Sivun näyttöjä yhteensä

17. toukokuuta 2009

Puhe




Puhujia palkitaan, useimmiten hyviä. Teatteri ja elokuva tuntuvat kertovan, että puhe on suomalaisen näyttelijän heikko kohta. Äänikirjan nopea läpimurto, jota odotettiinkin yli kymmenen vuotta, kertoo miten vaikea on löytää lukijoita. Runonlausunta riutuu.

Alustavana yhteenvetona viime vuoden runsaista radio-ohjelmista: mukaan saadut olivat kaikki hyviä mutta todella hyviä oli vähän. Ehkä se on luonnon lahja?

Varmuuden vuoksi: oma ilmaisuni on heikko. Ihmettelen ettei ole tullut toistaiseksi porttikieltoa. Sillä asialla on muuten tausta. Minut ennen tunteneet ovat kertoneet, että 40-vuotiaaksi asti puheestani ei tahtonut saada mitään selvää. Hankalan änkytyksen keskustelukumppanin kasvoille nostaman tuskaisen ilmeen muistan vieläkin. Sitä en tiedä, kuinka monta äännettä on edelleen pielessä.

Runsaat kymmenen vuotta sitten Los Angelesissa olin joitakin kertoja siipimiehenä mukana näyttelijätekniikan kurssilla; todellisuudessa olin tuomassa tai hakemassa rouvaani, joka ei mieltynyt kaupungin moottoriteihin varsinkaan pimeässä. Kursseja veti nimekäs Judith Weston, joka itse suurten gurujen (Stella Adler jne.) opetusta nauttineena oli yleensä keskittynyt elokuvanäyttelijöiden tekniikkaan.

Tuolta on peräisin tieto, jonka käytännössä useimmiten unohdan. Judith kumminkin korosti jalkaa polkien, että puhumisen tärkein osa on – kuunteleminen. Näyttämöllä – hänellä oli harjoitusstudio – ei saa esiintyä.

Korokkeella eli kateederilla ei saa esittää numeroitaan. Muutaman tuntemani korkean tason laulajat, jotka ovat nousseet kansainväliselle uralle, sanovat juuri samaa. Laulaja, joka esiintyy, ei nouse suuruuteen, koska lavalta laulaminen on dialogia jokaisen kuulijan kanssa.

Nykyisenä YouTuben aikakautena olisin halukas siirtämään tämän opin muihinkin muusikkoihin.

Kuulijoita ei pidä pälyillä, mutta esityksen on kuljettava, sataviisikymmentä vuotta sitten käytetyn sanonnan mukaan, sydämestä sydämeen.

Kun ihminen on hyvin vanha tai hyvin nuori tai syntymätön tai kuoleva, hänelle on puhuttava. Sisällöllä ei ole väliä. Äänen tuottamisella saattaa olla jokin samansuuntainen merkitys kuin kirppujen etsimisellä, sukimisella, koputtelulla eläinten maailmassa.

Ylle kirjoitettu tuli mieleeni yleisön kirjoituksesta, jossa vanhan tavan mukaan haukuttiin edesmenneiden jääkiekkokisojen selostajat ja asiantuntijat.

Oma perverssi iloni on kuunnella urheilua ja jotain muuta televisiosta. Sitten voi uhrautua katsomaan hidastuksia.

Juuri näissä kisoissa lankesin jälleen kerran loveen Antero Mertarannan takia, koska hänen puheensa on niin iskevää ja ilmaisevaa ja koska hän näkee niin paljon ja osaa heti selittää.

Studion tiimi palautti mieleen tosielämän vihjeen. Ei pidä sysätä syrjään miestä pelkästään sen takia, että hän on mulkku. Luulen että joutuisin pakenemaan, jos joutuisin istumaan Juhani Tammisen seurassa. Hän varmaan kehuu itseään niin, ettei kukaan muu ehdi kehua itseään.

Asiantuntijana hän ja tämä toinen, Suhonen, ja sitten se aivan mainio maalivahti ja tämä Kanadassa toimiva jäykkis Kekäläinen osoittivat kaikki sellaista kykyä, että aion ehdottaa heidän kutsumistaan Aalto-yliopistoon luennoimaan didaktiikkaa eli opettamaan opettajia opettamaan.

Etenkin Tamminen! Asiat valmiiksi mietittyinä ja siten sanoitettuna, että tyhmempikin ymmärsi. Erehdykset myönnettiin ja oikeaan osuneista ennustuksista oltiin ylpeitä.

Loistavasti on edistytty Pekka Tiilikaisen lorotuksista ja Paavo Noposesta, joka oli niin paljon Mertarantaakin nopeakielisempi, että hän oli selostanut Pallokentän ottelun loppuun ja oli kolmosen raitsikassa Runeberginkadulla kotimatkalla kohta ensimmäisen puoliajan päätyttyä.

Martti Jukolan myytti romahtaa, jos kuuntelee hänen selostuksiaan, esimerkiksi kuuluisaa Berliinin vuoden 1936 10 000 metrin juoksua. Jukola oli filosofian tohtori. Se jotenkin kuului äänestä. Hän ei viitsinyt ottaa tilannetta hallintaansa.

Voisin kukaties tunnustaa kuunnelleeni nuoruusvuosinani joskus salaa, miten eläkkeelle siirtyneen korkeimman oikeuden presidentin isä Enzio Sevón selosti urheilua.

Meinaan, oli eroa.

21 kommenttia:

  1. Ei pidä unohtaa Pentti Salmea, joka oli/on suomalaisista urheiluselostajista suurin. Ansioituneen urheilumiehen auktoriteettia, tiukkaa asiantuntemusta, ihailtavaa kykyä haltioitua ja heittäytyä tilanteeseen.

    "Ja ZSKA on siirtynyt paikkapuolustuksesta miesvartiointiin!"

    VastaaPoista
  2. Kun vielä lauloin, lauloin yhdelle ihmiselle kerrallaan, vaikka heitä olisi ollut sen seitsemänsataa, niin sitten vain seitsemällesadalle yhdelle.

    VastaaPoista
  3. Valhe leviää painamattakin!

    --

    Naiset saivat äänioikeuden 1906. Mietitte tietysti miehiä miten sen voisi pyytää vähän takaisin?

    --

    Sitaatteja, koska tyttö meni palasiksi jotta hänestä voisi tulla kokonainen.

    --

    Metsuri, älä kaada leipäpuutasi.

    --

    Sana on vapaa kunhan ajatukset ovat yleisesti hyväksyttyjä.

    vai mitä Tsemppikemppiseni olen otettu sinusta: olet vakaa kuin puu - ota siis minun suu - hampaani ovat sinun reikineen päivineen paikkoineen koloineen - Carroll

    VastaaPoista
  4. Homiletiikassa (opissa saarnasta) vanha sisällöllinen jako on teo- ja antrosentrisyyteen, jotka kääntäisin myös esitystapaan ulottaen tavoite- ja päämäärälähtöiseksi. Karkeasti kuvaten edellinen olisi jutustelua "niin on meidänkin elämassämme", jälkimmäinen hymni kultakaupungista pilvien päällä.

    Musiikin käyttö tajunnan muokkaamiseen toimii yleensä parhaiten koukuttamalla ensin valkitsevaa tunnelmaa kuvaavalla (työpäivän menoa heijastelee hyvin esim Bachin monicembalokonserttojen ensiosat) ja sitren siirtymällätavoireltuun (sooliviulu- tai -sellosonaatteja). Ainoastaan vahvalla suggeroinnilla (pimeä huone, kuulokkeet) voi hypätä esimerkiksi kohdunääniä jäljittelevän rentoutusohjelman vietäväksi.

    Sama pätee puheeseen: Arkinen vaikuttaminen onnistuu luontevalla komppauksella, joka vaivihkaa vakuuttaa. Juhlapuheessa tai muissa seremonillisissa tilanteissa on oltava pokkaa käyttää laajempaa rekisteriä!

    VastaaPoista
  5. PUHE, KESKUSTELU, JUONTO...

    Valtaosa meista on savana osapuolena naissa jutuissa. Olisipa hyva olla keinoja palkita hyvää puhujaa, hyvää keskustelijaa ja hyvää juontajaa.

    Olenkohan jotenkin kieroutunut, kun tuntuu, etta hyvia puheita, hyvia keskusteluja ja hyvia juontajia on kovin harvassa ja kovin harvoin?

    VastaaPoista
  6. Vuosikymmeniä sitten kierteli kouluja lausuja Yrjö Jyrinkoski. Pienenlännän, hyväryhtisen miehen bassoäänessä oli särmää! Kuulijat liimautuivat penkkeihin ja seurasivat hypnoottista menoa. Sitten tuli kohta:" kohos kunnas ylös hongistosta..." ja koulutoverini olivat pudota. Mestari keskeytti, piti tauon ja aloitti uuden runon. Väki oli hiljaa kuin haudalla.
    Toinen muistamani ääni luki radiossa kertomuksia. Pehmeä, rauhoittava, salamyhkäinen, kiihtyvä ja pysähtyvä. Vangitseva. Lukija oli Eino Hyyrynen.
    Kuulijana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Anonyymi A:lle:

    Olen kiertänyt kolme vuosikymmentä seminaareissa ym. kokoontumisissa puhumassa ja kuuntelemassa ja voin vakuuttaa, että hyviä puhujia on vain yksi sadasta, jos sitäkään. Yleensä pönttöön änkeää se, jolla on eniten jämiä kauluslaatoissa, osasi hän puhua tai ei.

    VastaaPoista
  8. Hyvä ohje jokaiselle esiintyvälle ihmiselle (ohjeen antaja nerokas teatterimies Matti Tapio ja aika 1970-luvun puoliväli):"Muista että yleisön joukossa on aina vähintään yksi henkilö joka on älykkäämpi kuin sinä."

    VastaaPoista
  9. Kuuntelemisen taidon merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa ! Miksi ihmisellä on kaksi korvaa,mutta vain yksi suu?

    VastaaPoista
  10. Monitoimimies Arto Tuominen oli ja on aivan loistava juontaja ja paljon muuta.

    VastaaPoista
  11. Tänään Hesarissa, jonka lukeminen minua nykyään melkein harmittaa tendenssin takia, oli juttu suomalaisen hiljaa- ja vaitiolemisen eri nyansseista.

    Siinä oli asia oivallettu oikeansuuntaisesti, vaikka toki vain pintaa raapaisten.

    Ehkä me emme osaa puhua, mutta osaamme me perkele olla hiljaa. Paremmin kuin kukaan muu?

    VastaaPoista
  12. Artur Rubinstein lausahti kommunikoimisesta Art of Piano -dvd:llä, joka on nähtävissä youtubessa. Klippi alkaa heroisiipoloneesilla. Viimeisellä minuutilla tästä klipistä Rubinstein puhuu yhteydestään yleisön kanssa.

    http://www.youtube.com/watch?v=dxeICzhqigA

    VastaaPoista
  13. Sain minäkin J. Tammisesta samassa koulussa Turussa sijaisopettajana 80-luvulla toimiessani samanlaisen käsityksen. Hän katsoi nuorta sijaista ison nenänsä vartta pitkin - mieluummin olinkin muiden kanssa tekemisissä. Asiansatunteva ja pätevä urheiluselostaja sekä hyvä valmentaja kuitenkin.

    VastaaPoista
  14. Puhe jatkuu, vaikka ajatus on katkennut.

    VastaaPoista
  15. Miten montaa puheviallista puhujaa ja radioesiintyjää olenkaan kuunnellut. Jokaisella varmaan takana oman vaivansa tajuaminen ja sen ylitse pyrkiminen (ja sen seurauksena puhealalle lähteminen).

    Sille annan arvoa -- varsinkin jos henkilöllä on asiaa muutakin kuin vammansa voittaminen.

    VastaaPoista
  16. Puhetta, puhetta.

    Kateus sotkee nämäkin arvioinnit.

    VastaaPoista
  17. Sen jälkeen kun kahdeksanvuotiaana opin puheterapiassa lausumaan ensimmäistä kertaa ärrän, ongelmia tuotti edelleen liiallinen puhenopeus. Äidinkielen tunneilla muut lukivat aineensa luokan edessä. Parin yrityksen jälkeen minua ei enää kutsuttu vaan opettaja teki sen puolestani.

    Parinkymmenen vuoden päästä, kun olin opettelemalla opetellut puhumaan hitaammin kuin ajattelee, ja kieltäytynyt silti ajattelemasta ennen kuin puhuu, huomasin että olin tehnyt kymmenkunta radio-ohjelmaa paikallisasemalle ja julkisia esiintymisiä oli kertynyt vaivaksi asti.

    En osaa oikein ajatella, että olisin jotenkin todistamalla todistanut jotakin. Tämä vain on niin tyypillistä. Näinhän tässä pitikin käydä. Tällaisia käänteitä elämä rakastaa.

    VastaaPoista
  18. Puhe on kovin usein vesitettyjen ajatusten media juuri siksi, että on otettava huomioon se yleisö.

    Yksinpuhuvat vaikuttavat höperöiltä siksi, että he paljastavat ainoan yleisönsä puutteet peittelemättömästi. Yksinpuhe ottaa täydellisesti huomioon kuulijansa. Yleisölle puhuttaessa typeryys ikäänkuin katoaa armollisesti joukkoon.


    T.

    VastaaPoista
  19. Tänään Kemppisen ja meidän muidenkin lempilapsi Aristoteleen kantapää käsitteli Martti Jukolaa, ja siinä Jukola nähtiin erityisesti alansa pioneerina ja selostusperiaatteiden luojana. Ylen Elävässä arkistossa voi kuunnella varsin paljon Jukolan selostusta. Voi olla, että hän oli paikoin lattea, mutta ehkä aikalaiskuulija koki asian toisin, lähetyksen jonkinlaisena kokonaisuutena, johon kuuluvat mahtavat maalailut ja tarkat kuvaukset piirsivät kuulijan mieleen tilanteen paremmin kuin enää nykyisin. Tällaista kirjallista ja runollista tyyliä haluaisin kuulla yhäkin, ainakin vähäsen.

    Lisäksi asiaan kuuluvat selostuksen lomassa olevat kirjalliset ilmaukset - jotka nekin Paavo Noponen lienee virittänyt huippuunsa - ja ne viehättävät kuulijaa vieläkin (jopa "kutkaan" pro "ketkään" putkahtaa somasti selostuksen lomaan).

    VastaaPoista