Tämä kirjoitus on tarkoitettu muiden ohella toimitusjohtaja
Marja Aarnio-Isohannin ja ehkä Asko Schreyn sekä Kirkkonummen kunnanjohtaja
Tarmo Aarnion tietoon. Parikin merkittävää taustahenkilöä, jotka ovat
tekemisissä myös sijoitustoiminnan kanssa, lukee tämän joka tapauksessa.
Otsikko on lyhennys vanhan virsikirjan jaksosta ”Valmistautuminen
kuolemaan”. Rippikoulua käydessä virsikirjan selaaminen oli sallittua
ajankulua. Tuo väliotsikko tuntui epäasialliselta. Nyt se tuntuu hyvin
asialliselta.
Oma, henkilökohtainen kuolema, on tämän hetken kulttuurin
Suuri Kielletty. Sitä sivutaan korkeintaan perinteisin kaavailmaisuin, joihin
ei ole tarkoituskaan vastata. Mutta on aika murtaa tämä Urho Kekkonen –syndrooma.
Tarkoitan siis kulttuuripiirrettä, että vanhaksi tullut henkilö jatkaa
tehtävissään pidempään kuin pystyisi ja että ympäristö pitää yllä yhteistä
valhetta.
Tiedän Kirkkonummella maa-alueen, joka näyttäisi olevan
erittäin sopiva laajennetun asumisen kehittämiseen. Sen myymisestä
perustettavalle yhtiölle voisi keskustella.
Palvelutalot on ratkaisu, mutta aika alkeellinen ja jäykkä.
Pääkaupunkiseudullakin ne ovat erittäin kalliita. Kolme tuhatta euroa
kuukaudessa ei välttämättä riitä. Kotihoitoa harjoittavat kunnissa ihmiset,
joiden ammattitaitoa ja osaamista ihailen kovasti. Myös tuo kotiin hoitaminen
alkaa tulla liian kalliiksi, tässä tapauksessa sekä veronmaksajille että
avustettaville ja välillisesti heidän omaisilleen.
Kirjoitin ”laajennettu asuminen”, koska entisessä
Teknillisessä Korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa jouduin
professorina silloin tällöin tekemisiin myös ”laajennetun todellisuuden”
(augmented reality) kanssa. Nykyinen suomennos on ”lisätty todellisuus”, mutta
sillä tarkoitetaan tavallisesti läpikatsottavaa näyttöä eli tietokonegrafiikan
keinotekoisen todellisuuden ja koetun todellisuuden sekoittamista.
Tutkittava kysymys on tämä: voisiko kevyin kustannuksin
pitää – kaltaiseni – vanhat ihmiset omissa kodeissaan noin 7 vuotta nykyistä
kauemman. Koska oma tilastollinen kuolinaikani on juuri tuon ajan päässä.
Syntymävuoteni 1944 mukaan viimeinen käyttöpäiväni on jo selvästi ohi.
Väitän että älytalot ja teknisesti tuetut ympäristöt
tapaavat kaatua kalleuteen ja se taas johtuu liiasta monimutkaisuudesta. Omaa
ympäristöäni selviteltyäni väitän, että toistaiseksi riittäisivät kännykät ja
pari olemassa olevaa autoa ja tarvittaisiin muutama huonosti koulutettu, vähän
yli 20-vuotias nuori, ihannetapauksessa pari tai rekisteröity pari, joka voisi
asua täällä. Ja sitten saisi olla pieni määrä antureita ja toimilaitteita.
Viimeksi mainituista viehättävin on WC:n vesisäiliöön
asennettava anturi, joka hälyttää, ellei vessaa ole vedetty vuorokauteen. Pää
puhki matolla makaava osaisi arvostaa sellaista. Se käsi jossa ehkä on
turvaranneke, ei kukaties ole käytettävissä.
Yksinäisyys on suuri ongelma. Hieman pienempi ongelma on
oman rauhan puute. Näiden asioiden sovittaminen yhteen ei onnistu helposti.
Sitä olisi tutkittava ja ajettava sisään.
Meillä oli täällä kauan sitten yhteisiä ratkaisuja, jotka
onnistuivat. Paras oli kahden, ajoittain kolmen perheen yhteinen kotiapulainen.
Olimme siis erittäin nuoria, alle 30:n, töissä käyviä, ja lapsia oli. Edelleen
toimii yhteinen pesukone, vaikka kaikilla on tietysti myös omat, ja yhteinen
sauna, jossa käyn nyt vain minä ja yksi naapuri. Rouvat valvovat
vanhanaikaiseksi käynyttä lämmitystä (öljy) ja soittelevat tarvittaessa
huoltomiehille. Ruohon leikkaamine ja isompi kärrääminen on juuri muuttumassa ongelmaksi.
Autoja olen tuijotellut. Perusreissut ovat kilometri kauppaan ja neljä
kirkolle. Taksi ei ole paras vaihtoehto.
Vihjaamani tukitoimien todellisen tarpeen kartoituksen ja
mielenkiintoisen tontin lisäksi väittäisin, että minua kannattaisi kuunnella.
Olen ollut nyt yli 20 vuotta ainakin viikoittain tekemisissä laitosten kanssa,
syöpäosastosta terveyskeskukseen ja erilaisiin vanhankoteihin ja
palvelutaloihin ja myös avustanut laajasti eräänlaisena omaishoitajana. Kun
haimme paikkaa vanhemmillemme, kävimme läpi koko pääkaupunkiseudun tarjonnan. Mielestäni
esimerkiksi Esperi Caren tarjonta on 70 – 77 –vuotiaita, maksukykyisiä asiakkaita
ajatellen vajavainen. Ja mielestäni tällainen olisi mitä suurimmassa määrin kuntaa
kiinnostava asia. Pientaloja, yhteisiä taloustiloja – ei välttämättä nykyisille
vaan samaa tilannetta lähestyville. Laajennettu koti.
Kunpa Aalto-yliopisto tekisi "Itellat" ja vaihtaisi nimensä jolle tuskin on muuta perustelua kuin että EVA:n eläköityneet pomot haluavat esiintä Aalto-yliopiston professoreina.
VastaaPoistaAnalogiakauden "aalto" kuvaa veden pintaa tai radioaaltoa,mutta ei sovi digitaaliaikaan.
Mors certa hora incerta. Ei kuolemaan pidä valmistautua, koska valmistautuminen on jo kuolemista. Surkeinta on vuosia, jopa vuosikymmeniä jatkunut kuoleminen. Onnellisinta on kuolla yllättäen, toivoa täynnä. Tai viikinkinä/jihadina taistelussa.
VastaaPoistaKuinkas sen unitutkijan maton kanssa olisi, sillähän estyi putkakuolemia jokin määrä... nyt ei tul nimi mieleen, aikaa on kulunut jonkin verran.
VastaaPoistaAikooko hän asettaa itsensä tutkittavan asemaan, en osaa tätä kysyä, jääköön siis se.
Kuitenkin kaikitenkin kirjoitan tätä linnakkeen koneella. Nytpä on mentävä kaulaa myöten mereen. sen tuo kuva sai aikaan. Joko tuo kuvan kelo on saatettu taivaan tuuliin?
Niin, Eikös unipatja ollut Jukka Alihankan projekti. Sama mies joka teki lauluun "Lululla oli kolme miestä" Tuula Amberla musiikin. Ja johokin Alihankan musiikkiin teki Alpo Jaakola sanat.
PoistaKuvassa joku piippujätkä on lähdössä metsälenkille. "Piipun äijä tahdon olla, sankar jylhän savuston"!
Poista"Piippulevolla lienen viipynyt, liikojen mietinnässä.
PoistaNyt on edessä askeltahti ja neljän tuulen tie
korven polulla pehmoisella, kuusikon hämärässä
mennä minne mielennoudot irtolaista vie."
Aaro Hellaakoski
Oikeastaan enemmän eiliseen kirjoitukseen kommenttina: Pelolla tahtoo olla sellainen ominaisuus, että itse kukin kokee järkeväksi tai vähintäänkin perustelluksi sen pelon, jota itse kokee. Toisen ihmisen kokema erilainen pelko on useimmiten kummallinen, perustelematon, joskus naurettavakin.
VastaaPoista"Omaa ympäristöäni selviteltyäni väitän, että toistaiseksi riittäisivät kännykät ja pari olemassa olevaa autoa ja tarvittaisiin muutama huonosti koulutettu, vähän yli 20-vuotias nuori, ihannetapauksessa pari tai rekisteröity pari, joka voisi asua täällä. Ja sitten saisi olla pieni määrä antureita ja toimilaitteita."
VastaaPoistaHarmi vain, että nykyhetken opiskelijaikäisten joukossa ei havaintojeni mukaan esiinny likimainkaan tuollaiseen tarvittavaa sitoutumis- ja yhteistyöhalukkuutta.
Lyhytaikaisia kumppaneita vaihdetaan kuin sukkia, kunnes kymmenen vuotta mokomaa viinanhuuruista rumbaa jatkettuaan kaikki ovat niin kyllästyneitä koko touhuun, että kelpuuttavat vain jonkun kätevimmin käden ulottuvilla olevan, joka on yhtä kyllästynyt. Eihän siinä muuten, mutta kun enemmistökäyttäytymisenä tuo muodostaa normin, ja sen tähden epämuodollisten kokoontumisten etiketti mukailee linjaa: ylioppilaidenkin kimaroissa näkee usein sitä, että innokkain sössöttäjä juutalaisvitseineen sekä yksipuolisella suostumuksella esitettyine tarkkoine yhdyntäkuvauksineen vetää tunnelman vastenmielisemmäksi kuin keskiverto lähiöbaarin ammattiörisijä parempana päivänä. Tympeyden kruunaa se, että kaikki ovat hengessä mukana kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Myrkky-lehteä on ilmeisesti luettu ja jenkkitelkkaria katsottu.
Hyvin moni tämän ikäinen totisestikin elelee kuin Friedmanin rationaalinen toimija, eli salamannopeita hedonistisia hyötyanalyysejä tekevä laskukone, joka toimii etuaan vastaan hylkäämällä pitkän aikavälin käsittämisen täysin.
En lainkaan ihmettele, että pääkaupunkiseudulla on 229 000 yhden ihmisen taloutta. Säilyttääkseen kiinnostuksensa hengittämiseen ainakin minun on pakko käyttäytyä syrjäänvetäytyvästi. En ihmettele sitäkään, että koulutettu väestö suhtautuu lisääntymiseen aiempaa nihkeämmin. Minun ikäluokkani suorastaan tursuaa ihmisiä, jotka mieltävät prososiaalisen tai neutraalin perusvireen ynnä tuttavien kustannuksella sikailusta pidättäytymisen työlääksi jäykistelyksi, jonka odottaminen ei ainakaan työajan ulkopuolella ole perusteltavissa. Inhottavinta on, että tällainen pelleily ei todellakaan ole pelkkää apukoulupoikien puuhaa, vaan moni teräväkin pysyy uskollisena kaavalle.
En tiedä millaista ennen on ollut, mutta nykyään tämä maailmankolkka on ulkokultaisten ja smalltalkaavien elämäntapahäärääjien, jotka pyrkivät lietsomaan kaikkien sotaa kaikkia vastaan puhumalla ristiriidassa olevia asioita eri ihmisille. Ensimmäisenä mustamaalataan rehellisesti säädylliset, jotka persoonallaan ja läsnäolollaan muistuttavat siitä, mitä on kunnollisuus. Modus operandi on tämä: koska rahalla saa kaiken, kannattaa keskittyä sen haalimiseen hinnalla millä hyvänsä ja samaan aikaan heikentää muiden mahdollisuuksia sekä siihen että yhteisöllisesti rakentavampien elämäntapojen harjoittamiseen.
Toosaa ja huomiota tulee, jonka jälkeen voidaan todeta eletyn täyteläisen elämän ja kuolla pois voittajana. Näin se menee.
En enää edes ymmärrä, mikä syy minulla olisi poistua ulko-ovesta muualle kuin ruokatäydennystä hakemaan. En muista koskaan saaneeni siitä mitään positiivista irti. Saa toki tulla ampumaan, jos katsotte minun kuluttavan liikaa resursseja. Hitaisiin ja tuskallisiin keinoihin en suostu, vaan silloin pistän vastaan. Huomauttaisin lisäksi, että olen reserviläinen, joten käyttöä saattaa kenties vielä joskus ilmaantua, mikäli siis armeijaa ei yksityistetä ja uudelleenbrändätä Militarumiksi.
terv. vuonna 1988 syntynyt erakko luonnontieteellisellä yliopistokoulutuksella
Olen myos hankkinut luonnontieteellisen koulutuksen. Olen syntynyt 50luvulla.
PoistaOlen 90luvun alun laman uhri. Tyokokemukseni opettajana ja virkamiehena jai lyhyeksi. Tyottomyysvuosia kertyi paljon, kunnes minut passitettiin sairaselakkeelle valheellisen diagnoosin perusteella. Tyovoimaviranomaiset ovat siita vastuussa, rikollista touhua. Nyt elama on kohtalaisen hyvaa, kun on edes jonkinlainen toimeentulo. On kuitenkin erittain turhauttavaa, etta pitkat ja menestyksekkaat opinnot valuivat hukkaan. Ei voi enaa mitaan.
Parempaa jatkoa Sinulle! ...Anteeksi, etta taman koneen Linuxilla eivat onnistu kaikki merkit.
Ei pöllömpi nimimerkki.
PoistaI. H.
VastaaPoistaAmmoin kun Thatcherin ja Reaganin nimiin pantava yksilövapautus alkoi yltää Pohjanlahdelle,niin Lundissa jo Ingemar Ståhl debatoi kiihkeänä.Mies oli voittavalla aallolla ja aikaa saattaen uudisti Ruotsin ekonomitutkinnot huomioimaan modernin finanssiteorian argumentit.Ja varsinkin asenteet: että jos typerien ja rumien keskuudessa onkin työnsä tehtävä,niin ottaa sitten edes kunnon liksan.
Professori Ståhl polemisoi kärkevästi."Det är uppenbart att mycket av det arbete som nu utförs i socialt präglade institutioner egentligen lika bra eller bättre kunde genomföras genom marknadsorienterade finansiella företag.Spekulanter på finansiella marknader är kanske överlägsna socialarbetare när det gäller riskfördelning och omfördelning av resurser över individernas livscykel.Fler spekulanter och färre socialtanter kan vara ett bidrag till lösningen av landets ekonomiska problem." Ote on kirjasta Det svenska näringslivets historia 1864 2014 s.639.Se on kirjaanpantu koska se oli voittavaa puhetta.
Aika oli siis 1980-luku.Viljalti vilisee ehkä ja kukaties, jotta ei inttäisi vaan diskuteeraisi? No hänen oli tulevaisuus Suomea myöten.Tosin ihan tuoreesti Mehiläinenkin on irtisanomassa ja tökkiväähän se meno on ollut. Sote ja eläkeuudistus tuovat helpotuksen ja yksityinen rahoitusväylä urkenee.
Ei Tarja Halonen sittenkään ennenaikaisesti mitalloinut Björn Savénia, Kapital Industrin perustajaa ja Suomessa mm.Mehiläisen yhden arvoportaan astujaa.Edellinen upea oli CapMan joka möi omaan piikkiinsä Runebergin-Pohjoishesperian kulman Ilmariselle.Ja pisti rahat taskuunsa.Lusikallisen Ilmarisellekin,sillä se oli equityomistajanakin siinä ostajaryhmässä,jonka Mehiläiskaupan lainoitti eläkemaksutulolla.Ja oli muuten tässä myydessään taas ostajapuolellakin.Montako kierrosta nousevin hinnoin jo koossa? Kysy Sailas veljeksiltä.Levollista vanhuutta vaan.Eläkeraha ainakin elää.Jukka Sjöstedt
Käytännölliset naiset tekivät sen näin n.10 v. sitten: yhdistettiin reippaasti kaksi huushollia, toinen 11 v.nuorempi kuin toinen, toinen leski toinen eronnut, kaikki kulut jaetaan, emme ole lesboja, omaa elämää on, mutta teatteri-ja leffaseura on taattu. Omat huoneet takaavat yksityisyyden, sauna, kylpyhuone ja keittiö yhteinen, toinen osaa keittää, toinen nikkaroida. Särmikästä välillä, luonnollisesti. Suosittelen lämpimästi, molempien lapsetkin ovat vähemmän huolissaan, suorastaan tyytyväisiä!
VastaaPoistaMutta miten suhtaudutaan mahdollisiin yövieraisiin, etenkin miesvieraisiin?
PoistaKuvasta: Saapasjalkakissa?
VastaaPoistaSjöstedtistä: Kiehtova kirjoittaja - mitä huonommin kulloinkin esillä olevaa asiaa lukija tuntee, sitä enemmän kiehtoo; mitä paremmin, sitä enemmän kummeksuu.
Lähteä täältä unessa
VastaaPoistaVaihtaa uni toiseen on aina ilo
Poista