Oma nimi

Joku voisi harkita kahdesti toisten nimittelyä, jos ymmärtäisi, että siinä tulee paljastaneeksi paljon itsestään. ”Huora” haukkumasanana osoittaa paljon mielenkiintoa tiettyihin asioihin. ”Aasi” ja ”apina” kuluvat niiden suussa, joilla on pelkoja tai harhoja omasta ymmärryksestään.

Töhrijät eli graffitien tekijät kuulemma pitävät itseään suuria sankareina, vaikka he yrittävät jättää toisten nähtäviksi paljastavia kuvia itsestään – suuri sekasorto ja ahdistuneisuus näkyvät ensimmäiseksi.

Himo särkeä ikkunoita, potkia peltejä, pirstoa tavaroita ei voi olla peräisin muusta kuin omasta särkyneisyyden tunnosta.

Ellen itse ole ehjä, kukaan muukaan ei saa olla!

On pelottavan mielenkiintoista kirjoittaa asioista, joiden tietää herättävän kovia vastaväitteitä. Mauno Koivisto on sellainen. Vaikka kirjoittaisin, että Mauno Koivisto ampui nuorena pikakiväärillä, tiedän jonkun väittävän sitä valeeksi tai herrojen salaliitoksi, jolla jo valmistauduttiin kelluttamaan Suomen markkaa ja upottamaan Suomen kunniallisinta väestönosaa.

Kollega Virolainen kirjoittaa paljon reippaammin kuin minä. Lukija käsittää nopeasti, että hänen mielestään korkeimmassa oikeudessa on väärää väkeä. Suuri vääryys on, ettei hän ole siellä.

Erikoisen epäonnistuneita valintoja olivat Olavi Heinonen ja Mikko Tulokas – KOP:n korkeissa luottamustehtävissä toimineen professori Matti Ylöstalon suojatti. Meitä on vielä liikenteessä koko joukko lakimiehiä, joiden mielestä Ylöstalo oli epätavallisen hyvä juristi (ja epätavallisen huono luennoitsija). Hän sanoi minulle kerran, että tämä Tulokas oikein ymmärtää asioita.

Heinosesta en ole varma – hän on varoittava esimerkki joko siksi että hän myötäili Koivistoa tai siksi että hän vastusti Koivistoa.

Häntä on turvallista haukkua, koska hän ei vastaa eikä ainakaan vedä julkisuuteen aikoinaan selvitettyjä ikäviä asioita. Joskus on ollut puhetta, eikä hän kuitenkin kirjoittaisi muistelmien tapaista. Hän on sanonut, että hän ei tee sitä. Suuri osa työstä on ollut tavallista ja harmaata ja pieni osa sellaista, josta tuomari ei saa puhua.

Lukijoille huomauttaisin, että julkkisten ja poliitikkojen haukkumisen ulottaminen tuomareihin ei ole kovin aikuinen asenne.

Oma tulkintani on se, että tuomioistuimen mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi pankkien menestykseen ovat olemattomat. Siksikään tuomioistuimet eivät kiinnosta pankkeja.

Sama koskee suuria liikeyrityksiä. Suurimmat patenttien käyttäjämme Nokia ja Kone eivät ole esiintyneet ainakaan hovioikeudessa tai korkeimmassa koskaan.

Mutta tunnen suuren määrän tuomareita, jotka suhtautuvat hyvin vakavasti tuomarin valaan ja siihen liittyvään oikeudenkäymiskaaren määräykseen, jotka viaton maallikko voi lukea myös esimerkkinä vanhan lakikielen jylhän raamatullisesta soinnista.

”Tuomari vannokoon tämän valan: Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.”

Myös tämä on edelleen lakikirjassa:

”Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tahi ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, [menettäköön virkansa kokonaan tahi määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon, kolmijakoon, aina asianhaarain mukaan,] ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallansa tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, [menettäköön virkansa, saamatta sitä koskaan takaisin,] korvatkoon myös vahingon, ja lahjat menkööt [vaivaisille]. Jos joku sellaisen väärän tuomion tähden menettää henkensä [tahi kunniansa], menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia [henkensä tahi kunniansa].”