Faktat pöytään

Äskettäin kirjoitin törkeästi yleistäen, ettei Suomea ole tutkittu. Syyksi arvelin, ettei ole haluttu tutkia.

Lehdissä ihmetellään, tietääkö ministeri, kuinka paljon Suomessa on köyhiä. Luulen ettei tiedä, koska kukaan ei edelleenkään oikein tiedä. Ongelma ei ole vain ”köyhyyden” ilmaiseminen numeroina. Joillakin tarkoin tiedetyillä tuloilla ja eräät selvät tulonsiirrot huomioon ottaen yksi kuitenkin on köyhä ja toinen ei. Toimeentulo, sen osana rahankäyttö, on nimittäin vielä paljon mutkikkaampi kysymys.

Päivälehden – myöhemmin Helsingin Sanomat – arvostettu kirjoittaja matkaili Kajaanissa ja Kajaanin takana 1800-luvun lopulla ja esitti sitten poliittiseksi ohjelmaksi muokatun käsityksen. Seudun köyhiä ei pidä auttaa. Heidän tilansa johtuu pelkästään tyhmyydestä, laiskuudesta ja ilkeydestä.

Tutkimuksen ensimmäisessä aallossa ollut A. Osw. Kairamo oli jo julkaissut havaintoihin perustunutta tietoa. Myöhemmin Koillismaan nimen saaneen alueen maaperä oli viljelyn kannalta kummallisen köyhää. Syy oli sadanta, huuhtoutuminen, haihtuminen ja siis pinnanmuodostus. Ihmisten väitettyyn laiskuuteen katsomatta siellä, varsinkaan Kiannassa eli Suomussalmella ja Kuolajärvellä eli Sallassa, pelto ei kerta kaikkiaan tuottanut. Sitä vastoin pitkittäisharjuilla, joiden yli maantiekin nyt kulkee Kuusamosta Ouluun, oli innostavan mahtavaa metsää, joka sitten alkoi kiinnostaa Kajaanin Puutavara Oy:tä ja Ab Uleå –yhtiötä.

Ilmari Kiannon ja Kalle Päätalon romaaneilla on siis numeroina ilmaistava tausta. En ole huomannut, että kirjallisuudentutkijat olisivat ottaneet näitä numeroita huomioon. Sopiva – tosin kauhistuttava – lähde olisi Pellervon verkkosivuilta löytyvä Gebhardin Tilattoman väestön alakomitealle koottu ”Viljellyn maan ala ja sen jakautuminen Suomen maalaiskunnissa v. 1901”.

Hannes Gebhard oli pienikokoinen partaäijä, joka juoksi toisten jaloissa ja riitaantui kädenkäänteessä joka toisen vastaantulijan kanssa. Hämmästyttävällä tavalla hänen höperöt hankkeensa tulivat todeksi, kuten SOK, Valio, Hankkija, Osuuskassat,  Kustannusosakeyhtiö Otava jne. Heiveröisen hermostollisen rakenteensa vuoksi hän hoidatti itseään aina osan vuotta ulkomailla. Tytär Maiju jäi hänkin historiaan, astiankuivauskaapin keksijänä kumminkin.

Tuomioistuimia tutkiessani löysin Oikeustilaston upeat niteet. Ehkä Ervasti tai joku oikaisee, mutta en ole huomannut, että niitä olisi sen koommin käytetty tutkimukseen. Sen totesin 25 vuotta sitten, ettei kukaan ollut ainakaan lainannut näitä kirjoja Tilastokeskuksen kirjastosta.

Rikostilastosta saisi hämmentävän yksityiskohtaiset tiedot esimerkiksi väkivaltarikosten tai talousrikosten lukumääristä ja jakautumisesta eri puolille maata. Tiedot ja sarakkeet on otsikoitu kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi. Julkaisujen taso tipahti hyvin pahasti 1930-luvulle tultaessa.

Kielikysymyksen vuoksi perustuslailliset ja ruotsinkieliset arvelivat nämäkin tutkimukset turhiksi ja kieltäytyivät ottamasta niitä huomioon, kun nousivat senaattiin. Tutkijoista esimerkiksi vanhat erämiehet Kihlman (Kairamo) ja J.A. Palmén eivät olleet puheväleissä vuosikymmeniin. Palmén ja mm. Kihlmanin veli Lorenzo pitivät tätä halveksittavana petturina, koska hän oli julkaissutkin jotain suomeksi.

Tuo ei ole marttyyritarina. A. Oswald oli itse koko ikänsä liha kenen tahansa tikussa aivan omasta aiheutuksestaan, mutta rikkaus ei aina auta. Hänen elämänvaiheensa olivat traagiset.

Virallisen tilaston kirjat sain lainaksi työnantajapuolen kätköistä. Sitä en muista, palautinko niitä koskaan. Lopulta niistä tuli rasite, kun yksikkömme muutti vähän väliä Teknillisen Korkeakoulun sisällä milloin mihinkin. Pojat kanniskelivat laatikoita urhoollisesti. Täällä kotona minulla on malliksi muutamia hyvin vanhoja, hauraita ja pölyisiä niteitä 1880-luvulta.

Suomen Maantieteellisen Seuran kartaston (1900, 1910, 1925) tekstiosineen sai antikvariaatista ennen jokseenkin halvalla. Etenkin kahden ensimmäisen laitoksen painojälki oli upeaa. Atlaksista ensimmäinen oli ensimmäinen lajiaan koko maailmassa ja sai ansaitun huomion. Nyt se onneksi on verkossa

http://www.doria.fi/handle/10024/79370

Vanhana virkamiehenä osaan olla innostumatta ”faktoista”. Olen väärentänyt niitä itse niin paljon. Suhtautuminen oli ja lienee vieläkin ylimielistä. Mitäpä kukaan tekisi yksityiskohtaisilla, lainhuudatuksiin ja kiinnityksiin liittyvillä tiedoilla yhtiöiden maanostoista…?