Riisuttu mies

Koska kilpaileva yritys (Helsingin Sanomat) otti jo yhteyttä, omia lukijoita on palveltava.

Tässä eilinen tekijänoikeusjutun päätös hovioikeudesta.

Sanoisin että hyvää työtä, ellei olisi niin tuttuja miehiä tuomareina. Tai mikä etten sanoisi: Antit osaavat hommansa.

Ystäväni Olli P.kiinnitti huomion samaan asiaan kuin minä. "Muunteluoikeus" voi olla esitysteknisesti perusteltu termi, mutta tekijänoikeuslaki ei sitä tunne. Tekijänoikeusjärjestöt tosin tuputtavat sitä. Tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla näin valmistettuja kappaleita yleisön saataviin (levittämällä) jne.

Tämä oikeus koskee teosta sekä muutamattomana että muutettuna.

Siten puhe "muuttamisoikeuden luovuttamisesta" voi johtaa harhaan, koska kysymys voi olla käännösoikeudesta, sovittamisoikeudesta jne.

Tämä ei tahtia haittaa, mutta selvennän.

Haarmannin kirjasta on uusi painos 2005. Tämän jutun yhteydessä oli oikein viitata tapahtuman tekoaikana käytettävissä olleeseen kirjallisuuteen. Tekijänoikeuden siirtämisestä ovat nyt kirjoittaneet myös mm. Katariina Sorvari, Mikko Välimäki ja minä. Etenkin lisensseistä on kirjoittanut Mikko Huuskonen ja täydessä väitöskirjan tekemistyössä on Herkko Hietanen. Toivon että hovioikeuden ainakin ennen liian niukassa kirjastossa on myös Harenko-Niiranen-Tarkelan tekijänoikeuslain laaja kommentaari. Vaikeissa kansainvälisissä asioissa, jollaisesta tässä ei ole kysymys, Laddie-Prescott-Vittoria on ylivoimaisesti paras käsikirja, ja Euroopan mantereella nopeasti vanhentuva Schrickerin Urhberrechtgesetz.

Mahdollisten kommentoijien tietoon toistain:

tämä hovioikeuden ratkaisu ei ole prejudikaatti käsikirjoittajan oikeuksista. Kysymyksessä on erikoislaatuinen tilanne: "Sopimukseen selkeästi kirjatun ehdon mukaan käsikirjoitusta ei saanut muuttaa ilman kantajan suostumusta, vähäisiä muutoksia lukuunottamatta."

Tällaista ehtoa ei käsikirjoitussopimuksissa yleensä ole, mutta on tilanteita, joissa se on paikallaan. Olen itse nähnyt ja kirjoittanut niitä tilanteissa, joissa esimerkiksi elokuvan aihepiiri on arkaluonteinen, esimerkiksi vakava rikosasia, jossa esimerkiksi uhreissa on ollut lapsia.

Eurooppalainen oikeus ei tunne yksinoikeutta "elämäntarinaan". Yhdysvalloissa on pari sellaista oikeustapausta, mutta niitä ei yleensä ole ratkaistu tekijäoikeuden, vaan common law'n pohjalla.

Jos siis joku haluaa tehdä elokuvan esimerkiksi pianisti Olli Mustosen elämästä, nimeä käyttämättä, siihen ei ole oikeudellista estettä.

* * *
Antamispäivä 31.1.2007
Diaarinro S 06/2018


RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Helsingin käräjäoikeus 3. os. 31.5.2006 nro 13273 (liitteenä; osittain salainen)

ASIA Tekijänoikeutta koskeva riita ym.
VALITTAJA Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy
VASTAPUOLI Lasihelmi Filmi Oy


VALITUS

Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy (jäljempänä kantaja) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Lasihelmi Filmi Oy:n (jäljempänä vastaaja) vahvistetaan loukkaavan kantajan yksinoikeutta Riisuttu mies -nimiseen elokuvakäsikirjoitukseen valmistamalla siitä tai sen osista elokuvateoskappaleita ilman kantajan suostumusta, ja että vastaajaa kielletään vähintään 250.000 euron suuruisen sakon uhalla loukkaamasta kantajan yksinoikeutta elokuvakäsikirjoitukseen valmistamalla siitä tai sen osasta teoskappaleita tai saattamalla näin valmistettuja teoskappaleita yleisön saataville. Kantaja on lisäksi vaatinut, että vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajalle hyvityksenä tekijänoikeuden loukkauksesta 40.000 euroa ja korvauksena muusta aiheutetusta vahingosta 10.000 euroa, molemmat määrät korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 9.11.2005 lukien, ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta 17.753 eurolla ja asianosaiskulut 1.000 eurolla, molemmat määrät korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antamisesta, ja oikeudenkäyntikulut hovioikeuden osalta. 3,634 eurolla korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta. Kantaja on vielä vaatinut, että sitä ei missään tapauksessa velvoiteta korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja.

Kantaja on pyytänyt, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn todistelun esittämiseksi myös hovioikeudessa.

Kantaja oli luovuttanut vastaajaiie oikeuden saattaa HUOLTO -niminen elokuvakäsikirjoitus elokuvaksi sopimuksessa mainituilla ehdoilla. Sopimukseen selkeästi kirjatun ehdon mukaan käsikirjoitusta ei saanut muuttaa ilman kantajan suostumusta, vähäisiä muutoksia lukuunottamatta. Mainittu sopimusehto ei ole kovin tavanomainen elokuvaa koskevissa käsikirjoitussopimuksissa. Elokuvan tekemisen edetessä kävi ilmi, että ohjaaja vaati käsikirjoitukseen olennaisia muutoksia, joita kantaja ei voinut hyväksyä. Vastaaja oli jopa palkannut toisen henkilön tekemään elokuvakäsikirjoitukseen muutoksia, mikä osoitti vastaajalla olleen vakaa aikomus tehdä käsikirjoitukseen huomattaviakin muutoksia. Vastaajayhtiön toimitusjohtaja ilmoitti kantajalle sähköpostilla 18.7.2005, ettei vastaaja tulisi noudattamaan sopimusta siltä osin kuin siinä oli sovittu, ettei käsikirjoitusta saanut muuttaa ilman kantajan suostumusta. Ilmoituksen johdosta kantaja irtisanoi sopimuksen 9.8.2005 päivätyllä kirjeellä välittömästi varoitettuaan ensin vastaajaa irtisanomisesta, mikäli oikeudenloukkaus ei pääty. Vastaajan myöhemmin kantajalle toimittama 16.8.2005 päivätty käsikirjoitus versio osoitti sinänsä, että kantajan tulkinta ennakoidusta sopimusrikkomuksesta oli ollut oikea. Käsikirjoitukseen tehdyt muutokset olivat olleet huomattavia ja kertomukseen syvällisesti vaikuttavia.

Kantaja oli purkanut sopimuksen ennakoidun sopimusrikkomuksen perusteella, koska vastaaja oli selkeästi ja yksiselitteisesti ilmoittanut tulevansa rikkomaan sopimusta. Sopimukseen oli sopimusvapauden perusteella otettu nimenomainen ehto siitä, ettei käsikirjoitusta saanut muuttaa ilman kantajan suostumusta. Sopimuksen tultua puretuksi vastaajalla ei ollut ollut oikeutta jatkaa käsikirjoituksen hyödyntämistä liiketoiminnassaan, koska tekijänoikeudet olivat kokonaisuudessaan palautuneet kantajalle. Vastaaja oli loukannut kantajan muunteluoikeutta, joka on taloudellinen tekijänoikeus. Muunteluoikeus oli siirtynyt käsikirjoituksen tehneeltä henkilöltä kantajalle, joka oli sopimuksella siirtänyt sen vastaajalle osapuolten tahdon mukaisesti nimenomaisesti vain vähäisin muunteluoikeuksin. Muuttamiskielto sisältyi myös suoraan lakiin. Tuottajalla ja ohjaajalla ei lain mukaan ole oikeutta muuttaa elokuvakäsikirjoitusta täysin vapaasti.

Osapuolten välisessä sopimuksessa sen irtisanomis- tai purkamiskynnystä oli alennettu sopimalla, ettei irtisanomis- tai purkuperusteena olevan sopimusrikkomuksen edellytetty olevan olennainen. Sopimusta ei kuitenkaan velvoiteoikeuden oppien mukaan voida päättää ilman painavia perusteita, mutta sellaiset olivat tässä tapauksessa olemassa. Kantajan kannalta sopimuksen tärkein sisältö liittyi tekijänoikeuksiin ja käsikirjoituksen suojaamiseen muuntelulta. Vastaajan ilmoitus, ettei se tule noudattamaan sopimuksen tekijänoikeuksia koskevia määräyksiä, ja toisen henkilön palkkaaminen tekemään muutoksia käsikirjoitukseen olivat olennaisia sopimusrikkomuksia. Kantaja oli siten ollut sopimuksen mukaan oikeutettu purkamaan sopimuksen. Kantaja oli pyrkinyt toiminnassaan ottamaan huomioon vastaajan ja ohjaajan kohtuulliset pyynnöt käsikirjoituksen sisällön suhteen. Sopimuksen mukaan kantajalla oli kuitenkin ollut lopullinen oikeus päättää vähäistä merkittävämpien muutosten tekemisestä. Kantaja oli toiminut elokuva-alan yleisen käytännön ja osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti. Vastaaja oli kantajan kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti luovuttanut ohjaajalle muunteluoikeuden, jonka kantaja oli sopimuksessa pidättänyt itsellään.

Kanne ei ollut ollut ennenaikainen. Koska vastaajayhtiön toimitusjohtaja oli yksiselitteisesti ilmoittanut, ettei vastaaja noudattaisi sopimusta, asian ratkaiseminen ei edellytä valmiin elokuvan arviointia, Purkamalla sopimuksen kantaja oli pyrkinyt rajoittamaan hänelle vastaajan sopimusrikkomuksesta aiheutuvia vahinkoja ja säilyttämään itsellään mahdollisuuden saattaa käsikirjoitus elokuvaksi haluamassaan muodossa. Vastaajan jatkettua omavaltaisesti elokuvan tekemistä on selvää, ettei kantajan käsikirjoitus koskaan päädy sellaisenaan elokuvaksi.Korvausvaatimusten osalta kantaja on viitannut käräjäoikeuden tuomioon kirjattuihin vaatimustensa perusteisiin.

Asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että kantajalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, Sen vuoksi kantajaa ei tule missään tapauksessa velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja osaksikaan.

VASTAUS

Lasihelmi Filmi Oy on kiistänyt muutosvaatimukset ja vaatinut, että Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeuden osalta 3.318,40 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Osapuolet olivat tehneet sopimuksen käsikirjoituksen yksinomaisten elokuvausoikeuksien luovuttamisesta eli oikeudesta saattaa käsikirjoitus elokuvaksi. Kantaja ei ole väittänyt vastaajan rikkoneen sopimukseen sisältyviä määräyksiä. Kantaja on perustanut kanteensa siihen, että vastaaja olisi rikkonut Veli-Pekka Hännisen moraalisia tekijänoikeuksia. Mainitut oikeudet eivät olleet koskaan siirtyneet kantajalle, joten sillä ei ollut niiden osalta kannevaltaa. Osapuolten välinen sopimus oli sisältänyt määräyksiä Hännisen moraalisista oikeuksista, mutta siinä ei ollut käsitelty taloudellisena tekijänoikeutena pidettävää muunteluoikeutta. Taidelajin muuttaminen toiseksi vaatii aina jonkin verran muuttamista. Käsikirjoirassopimuksiin ei sen vuoksi ole tapana sisällyttää määräyksiä esimerkiksi siitä, kuinka paljon kuvatusta materiaalista leikataan pois lopullisesta elokuvasta, eikä käsikirjoittaja yleensä valitse elokuvan ohjaajaa. Vastaajan elokuvan ohjaajan kanssa tekemä sopimus ei liity nyt kysymyksessä olevaan asiaan. Kysymys siitä, vastaako elokuva käsikirjoitusta, koskee moraalisia tekijänoikeuksia. Kysymys on ratkaistavissa vasta elokuvan lopullisen valmistumisen jälkeen.

Hänninen ei ollut loppukeväällä 2005 enää suostunut kehittämään kirjoittamiaan käsikirjoitusversioita, eivätkä ne vastanneet sitä, mistä osapuolet olivat sopineet. Käsikirjoitus ei ollut ollut valmis kuvattavaksi. Toukokuussa 2005 Hänninen oli kieltäytynyt yhteistyöstä kokonaan rikkoen sopimukseen sisältyvän lojaliteettivelvoitteensa. Hän oli siten syyllistynyt sopimusrikkomukseen kieltäytyessään toimittamasta tilattua käsikirjoitusta. Hänniselle ilmoitettiin, ettei hänen laatimansa käsikirjoitusversio ollut toteutettavissa keskeneräisyytensä ja puutteellisuuksiensa vuoksi. Tässä tapauksessa lopullinen käsikirjoitus oli perustunut Hännisen alkuperäis aiheeseen.

Niin kutsuttu fmal cut -oikeus ei kuulu käsikirjoittajalle, vaan lopullisen päätöksen elokuvan sisällöstä ja muodosta tekevät rahoittajat. Hännisen käsitys käsikirjoittajan asemasta oli ollut virheellinen, eikä se ollut perustunut alalla noudatettavaan käytäntöön. Havaitessaan, ettei ohjaaja ollut velvollinen toteuttamaan kaikkea, minkä Hänninen oli kirjoittanut, hän ei ollut enää halunnut täyttää omia sopimusvelvoitteitaan. Sen johdosta hän oli irtisanonut sopimuksen vetoamalla tekaistuun ennakoituun sopimusrikkomukseen. Kantaja ei kuitenkaan ollut voinut ensin itse rikkoa sopimusta ja sen jälkeen, vastaajan vaatiessa sopimuksen noudattamista, väittää vastaajan vaatimuksen olevan ennakoitu sopimusrikkomus. Vedotessaan vastapuolen ennakoituun sopimusrikkomukseen kantaja ei ollut ollut halukas täyttämään omaa osaansa sopimuksesta. Sopimus oli ollut edelleen voimassa, koska kantaja ei ollut voinut yksipuolisesti irtisanoa tai purkaa sitä.

Kanne oli myös ollut ennenaikainen.

Kantaja tuli velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Asia ei ollut ollut oikeudellisesti siten epäselvä, että kantajalla olisi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Kantajan vapauttaminen osaksikaan korvaamasta vastaajan oikeudenkäyntikuluja olisi vastaajan kannalta kohtuutonta.


VÄLITOIMI

Hovioikeus on 11.8.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy:n vaatimuksen Lasihelmi Filmi Oy:lle annettavasta väliaikaisesta kiellosta valmistaa teoskappaleita Riisuttu mies -nimisestä elokuvasta tai saattaa mainitun elokuvan teoskappaleita yleisön saataville.


HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tekijänoikeuden kohde ja sisältö

Tekijän taloudellisina oikeuksina on kirjallisuudessa perinteisesti pidetty tekijänoikeuslain 2 §:ssä mainittuja oikeuksia (esim, Haarmann, Immateriaalioikeus, 2006, s. 56-57), Taloudelliset oikeudet sisältävät muun muassa oikeuden saattaa teos yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna ja myös toisessa taidelajissa. Oikeus päättää kirjoituksen muuntamisesta elokuvaksi saattaa olla taloudellisesti hyvinkin arvokas, Valituksenalaisessa asiassa kantaja on ilmoittanut, että käsikirjoittaja oli siirtänyt sille kaikki käsikirjoitukseen liittyvät taloudelliset oikeudet, muiden muassa muunteluoikeuden. Kantaja oli tehnyt vastaajan kanssa tekijänoikeuslain 39 ja 40 §:ssä tarkoitetun sopimuksen elokuvaamisesta. Mainitut lainkohdat, samoin kuin tekijänoikeuslain 27-29 §:ssä olevat yleiset säännökset tekijänoikeuden luovutuksesta, ovat dispositiivisia. Osapuolet ovat siten voineet tehdä sopimuksen haluamassaan laajuudessa, eli sopimuksella elokuvaamisesta vastaaja ei ole välttämättä saanut itselleen kaikkia niitä oikeuksia, jotka käsikirjoittaja oli luovuttanut kantajalle. Asiassa on siten ratkaistava, kuinka laajat muunteluoikeudet vastaaja oli saanut elokuvaamisesta tehdyllä sopimuksella, ja oliko kantaja voinut pitää varmana, että vastaaja oleellisesti ylittäisi nuo oikeutensa siten, että kantajalle oli syntynyt oikeus purkaa sopimus ennakoituun sopimusrikkomukseen vedoten.

Ohjaajan ja tuottajan muunteluoikeus

Kirjoituksen muuntaminen elokuvaksi vaatii lähtökohtaisesti jonkinlaista muuntelua. Esimerkiksi Erkki Wuori (Tekijän moraaliset oikeudet ja elokuva, Defensor Legis 1960, s. 356) on todennut: "Täydellisestä dialogista ja muusta teknillisestä valmiudestaan huolimatta ei hyväkään käsikirjoitus koskaan liene niin "drehreif', että elokuvan voitaisiin katsoa olevan pelkästään käsikirjoituksen kuvallista realisoimista ja jäljentämistä. Käsikirjoitus on aina kirjoituksen muotoon puettu teos, joka on saatettava filmilliseen asuun, ja tämä taas edellyttää (mm. ohjaajan) luovaa toimintaa, Tapahtuu ts, tiettyä muuntelua." Sopimusta elokuvaamisesta koskevat tekijänoikeuslain 39 ja 40 § eivät sisällä säännöksiä elokuvan tekijöiden muunteluoikeuden laajuudesta. Haarmann (Tekijänoikeus & lähioikeudet, 1999, s. 103) on katsonut, että kun kirjallinen teos filmatisoidaan, pidetään yleisesti hyväksyttynä, että elokuvakäsikirjoitukseen saadaan tehdä suuriakin muutoksia. Kuitenkin tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan ellei toisin ole sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta. Lainkohdan voidaan katsoa sisältävän tulkintaperiaatteen, jonka mukaan sopimuksen tekijänoikeuden luovutuksesta ei voida tulkita sisältävän laajempaa oikeutta teoksen muuttamiseen kuin sopimuksessa nimenomaisesti on sovittu.

On tunnettua, että elokuvaohjaajat usein muokkaavat käsikirjoituksia paljonkin saadakseen elokuvan vastaamaan omaa taiteellista näkemystään. Myös tuottajat ja rahoittajat pystynevät usein vaikuttamaan elokuvan lopulliseen ilmiasuun. Se, kuinka laajoja muutoksia käsikirjoitukseen voidaan tehdä, riippuu laissa olevien nimenomaisten, pakottavien säännösten puuttuessa suureksi osaksi osapuolten tekemän sopimuksen sisällöstä. Vastaajan mukaan alalla vallitseva käytäntö on, että käsikirjoitukseen tehdään tarvittaessa paljonkin muutoksia elokuvan valmistusprosessin aikana. Hovioikeus toteaa, että vastaajan kuvaama käytäntö edellyttää, että käsikirjoittaja tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, on vastaavasti siirtänyt oman muunteluoikeutensa. tuottajalle alalla tavanomaisena pidettävässä laajuudessa. Asiassa ei ole edes väitetty, että tuottajan muunteluoikeuden laajuudesta tavallisesti sovittaisiin jotain nimenomaisesti. Siihen nähden kantajan ja vastaajan valituksenalaisessa asiassa tekemän kirjallisen sopimuksen sanamuotoa, jonka mukaan käsikirjoitusta ei saa ilman käsikirjoittajan eli tässä tapauksessa kantajan suostumusta muuttaa, "lukuun ottamatta vähäisiä muutoksia", on pidettävä poikkeuksellisena. Sopimuksessa tuottajan muunteluoikeutta on siten erityisesti rajoitettu verrattuna siihen, mikä se vastaajan vetoaman alalla vallitsevan käytännön mukaan olisi ollut ilman erityistä rajoitusehtoa. Koska kysymys on alalla tavanomaisesta poikkeavasta sopimusehdosta, vastaajan on tullut kiinnittää siihen huomiota sopimukseen sitoutuessaan. Sopimusehtoa, johon kantaja on kanteessaan vedonnut, on siten pidettävä molempia osapuolia sitovana.

Elokuvan sisältö sekä ennakoitu sopimusrikkomus Hovioikeus on edellä katsonut, että kantajan ja vastaajan sopimuksessa vastaajalle siirretty oikeus tehdä käsikirjoitukseen muutoksia on ollut tavanomaista rajoitetumpi, Alalla vallitsevan käytännön valossa vastaajan oikeutta tehdä käsikirjoitukseen "vähäisiä muutoksia" ei kuitenkaan voida pitää objektiivisesti arvioiden kovin suppeana. Koska muutosoikeutta kuitenkin on nimenomaisesti ja yksiselitteisesti rajoitettu, ei vastaaja ole voinut toimia käsikirjoituksen suhteen tavanomaiseen tapaan ja tehdä siihen mitä tahansa haluamiansa muutoksia harkitsematta, ovatko muutokset vähäisiä vai eivät.

Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena vastaajayhtiön toimitusjohtajan Harri Rädyn käsikirjoittajalle ja kantajayhtiön omistajalle Veli-Pekka Hänniselle 18.7.2005 lähettämä sähköpostiviesti. Viestissä todetaan muun muassa: "Tällä hetkellä on varmaa, että emme pysty noudattamaan sopimuksemme pykälää, joka kieltää käsikirjoituksen muuttamisen ilman sinun lupaasi. Joudumme muuttamaan käsikirjoitusta niin että ohjaajamme pystyy ohjaamaan elokuvan. .., Ohjaajan avuksi, koska yksin hän ei selviä, ja koska yhteistyö sinun ja ohjaa[ja]n välillä on maiidoton, eikä myöskään Jarmon mukana olo tuonut ratkaisua, olemme palkanneet Antero Arjatsalon dramaturgiksi," Viestistä ilmenee, että vastaaja oli harkinnut käsikirjoitukseen haluamiensa muutosten suhdetta käsikirjoituksen muunteluoikeutta rajoittavaan sopimusehtoon ja todennut, että tulossa olevat muutokset olivat suurempia kuin sopimus vastaajan tuolloisen käsityksen mukaan salli, Osoituksena siitä, että käsikirjoitukseen tehtävät muutokset olivat enemmän kuin vähäisiä, voidaan osaltaan pitää sitä, etteivät ne viestin mukaan olleet pelkästään ohjaajan päivittäisen ohjaustyönsä ohessa tekemiä muutoksia, vaan ne edellyttivät dramaturgin palkkaamista ohjaajan avuksi. Sähköpostiviestiä on pidettävä sisällöltään niin yksiselitteisenä ja yksityiskohtaisena, että kantaja on sen saatuaan voinut pitää vannana, että vastaaja rikkoisi sopimusehtoa, jossa kiellettiin käsikirjoituksen muuttaminen ilman kantajan suostumusta, lukuun ottamatta vähäisiä muutoksia.

Sopimuksen mukaan vastaaja oli saanut käsikirjoituksen yksinomaiset elokuvausoikeudet, ja se kantoi vastuun elokuvan valmistumisesta. Sopimusta on tulkittava kokonaisuutena, joten vastaajan on luonnollisesti katsottava sitoutuneen elokuvan valmistamiseen sopimuksen mukaisesti. Ei ole sinänsä itsestäänselvää, että tyypiltään erikoinen ja melko pitkäaikaiseksi tarkoitettu sopimus elokuvaamisesta voitaisiin nimenomaisen sopimusehdon puuttuessa purkaa ennakoituun sopimusrikkomukseen vedoten (esim, Mika Savola, Ennakoidusta sopimusrikkomuksesta, Defensor Legis 1998:6, s. 1008-1009), Valituksenalaisessa tapauksessa vastaaja oli ilmoittamalla nimenomaisesti, ettei se tule täyttämään sopimusvelvoitettaan, osoittanut, ettei sillä ollut tahtoa noudattaa sopimusta jatkossa. Koska vastaajan, muutosoikeutta rajoittava sopimusehto on edellä todetulla tavalla alalla yleisesti noudatettavaan käytäntöön verrattuna poikkeuksellinen ja siten lähtökohtaisesti osapuolille tärkeä, vastaajan ilmoitusta siitä, että se aikoi tehdä käsikirjoitukseen vähäistä suurempia muutoksia, on pidettävä ilmoituksena kantajan kannalta merkittävästä odotettavissa olevasta sopimusrikkomuksesta. Tällä perusteella hovioikeus katsoo, että kantaja on näissä olosuhteissa voinut purkaa sopimuksen ennakoituun sopimusrikkomukseen vedoten.

Kannevaatimukset ja loukkauksen tapahtuminen

Kanteessa on muun muassa vaadittu vahvistettavaksi, että vastaaja loukkaa kantajan oikeutta elokuvakäsikirjoitukseen valmistamalla siitä tai sen osista teoskappaleita ilman kantajan suostumusta. Kanne on siten perustunut siihen, että kantaja oli purkanut kantajan ja vastaajan välisen sopimuksen käsikirjoituksen elokuvaamisesta. Oikeutta määrätä teoskappaleiden valmistamisesta muun muassa toisessa taidelajissa on edellä mainitulla tavalla pidettävä yhtenä tekijän taloudellisista oikeuksista. Kantaja on perustanut kanteensa käsikirjoittajan sille siirtämään taloudelliseen oikeuteen, joten sitä on pidettävä asiassa oikeana kantajana. Kannetta ei myöskään ole pidettävä ennenaikaisena, koska se on perustunut jo tapahtuneeseen sopimuksen purkamiseen ennakoidun sopimusrikkomuksen johdosta. Koska hovioikeus on edellä mainituilla perusteilla katsonut, että kantaja oli voinut purkaa vastaajan kanssa tekemänsä sopimuksen, vastaaja on loukannut kantajan oikeutta elokuvakäsikirjoitukseen valmistamalla siitä tai sen osista teoskappaleita sopimuksen purkamisen jälkeen.

Loukkauksen jatkamisen kieltäminen

Kantaja on käräjäoikeudessa vaatinut, että vastaajaa kielletään sakon uhalla tuomion lainvoimaiseksi tuloon saakka loukkaamasta kantajan tekijänoikeutta Riisuttu mies -nimiseen elokuvakäsikirjoitukseen valmistamalla siitä tai sen osasta teoskappaleita tai saattamalla näin valmistettuja teoskappaleita yleisön saataviin. Hovioikeudessa kantaja on esittänyt samansisältöisen vaatimuksen ilman tuomion lainvoimaiseksi tuloon liittyvää ajallista rajoitusta. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun l §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Siten uusien tai laajennettujen vaatimusten esittäminen ei yleensä ole hovioikeudessa mahdollista. Tekijänoikeuslain 60 b §:n (821/2005) mukaan tekijällä tai hänen edustajallaan on loukkauksen jatkamisen kieltämiseksi oikeus ajaa kannetta sitä vastaan, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa yleisön saataviin. Hyväksyessään kanteen tuomioistuimen on samalla määrättävä, että aineiston saattaminen yleisön saataviin on lopetettava. Tuomioistuin voi asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon, Koska tekijänoikeuslain 60 b §:ssä on erityisesti määrätty tuomioistuimelle tekijänoikeuden loukkaustapauksessa velvollisuus määrätä aineiston saattaminen yleisön saataviin kiellettäväksi, hovioikeus oikeudenkäymiskaaren 26 luvun l §:n yleisestä säännöksestä huolimatta tutkii kantajan edellä mainitun vaatimuksen hovioikeudessa esitetyssä laajuudessa.

Tekijänoikeuslain 60 b § on tullut voimaan 1.1.2006. Lain 821/2005 voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan lakia sovelletaan myös muun muassa sellaisiin teoksiin, jotka on luotu ennen lain voimaantuloa ja jotka ovat edelleen suojattuja. Näillä perusteilla hovioikeus määrää tekijänoikeuslain 60 b §:n nojalla, että vastaajan on kohtuulliseksi harkitun 100.000 euron sakon uhalla lopetettava Riisuttu mies -nimisestä elokuvakäsikirjoituksesta tai sen osasta valmistettujen teoskappaleiden saattaminen yleisön saataviin.

Kohtuullinen hyvitys ja korvaus muusta menetyksestä

Tekijänoikeuslain 57 §;n l momentin mukaan se, joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia tai sen 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Loukkauksen ollessa tahallinen tai tuottamuksellinen on pykälän 2 momentin mukaan myös aiheutetusta vahingosta suoritettava täysi korvaus.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:41 katsonut, että tekijänoikeuslain 57 §:n l momentissa tarkoitettuna lainvastaisena käyttämisenä on pidettävä menettelyä, jolla loukataan lain 2 §:ssä tarkoitettuja tekijän oikeuksia. Tällaista käyttämistä on siten luvaton kappaleiden valmistaminen teoksesta ja sen saattaminen yleisön saataviin muun muassa tarjoamalla sitä myytäväksi tai levittämällä sitä muutoin julkisesti yleisön keskuuteen.Valituksenalaisessa asiassa vastaaja on näillä perusteilla velvollinen suorittamaan kantajalle kohtuullisen hyvityksen teoksen käyttämisestä sen jälkeen, kun kantaja oli purkanut elokuvaamista koskevan sopimuksen, koska teoksen käyttäminen on mainitun ajankohdan jälkeen tapahtunut ilman tekijän lupaa, Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (esimerkiksi KKO 1989:151 ja KKO 1999:115) katsonut, että kunkin tapauksen erityispiirteet on otettava huomioon hyvitystä määrättäessä, Hovioikeus on sen johdosta ottanut huomioon, että kantaja on saanut vastaajalta elokuvaamista koskevassa sopimuksessa määritellyt korvaukset. Näillä perusteilla hovioikeus harkitsee vastaajan kantajalle maksettavaksi kohtuulliseksi hyvitykseksi 10.000 euroa.

Vastaaja on jatkanut kantajan käsikirjoituksen käyttämistä sen jälkeen, kun kantaja oli purkanut elokuvaamista koskevan sopimuksen 9.8.2005 päivätyllä kirjeellä, Teoksen lainvastainen käyttäminen on siten ollut tahallista. Ennakkoratkaisussa KKO 1995:202 todetaan, että tekijänoikeuden loukkauksen aiheuttamista taloudellisista vahingoista on saamatta jäänyt liiketulo tyypillisin. Loukkaus on usein myös omiaan aiheuttamaan liiketoiminnan arvonannon vähentymisen ja asiakassuhteiden häiriintymisen johdosta sellaista liiketulon menetystä ja muuta taloudellista vahinkoa, jonka toteen näyttäminen on vaikeaa. Oikeus voi viime kädessä arvioida määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla. Kantaja ei ole esittänyt yksityiskohtaista selvitystä aiheutuneesta vahingosta, vaan se on viitannut laatimaansa laskelmaan oletetusta, saamatta jääneestä rojaltitulosta ja siihen, ettei kantajan käsikirjoitusta sellaisenaan todennäköisesti koskaan saateta elokuvaksi. Ottaen huomioon edellä kohtuullisen hyvityksen määrän osalta lausuttu kantaja ei ole näyttänyt sille syntyneen sellaista vahinkoa, jonka määrän oikeus voisi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 6 §:n nojalla arvioida. Vahingonkorvausvaatimus on siten hylättävä.

Koska asiassa ei ole ollut kysymys suullisen todistelun uskottavuudesta vaan kirjallisten todisteiden perusteella tehtävissä olevasta oikeudellisesta harkinnasta, kantajan pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hylätään oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §;n 2 momentin 6 kohdan nojalla selvästi tarpeettomana.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaaja on hävinnyt asian. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun l §;n pääsäännön mukaan sen tulee korvata kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kantajan esittämiä vaatimuksia oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole pidettävä määriltään kohtuuttomina,
Velvollisuus viivästyskoron maksamiseen hovioikeuden maksettaviksi määräämien oikeudenkäyntikulujen osalta alkaa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa aiheutuneista kuluista siitä, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta. Kantajan vaatimukset viivästyskoron maksamisesta on muilta osin hylättävä.

Edellä mainituilla ja muuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.


Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Lasihelmi Filmi Oy; Ile korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 18.340 euroa ja asianosaiskuluista l .000 euroa, molemmat määrät korkoineen

Hovioikeus vahvistaa, että Lasihelmi Filmi Oy loukkaa Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy:n yksioikeutta elokuvakäsikirjoitukseen Riisuttu mies valmistamalla siitä tai sen osista teoskappaleita. Lasihelmi Filmi Oy:tä kielletään 100.000 euron sakon uhalla valmistamasta mainittuja teoskappaleita tai saattamasta niitä yleisön saataviin.

Lasihelmi Filmi Oy velvoitetaan suorittamaan Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy:Ile kohtuullisena hyvityksenä tekijänoikeuden loukkauksesta 10,000 euroa korkolain 4 §:n l momentin mukaan laskettavine viivästyskorkoineen 9.11.2005 lukien.

Lasihelmi Filmi Oy velvoitetaan suorittamaan Kirjoituksia Ruudun Takaa Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta yhteensä 21.387 euroa sekä korvauksena asianosaiskuluista käräjäoikeuden osalta 1.000 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n l momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan laskettavine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.


MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.4.2007.


Helsingin hovioikeuden puolesta:


Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
hovioikeudenneuvos Antti Miettinen
hovioikeudenneuvos Eero Arvo

Esittelijä; viskaali Risto Niemiluoto