss� ollut ohjelmaa, jossa olisi pelattu j�kiekkoa..?

    Konklaavin seuraukset "laman hoidossa" ovat selke�t; mutta t�st� laink�yt�n korruptiosta ei l�ydy vastuunkantajia.

    Kalevi Kannus
    menetelm�tutkija, kustantahja

    VastaaPoista
  33. Kuvassa, joka lienee otettu joskus 1980-luvun alussa, on kolmisenkymmentä jäsentä. Mistä tämä johtuu, sillä lain mukaan KKO:een ei ole kai koskaan voinut kuulua näin montaa jäsentä? Nykyisin KKO:ssa on "vain" 18 jäsentä; Ruotsin "korkissa" on vain 15 jäsentä.

    Selitys on siinä, että kuvan ottamisaikaan KKO purki jutturuuhkiaan ja sitä varten "taloon" palkattiin useiksi vuosiksi muistaakseni kahdeksan ylimääräistä oikeusneuvosta, loppuajaksi vain 3-4 ylimääräistä jäsentä. Osa näistä ylimääräisistä jäsenistä nimitettiin myöhemmin vakinaisiksi jäseniksi.

    Kuvassa istumassa ovat vasemmalta lukien Salervo, Leivonen, presidentti Olsson, Miettinen ja Manner. Muut vasemmalta oikealle lueteltuina ylim. oikeusneuvokset Paasikoski, Rosokivi ja Lager, Lindholm, ylim. oikeusneuvos Pentti Surakka, af Hällström, Mörä, Takala, Saarni-Rytkölä, jonka takana Heinonen, Portin, jonka edessä Ailio, Riihelä (maa- ja vesioikeusasioiden ekspertti ja metsänhoitaja), Jalanko, Ådahl, Nybergh, ylim. oikeusneuvos Ketola, Nikkarinen, jonka vieressä takana Lehtonen, tämän edessä Hiltunen (Lehtonen ja Hiltunen tulivat molemmat KKO:een Hgin RO:sta), Grönqvist ja hänen takanaan Mälkki (myöhemmin Hgin HO:n presidentti), Hämäläinen (sittemmin Kouvolan HO:n presidentti), Pirkko Surakka ja sitten ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Roos (myöhemmin Turun HO:n presidentti) sekä äärimmäisenä oikealla ylim. oikeusneuvos Heikkilä.
    - Paasikoski, Roos ja Ketola nimitettiin myöhemmin vakinaisen jäsenen virkaan.

    Kaikki kuvassa olijat ovat minulle työn kannalta "tuttuja" KKO:sta. Kun Kemppinen on monessa yhteydessä "listannut" omia huippuneuvoksiaan, voin luetella tässä kuvassa olevista po. suhteessa seuraavat: Olsson, Leivonen, Miettinen, Salervo, Roos ja Mälkki.

    VastaaPoista
  34. Tuomareista tiedä, mutta ainakin talousrikosyyttäjiin presidentti pystyi vaikuttamaan.

    VastaaPoista
  35. JK: " Jos laki on huono, tuomari ei mahda mitään."

    Entä se vanha tuomarin ohje, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, niin se ei voi olla lakikaan?

    Entä ne opetukset laista ja moraalista - miten ne taas menivätkään?

    Mihin me tarvitsemme tuomareita?

    Eikö Laki- ja tuomioautomaatti ajaisi saman asian - ilman inhimillisiä virheitä ja kotiinpäinvetoja?

    VastaaPoista
  36. ad Kalevi Kannus

    Olette kertonut, että Heikki Ylikangas tuli hyvin vihaiseksi, kun olitte julkaissut kirjassanne Laman ja Rahan Pelurit hänen teille lähettämänsä sähköpostiviestin koskien Koiviston konklaavia ja siinä pidettyjä puheenvuoroja, mm. Koiviston painostusta. Ylikangas oli uhannut haastaa teidät oikeuteen.

    Miksi Ylikangas oikein tulistui? Siitäkö, että olitte julkaissut kirjassanne hänen viestinsä, vai siksi, että hänen kertomakseen olisi pantu sellaista, mitä hän ei ollut kertonut.

    VastaaPoista
  37. voihan ratkaisuautomaatin rakentaa.
    esim rattijuopoille. voisivat itse rastia lieventävät kohtansa samalla kun puhaltavat tarkkuusalkometriin.
    säästyisi pitkä penni.
    päätteeksi voisi täyttää muutoshakemuksen HO:n automaattiin ja sen jälkeen KKO:n lupa-automaattiin.
    KAIKKI SAMANA PÄIVÄNÄ!
    Typeryyskin olisi rajoitettu ATK-ohjelman avulla.

    VastaaPoista
  38. Kysymys: Miksi Ylikangas oikein tulistui? Siitako, etta olitte julkaissut kirjassanne hanen viestinsa, vai siksi, etta hanen kertomakseen olisi pantu sellaista, mita han ei ollut kertonut.

    Vastaus: Sain käsiini kevaalla 2002 kopion Martti Mannisen allekirjoittamasta Linnan seminaarikutsusta 6.5.1992; kopio on lahtoisin korkeimmasta oikeudesta. Lahetin kaikille seminaariin osallistuneille kyselyn, myös Koivistolle itselleen.

    Sain puolentusinaa vastauksia, Heikki Ylikankaalta ja Jukka T. Kekkoselta ja lupauksia muistiinpanokopioista mm. Jorma Arangolta.

    Julkaisin ”Koiviston konklaavista” ja Laman ja Rahan Pelureista nettiversion ja siinä julkaisin Ylikankaan ja Kekkosen viestit.

    Ylen MOT-ohjelman toimittaja Martti Backman tutustui aineistoon ja sopi Ylikankaan ja Kekkosen kanssa tv-ohjelmasta, jonka piti tulla ulos joulukuun ensimmaisena maanantaina 2002… Jostakin minulle tuntemattomasta syysta professorit kieltaytyivat siina tilanteessa kun juttu piti kuvata. Ohjelma peruuntui ja professorit riemastuivat minulle siita, etta aihe ylipaataan oli nostettu julkisuuteen.

    Ilmeisesti paasyy oli kun he eivat saaneet puhtaalta poydalta kertoa omaa versiotaan. Minua he syyttivat kirjesalaisuuden loukkaamisesta. No, karajakutsua ei ole tullut.

    Laman ja Rahan Pelurit julkaistiin kirjana kevaalla 2007; professorit eivat ole polemisoineet kirjaa?

    Presidentti Tarja Halonen lahetti minulle ”presidentti Koiviston pyynnosta” yhdessa erityisavuataja Martti Mannisen kanssa 30.7.2002 allekirjoittamansa paatoksen ettei minulle luovuteta pyytamiani tietoja seminaarista 6.5.1992. Sita ennen presidentin kanslia kielsi sellaisia dokumentteja olevan olemassakaan..?

    Kukaan tai mikaan taho ei ole kiistanyt Laman ja Rahan Pelureissa julkisaatettuja tietoja. Martti Mannisen allekirjoittamasta kutsukirjeesta liitteineen on minulla (KKO:sta saatu) kopio.

    Toimittajat Seppo Konttinen ja Antti-Pekka Pietila ovat "Pelureiden" perustiedoilla tehneet omat selvityksesä .. Hyvä niin?

    Mutta, mutta Suomihan ei ole oikeusvaltio, sen myöntävät laamannitason oikeudenpalvelijatkin.

    VastaaPoista
  39. oikeus ja kohtuus tietty on, että mä voitan kaikki juttuni. vastapuoli ajattelee samoin.

    VastaaPoista
  40. Tarkennus..

    Laman ja Rahan Pelurit kirjan ensipainos julkaistiin kevaalla 2005.

    Olem saanut tietaa luotettavalta taholta, etta Olavi J. Heinoselta on vaadittu elamansaikainen vaitiololupaus, liittyen "koiviston konkaaviin".

    VastaaPoista
  41. Kesällä 2002 lähetin pres. Koivistolle seuraavan avoimen kirjeen:

    Herra Presidentti,

    Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.
    Tilaisuuden teemoina olivat:

    1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

    2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.

    Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
    Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan "tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".
    Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että "Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa", ja "Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta ..."
    On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
    On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
    Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin.

    Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä

    VastaaPoista
  42. vaikuttaa harkitsemattomalta. mitättömiä olisivat pressan ja tuomarien sopimukset. kko on riippumattomuudestaan ylpeä. voivathan neuvokset toki kuunnella pressan toiveita... hymähdelläkseen.

    VastaaPoista
  43. koivistolla ei ollut pätevyyttä kko:n jäseneksikään... miksi neuvokset olisivat toiveitaan sitoutuneet noudattamaan.

    VastaaPoista
  44. Velallisten yrittäjien edustus puuttui tilaisuudesta. On varsin erikoista jättää niitä kuulematta, jotka luovat tuloa kansantalouteen. Tästä kaikesta, mitä luin, tuli tuntuma renkien kapinasta, jonka tuloksena Suomi painettiin lamassa syvemmälle kuin se olisi joutunut jos asiat olisi päätetty voimassa olevan lain säädännön antaman ohjastuksen mukaan. Loppuun kysymys tilaisuudessa olleille; mistä rengin tuntee? Vastaus: hän kusee isännän kintuille.

    VastaaPoista