Sivun näyttöjä yhteensä

13. toukokuuta 2009

Peruna ja puiston penkki




Myös teatterissa yksinkertaisuus on suuri hyve ja harvinainen saavutus. Tässä mielessä Ryhmäteatterin ”Päällystakki”, jonka sitten näin, ei oikein pysynyt koossa.

Satiiri oli hyvää ja ajankohtaista, farssi oli hyvää ja Suosalon näytteleminen, etenkin pantomiimi, ainutlaatuisen hyvää. Mutta jollain tavalla jaksot menivät päällekkäin niin että tulos oli kuin korkeatasoinen speksi.

Meillä oli hauskaa. Kukaan ei varmasti kadu käyntiään – jos sattuu saamaan lipun. Näytelmä on ollut koko ajan loppuun myyty. Toisaalta – saman Gogolin ”Mielipuolen päiväkirja” meni muistoni mukaan Tarmo Mannin näyttelemänä vuodesta toiseen.

Miten ihmiset voivat tietää etukäteen pitävänsä näytelmästä, kysyimme toisiltamme Helsinginkadulla. Emme kukaan muistaneet, että näytelmästä olisi kohistu ennakkoon.

Akaki Akakijevtshin surullisesta tarinasta on monta oikeaa tulkintaa. Nyt oli valittu Työelämän Huonontumisen Historia eli pienen ihmisen puolustus. Hyvä niin.

Samalla oli kuitenkin käynyt, kuten tulkinnassa usein, että tekstin ydin eli salaperäisyys, kummallisuus oli kärsinyt. Koko tarina päällystakista on melkein yhtä outo kuin Gogolin kertomus Nenästä, jonka parturi tuli viiltäneeksi irti ja joka omia aikojaan kohosi valtioneuvokseksi alkuperäisen omistajansa kummastukseksi.

Yksi Nabokovin arvostetuimmista teoksista on ”Nikolai Gogol”. Sitä on vaikea saada käsiinsä. Minulla on se. Se ei ole koskaan tehnyt minuun suurta vaikutusta, kuten Nabokov ei muutenkaan. (Tämä on paha vika ja verrattavissa siihen, että toisin kuin arvostelukykyiset henkilöt, en osaa nähdä Bellowin ”Herzogia” suurenmoisena teoksena, vaikka se kuuluu kaikkiin kaanoneihin.)

Mielestäni ei lyö leiville selostaa, mitä nenä tai päällystakki edustaa tai symboloi, koska selitystä ei selvästikään ole. Neuvostoliittolainen tulkinta päällystakin menettämiseen huipentumasta, ylempien (virastopäällikön, tässä työnantajien ja myös kunnallisten ja valtiollisten laitosten) harjoittamasta sorrosta on niin ilmeinen, ettei se selitä mitään.

Musiikki on siitä mainio taide, ettei se yleensä tarkoita mitään. Gogolin tekstit voi lukea sellaisinaan, tarinoina. Niissä on alku, keskikohta ja loppu, eikä niitä unohda koskaan. ”Kuolleet sielut” on oleellisesti kokoelma tarinoita.

Jäin tuumimaan psyyken lääkityksen keskeistä osaa tässä teatteriversiossa. Se ei ole kyllä hullumpi, kun tietää, että Gogol oli vakavasti, kliinisesti mieleltään sairas. Ja kun Akakin esittäminen Gogolina (jolla oli muuten silmiinpistävä nenäkin) tuntuu luontevalta – miksi ei.

Silloin versiolla on sisältö, joka tekee lopun lyhyen monologin tarpeettomaksi. Lääkkeet eivät auta. Jotta ne auttaisivat, niitä pitäisi syöttää kaikille eli myös työtovereille, jotka antavat pelkän vaikutelman (uusi päällystakki) määrätä mielipiteitään, ja pahatekijöille, jotka raastavat mieheltä takin niskasta.

Vaikka alkutekstin sinelli todella on vain päällystakki, katsoja muistaa kyllä, että Gogol oli taipuvainen uskonnolliseen haaveiluun, johon häntä myös kiihotettiin, ja viitta esittää oudon keskeistä roolia Raamaatun kärsimyshistoriassa ja useissa pyhimystarinoissa. Pyhä Martti, ammatiltaan ritari, jakoi miekalla viiltäen viittansa palelevan kerjäläisen kanssa. Ja yletöntä hyväntahtoisuutta kuvaillan edelleen sanomalla ihmisestä, että hän antaa vaikka paidan päältään.

Lopulta, kellon nyt lähestyessä hetkeä, jolloin Akaki kenties kummittelee Nevan silloilla, olen teatteriesityksestä hyvilläni ja kiitän sitä uskollisuudesta Gogolille. Tämän hieno piirre ja samalla selitys, miksi Nabokov itse venäläisenä lukee Gogolia niin kummallisesti, on hienostuneisuuden puute.

Hienostuneisuuden puute on taiteessa suurenmoinen asia, johon hienostuneimmatkaan taiteilijat eivät aina yllä.

16 kommenttia:

  1. HIENOSTUNEISUUDEN PUUTE...

    Veikko Sinisalolta tata taisi loytya yllin kyllin, mutta enta Tarmo Manni. Manni taisi olla mainio sekoitus hienostuneisuutta ja hienostuneisuuden puutetta?

    Teatterin naisnäytteijoissa taitaa olla voitolla hienostuneisuus?

    VastaaPoista
  2. Luin Gogolin Päällysviitan joskus 90-luvun puolivälissä. Novelli 'kolahti' todella ja olisin halunnut lukea sen sukulaisilleni ääneen kesämökillä.

    Päällysviitta sopii lyhyenä ja helppolukuisena päänavaukseksi venäläisiin klassikoihin. Sitten suosittelen humorististraagista Puskinin Kapteenin tytärtä ja kolmanneksi Tolstoin Anna Kareninaa. Kun näistä on selvinnyt ja mielenkiinto säilynyt, voi harkita uskaltaako käydä Dostojevskin tiiliskivien kimppuun...

    VastaaPoista
  3. coach potatoes - sammakoita, rumia mutta niissä piilee prinssejä: sinä minulle yksi. Tule niin suudellaan hördu Kemppinen; lets puss again

    http://www.coaching-yhdistys.com/cf2009/esiintyjat.htm#pe02

    http://www.tourdates.co.uk/news/5134-elvis-reigns-charts-once-again-with-jailhouse-rock

    ..

    Pussaillaaan
    kväk kväk
    Chris the Lunatic
    (kiitos ja anteeksi)

    VastaaPoista
  4. AD Anonyymi A: - juuri niin. Tarmo Manni oli jätkämies Lannevedeltä, ja se oli hänen vahvuutensa aivan kuin Tauno Palon Brahenkadun läheisyys.

    Nyt puheena olevin osin tarkoitan luullakseni hienostuneisuudella supersofistikoituneisuutta.

    VastaaPoista
  5. Mikä sitten on monologien arvoitus. Hyväkään sellainen ei kolahda, mutta joku Curd Jürgensin esittämä huono kolahtaa kalloon kuin istukka.
    Joskus mietin äänen resonanssin vaikutusta kuulijan aivoihin.
    Sama kuin nainen hempeällä äänellä puhuu ja ihastuminen on välittömästi ilmassa, vaikkei naista näkisikään.

    Karjalassa aikoinaan loitsuttiin verenpysäyttämistä, joten voivatko sanat yhdistettynä äänensävyyn vaikuttaa aivoihin positiivisesti kuin jollekin jumalalle esitetty rukous. Runo/monologi on kuin rukous, jos se esitetään alkuperäiskielellä papin lausumana.

    VastaaPoista
  6. Faktoidi:
    http://www.svd.se/kulturnoje/litteratur/artikel_980653.svd

    VastaaPoista
  7. Niin, tässä puhutaan Taiteesta. Petronius Arbiterkin kannatti luonnollisuutta, huomautti Nerolle, että yksi alaston orjatar on vaikuttavampi kuin sata sellaista. Mistä päästään kaavun ja paidan merkitykseen - eivät ne itsessään ole niin tärkeitä (sorry, Petja, harrastan kyllä laatupaitoja!), vaan niiden tarkoitus alastomuuden peittona.

    Pienellä kirjaimellakin puhuen taiteessa on paljon arvokasta, jossa hienostuneisuus on gutaa, nimenomaan merkityksessä supersofistikoituneisuus. Vaikka ei Aasian teeseremonioita tai millintarkkoja teatteriperinteitä tarkoittaisikaan. Eniten harrastamassani taiteessa eli musiikissa suuri nautinto sillä, että asia tehdään tyylin mukaan - esimerkiksi ns. vanhassa musiikissa tekee oikein pahaa kuulla Richterin Bachia niin taiteellisesti ansiokasta kuin se onkin. Muuten, tähän aikaan vuodesta kuuntelen autossa aina viikon verran operetteja, jotka ovat puhtainta saippuaa, mutta sofistikoituneena hurmaavaa, kuin luonnottomat parfyymit luonnonkauniilla tytöllä. Iloisen lesken huippulevytys on yllättäen John Eliot Gardinerin ja Wienin Filharmonikkojen levytys (tietääkseni molemmille ensilevytys Lehária).

    Kuolleiden sielujen luonnehtiminen tarinakokoelmaksi tekee oikeutta sen rakenteelle, mutta ei sen vaikutukselle: Gogolin novellit (tarinat) muistaa ikuisesti, mutta enpä vuosien takaisten lukemisen perusteella muista Kuolleista sieluista kuin sen kokonaisuuden ja I-osan lopun valjakon.

    VastaaPoista
  8. Muistan lukeneeni, että myöhemmillä päivillään Gogol uskontuskissaan katui katkerasti nuoruuden hairahduksiaan eli kirjoittelujaan.

    No, selittihän Paavo Nurmikin, että olisi hän päässyt ammatissaan varmaan pitemmällekin, mutta kun tuli nuorempana juostua.

    Niin - hyvä kysymys: mistä ihmiset tietävät etukäteen, etteivät he pidä jostakin kirjasta, näytelmästä, elokuvasta?

    Kyllä kansa tietää.

    VastaaPoista
  9. Minä en ole matkinut tätä mutta mietin kukako yhdistää minun jutut täksi: - toisaalta filosofien on aina oltava ns. harjanteella eli omattava tapa istua penkillä ja nähdä sitä mitä muut eivät - mutta Ollila ja minä olemme skrämmande lika. Skrämmande lika ja minä otin Ashin esille sähköposteissani Marialle ja Aholle jo vuonna 2003 tai 2004 kun itse päivitin omaa oppimistani.

    Kyse ei siis milloinkaan ole kirjoista tai kirjoitetusta vaan systeemin ymmärtämisestä niin tismalleen että tietää mitkä jutut pitää milloinkin JOT repiä ulos sieltä kirjastosta. Kun sen on tajunnut tulevat aina perässä sanomaan, että kyllä mäkin olisin tiennyt, kyllä mäkin...

    ....kyllä mäkin Turuss.

    Mutta kelle kirjoitan next step kemppinen? Kuka saa sen seuraavan kiinnikkeen mistä vielä ei kukaan ole saanut (minua on näet lypsätty nyt n. 10 vuotta ja siihen alan kyllästymään kuten GS:kin kyllästyy).
    Pitää saada rahaa tai arvostusta.

    Muuten jatkamme typerästi ja nyt se raja on tullut. Ei kannata ja samalla olemme pääoma, osaavia ja Helsingin Yliopisto on maksanut minusta ainakin 100.000 vai miten se meni?

    Joten - what can I do for my country?
    http://www.stkl.fi/2009_Marina_Ollila.pdf

    VastaaPoista
  10. Veikko Sinisalo: puheilmaisussa ja mimiikassa hän korosti karkeasyisyyttä, mutta laulussaan ja runonlausunnassaan oli minusta joskus (sopiva) annos hienostelua.

    VastaaPoista
  11. Saarijärven Kalmarista. Saara-siskonsa, tärkein ihminen kaiketi, muutti varhain Lannelle.
    Kävinpä kerran viemässä Tarmon sinne.
    Oli tavan maanantai.

    VastaaPoista
  12. Eräs tyttöystäväni ei ollut nähnyt ainuttakaan Bond-filmiä. Monet kyselivät miksei hän pidä niistä. Kysymys oli oikeammin mikseivät ne kiinnostaneet.

    "Valmiiksi pidetty" on hauskan ironinen kuvaus megahypetyksen tuotteelle. Vasta kun kuulee ensikäden kommentteja lähipiiristä, voi oikeasti arvioida pitäisikö. Siksi olen aina kummastellut elokuvien ensi-iltaviikonloppujen lipunmyynnin hehkutusta. Se on samalla metatasolla kuin tekninen pörssianalyysi, yhteys reaalitalouteen, reaalitykkäämiseen, on etäisen välillinen.

    VastaaPoista
  13. TP:
    Niin - hyvä kysymys: mistä ihmiset tietävät etukäteen, etteivät he pidä jostakin kirjasta, näytelmästä, elokuvasta?

    Monimuuttuja-analyysi - elokuva: nimi, juliste, synopsis, starring ...

    Ennen lp:n kohdalla oli helppoa, kansi. Vastasi 99% sisältöä.
    (nyt tosin doom-paskaa myydään vanhojen progekansien aihekopioilla).

    VastaaPoista
  14. JarMom: "Karjalassa aikoinaan loitsuttiin verenpysäyttämistä..."

    Koko maassa sitä tietäjät tekivät. Minunkin isoisäni pohjanmaalla, Amerikan käynyt kyläseppä, oli verenseisauttaja.

    Kyläläiset kertoivat, että hän pysyäytyssanoja loitsutessaan katsoi niin julmasti, että veri hyytyi vähemmästäkin.

    Olen minäkin kokeillut ja joskus se onnistuu. Joskus taas ei.

    Varmaan se on juuri niin, että loitsutapahtuma saa ihmiselimistön itse toimimaan. Toisaalta Rasputin pysäytti jopa verenvuototautia sairastavan kruununperillisen verenvuodon eli tehoa löytyy.

    Kuten huomaatte, ohitan kokonaan sen mahdollisuuden, vaikka skeptikko olenkin, ettei verenseisautus muka toimisi.

    VastaaPoista
  15. "Monimuuttuja-analyysi - elokuva: nimi, juliste, synopsis, starring ..."

    Hypen määrä, kaupallisuus, mainosten "maku", mitä muut ovat pitäneet (teh internets), minkälaiset henkilöt ovat pitäneet (teh internets), ...

    VastaaPoista
  16. Ryhmiksen Päällystakki on näyttelijöiden hurjan ammattitaidon, ei niinkään Gogolin juhlaa :-)

    VastaaPoista