Sivun näyttöjä yhteensä

3. helmikuuta 2007

Unelmaa

Luin uusia runojani uudesta Parnassosta.

Nukuin hyvin.

Ajattelin panna tähän nyt vanhan, kokoelmassa julkaistun runon.

= = =

Aurinko ratsasti sisälle laivaan.
Kuunvalo halkaisi keskeltä taivaan.
Yöllä ei sada vettä eikä lunta,
yösi on täynnä unta.

Ilmassa on ihan helppoa juosta.
Nukahdat tähän ja aloitat tuosta
pitkin pilvien pehmeää siltaa,
yötä ja iltaa.

Uni vie pappia, lintua, lasta,
pientä ja suurta ja voimakasta.
Haitarissa on sokea ääni,
sen kuulee pääni.

Unen peittoon eksyvät kiltti ja suuri.
Pimeä taivas on pehmeä muuri.
Silmänsä sulkevat iso ja paha.
Kääpiön kuu on raha.

Kääpiön kuu on noiduttu uistin.
Sokea vesi vie nukkujan muistin.
Unessa lentää kalojen suku.
Unessa lapsi ei huku.

Turha on tapella unia vastaan.
Uni ei kuitenkaan unohda lastaan.
Nukkujalla on nukkujan puku.
Uni ei nuku.

Sininen kääpiö kalastaa kuuta.
Sokea koira raottaa suuta.
Yöllä on toinen valtakunta.
Yösi on täynnä unta.

Yö on kuin tasku ja uni on hyvä
nousu ja lasku ja äkkisyvä.
Isä, äiti, lapset - kohta on ilta.
Kuu on lapselle silta.

10 kommenttia:

  1. No se on! (anon nro 2)

    VastaaPoista
  2. Tämä näyttää naivilta lastnrunolta, johon voisi törmätä alakoulun aapisissa; ja se tuoksahtaa hieman myös kirsikunnakselta.

    Mitäs muuta tähän voisi sanoa??

    Ettei tämä ole kirjoitettu lastenlapsille?

    VastaaPoista
  3. Ad Catulux:

    Se on kuolemanruno, hyvin naamioitu.

    Lapsenlapsia ei vielä ollut, kun sen kirjoitin.

    Esikuva tai heräte on Hadrianuksen hautaruno: "Pieni ja alaston, harhailevan sielu... mile maille menet nyt?"

    Ja kuolemantanssi-maalaukset ja piirrokset, kuten Holbein.

    VastaaPoista
  4. Ainakin mulle runon avautuminen vie niin helvetisti aikaa, koska mä yritän funtsia sitä, että mitenkä se pitäisi lausua. Sitten on vielä tuo sanasokeus, ettei millään heti tajua jotain juttua, joka toiselle on täysin selvää. Kemppisen runokin avautui täysin uudella tavalla, kun hän sanoi sen olevan kuolemanruno.

    VastaaPoista
  5. Tee kepponen ja ajattele sitä muuna kuin kuolemanrunona. Niin minä tein. Se toi todella hauskoja mielen kulkuja.

    VastaaPoista
  6. Minä olen lukenut paljon runomittaan kirjoitettua tekstiä, mutta kirjoittanut vain muutaman, joitakin sanoituksia ja muutaman pienen runon pätkän.

    Itse asiassa tulli mieleeni sanoituksista.

    Jos saisi pyytää tässä neuvoa.

    Olen kirjoittanut muutamaan ulkomaalaiseen 1600-1700 säveleeseen uudet, suomenkieliset sanat, vähemmän imelät ja lässyt kuin jonkun kansakouluopettajan sanat 30-luvulta.

    Mutta olen ollut kaksi kertaa tilaisuudessa, jossa olen sitten törmännyt näihin sanoihin, a)ilman että minua olisi mainittu sanoittajana b) surkean laulajan esittämänä.

    Voisinko tekijänä kieltää huonoa laulajaaa käyttämästä sanoituksiani?

    Sitten on joitakin tekstejäni, joita ihmiset pitävät runoina, mutta joita en itse pidä sellaisina, vaan ihan vain kirjoituksina kirjoitusten joukossa, jos kohta mielessäni onkin ollut ajatus, että ne pitäisi lukea ääneen.

    VastaaPoista
  7. Täyskäännös vasempaan. Joo, tuoltahan ne symbolit ja säkeet näkyvät:

    "Uni vie pappia, lintua, lasta,
    pientä ja suurta ja voimakasta.

    Kääpiön kuu on noiduttu uistin.
    SOKEA VESI vie nukkujan muistin.
    "


    Turha tapella unia vastaan...

    Runon valoisa ja seesteinen tunnelma selkeine riimeineen peitti ainakin minulta kuolemansymbolit.

    Tuosta samaisesta aiheesta Eput kirjoittivat samalla vaaleanvihreällä värillä:

    "Kaunis kuolema,lehdet on silattu jäällä,
    kultaista sadetta pääni päällä.
    Joko ymmärrän mitä se opettaa.
    osasin alkaa, osaanko lopettaa?"

    Hieno kipale.

    VastaaPoista
  8. Juuri nyt tarvitsen tällaista runoa. Juuri tällaista. Ihan nöyränä ihaillen... tervehtien.

    VastaaPoista
  9. Juuri nyt tarvitaan tällaista runoa, juuri nyt. Ihan nöyrästi ihaillen... sydämellisesti tekijöää tervehtien...

    VastaaPoista