Sivun näyttöjä yhteensä

7. toukokuuta 2009

Suomi on vapaa maa




Ennen, kun juoppojen kuskaaminen oli poliisimiesten elämäntehtävän keskeinen osa, ainakin joka toinen kyytiin otettu muista karjahtaa, että Suomi on vapaa maa. Se kai tarkoitti, että vapaata miestä ei saa panna putkaan.

Olin itse puhumassa suuna ja päänä digitaalisesta kuilusta noin vuodesta 2 000. Silloin tarkoitimme, että tekniikka kehittyy ja rahaa tulee mutta ei kaikille. Kuilu avautuu. Alettiin puhua 80 – 20 –yhteiskunnasta. Luvut tarkoittavat prosentteja.

Tästäkin asiasta toiset ovat puhuneet paremmin ja laajemmin. Mainitakseni vain yhden Juha Siltala on työskennellyt tosissaan ja esittänyt havaintoja, joita ei voi ohittaa. Puhe oli aluksi valkoisten äitien pojista ja sitten työelämän huonontumisesta.

Kirjat eivät ole helppotajuisia. Yksinkertaiset asiat eivät useinkaan ole.

Kaikki muuttui suureen taloudelliseen romahdukseen, jonka alkua elämme nyt.

Seurauksista vanhan suomalaisen herravihan nousu on nyt näkyvissä. Sitä ei näe, mihin se johtaa.

Herrat pettävät kansaa. Herrojen puheita ei pidä uskoa. Mutta ketä ovat nämä herrat?

Jotkut lukijoistani eivät huomaa tai ole huomaavinaan, etten kirjoita tiedonantoja. Pyrkimys on kirjoittaa vähintään kolmesta asiasta yhtä aikaa.

Niinpä hyppään historialliseen esimerkkiin, jonka nimi on ”merkillinen tappio” (Marc Bloch, L’Etrange Défaite, 1940). Blochin – aikakauden johtaviin kuuluneen historiantutkijan ja mukanaolijan – analyysi Ranskan romahduksesta Saksan hyökkäykseen 1940, on ollut keskustelun ja laajojen lisätutkimusten aihe.

Yksi Blochin selityksistä kenraalien kyvyttömyyden ohella oli ranskalaisten sisäinen hajanaisuus ja eripuraisuus. Nykyaika tuskin muistaa, miten vahva oli kuningasta haikailevien upseerien ja lyhytnäköisten teollisuusmiesten liitto ja miten rikkinäinen kommunistien ja sosialistien yrittämä kansanrintama. Ja maassa oli miljoonia tosi köyhiä, jotka eivät kiinnostaneet ketään.

Seuraus oli yksinkertainen, perikato.

Armeijahan oli monin kohdin vahvempi kuin Saksan, mutta johto kelvoton, koulutus heikko ja henki huono. (Saksassa oli 30-luvulla toteltu Stalinin käskyä, jonka mukaan vihollinen oli sopuileva työväenliike, ei natsipuolue.)

Johtopäätös: Suomi oli kansalaissodan jäljiltä pahasti haljennut maa, jossa suuri talouspula oli kuitenkin kääntynyt jälkikäteen arvioiden yllättävän tasaiseksi vaurastumiseksi. Talvisotaan johtaneet Neuvostoliiton mielettömyydet huipentuivat Terijoen hallitukseen, ja talvisota oli niin näkyvästi tavallisen ihmisen suursuoritus, että alkoi syntyä yhteisiä päämääriä. Tärkein sellainen päämäärä oli tietysti hengissä selviäminen, ja samaa sukulaisille.

Kaikki ei ole taloutta.

Oli mielenkiintoista ja pelottavaa lukea Sirkka Hämäläisen eilinen syntymäpäivähaastattelu, joka oli täynnä epäluottamusta taloudellisiin asiantuntijoihin ja taloudellisiin toimijoihin.

Obama on sanonut muutaman kerran ääneen, mikä on nyt suurin vaara: ”social unrest” eli yhteiskunnallinen levottomuus. Sellaista aiheuttaa vääryyden kokemus ja tosi tai luuloteltu aavistus, että yhdet lihovat toisten laihtuessa.

Suomessa tätä skenaariota ei ole kai vielä esitetty.

Kun tässä blogissa kirjoitetaan 15 vuoden takaisista asioista, joita jotkut pitävät kauheina ja jotkut – kuten minä – eivät, asialla on merkitystä oireena jostain.

Verkkoon kirjoittavat ihmiset ovat vaarattomia. Paitsi ehkä piraattiliike, joka todellakin voi olla oire jostain.

Entä minä, perunko tässä jotain väitteitäni? Tietääkseni en. Sanon vain, että voin olla surkeasti väärässä tärkeimmissä asioissa. Ei ole ansiokasta haukkua väärän puun juurella, kun metsä palaa.

Kuva saattaa liittyä television jääkiekko-otteluun, tai sitten ei.

36 kommenttia:

  1. Olenpahan ollut kerran poliisin sakotettavana ja kuskattavana putkaan julkista pahennusta herätettyäni.

    Virtsaamishätä kun yllätti kaupungin keskustan puistossa, niin päädyinkin lorottamaan kuusiaitaan. Kuusiaita oli noin 1,5 metriä korkea. Kun toimitustani tein, niin kuusiaidan toiselle puolelle ilmestyi 2 poliisia.

    Sitten minut ohjattiin mustaan maijaan ja vietiin kamarille. Sakot sain ja yöni pahnoilla vietin.

    Toki olin oman virtsaamishätäni aiheuttanut ja väärin arvioinut minne hätäni päästin, mutta kalliiksi kävi hätäni.

    VastaaPoista
  2. Suomi hävisi.

    Pettymykseni on katkerampi maista kuolemaa, ja kuolema on minulle tänä iltana myrhan tuoksua suloisempaa.

    Täytyy rukoilla Koskelan Akselin tavoin ja hartaasti: PER-KE-LE!!

    Ja ranskalaiset sotilaat eli juustoa syövät antautuja-apinat saivat toka maailmansodan vuoksi sen muiston minkä ansaitsivat.

    Ikuisen häpeän.

    VastaaPoista
  3. K:

    "Obama on sanonut muutaman kerran ääneen, mikä on nyt suurin vaara: ”social unrest” eli yhteiskunnallinen levottomuus. Sellaista aiheuttaa vääryyden kokemus ja tosi tai luuloteltu aavistus, että yhdet lihovat toisten laihtuessa."

    ------------------

    Obama vertautuu Franklin Rooseveltiin. Hän itsekin ilmeisesti haluaa niin ajateltavan.

    Rooseveltin suurin historiallinen ansio ei ole II maailmansodan voitto, vaan natsismin tai natsismiin myötämielisesti suhtautuneen jyrkän linjan isolationismin kannattajien lyöminen sisäpolitiikassa. Lentäjäsankari Charles Lindberghillä oli mahdollisuus tulla Rooseveltin vastaehdokkaaksi vuoden 1940 vaaleissa. Lindbergh oli natsien myötäilijä ja olisi voinut pitää Yhdysvallat puolueettomana sodassa.

    Obama ei kuitenkaan ole mikään Roosevelt tai suurten linjojen mies. Hän edustaa jatkuvuutta ja varovaista keskilinjaa. Jos tehdyt valinnat talouspolitiikassa epäonnistuisivat, reservissä olisi ainoastaan iäkäs Paul Volcker, harvinaisen riippumaton konkari. Toistaiseksi edetään Goldman Sachsista riippuvaisella linjalla, pahat kielet kertovat. Oligarkiaa amerikkalaiseen tapaan.

    Roosevelt teki periaatteellisia uudistuksia ja elvytti taloutta julkisin varoin, tosin elvytystä oli mainetta vähemmän. Obaman uudistukset vaikuttavat puolestaan vähiltä villoilta, mutta rahaa finanssijärjestelmän pönkittämiseen käytetään surutta.

    Obama on antamassa konkurssiin menneen Chryslerin osake-enemmistön autotyöntekijöiden ammattiliitolle (UAW). Konkurssiin lähiviikkoina menevän General Motorsin toiseksi suurimmaksi osakkeenomistajaksi tulisi sama liitto (suurimmaksi omistajaksi on GM:ssä kaavailtu liittovaltiota). Tapa se on tämäkin rauhoitella.

    Eipä taitaisi suomalaisessa kapitalismissa onnistua. Vai luovutetaanko vessapaperit Paperiliitolle?


    T.

    VastaaPoista
  4. Ei ole kovinkaan kaukana tuo Sinun kirjoittamasi:
    "...tosi tai luuloteltu aavistus, että yhdet lihovat toisten laihtuessa...".
    Peli taitaa käynnistyä 7.6. illalla ja kiihtynee syksyä kohden.
    Vain saattaapa tuo olla ettei käynnistykkään. Jostain syystä.

    VastaaPoista
  5. Marc Bloch, L’Etrange Défaite, 1940 on kyllä täyttä tavaraa. Minusta se pitäisi saada suomeksi. Siis kielelle, jolla ilmestyy vain lähinnä sankaritarinoita. Bloch analysoi tappiota todella monipuolisesti, ja loplulta han maksoi sodan loppuvaiheessa korkeimman mahdollisen hinnan tuosta tappiosta - oman henkensä.

    VastaaPoista
  6. Ad Alexius: Bloch oli myös reservin upseerina rintamalla - 54-vuotiaana.

    VastaaPoista
  7. LATINALAISKORTTELIN JUTUT...

    Kun se 'social unrest' alkaa, niin
    jotain hurjaa pitaisi alkaa tapahtua reaalielamassa? Viela ei nay mitaan, mutta ei lamakaan ole viela tosissaan alkanut, ainakaan Isokalliojn mukaan.

    VastaaPoista
  8. On hyytävää huomata, että momentum on menetetty. V. 1941 syksyllä, eilisen ottelussa ja ehkä näinä aikoina kansalaisyhteiskunnassa.

    VastaaPoista
  9. "Jotkut lukijoistani eivät huomaa tai ole huomaavinaan, etten kirjoita tiedonantoja. Pyrkimys on kirjoittaa vähintään kolmesta asiasta yhtä aikaa."

    Minä olen mieltänyt nämä vähän sellaisiksi tyhjennyksharjoituksiksi. Kun ajatukset saa päästä pois paperille, uni tulee paremmin. Olen aikaisemminkin ajatellut, että päivässä on ajateltava x määrä ajatuksia tai ne tulevat nukkumaan käydessä vaatimaan huomiota.

    VastaaPoista
  10. Blochin tekstin englanninkielistä versiota ei helposti Yliopiston eikä Kaupunginkirjastosta löydy. Mutta ranskankielinen originaali on tuosta luettavissa: http://classiques.uqac.ca/classiques/bloch_marc/etrange_defaite/etrange_defaite.html

    VastaaPoista
  11. Eilisellä kuutamokävelyllä kuuntelin Yle Q:n arkistoaarteisiin eli Tuomas Enbusken varhaisiin radio-ohjelmiin kuuluvaa Terho Pursiaisen vierailua v 2006. Pursiainen oli kiihtynyt Osku Pajamäen kirjasta Ahne sukupolvi ja kommentoi sen indikoimaa lähes tarkalleen samoin kuin Kemppinen nyt. Ponnistelemattoman keskiluokankaan (lue: ay-liikkeen) maha ei ole koko ajan rauhoittavasti juustoa täynnä ja pandemioita povataan. Social unrestiin voi nyt siis oikeasti olla sytykettä, nälkä ja taudit eivät lue lakia tai harrasta resoneerausta. Sudet ulvovat täysikuulle kuin sitä voisi syödä.

    PS "Tämä on vapaa maa" kuulostaa maijan perältä kummallisesti samalta kuin " tämä on autonominen yliopisto" opettajien kahvihuoneen lehtihyllyltä. Molemmat totta oikeassa kontekstissa.

    VastaaPoista
  12. K:
    "Oli mielenkiintoista ja pelottavaa lukea Sirkka Hämäläisen eilinen syntymäpäivähaastattelu, joka oli täynnä epäluottamusta taloudellisiin asiantuntijoihin ja taloudellisiin toimijoihin."

    sekä mm. pilven kriminalisoijiin.
    Sinänsä terve piirre mummossa. Jos pientä pelkoa vielä kritiikki synnyttää hissukoissa, sen parempi.
    :)

    VastaaPoista
  13. "Verkkoon kirjoittavat ihmiset ovat vaarattomia."

    Kirjoittelu sinänsä saattaa olla vaaratonta, aivan kuten ikävät sanat eivät puhuttunakaan vahingoita ketään, ainakaan fyysisesti. Verkkoon kirjoittavat ihmiset sen sijaan saattavat olla hyvinkin vaarallisia ja oirehtivia. En usko, että minun tarvitsee mainita esimerkkejä.

    Monelle verkko tarjoaa terveellisen kanavan sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka "livenä" saattaisi olla syystä tai toisesta liian haastavaa. Sitten on tämän porukan pieni vähemmistö, joka tämän takia vieraantuu todellisuudesta ja saa harhaiselle maailmankuvalleen vahvistusta verkosta.

    VastaaPoista
  14. Se on käsittämätöntä, ettei poliittisille päättäjille ole valjennut että on kaikkien kannalta parempi kun maksaa riittävää sosiaaliturvaa, kuin maksaa riittämättömän sosiaaliturvan seurauksista.
    Tai voi se olla tarkoituskin. Näennäisesti on halvempaa kun köyhyyden seuraukset hajoavat niin monelle segmentille että hintaa on mahdoton tai hyvin vaikea arvioida, eivätkä yksittäiset epäkohdat nouse liian näkyviksi.

    On jo muuallakin nähty että varallisuuden keskittyminen pyramidin yläpäähän tai pankkien ja suuryritysten tukeminen ei hyödytä alempia tasoja. Se hyvinvointi ei vaan valu alaspäin siinä määrin kuin sitä on puolusteltu. Kaikesta huolimatta tätä politiikkaa on jatkettu Suomessakin viime lamasta lähtien.

    Köyhyyden tuomaa inhimillistä kärsimystä ei tarvi laskea rahassa.
    Ilmeisesti tarvitaan yhteiskunnallista levottomuutta - Sen seuraukset voi laskea rahassa.

    VastaaPoista
  15. Kemppisen kannattaisi kyllä keskittyä yhdessä kirjoituksessaan vain yhteen asiaan kerrallaan, jotta kirjoituksista saisi edes jotain tolkkua, eivätkä ne olisi niin sekavia.

    VastaaPoista
  16. Vallan instituutioiden mittelöstä

    Kemppinen kirvoitti kipakoita kommentteja presidentistä ja korkeimmasta oikeudesta.

    Sattuuhan sitä.

    Yhdysvaltain pankkien pelastusohjelma TARP säädettiin lokakuussa 2008 voimakkaan painostuksen alaisena. Bushin hallinnon kerrotaan uhanneen vastaanhangoittelevia kongressin jäseniä sotatilan julistamisella, jos laki ei mene läpi. Joukkolevottomuudet kuulemma seuraisivat, jos pankkien pitäisi sulkea ovensa ja säästäjät menettäisivät rahansa Yhdysvaltain suurimmissa pankeissa.

    Asiasta ovat kertoneet yhtäpitävästi erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavat senaattori Inhofe ja edustajainhuoneen jäsen Sherman. Uhkailija on ollut heidän mukaansa valtiovarainministeri Paulson.

    Sotatilassa Yhdysvallatkaan ei ole vapaa maa.


    T.

    VastaaPoista
  17. Tuomas Jokela kirjoitti...

    . Verkkoon kirjoittavat ihmiset sen sijaan saattavat olla hyvinkin vaarallisia ja oirehtivia. En usko, että minun tarvitsee mainita esimerkkejä. ...
    Jotenkin se on niin liikkistä, kun yön hetkinä kepulainen uskoutuu jolle kulle, ja "paljastaa" olevansa pidäkkeetön luolamies. ei arvaiskaan, juu. Ja anything goes, kaikki kelpaa, mitä voi kahmia itselleen.

    VastaaPoista
  18. Arvoisa professori. Paiskotte letkeän oloisesti oivallisia ajatuksia, joista voisi väsätä kirjoja. Myös huoneentauluina niillä on käyttöä.

    Se vain tuumituttaa. Irtoavatko nuo laatuisat mietteet noin vain, vai onko Teillä niitä jossain reservissä? Vartoomassa liikekannalleen panoa.

    VastaaPoista
  19. Camus´n Putoaminen oli minulle nuoruuden angsteissa merkittävä kirja.

    Paljon tärkeämpi kuin Sivullinen, jonka sivullisuudesta jäin kokonaan sivulliseksi.

    VastaaPoista
  20. meitä vieraantuneita on monta... mutta sekin on todellisuutta.

    VastaaPoista
  21. Sen voin kyllä vilpittömästi sanoa, että Kemppinen on helvetin reilu jätkä, kun julkaisee kaikenlaiset postaukset - siis nekin, jotka mahdollisesti ottavat Kemppistä pattiin.

    VastaaPoista
  22. Jos olisivat Ranskan herrat osanneet asiansa Saksan hyökätessä, ei olisi tätäkään tekstiä ja melodiaa syntynyt kanaalin takana.
    http://www.youtube.com/watch?v=oG4ndbhOkpI

    VastaaPoista
  23. EDUSKUNTA VAIHTOON

    Jos Kemppisen avaukset pitavat paikkansa, niin Suomen vallanhaltijat ovat epaonnistuneet pahasti.

    Harvassa massa julkinen sektori keraa nain suurta osaa kansantulosta tai vaikkapa yksityisen ihmisen tuloista.
    Jos nain suurella kansantulon osalla ei saada kohtuullista tasa-arvon parannusta, niin jotain mataa on Arkadian maella...

    VastaaPoista
  24. Olen nähnyt niin montaa maailmanloppua povattavan, että ilmoittaudun taas kerran julkisesti vääräuskoiseksi: en usko suureen romahdukseen.

    Ranska oli siis perikadossa 40-luvulla. Saksa oli samaan aikaan vuodessa 0. Jo 60-luvulla molemmat olivat kadehdittavan vapaita ja rikkaita länsimaita. Pieniä nämä perikadot.

    Sirkka H liittyi siihen sakean tummaan joukkoon, jonka päähän järki tulee vasta eläkeiässä. Oikein pahaa tekee kuulla suurporvareiden- Viinanen, Ilaskivi, Niinistö - sosiaalista parkua, kun on kuullut heidän uhonsakin.

    Suomalaisesta yhteiskunnasta juuri tämä ilmiö kertoo ehkä eniten - Huovisen sanoin viisauksista imelin - jos sitä joku ymmärtäisi tulkita.

    Jeesus sentään, tulee ihan HG-olo: tiesin jo 60-70-luvulla saman, minkä nämä porvarit nyt. Nyt tiedän onneksi taas enemmän.

    Sanokaa minun sanoneen.

    VastaaPoista
  25. ...keskittyä yhdessä kirjoituksessaan vain yhteen asiaan kerrallaan, jotta kirjoituksista saisi edes jotain tolkkua...

    comeoooon! lukijan kantsis kehittää itteään. eli pitäis keskittyä yhteenlaskuun, kun on olemassa integraaleja? nou wei!

    VastaaPoista
  26. no on kai se laskettavissa miten jengin käy. valtionvarainministeiö tekisi hyvin jos laskisi muutakin kuin valtion tulojn laskua.

    miten turvata ostovoim väheneville euroille. kämpän pitäisi säilyä ja murkinan. ainakin niillä, joilla ne nyt on.

    kielto pankeille irtisanoa asuntolainoja olisi asiaa! toimeentulotukea niille, jotka eivät ansaitse vaikka pankin omistama asunto on... 5 vuoden linnarauha velallisille ilman korkoa. katsotaan sitten.

    VastaaPoista
  27. Epäilyttävä tyyppi, varmaan joku hullu ex-vankitorstaina, 07 toukokuuta, 2009

    Ei riehuminen ala yhdessä yössä (ellei tule jotain todella kestämätöntä yksittäistä laukaisevaa tapahtumaa, luokkaa "poliisi avaa tulen väkijoukkoon"). Se kasvaa hiljaa hiipien vuosi vuodelta, samaa tahtia sen kansanosan kanssa joka kokee että nykyiset pelisäännöt eivät ole reilut eikä niitä siis kannata totella. Se näkyy ensin ympäristössä rikottuina ikkunoina ja tuhrittuina seininä, sitten tilastoissa (joita valtaapitävien kannattaa kaunistella) ja lopuksi se näkyy omassa elämässä verenä ja kauhuna.

    Luulen tietäväni mistä Auviset ja Saaret syntyvät. Kun ihmiselle kerrotaan että hänen on pakko menestyä ja kun hän itse tajuaa ettei hän voi menestyä, niin ihminen poistaa itsensä pelistä ja vie mahdollisimman monta muuta mukanaan. Se on vain inhimillistä: "Jos mä en voita niin et voita säkään."

    Itse pidän kaikkia itseäni rikkaampia moraalittomina hyväksikäyttäjinä melkeinpä määritelmällisesti, ja tämä tuntuu minusta kovin luonnolliselta. Otaksun että kaikki minua köyhemmät ajattelevat minusta samaa.

    "Vain sen kohtuuden kautta mikä laissa on, se hyväksytään" vai miten niissä Olauksen tuomarinohjeissa luki?

    VastaaPoista
  28. Kilpailuyhteiskunnan ongelma on se, että kilpailija on vihollinen jota pitää kampittaa joka välissä ja josta olisi paras hankkiutua kokonaan eroon. Kilpailuyhteiskunta siis tekee kaikista muista kansalaisista vihollisia.

    Se pitäisi korvata yhteistyöyhteiskunnalla, joka tekisi menestymisestä mahdollista vain jos se on yhteistä menestystä.

    VastaaPoista
  29. Jos mä en voita niin et voita säkään... järjetön ja kypsymätön ajatus. kuten joillakin eroavilla, että jos mä en sua saa, nin ei saa toinenkaan.

    VastaaPoista
  30. "Jos mä en voita niin et voita säkään... järjetön ja kypsymätön ajatus."Eikä ole vaan päinvastoin ainoa järkevä ajatus. Muista että kyseessä on kilpailutilanne, ja kilpailija ei ole ihminen vaan saastaa. Jos ei voi voittaa, on loogisinta ja järkevintä (plus henkisesti tyydyttävintä) varmistaa että kaikki häviävät koska silloin on melkein voittanut itse.

    Tämä efekti on nähtävissä jopa kaikkein kasuaaleimmissa yhteyksissä kuten harmittomissa verkkopeleissä - miksi sitä ei näkyisi niin kuolemanvakavassa asiassa kuin elämässä? Elämä on kaikki, ja jos elämän tarkoitus on voittaa muut niin se on sitten kaikki.

    Kypsymätöntä ja järjetöntä on kuvitella että ihminen alistuisi häviämään koko elämänsä ja ihmisarvonsa vain siksi että "säännöt" (lait, moraali) käskevät. On parempi hävittää ja polttaa kaikki kuin alistua moiseen.

    Kilpailuyhteiskunta tuhoaa itsensä.

    VastaaPoista
  31. Täälläpäin Oulusa on semmoisia monia ihmisiä kädet nyrkissä vieläkin ed. laman jäljiltä että he hurraisivat kadulla ääneen jos joku pistäisi dynyä eduskuntatalon alle ja sytyttäisi langan. Näin 2. käden kertomana mutta suht varmana olen kuullut.

    Itsestä tuntuu vähän omituiselle tuommoinen katkeruus ja viha.

    VastaaPoista
  32. Kemppinen, olet ehkä viettänyt suojattua elämää näkemättä tapahtumia livenä. Viitisentoista vuotta sitten oli melko kauheaa aikaa. Poliisimiehenä jouduin ottamaan hirrestä melko monta taloudellisista syistä masentunutta miestä. Mitä pitää kauheana on tietenkin subjektiivinen asia.

    VastaaPoista
  33. emmä silti ryhdy tohon, säkään et saa peliin. mä vaan käännyn ja totean, että olkaa hyvä. all is yours. löytyy uusia juttuja ja vaikkei löytyis, elämä on niin lyhyt, että mitä siitä.

    VastaaPoista
  34. Ihminen on kumma otus.
    Lueskelin toiseen kertaan Nassim Talebin Mustaa Joutsentaja yhdessä ihmettelimme sitä, että Libanonin sodassa kukaan ei noussut hirteen mutta USAn talouskuplien puhjetessa (useita kertoja 80-90-l) saattoi ihmisiä hypätä pilvenpiirtäjistä jos aamulla joku matemaattinen käyrä romahti..

    VastaaPoista
  35. Taloustiede ei ole luonnontieteen veroinen tiede, jossa on oikeita teorioita. Pikemminkin siinä on vain malleja, jotka on sovitettu jotenkuten vastaamaan nykyistä talousjärjestystä. Suuret kulttuurin, maailmanjärjestyksen tai sosiaalisen elämän muutokset voivat helposti tehdä malleista hyödyttömiä. Kenelläkään ei ole selvää käsitystä, mistä kaikesta mallien validisuus oikein riippuu. Luonnontieteissä luonnontieteellesiä malleja eli teoreettisia yksinkertaistuksia joudutaan yleensä kymmeniä kertoja virittelemään ja uudelleen testaamaan, ennen kuin ne alkavat toimia, jos toimivat ollenkaan. Taloustieteessä suuri maailmanlaajuinen lama on koettu vain kerran, ja esimerkiksi Paul Krugman ja kaikki muutkin tuntuvat olevan aika hukassa mitä 30-luvun lamasta pitäisi oppia ja minne nyt ollaan menossa. Toinen esimerkki on maailmanpankin (valtavaa tuhoa aiheuttanut) käyttämä teoria siitä, että kehitysmaat menestyvät parhaiten toimiessaan vapailla markkinoilla ilman käytännössä minkäänlaista protektionismia, josta oikeassa elämässä seuraa, että nämä maat ovat riipppuvaisia vain yhdestä tai kahdesta vientiartikkelista, joiden hinnanvaihtelut romuttavat kehitysmaiden talouden ja aiheuttavat suurta epävakautta. Historiallinen tosiseikka on, että kehittyvä talous tarvitsee aina protektionismia suojatakseen omaa orastavaa teollisuuttaan, kuten mm. Itä-Aasian maat ovat tehneet.

    Minun kotikaupungissani ennen poliisit vetivät sammuneita pulkalla ja he kaikki olivatkin sitten isoja ja vahvoja miehiä.

    VastaaPoista