Sivun näyttöjä yhteensä

11. toukokuuta 2009

Ranskalainen käsiala



Viisikymmentä vuotta sitten keskenkasvuisilla oli kirjeenvaihtotovereita. Minulla oli etenkin yksi poika Berliinissä ja tyttö Marseillessa. Kaiken kukkuraksi kävin tapaamassa heitä kuuluisalla peukalokyytimatkallani, jonka tein yksinäni 17-vuotiana lukiolaisena. Vai oliko se vuotta aikaisemmin?

Niin, lapset – Eurooppa on ollut sellainenkin. Oli retkeilymajoja ja peukalokyytejä eikä silloin eikä vieläkään tule mieleen, että toimintaan olisi sisältynyt erityisiä riskejä. Interrailia ei ollut vielä keksitty.

Ranskalainen kirjeenvaihtotoverini Colette selitti ja toiset näyttivät kouluvihkojaan. Ranskalaiset kirjoittavat omituista, vinoa käsialaa.

Katsoin Google Mapsin katunäkymiä, valokuvia. Mikään ei näytä muuttuneen puoleen vuosisataan. Outoa. Siinä on Välimeri sadan metrin päässä.

Luulen löytäneeni Facebookista tämän sievän neidin, joka näyttää olen pirtsakka mummeli. Onneksi en käytä Facebookia enkä kuulu vertaisryhmiin. Usea on muuten kysynyt kommenteissa, miksi piraattitorrentteja vainotaan, vaikka Googlella voi tehdä samat asiat. Vastaus on amerikkalaisen vanhan Betamax –oikeusjutun korkeimman oikeuden perustelu. Silloin oli ongelma televisiolähetyksen tallentaminen kotioloissa. Tuomarit viittasivat time-shiftiin eli ajansiirtoon ja kieltäytyivät tuomitsemasta ketään tekijänoikeuden loukkaamisesta, koska laitteella on muita normaaleja, hyödyllisiä ja järkeviä käyttöjä. Tämän takia Googlen hakukone ei sinänsä loukkaa tekijänoikeuksia.

Tämän jutun kuva ja kysymys käsialasta on peräisin Wikipedian eri versioista. Käsialan tutkimus eli grafologia tulee aika ajoin muotiin. Luin otsa rypyssä Leo Pennasen kirjan, joka ilmestyi pian sotien jälkeen, ja jossain vaiheessa myös alan klassikoita, Klages, Pulver ja sellaista.

Olen tyytyväinen, että Wikipedia (ranska) leimaa käsialan käyttämisen soveltuvuustesteihin ja yleisemminkin kirjoittajan luonteen tulkintaan lähenee humpuukia.

Itse olen samaa mieltä kuin Skepsis r.y. – kysymys on humpuukista. Siitä huolimatta kokenut ja taiteellisesti lahjakas tulkitsija voi saada mainioita tuloksia tulkinnoillaan. Se vain ei ole tiedettä, koska se ei ole toistettavissa eikä toisen ihmisen tehtävissä.

Lähtökohtia oli kaksi. Eräässä Maigret’ssa komisario ja tekninen asiantuntija Moers toteavat, että murhaan liittyvä viesti on kirjoitettu vasemmalla kädellä, joten sitä ei voi liittää kehenkään henkilöön. Asiantuntija lisäsi, että käsialasta päätellen kirjoittajalla on jokin hyvin vakava sairaus.

Tämä hämmästytti minua kovin. Olen saanut ilokseni aikailla Tikkurilassa kriminaalilaboratoriossa eri vaiheissa ja tiedän, että rikostutkimuksen käsialan tutkimuksella ei ole mitään yhteistä sen kanssa, jota lehdistä ajoittain esittelee. Poliisien tutkimus on puhtaasti empiiristä ja tutkijat käyttävät mikroskooppia ja kemiaa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että myös väärennettyjen allekirjoitusten tapauksessa tuomarit uskovat niitä.

Älkää, lukijat, suotta riidelkö minun kanssani siitä, voiko nimikirjoituksen väärentää niin taitavasti, että poliisilta menee sormi vähintään suuhun. (Luullakseni voi, tietyissä olosuhteissa ja tietyillä välineillä.)

Käsialasta ei näe sairauksia eikä edes hulluutta.

Suomalaiset opettajat ja melkein kaikki ranskalaiset ovat sitkeästi olleet sillä kannalla, että hallittu käsiala on menestyksen ehto. Wikipedian mukaan työhön otossa käsialanäytteitä tutkittiin Ranskassa kymmenen vuotta sitten yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mutta kaikkialla muualla maailmassa käsialan ”tulkitseminen” on tätä nykyä täysin poikkeuksellista ja moissa maissa kiellettyä.

Projektiivinen testaaminen – tunnetuimmin Rorschachin kuviot – on kaiken kaikkiaan ongelmallista.

Asia tuntuu olevan kirjoittamisen arvoinen siksi, että meillä kaikilla on niin paljon puolitieteellisiä ja keskeneräisiä ajatuksia.

Minä esimerkiksi haluaisin ilmoittautua pikkukoulun opettajien hengenheimolaiseksi ja sanoa, että julkinen käsiala on mielestäni samanlainen asia kuin puheääni ja puheilmaisu. Sitä kannattaa harjoitella kovastikin, jos elantoon liittyy julkista esiintymistä.

Sanon tämän myös vihjeeksi oppilailleni. Posti toi perjantaina taas nipun tenttipapereita. Käsiala vaikuttaa arvosteluun. Olen pahoillani. Ei saisi vaikuttaa. Käytännössä sujuva, tottunut ja helppolukuinen lyijykynäteksti vaikuttaa lukijan asennoitumiseen. Ei ehkä paljon, mutta silti.

20 kommenttia:

  1. Puutteellisia nuo facet. Tulija sitten leimautuu kaveriksi.

    VastaaPoista
  2. Muriel Leroux Pariisista. Kuinka taivuttelinkaan nimeänsä ja valokuvaansa 15-kesäisenä. Sulosointuisia molemmat. En halua etsiä, vaan säilytän muistumien hahmot.

    Väärentämiseen tarvitaan tietokone ja "kynäprintteri", eikä Maigretkaan saisi labrassaan väärää kuvaa oikeasta.

    Nämä nykyiset, suomalaisetkin, grafologit käyttävät sitä yhtä ja samaa tietokoneohjelmaa tulkintoihinsa.

    VastaaPoista
  3. Meillä Asperger-syndroomaisilla on maailman huonoin käsiala. Onneksi tietokone on keksitty korvaajaksi niin ei tarvi Kemppisen turhaan sortaa ulkonäön perusteella tätäkään kirjoitusta..

    VastaaPoista
  4. Tunnustan täten tehneeni rikoksen - ueitakin. Tosin ne toivoakseni ovat vanhentuneet.

    Olin aikoinani työpaikassa, jossa muun puuhan ohella otimme vastaan ihmisiltä täyteen kirjoitettuja kaavakkeita, jota vastaan he sitten saivat rahaa. Ette uskoisi, miten moni unohti silkasta helpotuksesta (koukeroista selvittyään) allekirjoittaa jutun.

    No, toimiston tarkat tytöt pyrkivät toki vilkaisemaan alalaitaan, mutta silloin tällöin oravan lailla liikkua asiakas pääsi luikahtamaan. Mikä siten neuvoksi? Ilman allekirjoitusta - ei rahaa. Aika oli ennen kännykkää, eikä useilla ollut edes puhelinta.

    Toimiston tarkat tytöt etsivät karkurin nimikirjoituksen - tarvitessa vaikka naapuritoimistoista - ja kieli tiukasti hampaiden välissä kopioivat ikkunaa vasten puuttuvan nimen. Ta-daa, hajamielinen sai korvauksensa. Tietysti kyseessä oli selvä väärennös, joka kaiketi on rikos. Miten monen vuoden jälkeen väärennysrikos vanhenee?

    VastaaPoista
  5. Minä olen testannut pitkin vuosia kirjoittamalla joskus vähän ylöspäin, vähän taaksepäin kuten äitini, tikkukirjaimilla yleensä (tekstasin nuorena ja se jäi päälle tyylinä) jne mutta yleensä minun aika holtiton käsialani paistaa läpi. Olen siis hyvin nopea kirjoittaja ja siksi näppäimistö sopii parhaiten mutta kynällä kirjoitan koko ajan siksi, että olen luovalla tavalla huomannut, että kun kuuntelen luovasti minun ote herpaantuu kynästä (en mieti enää sanoja mitä kirjoitan vaan mietin kokonaisuudessaan sitä mitä kuulen) ja kun ote herpaantuu kynästä ja käsi kirjoittaa jotenkin itsekseen tai vauhdissa koska minun huono muisti (johtuu tästä vakavasta kiusaamisesta: minun itsetunto ja muisti ovat prässätty lähes olemattomiin ja silti nukun hyvin enkä ole depressiossa koska tiedän, että minun ongelmani on se, että siinä missä muut ihmiset vain keskittyvät johonkin asiaan minun on pakko keskittyvä koko ajan siihen miten pääsen kiusaajista, miten saan työrauhaa, miten saan jonkun vastaamaan meileihini jne eli minun koko kapasiteetti menee sotaan (sota on heidän aiheuttama ja siitä kun yritti kaksikymppisenä edes puhua niin sota yltyi koska heidän piti PUOLUSTAUTUA ja niin minun kiusaamista ruvettiin levittämään oikein sankoin voimin ympäriilleen ja nyt en tiedä enää ketään joka edes uskaltaa minulle mitään sanoa. Ja tässä sairaassa tavassa kohdata toisia ihmisiä ovat minun n.s. läheiset eniten syyllisiä koska minä olisin päässyt asioista ja näistä kokemuksistani ihan helposti ellei avioliiton jälkeen olisi noussut nais-kaarti (ja äidit!) joiden ainoa elämänilo on toisista juoraminen ja niin juoruivat rikki minun mahdollisuudet.

    Mutta käsiala on siis oikeasti kaunis ellei olisi ollut pian 45 vuotta herjattu, kiusattu ja manattu.

    Joten se siitä.

    Onhan niitä taivaanmerkkejäkin: ennen katsoivat sieltä taivaalta merkkejä kuka oli mitä. Mutta se katsottiin vissiin epätieteelliseksi? Eikö tuollainen psyykkinen painostus ja rankka varmana oleminen ole vähän samaa humbuugia?; ihmisen käsiala on juuri hänen omansa ja sitä ei sovi muiden sorkkia ja viedä noidan vainontaa eteenpäin tavalla joka on vähintäänkin sivistymätön.

    VastaaPoista
  6. "Käsialasta ei näe sairauksia eikä edes hulluutta."
    Eikö edes sen muuttumisesta?
    Parkinson?
    http://neurologyasia.org/articles/20082_117.pdf
    Ehkä joku pystyy diagnosoimaan jopa ilman näkemättä muutosta, pelkästä lopputuloksesta.
    Muuten oles samaa mieltä huuhaa-osuudesta.

    VastaaPoista
  7. Yleisötapahtumassa käsialasta ennustaja antoi maksua vastaan luonnekuvauksia. Tuttava sai yllättäen melko epäedullisen arvion, joka - näin on sanottava - piti hämmästyttävän tarkasti paikkansa. Tuttava protestoi loukkantuneena luonteensa mukaisesti ja sai uuden silotellummaan version.

    VastaaPoista
  8. K:
    "Itse olen samaa mieltä kuin Skepsis r.y. – kysymys on humpuukista. Siitä huolimatta kokenut ja taiteellisesti lahjakas tulkitsija voi saada mainioita tuloksia tulkinnoillaan. Se vain ei ole tiedettä, koska se ei ole toistettavissa eikä toisen ihmisen tehtävissä."
    Aivan.
    Siinä on kai ymmärtämättömyydessä etsitty sellaista objektiivisuutta, jota ei ole ilman vissiä harjaantuneisuutta intuitiivisten kykyjen kanssa, niin, että katsoja enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän) onnistuneesti itsensä, empatia & sympatiansa ohittaen voi tulkita näkemäänsä.
    Sitten sanotaan, että joka ikisen puusilmän tulee pystyä tähän samaan, tai kyseessä on humpuuki.

    Jotenkin tulee mieleen vilpitön tyyppi, joka marssi voimanostosalille, ja latoi jonkun 140 kg kiekkoja penkkitankoon, koska "sellaisia määriä nostetaan penkissä".

    VastaaPoista
  9. Oi niitä aikoja.

    Minulla oli kirjetoveritar Unkarista, kirjoitimme saksaksi, ja jokainen kirje, jossa sivusin vuotta 56, katosi.

    Niin ne tavat muuttuvat. Nyt syntinen luku on 69.

    Mutta etteikö hulluus näy käsiäalassa? Ainakin viisaus - eli vanhuus - näkyy.

    VastaaPoista
  10. Oikeudellisesta käsialanvertailusta on ollut selostusta esimerkiksi Defensor Legiksessä. Suhde grafologiaan lienee sama kuin astronomialla astrologiaan.

    Esiinnyn paljon, joten puheääntä, varsinkin märkää diktiotani, pitäisi kouluttaa. Opiskeluaikana hain logopediapua, muttei ollut varaa. Nyt ei olisi varaa jättää hoitamatta.

    Käsialani on surkeaa, vieraan kielen opinnoissa minulle usein opetetaan nopeasti sanastoylikurssina harakanvarpaiden vastine. Vaiva on kuin ylipaino: jotkut välttävät sen tuosta vain, meille toisille se on toistuvista yrityksistä huolimatta ristinä; kun kerran on joutunut kaltevalle pinnalle, se on menoa. Vaikka häpeän molempia, kumpaankin liittyy jännä vaihtoehtokulttuuri - syheröt raapustukset muka tuovat samantapaista uskottavuutta kuin liikakilotkin... Ainakin voi uskoa, että jos naiset viehättyvät, se perustuu sisällön kauneuteen. Iso jos.

    VastaaPoista
  11. Lääkäreillä on kuulemma kauheat käsialat: kuinka psykopaattisen parkinsoneja he ovatkaan?

    VastaaPoista
  12. meillä perkee -syndrooman edustajilla on sen sijaan lukemattoman huono käsiala myös sosiaalisesti.

    VastaaPoista
  13. Homo Garrulus, lekurit, rikki lähes jokainen (tuntemani) - yksi itsetuhoisimmista ammateista myös tilastojen valossa.

    VastaaPoista
  14. Jaa-a! Siitä on tosiaan viisikymmentä vuotta, kun saksanopettaja hommasi meille kirjeenvaihto-osoitteita. Tuntui hassulta kirjoittaa "Lieber Hans". Mikä rakas se nyt oli ja poika vielä!

    Kuudentoista olin minäkin, kun liftasin kaksi kuukautta pitkin Eurooppaa. Minulla oli kirjeenvaihtoystävät Tanskasta, Saksasta ja Hollannista. Tanskalaiselta odotin paljon, hän li tyttö ja kirjoitti aika ronskeja kirjeitä. Perillä havaitsin hänet 180-senttiseksi farmarin tyttäreksi, jonka kauneus oli lähinnä sisäistä.

    Oi niitä aikoja! Liftaaminen oli turvallista ja matkaa saattoi tehdä tuntiaikataulun mukaan, jos halusi. Kyytiä sai öin ja päivin, monesti tuli yöpaikka ja sapuska samaan syssyyn.

    Nyt eivät nuoret paljon liftaile. On kuulemma vaarallista. Jopa interreilillä sanoptaan olevan riskejä. On se vahinko.

    VastaaPoista
  15. Kun nykyisin ei ole käteistä, joutuu manu propria varmentamaan jokaisen maitopurkki- tms. ostoksen kaupan kassalla. Itse olen kehittänyt ranneliikkeen, jossa kynä piirtää ensin kaksi harjannetta (toinen varmaan liikaa) ja sitten viivaa. Säästää takana odottavien aikaa. Harmittaa nimittäin itse jonossa odottaa, kun vanhempi, yleensä naisihminen väkertää allekirjoitusta kansakoulussa opetetellulla kaunokirjoituksella.

    Minun viivastani poliisin tai grafologin sopii ottaa selkoa. Kelpaa kuin väärä raha. Muissa allekirjoitustilanteissa jälki toki on vähän huolellisempaa.

    VastaaPoista
  16. Uhallakin kirjoittelin vasemmalle tai oikealle kallelleen ja pystyyn - isoa tai pientä. Nähkööt nyt sitten kaiken minkä mielensä tekee, mutta ne päiväkirjat paloivat ja tulin tulin muinoin Espanjasta niiku puhtaalle pöydälle.

    Nyt 40 vuotta myöhemmin olen lähdössä Lilleen taiteilijakirjamessuille koukeroita näyttämään - kalligrafiaa myös kiinalaista - heikko kömpelö meininki, elossa kumminkin.

    VastaaPoista
  17. Keskikoulussa kaunokirjoituksen epäpätevä tuntiopettaja kysyi minulta harjoitusvihkoani katsoessaan, minkä numeron antaisin itse taidostani. En osannut sanoa, mutta opettaja piirsi vihkoon kympin.

    Jostakin syystä unohdin sen taidon lukiota käydessäni melkein kokonaan. Rupesin yksinomaan tekstaamaan, ja sitäkin tein ja teen melko hitaasti. Opiskeluaikana yritin kehittää tekstaustaitoani, mutta kaunokir-joitus on jäänyt kokonaan sivuun.
    Käsi ei enää kerta kaikkiaan toimi tarpeeksi notkeasti.

    Ihailin lapsena tuntemieni kansakoulunopettajien käsialaa, myös molempikätisen isäni (kirjoitti kummallakin kädellä yhtä hyvin, ja pesäpalloa oppilaiden kanssa pelatessaan heitti ja syötti kummallakin kädellä). Monet olivat käsialan perusteella perfektionisteja, mikä viittaisi tietynlaisiin henkisiin ominaisuuksiin. Isä kiitteli joskus opettajakorkeakoulun- aikaisen kuvaamataidonopettajansa "Kylli-täti" Kosken opetustaitoja.

    VastaaPoista
  18. "Käsiala vaikuttaa arvosteluun. Olen pahoillani. Ei saisi vaikuttaa."

    Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuten kirjoituspöytä. Tentaattorit saavat tehdä laajoja kaaria billnäsiläisellä alustalla. Kokelas syhertää prikalla, johon ei mahdu kunnolla konseptia, aineistosta tai eväistä puhumattakaan. Vasurina tarvitsen tilaa ja tukea - tenteissä kyynärpää vatkaa ilmaa. Vaan milloinkas elämä oikeanmukaista olisi.

    VastaaPoista
  19. Tuhansien kiinteistöasioiden allekirjoittaminen varmistu, että varatuomari osasi toistaa tasalaatuisen nimmarin.

    Monilla käsiala palaa puhki luennoilla - ei suinkaan pahiten kopioijilla, vaan niillä, jotka yrittävät pusertaa vapaasti useassa ulottuvuudessa vellovan elävän luennoinnin vangiksi raitakuosiin paperille. Minulla on jossain Kemppisenkin luennolla suolletut muustiinpanot, sekin kerta kun hän paljasti pykälä-merkin (sitä ei näemmä ole iHmelaitteessa, ihmettelen entistä kauheammin chicagolaista isoa lakifirmaa, joka valitsi iPhonen muka tuottavuutta lisäämään; %-merkki sentään on) olevan pikakirjoitusta!

    VastaaPoista
  20. Nykyajan kakarat käyttävät niin paljon sähköisiä vimpaimia, ettei ykkösvuosikurssilaisilla oikein ole käsialaa. Äitee tenttejä korjatessa sitten marmattaa asiasta, että onpa lapsellista käsialaa ja hyvä ettei sydämiä i-pisteiden paikalla.

    Olen iloinen siitä että olen ehtinyt hankkia käsialan, pienen ja sujuvan.

    VastaaPoista