Sivun näyttöjä yhteensä

6. elokuuta 2014

Ryti





Järviruoko eli ryti on Suomen ainoa ruokokasvi, pienten ja suurten järvien asukki, ja eri eläin kun järvikaisla. Sääli etten osaa suomentaa Frödingin ”Säv, säv, susa”.  On se niin sekapäistä tekstiä ja niin unohtumattoman hyvä. Mutta minun korvissani tämä ruoko on kovempi kohisemaan kuin kaisla, eikä järvikorte kohise ollenkaan. Lukiessa tai laulua kuunnellessa tajuaa, että kirjoittaja aavisti tulevansa hulluksi. Se maalaus Frödingistä katatonisessa tilassa sairaalan sängyssä on järkyttävä. Mikä miehessä oli vikana, siitä ei ole yksimielisyyttä, mutta ainakin alkoholismi ja diabetes ja tietysti runous. Hän oli laineen lyömä, lumpeisiin hukkunut.

Tässä rannassa ruoko kurottuu Naton suuntaan. Sellaisia ovat vallitsevat tuulet.

Suomi ei ole idän ja lännen ikuinen taistelutanner. Ruotsin ja Venäjän ratkaisevat taistelut käytiin nykyisessä Virossa (Narva) ja – Ukrainassa (Pultava). Idän ja lännen taistelutanner on Puola, joka oli kerran nimeltään Puola-Liettua, Euroopan suurin maa, Rzeczpospolita.

Väitetään ettei kantaslaavissa, joka siis on slaavilaisten kielten arvattu edeltäjä, ollut mainittavasti merta, rannikkoa tai hurjia maanpinnan muotoja tarkoittaneita sanoja. Kun näiden kansojen koti on varsin selvästi Ukraina, kukaties sikäläiset suot, päivänpolitiikkaa voi valaista muutaman vuosituhannen valolla.

Varoitan lukijoita vakavasti sellaisista haaveilijoista kuin Spengler ja Toynbee. Varoitettuani sanon, että enemmän kuin aro joki olisi keskellä slaavien kieltä ja mieltä. Vedellä on nöyrät niskat. Joet kantavat sekä sotamiehiä että ruumiita. Eilen kirjoitettiin Suomesta ja järvistä ja pyrittiin jälleen kerran ilmaisuun, jossa leijan katsojan uskoa narun olemassaoloon koetellaan.

Tuossa kirjoituksessa järvien ylistykseksi sivuutettiin tahallisesti Ruotsi. Jopa verkkolähteissä yksiköt ovat kätevän epähavainnollisia.  Laski Saimaan miten halusi ja sisällytti siihen osia mielensä mukaan, Euroopan suurimpien järvien listalla se on neljäs, pinta-alan mukaan laskin. Suurimmat ovat Laatokka, Ääninen ja Vänern. Jos sen sijaan otetaan puheeksi vesimäärät eli siis kuutiot, lista muuttuu. Ruotsissa sitä vettä riittää. Äkkiseltään unohtuva Torniojärvi, jonka ympäristön kansallispuistoja olen nyt ryhtynyt ylistämään, on aikamoinen. Täytyy selvittää, mitä maksaisi menopaluulippu Kirkkonummi – Kiiruna – Kirkkonummi. Eläkeläisille järjestynee alennus.

Kerran lähetin kaverini, josta ei tullutkaan ministeriä, interrailin kaltaiselle eläkeläisharhailulle Euroopan rautateille. Viikossa jo kuulemma oppii nukkumaan istuallaan. Erikoisesti kiinnostaisi ajella johonkin Göteborgiin ja sitten vaikka Malmöön. Kööpenhaminan päärautatieasemalla olen ollut uneton. Lyypekin raatihuoneenkellarissa saa vaikka bratwurstia ilman konjakkia, tai jos se ei käy päinsä, ilman Jägermeisteria.

 Nämä ajatukset ja tilaisuus nähdä peltoja ja järviä ja jokia ja kenties muutama kaupunki, ovat kiihdyttäviä, mutta W.G. Sebald kirjoitti jo ne kirjat. Hän oli sekä vähän nuorempi – syntynyt samana vuonna kuin minä mutta kuollut yli kymmenen vuotta sitten. Hänen usein kuvaamansa ajatus junasta jättäytymisestä jollain tuntemattomalla seisakkeella saa silti silmät vettymään. Ja eikö myös tämä satavuotias, joka karkasi ikkunasta, päätynyt aluksi hylätylle pysäkille?

En lopultakaan tiedä noista junista. Ensin Veijo Meri (ja Antti Hyry) ja viimeksi Rosa Liksom täyttivät junanvaunut puheilla ja ajatuksilla. Jos joku uskoo, kuten minä, että kulkeilla olo on mielentila, lähiperimäämme ja itämerensuomalaista mytologiaamme on maajalassa liikkuminen. Järvet ja merensoutaminen ovat kyllä hienoja aatteita, mutta tunnen yhden soutumiehen, joka kuuluu menneenavoveneellä yli sekä Suomenlahden että Pohjanlahden, ja ymmärrän, että sellainen toiminta sopii lähinnä tosimiehille, hiukan niin kuin umpihankihiihto.

Eilinen ja edellinen kätketysti ilmaistu asiani paljastettuna koskee siis kuitenkin Natoa eli länttä ja itää. Erästä asiaa osoittamaan ei tarvita poliittisen johdon tilaamia erillistutkimuksia. Nähdäkseni sodasta ja rauhasta ei liioin pidä eikä voi järjestää kansanäänestystä.

Sen jälkeen kun Neuvostoliiton – itse asiassa Venäjän – osuus Itämerestä supistui Pietarin kaupungin seutuun ja Kaliningradiin, kysymys sotilaallisesta toiminnasta ei ole miltään osin sama kuin ennen. Natoon eivät kuulu Ruotsi ja Suomi. Siis Ruotsi-Suomi on tosiasiallisesti olemassa, pitkästä aikaa. Suomen suuriruhtinaanmaa tuntuisi vastaavasti kadonneen.

Politiikassamme vallitseva ajatus liittosuhteista ja liittovaltioista – EUJ-asia – muuttui vanhanaikaiseksi viimeistään vuonna 1914, aika tarkkaan päivälleen 100 vuotta sitten. Toisia valtioita autetaan tai ollaan auttamatta tarpeen mukaan, ja tarpeen arvioi auttaja.

Jostain Hollannin korkeudelta katsoen Pohjois-Suomi on tärkeä alue. Venäjältä katsoen se on hyvin tärkeä alue, jonka Neuvostoliitto jätti epähuomiossa miehittämättä joulun alla 1944. Tapaukseen vaikutti vahvasti Saksan armeija.

Kun Pohjois-Suomi ei voine liittyä Natoon, ratkaisun valta on koko Suomella. Sotilasjohtomme melkein myöntää, että Ukrainan kaltaisesta tilanteesta oppia ottaen sotilaallinen turvallisuus täällä vaatisi siksi paljon meri- ja ilmavoimia ja panssareita, ettei meillä sellaisia ole eikä ole varaa.

Siksi yhteistyö Ruotsin kanssa on kiireellisempi asia kuin Nato, mutta lopputulos voi olla parempi. Kaikkien kauniiden puheiden jälkeen sotilaallisesti silmälläpidettävä suunta on Venäjä, ja maanpuolustuksen ylläpitäminen on siten ensi linjan asia. Yhteistoiminta Ruotsin kanssa, muistaen erikoisesti Pohjois-Ruotsin mielenkiintoiset raaka-ainevarat, on se kiireisin asia, ja samaa puheenaihetta on asiallinen ja muodollinen suhteemme Natoon. Haluttiin tai ei, siitä puhutaan koko syksy. Toivon tosissani, että ympäripyöreät puheet unohtuisivat nyt.  Kai Natoon voi ilmoittautua vapaaehtoisena? Jos siis ilmoittauduttaisiin.


34 kommenttia:

  1. Ennen kuin Natotutaan, pitää saada tämä puoliryssä kansa mukaan siirtämään Pohjanlahti Suomen itäpuolelle. Siitä vaan blogisti Kirkkonummen kartanoherra Herlinin kanssa markettiin katsomaan käteen sopivaa työkalua. Yhteinen kulttuurikäsitys Ilmestyskirjan pedosta periytyy 1700-luvun isonvihan ajoilta.

    VastaaPoista
  2. Joo, Natoon vaan. Silloin ei ainakaan juutit eli daanit tänne hyökkää. - Sanoihan jo Shakespearekin että "hulluja nuo tanskalaiset".( Ei kun sanoikin että "tanskanmaassa on jotain mätää". Sama asia.)

    VastaaPoista
  3. Puolustusliiton idea on siitä saatava hyöty, puolustuskyvyn uskottava koheneminen ja kasvanut pelote. Sitä ei Suomen ja Ruotsin liitossa saavuteta. Kumpikin osapuoli saisi haittoja ilman hyötyä. Tästäkin syystä arvelen, että Suomen johto jossain vaiheessa tätä yrittää.
    Suomella lienee yksi ainoa todellinen puolustuskykyä kasvattava ja uskottava vaihtoehto liittoutua ennenkuin on liian myöhäistä. Tästä syystä kannatan varauksetta esitettäväksi kainoa pyyntöä josko tällainen heikon puolustuskyvyn omaava mutta toisaalta vaikeasti puolustettava maa voisi NATO:on liittyä. Nyt vielä se lienee poliittisesti mahdollista,.

    VastaaPoista
  4. Putinin kesämökki on Laatokan rannalla lähellä Sortavalaa, joka on äidinisäni kotikaupunki. Sitä on vähän vaikea tajuta. Venäjän "tsaari" virkistäytyy noissa samoissa suomalaismaisemissa, ja kukaties suunnittelee rajan siirtoa Pohjanlahdelle asti tai suomalaisten rahtaamista Burjatiaan tai ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttaisiko yhtään tieto siitä, että Laatokka on pahoin saastunut Pitkänrannan sellutehtaan, rantojen kaatopaikkojen ja kylien ja kaupunkien jätevesiviemäreiden, kassilohialtaiden ym. ihmistoimien ansiosta eikä Putinille henkilökunta-armeijoineen ainakaan raikkaan ja puhtaan järviveden uimisnautintoa luksushuvilallaan ole?

      Poista
  5. Suosittaa Suomelle omaa taktista ydinasetta, maksaa Naton vastaava mallia vähemmän. Kun on puhetta Pohjois-Suomen mielenkiintoisista raaka-ainevaroista, niin Suomi voisi oikeastaan miehittää nämä alueet, saisivat sotilaat sitten oikeita töitä.

    VastaaPoista
  6. Jotenkin maalais- tai kaupunkijärki kuiskii, jotta Natossa tai sinne menossa olisimme suuremman uhan alla, kuin nykyisessä tilanteessa. Niinistö on puhunut viisaasti näistä asioista. Obaman artikulointi sen sijaan on välillä tasoa "Esson baari". Ja se vasta on huolestuttavaa, rauhanmieheltä. Jotenkin tuntuu että tässä Ukrainan kriisissä ammutaan hyttystä norsupyssyllä. Tarkoitan kriisin kokoa. Putinin vertailut Hitleriin ovat käsittämätöntä typeryyttä diplomaateilta. Takahuone puheet on eria asia kuin möläyttely julkisuudessa. Kasvojen säilyminen on tärkeää, puolin ja toisin. Luulisi poliitikkojen nyt ymmärtävän noin yksinkertaisen asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Tuntuu, että Obaman pojilla on päällä pieni turhauma, kun arabikeväät eivät menneetkään putkeen - ei Maidanilla Moskovasta nyt puhumattakaan. Ja onhan se EU:kin uutta poliittis-taloudellista lebensraumia idästä hakemassa - sillä taitaa olla oikein laajenemiskomissaarikin.

      Niinistöllä on hyviä pointteja. Mm.: "On aika omituista, jos Eurooppa delegoi puolustuksensa Natolle". (Ei sanatarkka, mutta asia näin.)

      Saattaisi olla rauhan kannalta eduksi, jos Eurooppa voisi hoitaa asiansa Venäjän kanssa ilman USA:n intressien mukaan sotkemista. Mutta USA:n kannalta taas pahin uhkakuva on se, että Saksa (= EU) ja Venäjä löytäisivät toisensa. Venäjän resurssit ja saksalainen organisointikyky...

      Poista
  7. Pyörällä pääsisi katselemaan Lappia kohtalaisen halvalla. Poikani polki pari vuotta sitten kaveriensa kanssa Kolarin ja Utsjoen kautta Nordkappiin, mistä laivalla Tromsöhön ja polkemalla edelleen Tornionjärven ja Kiirunan kautta takaisin Kolariin ja sieltä junalla etelään. Kebnekajsella sattui silloin vakava kiipeilyonnettomuus, ja pyöräilijät olivat heränneet tuona kohtalokkaana yönä teltassa hytistessään pelastushelikopterien lentoihin.

    Tornionjoen ympäristö on perin karua seutua. Sen läpi Kiirunan ja Narvikin välillä möyryävät raskaat malmijunat, joita vetävät sellaiset veturiyhdistelmät, joita täällä ei koskaan näe.

    Kiirunaahan meinataan muuten siirtää muutama kilometri sijoiltaan, koska rautakaivostoiminta uhkaa sen perustuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tornionjärven/Torneträskin seutu on siis karua.

      Poista
  8. En osaa olla siteeraamatta Venäjä-tuntija Timo Vihavaista:

    "... tulee mieleen, että on luojan lykky, ettemme sentään ole NATO:n jäsen, jolloin saisimme automaattisesti vielä sotilaallisen uhankin niskaamme ja taaskin aivan ilman omaa syytämme.
    Mutta tämä on laaja kysymys, joka kannattaa käsitellä erikseen. NATO ei ole sama kuin Eurooppa tai edes Länsi-Eurooppa. Kaikkein vähiten se on samaa kuin se Pohjois-Eurooppa, johon me kuulumme. Maantieteellisesti Norja ja Tanska ovat selvästi atlanttista Eurooppaa, vaikka ovatkin kulttuurisesti meille läheisiä. Meidän perintömme liittyy ennen muuta Ruotsiin, jonka kanssa Tanska-Norja on ollut vihoissa vuosisadat. Kalmarin unioni ja Ruotsin-Norjan unioni eivät lainkaan muuta tätä perusasetelmaa. Ne olivat onnettomia pakkoavioliittoja ilman tasa-arvoa ja yhteisiä intressejä.
    No, näistä voidaan kiistellä, mutta hätkähdyttävää on, miten jotkut nuorison edustajat ovat kirkkain silmin julistaneet koko kansalle tietävänsä, missä on meidän paikkamme tässä maailmassa. Meidän paikkamme on, sanotaan, lännen syvässä ytimessä, meidän on jaettava eurooppalaiset arvot ja eurooppalainen historia. Olisi hirvittävä arvonalaennus ja nolaus, jos jäisimme jonkinlaiseen erikoisasemaan, ehkä peräti harmaalle vyöhykkeelle. Me siis olemme oikeasti samanlaisia kuin koko muukin oikea Eurooppa tai ainakin voisimme tulla sellaisiksi, jos ottaisimme viimeinkin tuon puuttuvan askeleen ja liittyisimme NATO:on, joka on demokraattisten maiden yhteinen puolustusorganisaatio, joka ei uhkaa ketään.
    Kyseessä ei ole vain yhden tai kahden puolikypsän politikoivan tutkijanplantun viisauden kiteytys. Näyttää siltä, että tällaiset lausunnot heijastavat yleisempääkin tilannetta, sitä että nuoremmassa sukupolvessa on menetetty kosketus suomalaiseen traditioon ja ymmärrys sen erityislaadusta ja jopa ainutlaatuisuudesta..."

    VastaaPoista
  9. Runoilija Ilpo Tiihonen on julkaissut käännöksen Säv,säv susa-runosta. Se on Tiihosen kirjassa Runoilija Wennerbom ja muita runoja(1986). Ei tuo runo sekapäinen ole. Se on julma kuvaus siitä kuinka ahdasmielinen yhteisö murtaa nuoren. Sibeliuksen laulun tähän tekstiin ovat myös ruotsalaiset laulajat ottaneet omakseen. Jussi Björlingin tulkinta kannattaisi ainakin kuunnella.

    VastaaPoista
  10. Ruotsilla on nyt heikot maavoimat - Suomi heillä puskurina edessä - mutta toisaalta sillä on paljon muuta maanpuolustukseen liittyvää, jota meillä ei ole. Esimerkkeinä erittäin hyvin kontaktoitunut tiedustelu ja pitkälle kehittynyt aseteollisuus. Kuitenkin se kaikkein suurin pointti miksi Suomen ja Ruotsin on nyt pidettävä yhtä vaaran aikoina johtuu siitä, että Ruotsin varoitusääni kaikuu maailmalla huiman paljon kovempana ja kauemmaksi kuin Suomen. Kun Ruotsi huutaa vaaraa ja pyytää apua olemme huiman paljon paljon paremmassa tilanteessa kuin yksinämme. Ruotsi-Suomen kimppuun käyminen on ihan eri asia kuin pelkästään Suomen. Tässä on se kasvanut pelote faktisesti. Olisi silkkaa hulluutta olla käyttämättä nyt avautuvaa nopean ja tehokkaan puolustusyhteistyön mahdollisuutta. Suomen ja Ruotsin keskinäinen puolustusyhteistyö ei millään tavalla sulje pois Nato-optiota. Pikemminkin päinvastoin. Silti parhaassakin tapauksessa Natoon liittymisprosessi vie vuosia ja on joka tapauksessa aina epävarman kansanäänestyksen takana. Miksi siis ottaa turhia riskejä jos niitä voi välttää? Ruotsin kanssa voimme sopia kaikista asioista hyökkäys- ja puolustussuunnitelmat mukaan lukien alle vuodessa, eikä edes Maisteri Soini tule kyselemään kansanäänestyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta. Lisäksi ruotsalaisilla on maailmalla hyvä maine rauhantahtoisena maana. Venäjän propagandan on todella vaikeaa maalata Ruotsia hyökkääjäksi. Suomea on helpompi mustamaalata, vaikka meidänkin sotilaalliset seikkailumme ovat kaukana takanapäin.

      Oma näkemykseni on, että seuraavana askeleena pitäisi olla pääministerien yhteinen lehdistötilaisuus, jossa kerrotaan Suomen ja Ruotsin allekirjoittaneen puolustusliiton ja sijoittaneen edellisenä yönä Ahvenanmaalle suomalais-ruotsalaisen rannikkojääkäripataljoonan sekä meritorjuntaohjuspatterin.Tämän tapaiset asiat on päätettävä nopeasti ja ilman keskustelua.

      Poista
  11. Mitenkä sitä tällainen väki kuin suomalaiset Natoon liittyisi.
    Nytkin on mahdoton parku EU:n asettamista pakotteista menossa.
    Ihan ääneen surraan Venäjä-raukan kohtaloa.
    Muuten olen sitä mieltä, että kansanäänestystä asiasta ei saa koskaan järjestääkään. Vastuussa olevat päättäkööt, Niinistö ( Sauli ) ja se toinen Niinistö valiokuntansa kanssa.
    Tehdään poikkeuslaki, sehän meillå osataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla yks poikkeuslaki koko Nato.

      Poista
    2. Olemme olleet jo pitkään poikkeusyhteensopivat.

      I. H.

      Poista
  12. Muistaaakseni Armas J. Pulla kertoi kulinarismikirjoissaan tavastaan liikkua Ranskassa niin, että hän jättäytyi sattumanvaraisesti junasta tuntemattomalla asemalla ja katsoi, mitä kulinaarisia nautintoja paikkakunnalla oli tarjota. Eräässä pikkukaupungissa hän majoittautui pikkuhotelliin, jossa oli neljä huonetta. Niiden numerot olivat 101, 102, 103 ja 104. Ruokasalissa oli samoin neljä pöytää, joista yksi oli kuitenkin varattu jatkuvasti hotellinomistajan kissalle.

    VastaaPoista
  13. Taisi se Nato-option voimassaoloaika loppua Ukrainaan, mikäli sitä koskaan olikaan. Aiemmin arvelin Suomen olevan 50 vuodessa osa Venäjää jos Natoon ei liitytä. Nyt olen varma, että se tapahtuu nopeammin. Venäjän oligargit ovat täällä jo kuin kotonaan. Kukaan meitä ei tule puolustamaan kun varteenotettavia raaka-aineita ei ole kenenkään intresseissä ja EU on vain poliitikkojen rahakas eläkevirkapaikka.

    VastaaPoista
  14. Venäläis-amerikkalainen filmiohjaaja Andrei Konchalovsky on antanut haastatteluja:
    (Hän on Venäjän kansallishymnin säveltäjän poika)

    http://www.standard.co.uk/goingout/theatre/andrei-konchalovsky-russia-lives-in-shakespearean-times--no-principles-or-ethics-9186176.html

    - Venäjä elää Shakespearen (Rikhard III:n ja MacBethin) aikaa: ei sisäpolitiikkaa, ei etiikkaa, kaikki vedättää kaikkia, ja duumaan tullaan jotta rikastuttaisiin, Venäjä kuin Afrikka: harware=democracy, software=totalitarian.
    - Venäjässä on 2 kansakuntaa, että länsi-Venäjä=Eurooppa-venäjä on Pietari Suuren "valkoinen venäjä" jolta ajalta ja jälkeen tuli suuria taitelijoita, mutta suuri itäisempi loppuosa on keskiaikaista massaa, "musta venäjä", jossa Putinilla suurin kannatus ja ennen Pietari suurta Venäjältä tuli vain jokunen ikonimaalari.

    BBC: Konchalovsky: Russia's 'medieval mentality'
    http://www.bbc.co.uk/programmes/p02469y9

    Naapurinamme siis moderni Ruotsi ja Hamletin aikuinen keskiajan Venäjä..

    VastaaPoista
  15. Se, ettei ala käryämään metsät. Niin lapio ja sinne vain kiinni ja kimppuun! Mutta pelottavan jytinän se pitää. Joka tietää... Tarkkana. Metsäsuomalainen ei hötkyile.
    Tämä tiedetään. Nyt vielä puhettaa ja saa mutta sitten. Ei muuta.

    I. H.

    VastaaPoista
  16. "Nähdäkseni sodasta ja rauhasta ei liioin pidä eikä voi järjestää kansanäänestystä."

    Ei tietenkään pidä, eikä myöskään voi, jos asiaan jollakin tavalla vaikuttamaan kykenevillä on sellainen näkemys. Minun näkemykseni on se, että jos aikanaan sotaan lähteneiden valtioiden kansalaisia oltaisiin informoitu realistisesti sodan seurauksista ja sen jälkeen järjestetty asiasta kansanäänestys, sataan vuoteen ei olisi sodittu yhtäkään sotaa.

    Kulloinkin elävistä ihmisistä ne suhteellisen mahtavat miehet ja naiset ovat aina käyttäneet sotaa yhtenä keinona perustella valta-asemansa välttämättömyys. Kun alamaisten mielissä alkavat yleistymään liian itsenäiset ja itsepäiset ajatukset, on luotava ulkoinen vihollinen, jonka kanssa kilvoittelemalla ja kenties jopa rähisemällä koheesio palautuu. Silloin toimintaa ja sitoutumista syntyy pelon voimalla. Yhteisen vihollisen edessä valtion sisäiset ongelmat, kuten vaikkapa kansalaisten hyvinvoinnista piittaamaton "luovan tuhon" sisäpolitiikka, joka sekin toimii mitä parhaiten pelotevaikutuksen luojana, unohtuvat.

    Alamaisilla on aina ollut vaikeuksia käsittää, että on joko välttämätöntä tai ainakin heidän omaksi parhaakseen tehdä juuri niin kuin herrat sanovat. Hyvän ja pahan herran erottaakin siitä, kuinka läpinäkyvästi, realistisesti, syvällisesti ja tolkullisesti hän perustelee toimensa. Kun kyseessä on koko valtakuntaa koskettava päätöksenteko, resursseja analyysille ja tiedotukselle kyllä on. Jos julkinen tiedotus alkaa seilaamaan yhdentekevyyden ja mitäänsanomattomuuden sentimentaalisilla vesillä pureutumatta varsinaiseen asiaan, on syytä huoleen. Korkeatasoinen koulutus onneksi valmentaa ihmistä havaitsemaan olennaisen ja epäolennaisen eron sekä myöskin pukemaan havaintonsa ja näkemyksensä sanoiksi.

    Helsingin Guggenheim-hankkeeseen liittyvän touhuamisen seuraaminen on ollut varsin mielenkiintoista.

    Ihminen mieli toimii niin, että hän pitää siitä, jota hän kohtelee hyvin. Kyseessä on nimenomaan kausaatio, joka toimii näin päin. Kaikki parisuhdetyrannit ja henkilökulttia rakennuttavat diktaattorit tietävät tämän. Koska ihmiset pitävät mm. kauneudesta, äärimmilleen optimoitu ulkonäöstä huolehtiminen on varjelushalua herättävän ensivaikutelman luomisessa eduksi. Toimessaan oleva ihminen, kuten vaikkapa poliitikko, on kuitenkin palvelemassa muita eikä maksimoimassa viehättävyyttään. Miten voi siis odottaa pöyhkeän ja välinpitämättömän kiiltokuvaleaderin toimivan jatkossakin?

    Kulttuurivirtaukset, jotka pyrkivät korostamaan ulkoisen ensivaikutelman tärkeyttä sekä luovaa hyvyyttä ihmisten itsestäänselvänä perusluonteenpiirteenä ajavat taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti suhteellisen vahvassa asemassa olevien etua muiden kustannuksella. Sama koskee kenties yliluonnollisia elementtejä sisältävää taika- eli kohtalonuskoa. Usko geneettiseen determinismiin on aina ollut herrapiirien mieleen: varhaisen psykiatriankin omaksumat käsitykset henkisestä sukurasitteisuudesta ja erinäisistä parantumattomista persoonallisuushäiriöistä olivat mitä parhaimpia selittäjiä sille, miksi huono-osaisuus on ansaittua ja usein vieläpä kaiken avun tuolla puolen.

    Kun väestön erimahtisuus (kieltäydyn käyttämästä sanaa eriarvoisuus) vallitsevien sääntöjen puitteissa kasvaa kylliksi, vahvojen osien etua ajavat ryhtyvät entisestään korostamaan omien valintojen merkitystä menestyksen selittämisessä. Mikäli ihmiset ovat omaksuneet absoluuttisen individualismin, jossa on vain yhtä hyvistä lähtökohdista nauttimaan päässeitä, salamannopeita henkilökohtaisen hyödyn analyysejä tekeviä self-made maneja, "live and let die" -ajattelusta tulee poliittisesti korrektia valtavirtaa. Se johtaa siihen, että myöskin yhteiskunnalliset instituutiot tullaan virittämään sen mukaisesti. Yhdysvalloissahan köyhien penikat pyritään pitämään loitolla varsinkin laadukkaammista yliopistoista.

    VastaaPoista
  17. Esimerkiksi Putinin suosio Venäjällä perustuu paljolti siihen, että asiat lähtivät paranemaan Neuvostoliiton hajottua. Suotuisa kehitys tekee ihmisistä tyytyväisiä. Asioiden oltua todella päin prinkkalaa etenkään lyhytnäköisten parannusten toteuttaminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa.

    Minua ihmetyttää, että miksei Pohjoismaiden Unionista edes puhuta? Ruotsissa on malmia, Norjassa öljyä, Suomessa metsää ja armeija, ja kaikissa kolmessa maassa on melko samanlaiset kulttuurit ja yhteiskuntarakenteet. Muodostuva kokonaisuus olisi hyvin puolustettavissa oleva yhteinäinen klöntti, jossa olisi myös 20-miljoonaiset sisämarkkinat. Se olisi kuutta miljoonaa parempi koko tasapainoisen elinkeinorakenteen kehittymiselle ja säilymiselle teollisuuksineen päivineen. Kelluva valuutta sopisi kuvioon oikein hyvin. Silloin perussuomalaisetkin voisivat joko lopettaa hankojensa heiluttamisen tai omaksua entistäkin naurettavamman roolin. Tällainen unioni siis voisi olla mahdollinen, mikäli pitää EU:n kansallisvaltioajattelun rikkovaa federaatiokehitystä mielekkäänä ja realistisena vaihtoehtona, kuten monet ilmeisesti pitävät. Minusta PU vaikuttaa huomattavasti paremmalta ratkaisulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tuohon suuntaan on muuten puhunut P. Väyrynenkin. ei hänkään aina väärässä taida olla.

      Persuille tuo saattaisi sopia hyvinkin. Ainakin paljon paremmin kun yhteinen liittovaltio Italian, Kreikan, Ranskan, jne kanssa.

      Poista
  18. On vaikea ymmärtää, miten monissa asioissa täysin tolkunoloiset ja älykkäät ihmiset näkevät Natoon liittymisessä laajalti hyvää ja pitävät - vieläpä täysin vakavissaan - Natoa Suomelle hyvänä ratkaisuna. Ei ole hyvä ratkaisu *Antti Litjan äänellä*. Tunnetaanko todella niin heikosti Euroopan ja Suomen historiaa? Maailman poliittista nykytilaa? Maantietoa? Lukiosivistyksellä ja ihan tavallisella arkijärjellä Euroopan kattavaa karttalehteä apuna käyttäen, ei mikään järjellä perusteltavissa oleva ajatuskulku johda siihen, että Naton jäsenyys olisi Suomelle edullinen ratkaisu. Tai Euroopalle. Tai maailmanrauhalle. Tai edes sille kaikkein pyhimmälle, eli fyrkalle. Tunteella perusteita kyllä piisaa. "Päästään USAn ydinasesateenvarjon suojaan." Tulee muuten kaksi varjoa siinä diilissä. Miksi meidän, jolla ei vihollisia ole, pitäisi sellaisia ehdon tahdoin hankkia? Varsinkaan sellaisia, joiden kanssa on yhteistä rajaa 1300km? Minkä tahansa kärhämän, vaikkapa tällä kertaa Ukrainan, kärjistyessä oikeasti vakavaksi olisi meillä vaikeasti puollustettavalla itärajalla oikeasti vakava tilanne päällä, vaikka asia ei millään muulla tavalla meitä koskisi. Jos asia epäilyttää, suosittelen kuutostien ajamista Lappeenrannasta Parikkalaan. Katse oikeaan. Jostain Hollannista on parempi huudella.

    "Ei ole suunnattu ketään vastaan." Höpö höpö. NATO on perustettu ja olemassa vain ja ainoastaan Neuvostoliittoa/Venäjää vastaan. Vähänkin alkeita taitavat shakin pelaajat osaavat fundeerata, miltä oma siirto näyttää vastustajan vinkkelistä ja mitä siitä ehkä seuraa. Mitä seuraa siitä, jos Suomi ja Ruotsi omilla ratkaisuillaan säkittävät Venäjän Suomenlahden perukkaan ja luovat itämerestä Venäjälle vihamielisen liittouman sisämeren, jonka rannalla on lisäksi oma väki tukevasti motissa?

    Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyössä voidaan sen sijaan nähdä paljonkin hyviä - ja Venäjän kannalta vähemmän vaarallisia - piirteitä, joita on tämänkin blogin kommenteissa ansiokkaasti pohdiskeltu. Onneksi ajatus vaikuttaa saavan enenevää kannatusta tolkun väen ja valtaa pitävienkin piirissä. Suomen hyvinvointi on sotien jälkeen rakennettu huolehtimalla omista asioistamme ja käymällä edullista kauppaa suuren naapurin kanssa. Miksi tämä menestysresepti pitäisi nyt hylätä? Ei pidä hylätä.

    PS: Olin väärässä. Ei näin simppelin asian ymmärtämiseen lukiota tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko tutustuessasi historiaan kiinnittänyt huomiota siihen.että aina kun euroopassa on käyty "suurempi sota" siihen on liitetty suomen alue. Ei pitäisi uskotella itselleen,että venäjä jättäisi suuren sivustansa rauhaan käydessään sotaa euroopassa. Tutustu myös koko venäjän karttaan niin et keskustele venäjän säkittämisestä tällä nurkalla. Ei lukio sinänsä - historia hoi !

      Poista
    2. Erittäin hyvä kommentti. Kiitokset.

      Poista
    3. Olen toki. Olemme näissä otteluissa pärjänneet nähdäkseni vähintään kohtuullisesti, millä lie tiettyä painoarvoa edelleen. Maineesta vittumaisena vastustajana ei ole Suomelle ainakaan haitaa. Kaikkein parhaimmat mahdollisuudet pysyä mahdollisen Euroopassa syttyvän (suur)sodan ulkopuolella on pysyttäytymällä kaukana Natosta ja pitämällä yllä kyvykästä armeijaa - mieluusti Ruotsilla vahvistettuna. Suomi on Venäjän murheista kaikkein pienin ja oman etumme mukaista on myös pysyä sellaisena.

      Venäjän laaja valtamerirannikko ei siirrä Pietaria eikä Kalingradia Itämereltä minnekkään.

      Poista
  19. Jälleen Molotov-Ribbentrob sopimus.
    Olin joistain uutisista taannoin lukevivani, että Putin ja Merkel olisivat neuvotellet Krimin tilaneesta taas kerran . Uutisessa mainittiin Merkelin ehdottaneen Putinin saavan pitää Krimin, jos sillä saataisiin konflikti loppumaan.
    Eli uusi Molotov (Putin)-Ribbentrop(Merkel) sopimus.

    VastaaPoista
  20. Suomen NATO-jäsenyys kysymys on erittäin kiinostava. Jos olisin suomalainen ja minun pitäisi äänestää nyt, äänestäisin vastaan. Miksi? Koska minusta tuntuu, että NATO-jäsenyys on Suomelle epäturvallisempi vaihtoehto. Suomea on yhtä vaikea puolustaa NATOn sisällä ja sen ulkopuolella, itseasiassa jossakin mielessä jopa vaikeampi kuin Viroa, kun se raja on niin pitkä ja ihmisiä on vähän. Toisaalta taas Venäjä todella tarvitsee Suomen kaltaista naapuria - ystävällistä (vähintään ulospäin) Länsimaata. Suomalaiset ovat venäläisille varmasti myös peloton kansa Talvisodan jälkeen, NATO muuttaisi sitä kuvaa. Venäläisillä on jokaiselle naapurille tehty mediaprofiili, jota flegmaattisesti kastelee kuin pienta rumaa kukkasta vuosia ja käyttää hyväksi (siis pahaksi) kun välit ovat huonot: esimerkiksi sen mukaan Virossa kunnioitetaan natseja ja sorretaan natsimaisesti venäläisväestöä, suurin piirtein samanlaiseksi on piirretty Latvia. Heti kun Venäjä keskittää vihansa meille, maailma alkaa kuulla natseista ja venäläisvähemmistöstä. Ainoa huono kuva Suomesta jota itse olen huomannut on ollut Bäckmanin tekemä ja se oli jotain lasten huoltajuuskysymyksistä, Se Bäckman on muuten harvinainen k..ipää (pardon my french) jolle en pysty heti löytämään ihan vertaista Virostakin. Siis Suomi on ollut ja on Venäjän propagandan esimerkki ystävällisestä Länsi-Euroopasta. Suomen NATO jäsenyys olisi siksi sille erittäin tuskallinen. Virolaisten venäläisviha oli Venäjällä tunnettu jo kauan ennen jäsenyyttä. Suomalaisten vastaavasta vihasta ei ole Venäjällä kukaan kuullut. NATO on Venäjälle sama kuin USA. NATO-n jäsenet ovat pelkkiä USA-n kätilöitä. Venäjällä ulkonäkö on erittäin tärkeä ja Suomi on siinä mielessä sen vakioaksessuaari. Ja korvaamaton sellainen. Näin ma ajattelen tänään. Mutta ajat voivat muuttua

    VastaaPoista
  21. Suurtesi huvikseni luin jälleen tämän blogin kommentit. Ne ovat kuin Opiston keskustelupiiri! Tuli valistuneempi olo, ja totta ; myös hykerrytti.- Alkuperäiskabnsojen, kuten suomalaisten, karjalaisten ja lappilaisten kohtalo onniiden kulttuurin varassa. Se perustieto kukkii näissä kommenteissa eri variaatioina kuin voikukka, se kaunis ja hyljitty! Assig. Reijo Se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eiku Reijo. Tätä se tiesi...

      I. H.

      Poista
  22. Säf, säf, susa -runon on suomentanut myös Hannes Korpi-Anttila (Värmlannin lauluja). Se etenee säe säkeeltä oikein ja voidaan vaikka laulaa Sibeliuksen sävelmään. Toinen kysymys on, onko yhtä iskevä kuin alkukielellä. Ehkä ei, mutta tokko parempaakaan on mahdollista saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Timo
      Alkuperäisen runon iskua ja kielikuvia on usein vaikeaa saavuttaa käännösrunoissa. Joskus voi olla toisaalta liiankin ihastunut alkuperäiseen. Suomalaiset kuulijat haluavat mieluusti kuulla tekstin sanoman äidinkielellään.

      Poista