En ymmärrä

Kuva - tulipalojuttu ja hyödyllistä tietoa tuli aamutelevisiosta. Näytettiin jopa sama video, jonka url:in hyvä lukija antoi eilen kommentissa.

En ymmärrä, miten sairaudet ja terveydelliset ongelmat näyttävät olevan myös kulttuurisia asioita.

Tapasimme Tari Haahtelan kanssa, joka istuu allergiasairauksien professorina. Hän on esittänyt julkisuudessa, myös kirjoissaan, hämmästyttäviä lukuja ja mielenkiintoisia selityksiä.

Hän ei varmaan allekirjoittaisi tätä muotoilua, mutta näyttäisi väittävän, että yletön rakentaminen ja kemiallinen siisteys lisäävän terveydellisiä ongelmia. Kun lapset ennen ryömivät keskellä sotkua ja söivät mitä saivat näljäisiin nyrkkeihinsä, muun muassa liikaherkkyys oli harvinaisempaa kuin nykyisin.

Tarkoitan muutamien vuosikymmenien takaista tilannetta, joka ei siis kumoudu huomautukseen, että suuri osa kuoli. Lapsikuolleisuus oli silloin jo romahtanut.

Tunsin Amerikassa miehiä, jotka käyvät suihkussa viisi kertaa päivässä ja vaihtavat alusvaatteet kolmesti. Vaikka kysymyksessä on Kalifornia, niin ei tuo taida olla terveellistä eikä taida osoittaa kukoistavaa mielenterveyttä.

Olen kasvanut siihen oppiin ettei mies saa tuoksua eikä haista miltään, paitsi hieltä, paskalta ja tupakalta.

Keuhkotauti oli epidemia – pandemia oikeastaan – mutta oliko se muutakin? Tämä runoilijoiden ja kamelianaisten kuolinsyy oli jollain oudolla tavalla sopiva.

Mielisairauksien kulttuurisidoksista on jokin määrä kirjallisuutta.

Yleistäen: niin kauan kuin hullut seilasivat muiden kyläläisten ja kaupunkilaisten keskellä, heitä ei suuremmin ihmetelty. Kun hullujen sulkeminen sairaaloihin oli keksitty ja psykiatria alkoi ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleitaan, psykoosit alkoivat rehottaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen erilaiset hoidon tarpeessa olevat ihmiset kuulivat kovasti ääniä, ja toisen maailmansodan jälkeen he saivat tai näkivät ”säteilyä”. Myös naapurin, talonmiehen tai postinkantajan harjoittama salakuuntelu mikrofonein oli mielisairailla tavallista viimeistään James Bond –elokuvien tultua muotiin.

Tällä hetkellä kuulemma elinympäristön myrkyttyminen etenee joidenkin silmissä aivan hurjaa vauhtia.

Aihe on vaikea enkä ymmärrä siitä riittävästi. Asian toi esiin monta vuosikymmentä sitten Michel Foucault, jonka läpimurtoteoksen nimi suomennettuna on ”Hulluuden historia ennen suurta vallankumousta”. Sana ”mielisairaus” ei tietenkään voinut käyttää, koska mitään sellaista ei ollut keksitty. Tälläkin hetkellä viisaimmat lääkärit ovat hiukan epävarmoja siitä, mitä ”sairaus” tarkoittaa. Onko esimerkiksi syöpä jossain muodoissaan eräänlainen elimistön ”mielisairaus”, kun siinä solukon kasvu ja ravinnon tarve karkaa käsistä.

Siitäkään kenelläkään ei ole tietoa, olisivatko jotkut historian ilmiöt, kuten Hitler ja hänen saksalaisensa selitettävissä aikaisempaa uskottavammin mielitautiopin pohjalla.
En tarkoita psykoosia enkä joukkopsykoosia, koska ne ovat niin ilmeisiä. Mutta entä jos olisi olemassa ”joukko-skitsofrenia”?

Ja Stalin?

Lääkärit arvelevat, että laukaiseva tekijä voisi olla vahva stressireaktio, ja harhaisuus ja ”sairaalloinen” epäluuloisuus pakkomielteineen ja aggressioineen tulevat sitten perässä.

Tämä poliittisen historian miete palasi mieleen, kun opiskelin blogien kirjoittamista ja kirjoittamista yleensä lueskelemalla ”Juoppohullun päiväkirjaa” ja jäin miettimään, että miten minä tiesin heti, että kirjoittaja on syntynyt 1960-luvulla.

Olen tuntenut hyvinkin läheisesti hengenheimolaisia, mutta tuo helikopterikäyttäytyminen, jota Juha Vuorinen vitsaillessaankin kuvaa, oli erilaista omassa tuttavapiirissäni. Olennaisesti erilaista. Lääkkeet olivat samat, kuten myös seuraukset.

En tiedä. En ymmärrä. Ei voi kysyä, kun kaikki esimerkkihenkilöt ovat, kuinka ollakaan, kuolleet.