Sivun näyttöjä yhteensä

18. toukokuuta 2009

Sohvitus



Sopivana päivänä jatkan suosikkiteemaani, miten runoutta luetaan. En nyt.

Muistikin rapisee pikku hiljaa. Muistelin kaksi päivää, mikä oli nimeltään se tyyppi, jonka jäljiltä myös suomalainen kestävyysjuoksu alkoi tuottaa uudelleen huippuja 1960-luvun lopulla. Arthur Lydiard. Kotimaa Uusi Seelanti.

Englannissa ”coach” on valmentaja ja ”couch” on sohva. Puhuessani en koskaan muista ajoissa, miten kumpikin äännetään. Ennen elokuvatuottajilla ja teatterinjohtajilla kuuluu olleen sohvia näyttelijöiden roolitukseen, mutta siitäkään ei ole nyt puhe.

Olen kysynyt joiltakin mestareilta – Salonen, Hynninen – miksi Suomen esittävä musiikki on kehittynyt niin valtavasti, ja molemmat vastasivat: musiikkiopistolaki. Järjestelmällinen opetus.

Suomessa on huippuyliopisto, Sibelius-akatemia, mutta sanotaan että opistotason merkitys on vielä suurempi.

Olen valmentanut ihmisiä tohtoreiksi; kysymys on ollut valmennuksesta. ei ohjauksesta. Ei ole tullut valmennetuilta kiviä ikkunoihin, kollegoilta kyllä. Tiedän jotain myös kirjailijan valmentamisesta. Se on puheenaiheena tabu, koska kirjailijat haluavat yleensä esiintyä luonnonneroina ja ”lukijat” eli heidän valmentajansa ovat vaiteliasta väkeä.

Koutsaamisen ensimmäinen oppi on urheilussa ja taiteessa sama: ei saa hypätä kolmiloikkaa alamäkeen.

Tämä ohje on peräisin Lauri ”Tahko” Pihkalan jonkin nimisestä opaskirjasesta, joka oli kai painettu 1920-luvulla. En muista siitä muuta kuin tämän neuvon. Ei saa hypätä kolmiloikkaa alamäkeen.

Nuori, kyvykäs henkilö rikkoo äkkiä paikkansa harjoittelemalla liikaa tai harjoittelemalla väärin tai harjoittelemalla liikaa ja väärin.

Tämä siis koskee myös pianisteja, mutta etenkin laulajia ja viulisteja. Jos rikkoo kurkkunsa tai jousikätensä, edessä on alan vaihto.

Ehkä paljastan tässä varomattomasti ajatuksiani. Eläkeiän saavuttaneilla voi olla käyttöä. Se ajatus on virheellinen, että tiedot vanhenevat ja muuttuvat arvottomiksi. Tutkijan ja yliopisto-opettajan ammatti pysyy kumman muuttumattomana.

Suuri ero urheiluun on valmentajan taito sanoa ei. On osattava arvata, keneen eivät kostit tehoa. Ei se ole murhenäytelmä, että nuori henkilö joutuu vaeltamaan etsiessään valmentajaa. Kisällit ovat tehneet sitä 30 000 vuotta.

Itse en ota oppilaita, jotka haluavat kiivetä norsunluutorniin ja vetää köysitikkaat perässään.

Aika suuri ero on arvaus, miten kuhunkin valmennettavaan on suhtauduttava. Minulla on ollut sellaisia, jotka ovat olleet erittäin hyviä kuuntelemaan mutkikkaitakin selityksiä, jopa lennosta norjan tai tanskan kielestä käännettynä. On ollut sellaisia, joille on ollut hyvä antaa virheellisiä ohjeita, jotta he löisivät päätään seinään ja keksisivät sitten itse, että eihän se tosiaankaan voi olla noin.

Toisille täytyy sanoa huonosta työstä, että tämä on hyvää, ja toisille hyvästä, että ei tämä nyt kyllä alkuunkaan vakuuta. Joitakin on rauhoitettava, toisia on härnättävä. (Työväenhenkinen Voitto Hellsten sai kuulemma kirivaihteen päälle vasta puhuttuaan politiikkaa moukarinheittäjä Oiva Halmetojan, res. kapt., lentolaivue 26, SLm h.c., VR 3, VR 3 tlk., kanssa – toisin sanoen kylmän raivon vallassa.)

Sain muinoin opetusta professorilta, joka ei juurikaan puhunut asioista, mutta kun hänelle parkui ongelmistaan, hän mainitsi aina kirjan tai pari. ”Katsopas sellaisen italialaisen pikku miehen kirjaa, joka on julkaistu kolmekymmentä vuotta sitten. Hän taisi käsitellä tuota asiaa ja Eduskunnan kirjastosta saattaisi löytyä kappale, ellei joku ole varastanut sitä. Hän kävi Suomessa vuonna 1946…”

Joskus hän lähetti pyytämättä kirjan tai artikkelin arvosteltavaksi alan lehteen. Tekstiä lukiessa sivulla 50 tai 500 oli sitten piilossa viesti, joka paiskasi pulssin kahteensataan. Tässä se asia oli!

Asian teki kertomisen arvoiseksi se, että nämä kirjallisuusvihjeet olivat todella kryptisiä. Da Vincit –koodit ovat pientä niiden rinnalla. Kerran vaikersin, etten kyllä osaa italiaa. Valmentajani sanoi: opettele. Opettelin. (Ei sillä kielitaidolla keskustele gondolin kuljettajan kanssa, mutta ymmärtää tekstiä, latinan pohjalla ja sanakirjaa käyttäen.)

Vaikkei sitä moni usko, väitöskirjani kävi läpi kaksi verenhimoista ohjaajaa, joille oli perusteltava jokainen sananvalinta ja ajatuksen tynkä. Tekstin ilmestyminen teknisesti hyvin viallisena johtui sitten aikatauluasioista, jotka eivät totta puhuen olleet omassa vallassani.

Romaanin ja väitöskirjan kirjoittajalle viskaan tässä yhden neuvon, jonka olen itsekin saanut: ei pitsikäsineitä. Suurin työjarru on mystifiointi. Ihminen vetää pitsisormikkaat käteensä ja tuijottaa seuraavat kolme tuntia näppäimistöä kuin hullu kukko.

Kaikki taide ja tiede syntyy samalla tekniikalla kuin veto-oja, lapioimalla. Lapiollinen kerrallaan.

Joillekin on hyväksi ottaa joka perjantai alkaen kello 18 känni, joillekin ei. Itse suosittelisin kyllä mieluummin viikonvaihteen tavallisia kotiaskareita perheen kanssa tai kuljeskelua päämäärättömästi metsässä, silmät kiinni ja suu auki.

8 kommenttia:

  1. Nuori ja kyvykäs on usein 25 - 35 vuotias. 40 - 45 vuotias ei enää ole lupaus, mutta voi yllättää. Sen jälkeen synnytetään iltatähtiä. Minkäköhän ikäisenä yleensä kirjoitetaan kestäviä ja kiinnostavia kirjoja. 40 vuoden tienoilla ainakin shakkitaito on parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  2. Minua pidettiin sohvalla (kotisohvalla) siitä kun täytin 40 ja koin olevani teräskunnossa siihen, että nyt olen 51 ja minua epäillään ties aina mistä - kunhan saavat epäröidä - minne ikinä menen.

    Lähtötilanne on siis toinen: 40 senä olin vahva, vitaalinen, halukas, voimakas, hoikka ja tahto oli tehdä työtä. Minut estetään juoruilla. Vasta kun kaikki puolueet, kaikki naapurit, kaikki juoruämmät ja niiden sukulaiset pitkin rannikkoa oli saaneet huomatakseen, että minun elämä pysähtyi ja yksinäistyi, syrjäytettiin epämääräisin kuiskauksin, epämääräisin epäillyn jne niin he vähän nolostuivat.

    Pelko on maailman idioottimaisin tapa edetä elämässä ja silti se pysäyttää järjen koska demokratiassa hiiret päättävät sidotaanko kissa.

    Mutta kun en ole kissa. Olen koira. Olen kiltti, haluan vain hyvää ja kerron ääneen sekä itseironisesti että ironisesti kaiken sen, minkä näen.

    Sehän ei passaa. Herättää ilmeisesti häpeää ja demokratiassa vanhat puolikuolleet viime sodassa traumansa saaneet kulkevat silti mielipidemaailmassa edellä. Jos heidän pelkoa ei kuulla ei olla mitään. Mutta miksi ei tajuta näitten ihmisten traumoja vaan siirretään sana "trauma" nuorelle, joka siis rupeaa pian saamaan traumoja siitä, että traumaattisten ihmisten projisaatio siirtyy nuorelle ja voimakkaalle.

    Mitäs sitten. Sitten tulee oikeaa epävarmutta myös voimakkallee koska nyt kaikki opportunistit ottivat kiinni tilanteesta ja korottivat itsensä samantien; kun kerran annettiin tilaisuus.

    Ja yksin sai olla. Hylättynä, haukuttuna ja täysin ilman oikeussuojaa.

    Kukaan ei enää uskaltanut edes jutella. Sekoaminen olisi ollut lähellä. Onneksi tuli toinen samanlainen, älykäs (koko pään kautta ajatteleva oikeasti älykäs nainen) vastaan. Mutta häntä oli haukuttu samalla lailla typerien kautta: se kaivaa nenää....se nauraa väärässä paikassa....yh yh yyyyyh nyt se sano musta että mä oon pedofili yh yh apua apua psykiatrista apua....meitä kiusataan.

    ..

    Kiusaamisen sanalla on siksi kaksi ulottuvuutta: ne, jotka saa lähteä yhteiskunnan infantiliteetin takia pios ja ne, jotka aikovat hyödyntää infantilisuutta nostaakseen omaa kelkkaa.

    Miten näitä tulisi erottaa? En tiedä, mutta tiedän ,että tällä hetkellä istuvat jokaisessa virastossa ns. tutkiva oppiminen aivoissa ja yrittävät niillä väärillä värkeillä miettiä yhtään mitään kun pitäisi olla lapion kahvassa, suu auki metsässä.

    Onpa rumasti sanottu. Ja minä en ole edes pitänyt itseni älykkäänä (kuljen mielellään allergisen nuhan takia suu auki....shit to admit) mutta tajuan että yhteiskunta on yrittänyt analysoida paperin kautta yksilöt ja siinä sitten sovitetaan kuka lie minne lie.

    ..

    Tässä saa ruveta pelkäämään, että maalaisjärki on pian out, niin out - että voi vain muuttaa maalle.
    Nyt olen 51, lihava, yksin, ilman verkostoa, hylätty ja nostanut sikojen gloriaa ihan turhaan: koska niin vaan käy kun älykäs yrittää sanoa yhtään mitään: ja älykäs on silloin käsite ajattelulle, joka edes on kytketty päälle eikä pelkästään automaattiohjauksena kuten mm professoreillakin taitaa olla. Auktoriteetit Suomessa ovat joka tapauksessa tehneet tästä maasta vaarallisen, typerän siinä mielessä, että on annettu lupaa diagnostisoida kun ei ole koko pää ja kaikki aistit mukana vaan pelkästään joku otsalohko - ja se kantautuu vielä useamman sukupolven verran vastakaikuna.

    Ja nämä infantit piti minua vain vaarallisena: niinpä: typeryydelle olenkin varmasti vaikka en yhdellekään ihmiselle. Sen sijaan olen saanut huomata, miten kovin rikkaat voivat aloittaa hirveitä prosesseja ja se onnistuu pelkästään heidän nimellään. Brrr paha maa, todella paha maa. Pahat naiset, todella pahat naiset.

    VastaaPoista
  3. Niistä käsineistä.
    Minä yritän kirjoittaa kaksi tuntia päivässä, vaikka vain säästä.
    Toisinaan olisi hyvä, jos olisi kirjoittanut vain säästä.

    VastaaPoista
  4. Jukka, Jukka... vaikka oletkin hieman moitiskellut alppien pojan teoksia tekomystisyydestä ja muusta, niin hänen romanttisen ajatuksensa opettajan ja oppilaan rooleista tunnut sisäistäneen kiitettävästi.

    Saman teorian voisi kuvitella toimivan lasten kasvatuksessakin. Ehkäpä tällainen meillä jo kauan ihailtu curling-vanhemman rooli ei olekaan hyväksi lapselle.

    Arvokaskin asia ilmaiseksi saatuna on yhdentekevä. Ja elämä on kärsimystä.

    VastaaPoista
  5. A:
    "Sen jälkeen synnytetään iltatähtiä."
    Aikuiskasvatustieteen näkemys on hieman toinen, perustellusti.
    tuo iltatähti-näkemys tosin pelittää vahvoilla erilaisissa taantumuskouluissa, jotka eivät ole olleet tähtiä koskaan - ja jos kohta jossain antroposofisessa seitsenvuotiskausidogmatiikassa, missä sen-ja-sen iän jälkeen ei kannata edes yrittää. Tämä nyt on onneksi marginaalista.

    VastaaPoista
  6. TARVE...

    Kuuntelin tuntikausia sunnuntaita vasten yolla kahta vannoutunutta yliopistoihmista.

    Minulle jai kasitys, etta kukaan tai mikaan ei paata tai ehdota, mita Aalto yliopiston pitaisi tuottaa ja kuinka paljon. Vaikkareiden maara tuntuu olevan hyvin tarkea mitta, vaikka kukaan ei nayta tietavan mihin naita vaikkareiden kokoajia tarvitaan...
    Rahaa kuitenkin pitaa saada, tai muuten korkein opetus ja tutkimus voi romahtaa. Mihin sita korkeinta tutkimusta tosi elamassa tarvitaan, siita ei tuntunut olevan kasitysta/tietoa.

    Onkohan nain??

    VastaaPoista
  7. Yrityksissä puuhataan paljon, vaikka sohvia ei huoneissa juuri ole, suuret johtajat ylpeilevät huoneidensa pienuudella, joka täysin vastaa heidän niissä viettämäänsä aikaa. Sekaisin menevät työnohjaus, psyykkaus, coaching ja mentorointi, siis mitä, millä mielellä, miten hyvin ja miksi ihmeessä.

    VastaaPoista
  8. ad Rientzi:

    Coaching = kannustus joka ei ole Heja-heja-det-glider-in laulamista vaan sitä, että ihmisen todellinen luovuus tulee siinä kohtaan oikeaan käyttöön kun ihmistä ei estä, ei pelottele, ei väärillä väittämillä pakota jne vaan toimii sillä lailla kuten me kaikki luultavasti vielä kakarana luulemme, että pitää toimia tai että maailma toimisi meitä kohtaan (jeesuspuhe: kultainen sääntö)

    Mutta.

    Eihän se niin mennyt tässä draamateltassa missä koulutuksesta tuli draamaa ja elämästä koulutusta. Epiikka vaihtoi leiriä kuka opettaa ja missä. Ennen mentiin teatteriin kuulemaan todellisuudesta jota ei saanut elää, nyt mennään oppimaan, että voitaisiin vetää sitä samaa ei-elämää. Joku teki meistä kaikista näyttelijöitä voisi sanoa.

    Koulusta tuli indoktrinaation päämaja ja nykyään se syrjäyttää myös kirkot sillä koulun ympärille kerätään perheet. Olispa vaan koulut kouluja eli opettaisivat elämän todellisuutta. Eivät sitä enää tee koska opettajat eivät enää näe mitään muuta kuin omat kompleksit ja sitä mitä eivät ole kuulemma saaneet. -Meillä on kaksi autoa, kolme venettä, rapujuhlat joka syksy ja kunnanjohtaja kylässä. Lällälläää läää - me ollaan hienoja ja meidän suvussa on ollut joku tohtorikin. Lälllällllääää - meidän elämä on intellektuelli koska me ollaan oikein opettajia (kaivaa viimeiset mullat kynsien alta).

    ..

    Ja näin elämästä tuli sirkus. Minut palkattiin siihen pelleksi. Coaching on silti ollut toiveena, Jessen kultainen rengas, joka toimii nääs. Vaikeus on se, milloin pitää ruveta kertomaan realismista - siinä kohtaan on aina vähän tenkkapoota.

    ...

    Training = behaviorismia; once-and-once again; John Dewey - more of the same, more and more, better and better, smarter and smarter jne jne eli uuden unohtamista ja vanhan veivaamista. Skinnerin utopia elämästä toisenlaisena elää keskuudessamme täyttä häkää; puhuu muutoksesta ja istuttaa oravanpyörät taka-aivoon (poistamalla aivotutkimuksen tärkein anti holveihin). Rulla på, det glider in; den glider in om du rullar på rulla rulla rulla ....
    "mikä saa ihmiset toimimaan?" oli Skinnerin pääkysymys 1971.

    Ei sen vanhempaa siis. Ja tänä päivänä kun hössätään konstruktivismista se on sana, jota ei olla edes opettajille opetettu mutta hokevat sitä; konstruktivismi-konstruktivismi-konstruktivismi jne mutta eivät ole professoritkaan lukeneet mitä Piaget sanoo alkuperäiskirjoissaan, eivät ymmärrä Vygotkskijn proximaalista aluetta lainkaan käytännössä (=transformaatio) eivätkä ole vaivautuneet lukemaan Putnamia ollenkaan. Putnam sanoi, "the meaning ain't in my mind" eli mieli ei käytä tarkoitusta/merkitystä ilman objekteja, joita se analysoi.
    Mieli on täysin suu auki kuten Kemppinen metsässä. Simmu kii ja suu auki.

    ...

    Konstruktivismi olisi ok ellei meitä indoktrinoitaisi nopeammalla tahdilla kuin mitä oikea opetus kykenee viemään läpi. Virastot elävät vielä 1971-maailmassa ja sen tekee myös sosiaalitoimi. Hyvä, etteivät hirtä nuoria perheitä, joiden elämä on täysin kaaosta.

    ....

    God help me.

    ....

    Mentorointi = menee jo psykologian puolelle: pyytää ihmistä kertomaan kaikki se paha, mikä hiertää kengässä: kerro rakas, kerro kerro - minä kerron, että elämässä pitää olla rohkea.
    Minä mentoroin sinua aivopesemällä sinut systeemiin. Makaa sohvalla rakas, minä pyyhin hiet otsaltasi, kuiskaan sinulle lempeällä äänellä, että pyhä Henrikus on uudelleennoussut Turun holveista koska löysivät kuulemma Göteborgista aivan yhtäkkiä, simsalabim, uusia evidenssejä tästä.

    Halleluja. Mentori pitää sinun mielesi korkealla ja Jumala housuissasi. Älä pelkää. Älä välitä. Ole vain lempeän ääneni sisäpuolella niin minä hypnotisoin sinut. Halleluja ja seksuaalinen kastraatio.

    ....

    Työnohjaus = ota paperi vasempaan käteen ja kynä oikeaan. Piirrä sanat; kyllä master viisituhatta kertaa. Noin. Hyvä tyttö/poika. Alat oppimaan.
    Sitten menet ja viet sen johtajalle, koputat kolme kertaa, laitat jalat sisäänpäin ja seisot nöyränä ovella. Ohjaan sinua työssäsi hani.

    ..

    Koulutus = Uuden tiedon saaminen, valistus.
    Vanhanaikaista ja nostaisi tietoisuusastetta kertaheitolla mutta on poissa muodista koska teatteri vie kaiken ajan.

    Blörp. Siitä ei kannata puhua; juuri ovat siirtymässä teatteriin myös yliopiston puolella koska ovat kuulleet, että se on kuulemma KONSTRUKTIVISMIA - kun höpöttää omat psykologiset vajeet vieruuskaverille. Höpöhöpö bla bla bla

    minä olen homogarrulus, småprataren siksi. bla bla bla, sokeria lisää kaljani päälle, bla bla bla

    capich?

    VastaaPoista