Joukko kiihtyneitä lukijoita soitti illalla. Melkein yhteen ääneen Antti, Mikko ja Tuomas kysyivät, mikä on pakettinappula.Sanoin että ahaa - teille luetaan iltasatua. Olen ylpeä tyttärestäni.
Iltasatujen taiteen pökerryttävää huippua ovat Maija-Kaarina Nenosen kuvittamat, Martti Haavion muodostelemat pikku kansansadut, joiden menekki on ollut niin tolkuton, että ne ovat olleet myynnissä jokseenkin katkoitta puoli vuosisataa.
Sarjan nimi on "Kultainen koti".
Pankaa kirjastonhoitajat koville! Varmaan piilottelevat näitä aarteita tiskin alla lukeakseen niitä itse salaa hijaisina hetkinä.
Oma suursuosikkini on "Onnen tupa", jossa Sika Sippurahäntä, tylpän ulkoisen väkivallan uhatessa, pötkii pakoon, ui saareen ja alkaa rakentaa itselleen yksinurkkaista tupaa. Ja seuraa tulee, Kissa Kirnauskis, Pässi Päkäpää ja Kukko Kultakannus, ihmisten uhkaamia eläimiä.
Hakkaavat, hakkaavat, nikertävät, nakertavat.
En paljasta tarinan kliimaksia, joka alkaa, kun yöllä onnen tuvan ovelta kuuluu uhkaavia ääniä...
"Porsas Urhea" on kyllä ennenkin eli oikeastaan kautta aikojen saanut raivokasta suosiota. Sen piirtäjä oi Asmo Alho. Martti Haavio eli P. Mustapää oli vuosisadan merkittävimpiä suomen kielen käyttäjiä ja yhtä verraton runon teossa kuin tieteessä. Onhan hän kirjoittanut kansansadun kuvauksen myös runona ("Se unisena saapui"). Ja livvin ja vepsän lisäksi hän lienee osannut sammakkoa, koska "Sammakon virsi sateen aikana" on aivan selvästi suoraan laulajan suusta ("Hyppien, tanssien kuljen...")
Mutta pieniä kansansatuja ei voi ylittää.
Nykyinen kirjallisuuden opiskelija, filosofian opiskelija H., hyppi hyvin pienenä pitkin Possulan (sic!) kuistia huudellen:" KopkopKOO! KopkopKOO!"
Asian laitahan oli nimittäin se, että tämä urhollinen sika oli niin nälkiintynyt että sen kärsäkäkin oli kuin pakettinappula, ja sorkat sanoivt sillalla "kipkipkip". Mutta kun se oli syönyt suuren määrän voileipiä ja monta kapallista perunoita, niin johan oli toinen ääni kellossa. Kärsäkin oli kuin perunanuija.
Tässä kodin olen joskus pohtinut lähilukemisen tekniikoita ja ihmetellyt, että olikohan se nyt tosiaan kärsä, mutta sittemmin olen riistäytynyt hedelmättömistä haaveiluista, koska lopputulos oli se, että Porsas Urhea (ISBN 951-0-08784-X) sanoi niin isolla äänellä RÖH! että Susi Hukkanen ja Karhu Mesikämmen, ryökäleet, juoksivat pakoon maapallon toiselle puolelle asti, ja ovat siellä vieläkin, elleivät ole tulleet takaisin.
"Onnen tuvan" ja muutaman muun läpyskäisen kuvittaja Maija-Kaarina Nenonen muutti tietääni mukaan Argentiinaan, eikä hänestä ole kuultu sen jälkeen mitään.
Miljoona suomalaista muistaa ne kuvat. Seitsemän pientä kiliä. Prinsessa Sinisilmä ja Pässi Päkäpää.
Ja sitten Laura Sointeen "Satuja", mutta se on niin hienonhieno ja niin kammottavan jännittävä kirja, että en uskalla edes kirjoittaa siitä näin julkisesti.
Laura Soinne oli Einari Vuorelan rouva. Hän ei tainnut paljon muuta julkaista. Satu "Mutakalan kultahammas" tekee aina kuulijoihin syvästi järkyttävän vaikutuksen. Ja ne muut...
Pakettinappula oli akuise ihmisen pikkusormen kokoinen sorvattu palikka, jollaisen taitava kauppias sitaisi asiakkaalle laatimansa paketin solmun perään, jottei sinikirjava paperinaru tai minun aikanani talousdellisen niukkuuden vuoksi tuikiharvinainen hauenkoukkulanka olisi leikannut ilkeästi asiakkaan sormia tämän kantaessa kotiin ostamuksiaan, kuten uunin suuluukkua tai peltejä.
Jossain päin maata oli varmaan pakettinappulasorvaamo. Ja sitten SOK:lla tietenkin omansa.
TUT-AMO-PALDA!
Pakettinappulat ovat perheessämme aktiivikäytössä. Olen tehnyt niitä, hieman modernisoiden, niin että saamme kannettua verrattain isotkin ostokset ilman sormien puutumista.
VastaaPoistaMelkeinpä saisivat tulla takaisin paperinaru ja pakettinappula. Ehkä vielä tulevatkin. Ja paperipussit.
VastaaPoistaPorsas Urhea Anni Nykäsen kuvittamana:
VastaaPoistahttp://users.evtek.fi/~annin/i_piirustukset/PorsasUrhea.pdf
Ja sitten Porsas Urhea söi kahdeksan
VastaaPoistavoileipää ja litran perunoita.
Sen pituinen se.
Toipilan kirjoituksesta tuli mieleen:
VastaaPoistaAika moni on varmasti pannut merkille viime aikojen kielletyn tupakkatuotteen nuuskan oletetut salakuljetukset ja myynnin ns. tiskin alta. Kuten tiedämme nuuskan myynti, maahantuonti ja välitys ovat lailla kiellettyjä. Kuitenkin samaan aikaan vaaditaan maksamaan veroja oletetusti välitetystä kielletystä tavarasta.
Kysymys kuuluukin: Miten tulli ja verottaja voivat ryhtyä laittomaan tavaraan ja vaatia siitä hyötyä. Eikö laiton olekaan laitonta ja jos vero maksetaan, niin muuttuko tavara silloin lailliseksi? Ymmärrän täysin, jos laittoman tavaran maahantuojille määrätään sakkoa tai muu rangaistus, mutta tuota laittoman tavaran verotusta ei ymmärrä kukaan muu kuin tulli. Tosin tulli ei noudata monesti muitakaan lakeja ja tekee päätöksiä jotka eivät muka sitoisi tullia. Käykää vaikka katsomassa tullin www-sivuilta.
Jos yksityinen henkilö edes vahingossa ja tietämättä pitää hallussaan jotain laitonta esim. varastettua tavaraa, niin sakko tai koppia siitä paukahtaa.
Jotakin pakettinappulaa vastaavaa on keksitty Amerikoissa, nimittäin irtokahvat joilla voi kantaa muovikasseja. Minullakin oli joskus kaarevaksi muotoiltu kahva, joka tuntui hyvältä kädessä. Näin äsken netissä uuden keksinnön, kahvan, jossa on koukut, jotta voi ripustaa useita muovikasseja samaan kahvaan.
VastaaPoistaPakettinappulaa ne eivät voita, sillä siinä oli menneen maailman lumoa ja tyyliä.
Nuo vanhat sadut ja lorut ovat ihania. Meidän äiti osasi ne ulkoa samoin kuin oman kouluaikansa sadut esim. Tuttelista ja Puttelista, jotka lähetettiin markkinoille äidin asialle.
Olen kuullut sellaisesta, että rikoshyöty menisi kokonaan valtiolle - en kuitenkaan sellaisesta, että pitäisi maksaa jokin valmistevero, tuontitulli tms tuotteesta, jota ei saa lainkaan tuoda ja sitten vielä sen päälle koko roskasta saatu myyntitulo muka menetettäisiin rikoshyötynä.
VastaaPoistaProstituoidun pitäisi kyllä maksaa tulovero, mutta parittajan pitäisi menettää kaikki tulonsa rikoshyötynä, eikä ostajalla ole kai menetettävää taloudellista hyötyä (ittensä myyminen ei ole kiellettyä, mutta parittaminen on ja kai ostaminenkin nykyisin - vai menikö se läpi).
pääsääntöisesti selvissäkin virkavelvollisuuden rikkomistapauksissa johtaa "ei aiheuta toimenpiteitä" tai korkeintaan "huomautetaan vastaisuuden varalle"-päätökseen,...
VastaaPoistaJuustohöylät on vieneet niin paljon virkakuntaa, että vaikea on ottaa yksittäisen työkuorman alle nääntyvän virkamiehen päätä vadille. Hän voi vain valita missä järjestyksessä ja mistä jutusta ottaa huomautuksia vastaan.
Onpa niinkin, että jos hyväkään virkamies ei saa kohtuuajalla jotain ongelmaa ratkaistuksi, ei viiveestä voine syyttää niinkän häntä, vaan ongelman vaikeutta ja resurssipulaa. Noi on ne resurssit (määrä, laatu) joilla on tultava toimeen.
On lukemattomia tapoja selitellä.
Pakettinappulaan kuuluu tietty paperinaru, jonka kauppias osaa katkaista kätevällä nykäisyllä, mutta kuuluu siihen vielä se leivoslaatikko, jonka kauppias tekee siinä asiakkaan edessä sen mukaan, montako paakelsia tai laskiaispullaa ostetaan. Erisuuruisia aihioita oli pinossa tiskillä tai hyllyssä.
VastaaPoistaEttei vain kirjan nimi olisi "Onnen tupa"? Ainakin sen sain vastaukseksi, kun etsin kirjaa Helmet -järjestelmällä. Kertojat ja kuvittajat ovat ainakin samoja ja verestäisin mielelläni lapsuudenmuistoja tutustumalla "ketterään raksaan".
VastaaPoista