Hyvin paljon

Koska minulla on kantani ja tulkintani yliopistolaista, etenkin säätiömallista, olen ollut puuhissa samanmielisten kanssa, ja näissä on elinkeinoelämän edustajia. Siksi en ole, vakiintuneen etiketin mukaan, sanonut julkisesti esimerkiksi että elinkeinoelämän ilmaisema mielipide Lex Nokian tulkinnasta ja tietosuojavaltuutetun toimivallasta on sekä virheellinen että pelottava.

Ei kaikkiin asioihin kuulu ottaa kantaa, ei isä Mitroonkaan, vaikka tapaus olisi hyvä esimerkki perusoikeuksien ongelmista.

On tullut tavaksi sanoa, että oikeussäännöistä pyritään löytämään parhaiten tilanteeseen sopiva, monissa tilanteissa se sääntö, joka nimenomaan koskee käsillä olevaa asiaa, kun taas oikeusperiaatteita punnitaan toisiaan vastaan. Niitä ei voi ”soveltaa”.

Tämä salaperäinen ja korkea oppi, joka on osattava tentissä, tarkoittaa että esimerkiksi sananvapaudelle tai yksityisyydelle pannaan painoa ratkaisua tehtäessä. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, miten paljon painoa. Emme liiku sellaisella alueella, jolla painomitat tai muutkaan mitat olisivat järjellisiä.

Siitä ei siis ole mitään erimielisyyttä, että lain tulkinnan on painotuttava perusoikeuksiin. Siitä voi olla suurtakin erimielisyyttä, kuinka paljon painottuu.

Lehdessä haastateltiin opetusministeriön Anita Lehikoista, joka on herättänyt aikaisemmin huomiota poikkeuksellisen fiksuilla lausumillaan.

Lehti kysyi yliopistolaista ja Lehikoinen vastasi:

- Opittiinko tässä jotain lainvalmistelusta?
- "Kovin paljon on tullut kritiikkiä lainvalmistelua kohtaan, mutta on mietittävä tarkasti sitä, missä määrin on kyse erilaisista mielipiteistä ja näkemyksistä, ja kuinka paljon ne ovat vaikuttaneet kritiikkiin."
- No kuinka paljon ne ovat vaikuttaneet?
- "Hyvin paljon."

Olen samaa mieltä. Yliopiston autonomia eli itsehallinto on välttämättömästi ajatus ja käsite, jonka sisältö riippuu sekä asiayhteydestä että kunkin puhujan tärkeimpinä pitämistä tavoitteista.

Juuri tämän takia Yhdysvalloissa toiset juoksevat pakoon, kun paikalle saapuu perustuslakijuristi, constitutional lawyer. Kaikkien on hallittava asia hyvin, mutta spesialistit ovat kouliintuneet kieputuksiin, joissa vähä-älyisempiä alkaa pyörryttää.

Meillä ei ole monta valtiosääntöoikeuden asiantuntijaa, ja se on hyvä se. Perustuslain perusoikeuksista puhuttaessa sellaisia asiantuntijoita ei oikeastaan ole olemassa, jotka osaisivat ratkaista nämä punnintakysymykset. Ajatus on oikeastaan absurdi, käsitteenvastainen.

Oppiaineeni, informaatio- ja teknologiaoikeus, sisältää vähintään riittävän määrän elämässä ja elinkeinotoiminnassa huomioon otettavia sääntöjä, joista jotkut ovat hämmentävän yksityiskohtaisia tai sitten sekavia.

Tieteellistä – vain oikeustieteellistä – mielenkiintoa tuovat ristiriidat eli kollisiot. Kaksi tai useampia sääntöjä tai periaatteita törmää toisiinsa, ja on yritettävä luoda tulkinnan avuksi erilaisia mekanismeja. Amerikkalaiset puhuvat tässä yhteydessä ”testeistä”.

Itse olen alkanut painottaa sananvapautta yhä enemmän.

Jos joku vuotaa lehdistölle tiedon, että nimeltä mainittu poliitikko hakkaa akkaansa, tieto on mielestäni julkaistava, ja perustelen tätä siteeraamalla korkeinta oikeutta. Järjestelmässämme ihmisillä eli äänestäjillä on oikeus saada siivilöimätöntä tietoa poliittisten edustajiensa ryhtymyksistä, jotta heillä olisi mahdollisuus harkita myös tosiasioiden pohjalla, kenelle antavat äänensä. Poliitikon oikeus salata häpeänsä eli yksityisyyden suoja väistyy tässä tilanteessa.

Tulkitsen edellä lainaamani opetusministeriön virkamiehen tätä taustaa vasten. Perusasioissa erilaiset periaatteet ja tavoitteet vaikuttavat pinnan alla, vaikka ne eivät sattuisi joka hetki silmään.

Tulkitsijan, siis virkamiehen tai tutkijan tehtävä on selvittää itselleen mahdollisten ja järjellisten yhdistelmien kirjo. Mukaan on etenkin otettava sellaiset seikat, jotka sotivat omia henkilökohtaisia pitämyksiä vastaan. Jos tulkitsija pitää esimerkiksi uskontoa historiallisena taakkana, hänen ei kuitenkaan ole lupa lakaista uskonnon harjoittamisen vapautta maton alle eikä liioin unohtaa, että sellainen asia voi olla toisille ihmisille tärkeä.

Eikä saa eksyä. Tekijän asiaa on puolustettava, mutta on aika typerää väittää, että sopimusta on tulkittava ahtaasti, tekijän hyväksi. Tekijänoikeussopimuksen osapuolia voivat olla Microsoft ja IBM. Kyllä siinä on käytettävä ihan toisia tulkintasääntöjä.