Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
6. helmikuuta 2007
Maamme maamme
Maamme-lauln uuden suomennoksen kahdennus "Oi maamme. maamme" on peräisin alkutekstistä, jossa Suomea ei mainita.
Se voi johtua tekstin jambisuudesta, FIN-land sopii huonosti tekstiin, joka menee vårt LAND...FOSterLAND.
Toinen mahdollinen syy on poliittinen. Ei ehkä ollut viisasta mölytä Suomesta ainakaan maana, kun itse J.Ph.Palmén oli vastikään hairahtunut luonnehtimaan Suomea maakunnaksi suuren ja mahtavan Wenäjän sylissä.
Uskottavan tiedon mukaan Paciukselle tuli kiire. Kukanpäivän juhlia ei ollut juuri pidetty ja meneillään oli pirullinen vallankumousvuosi - kahinat ja katutaistelut olivat alkaneet Euroopassa maaliskuussa, ja nyt oli toukokuu.
Viranomaisten - yliopistomiehet mukaan luettuna - suuri pelko oli, että porukka alkaisi laulaa "Marseljeesia", joka oli jo tuolloin kaiken pahantapaisuuden suuri symboli.
Jotta näin onnettomasti ei pääsisi käymään, ylioppilaille oli keksittävä uutta laulettavaa. Siksi napattiin vastikään ilmestyneestä "Vänrikki Stoolin tarinoista" (ensimmäinen osa) taidokas mutta sisällöltään ja muutenkin sangen keskinkertainen avausruno, johon musiikkimies Pacius sitten kiireesti rakensi euroviisu-tyyppisen sävelmän yhdistelemällä kaikenlaisia tuttuja elementtejä.
Maamme-laulusta väitettynä plagiaattina ja sen yhteydestä saksalaisiin ylioppilaslauluihin on käyty ajoittaista kiistaa, jossa Heikki Klemetti on ollut väärässä ja Eero Tarasti ja Erkki Salmenhaara oikeassa. Ei se mikään plagiaatti ole mutta ei järin omaperäinenkään.
Se on hyvä se. Keskustelu kansallislaulusta on kaikin puolin sopivaa, koska se ei johda mihinkään. Itse osallistun siihen vain sanomalla, että musiikillisesti vaikea biisi ei tunnu kovin hyvältä valinnalta. Sellainen on esimerkiksi Yhdysvaltain kansallislaulu, jonka sävelala ylittää selvänkin laulajan mahdollisuudet. Sellainen on myös Marseljeesi. Vanha eurooppalainen kulkusävelmä "God Save te (whomsoever) on juuri parahultainen niin että sitä voi olla laulavinaan, vaikka ei osaisikaan.
Tässä yhteydessä esiin tuotu "Finlandia" on kauhistuttava ajatus. Sehän on hieno kappale! Ja todella vaikea.
Kun joutuu kuuntelemaan esimerkiksi potkupallokilpailuja katsoessa eri maiden kansallislaulujen erilaisia versioita, tajuaa selvästi, että yleensä on tähdätty johonkin turruttavaan.
Tässä mielessä Putinin paluu Neuvostoliiton kansallislauluun on viisasta politiikkaa. Se on niin pitkä ja ikävä, että ajatukset karkaavat väkisinkin todellisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi siihen, mistä saisi lisää viinaa.
Tässä Putin näyttäisi seuraavan hurskaan presidentti Kekkos-vainajan ajatusta, ettei isänmaallisuudella pidä elämöidä.
Se Fredrik Cygnaeuksen kuuluisa puhe Kumtähden kentällä toukokuussa 1848 (nykyisen Kumpulan campuksen alueella) oli muuten tiettävästi sytyttävä, mutta sen tarkoitus lienee ollut estää ylioppilaita pitämästä sopimattomia puheita.
Kokoontuminen kuuluu muutenkin olleen oivallisesti valmisteltu. Perimätiedon mukaan paikalta kerättiin tuhoton määrä tyhjiä pulloja ja voimattomaksi menneitä professoreita. Ylioppilaat kerättiin erääseen latoon tahi vajaan odottamaan uutta päivää ja uusia ilkitöitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin, puhumattakaan sitten "saksalaisten laulusta" eli Das Lied der Deutschen. Eri maiden kansallislauluista huomaa hyvin, kuinka niiden alkuperä vaikuttaa laulettavuuteen.
VastaaPoistaJ.Haydnin liedi on enemmän liedi kuin yhteislaulu. Marseljeesi on marssi (Reininarmeijan sotalaulu).
Ja vaikka "God Save the Q/K":iä pidetäänkin alunperin marssina, niin mielestäni se muistuttaa pitkälti virttä (senhän jo pelkästään nimestä voi päätellä). Ehkä laulettavuudeltaan kansallislauluista paras, sillä virrenkaltainen sopii tähän tarkoitukseen mainiosti.
Tässä porukassa saksalainen juomalaulu sopii mitä parhaiten yhdessä laulettavaksi kansallislauluksi. Laulu sujuu vaikka minkälaisessa laitamyötäisessä. Sen tietää jokainen akateem... no esimerkiksi urheilukilpailuja seurannut.
Keisarihymni on hyvä.
VastaaPoistaKännisten esittämän "siniristilipun" päälle kajautettuna se saa aikaan oikein mielenkiintoisen vaikutelman.
Haydin Streichquartettin pätkä on myös oikein kaunis, mutta valitettavasti se tupataan esittämään päin kolmatta valtakuntaa.
Finlandia oli Biafran kansallislaulu. Muistelen poikasena kuulleeni, että toimittaja ja sittemmin menestyskirjailija Frederick Forsythe sattui paikalle, kun Biafran kansallislaulua valittiin. Joku alkoi vihellellä kaunista sävelmää, jonka nimeä ei saatu mieleen. Forsythe tunnisti Finlandian ja valinta tehtiin.
VastaaPoistaMinä taas olen miettinyt, onko Muista aina liikenteessä Italian fasistien Giovinezzan plagiaatti vai ei.
VastaaPoistaPakko olla kyllä eri mieltä Suuren ja mahtavan ikävyydestä. Aleksandrovin sävellyksessä on selvää hittipotentiaalia. Muistan, kuinka omassa lapsuudessani, jona reaganilaisena aikana kommunismi oli Suomen nuorison keskuudessa niin epämuodikas suuntaus kuin olla saattoi, että olisimme kaveriporukassamme kaikki pitäneet itänaapurin kansallislaulua vähän perhanan hienona biisinä, jos suinkin olisi kehdattu.
VastaaPoistaAD Saruwine:
VastaaPoistaMikä ettei, toisaalta. Mutta kun se on niin pitkä.
Sivumennen sanoen tässä yhteydessä sivuutettu ruotsalais-saksalainen Porilaisten marssi on myös aika helvetin hieno hitti.
Ad H. Laculus:
VastaaPoistaKänniläisten yhteislauluista - Iso Antti ja Rannanjärvi on septimoineen merkillisen vaikea kappale, mutta ei se ole havaitakseni koskaan tahtia haitannut.
DDR:n Auferstanden aus Ruinen ei ollut sekään huono.
VastaaPoistaOman mielipiteeni olen tiivistänyt sivulleni.
VastaaPoistaTämä sivusto kelpaa, osin ainakin, perusteluksi.
Onkos EU:lle värkätty kansallislaulua? Voisi nostaa tunnelmaa.
VastaaPoista...suuri ja mahtava Euroopan liitto jollakin saksalaisella sävellyksellä kaikki kieliversiot käsittäen - sanoissa kuitenkin pirteää brittihuumoria unohtamatta.
Tai Tähtilippu, Brysselin marssi, Komissaaripolkka, Direktiivitango, Strasbourgin salsa
"Känniläisten yhteislauluista - Iso Antti ja Rannanjärvi on septimoineen merkillisen vaikea kappale, mutta ei se ole havaitakseni koskaan tahtia haitannut."
VastaaPoistaTuota en ole kyllä koskaan huomannut, vaikka satoja kertoja sitä on laulettu. A-osan kvartit ja terssit ovat ihan iisiä.
B-osan alun septimihyppy vaatii hieman liukastetta ja rentoutta. B-osa sitten huipentuu duurikolimisointukulkuun, joka päättyy HEI-huutoon, joka sinällään on kuin pieni ...kliimaksi...
Sen jälkeen septimihyppy kulkee yhtä vaivattomasti taas...kuten Matti Nykäsellä.
(Tietenkin sillä erotuksella, että meidän porukka osaa laulaa. Kansanlaulu, Lähde, kolmiäänisesti on tiimimme hitti, mutta neljän tuopin jälkeen puhtaus katoaa. Se ollaan huomattu. Valitettavasti.)
Asiasta viidenteen: Tintin Cockney-murteella esim http://www.youtube.com/watch?v=8OX-6Jw85cE
VastaaPoistaTurmeltunutta mutta totta.
Italialaisten Giovinezza on oikein mukava ja reipas laulu. Sen on oppinut hyvin, kun on katsellut Formula-kisoja.
VastaaPoista