Nuhde

Ministerin täytyy olla nuhteeton. Pääministerin täytyy olla nuhteeton.

Tätä nykyä tämä sydämetön vaatimus ilmaistaan laissa sanomalla, että heidän tulee olla rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja.

Lakimies tietää, että tämä ei tarkoita rehellisyyttä tai taitavuutta. Kuvitellussa tutkinnassa ei tarvitsisi järjestää soveltuvuustestejä eikä pudotella lihavia lompakkoja asianomaisten reitille. Riittäisi että esteettömät todistajat kävisivät kertomassa, millaisten käsitysten ja vaikutelmien vallassa he, todistajat, elävät.

Toisin ei mielestäni voisi olla. Rehellisyyden on tarkoitettava jotain kätkettyä. Aika usein lakimiehet sanovat, että rehellisenä pidetään ihmistä, joka ei ole toistaiseksi jäänyt kiinni rangaistavasta teosta.

Pitkään ja ansiokkaasti hallinnossa ja yliopistolla toiminut Jyrki Tala kirjoitti lain vaikutusten arvioimisesta. Kuten tavallista, asia oli tärkeä. Lakiesityksiin liitetään arvio käsillä olevan säädöksen vaikutuksista. Tuo jakso on kovin usein sutaistu ja valitettavasti joskus tuulesta temmattu.

Lisäisin löylyä esittämällä hyvin vanhan mieliajatukseni. Myös lakien vaikutuksia olisi arvioitava jatkuvasti. Säätämällä lain eduskunta, tavallaan siis suomalainen äänestäjä, ilmaisee tahtonsa erinäisten asiantilojen muuttamisesta.

Puhuakseni vain puolestani esimerkiksi tekijänoikeuslain ja patenttilain vaikutuksen ovat arvailujen varassa. Asiasta tietää vain sen, että arvioita esitetään suuntaan ja toiseen ja ne ovat keskenään kovin ristiriitaisia.

Tuon vaikutuksen arvioiminen on jätetty tutkimukselle eli oikeustieteen tehtäväksi. Se on ikävä perinne. Oikeustieteellä tai sen osalla, josta käytetään osuvaa nimitystä lainoppi, ei ole edellytyksiä tuollaiseen arvioon eikä se oikeastaan tutkijoille kuulukaan. ”Lain vaikutus” on vain osittain juridiikkaa. Laki sisältää arvovalintoja ja ratkaisuja noudatettavasta ”politiikasta” eli keinoista saavuttaa tavoitteita. Ainakaan oikeustiede ei anna pohjaa arvioiden esittämiselle.

Silti olen esimerkiksi itse toistellut, että tekijänoikeuslaki ja patenttilaki näyttävät estävän luovaa toimintaa enemmän kuin ne sitä edistävät.

Perustuslakiin ei voi kirjoittaa, että esimerkiksi ministerin nimittämisen estää saatu rangaistus. Sen jälkeen olisi joko määrättävä, mikä viranomainen harkitsee epäselvät tapaukset. tai miten pitkän ajan kuluttua rangaistuksia ei enää otettaisi huomioon ja lisäksi millaisia rangaistuksia ei katsottaisi viranhoidon esteiksi.

Katsoisiko joku, että ministeriehdokkaan kauan sitten lehden päätoimittajana saama sakko tekijänoikeusrikkomuksesta tekisi virkanimityksen mahdottomaksi?

Asia on epätavallisen ajankohtainen. Ehkä juuri sosiaalinen media on kärjistänyt ihmisten taipumusta ajatella, että kaikki ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään, epärehelliset rosvot ja sitten me muut. Tuollaista jakoa ei ylipäätään voi perustella vakuuttavasti, eikä sen toteuttaminen olisi käytännössä mahdollista. Sosiaaliset keskustelijat eivät aina edes tiedä, että esimerkiksi valehteleminen ei ole rangaistava teko. Reissuälli joka valehtelee olevansa insinööri ja pääsee näin naisihmisen vuodetoveriksi, ei syyllisty rikokseen.

Jos siis tänään touhutaan ministerin verokikkailusta, keskusteluun ei pidä sekoittaa juridiikkaa eikä siis laintulkintaa. Oli kikkailtu tai ei, julkisuuden tiedoin kysymys ei ole ”rehelliseksi tunnetun” ihmisen määreestä. Oman edun tavoittelu, ahneus tai muuta sellaiset asiat eivät liity ”rehellisyyteen”. Perustuslaki ei edellytä, että ministerin pitäisi olla muiden mielestä moraalisesti korkeatasoinen yksilö. – Tämä ei ole mielipide ministerin menettelystä, vaan lain tulkinnasta.

Pääministeri Stubb mokasi. Hän sanoi, ettei moralisoi, ja moralisoi heti päälle. Ajatus toisen ihmisen tuomitsemisen välttämisestä ja auttamisesta on moralisointia. Vaikka tuolla sanalla on huono kaiku, todellisuudessa sana voi tarkoittaa myös moraalisten näkökohtien eli arvojen korostamista.

Pääministerin lausunto oli tyhmä. Kyllä ministerien tekemisistä on hallituksen sisällä tehtävä riskianalyysi. On mietittävä, onko suurikin vaara, että hankalia asioita tulee lisää, tai että asianomainen todella on arvioissaan niin huteralla pohjalla, että hoipertelee luultavasti jatkossakin. Jotain tuollaista saattoi tapahtua Ilkka Kanervan tapauksessa. Joskus muuten myös taitamattomuus voi kasvaa sellaiseksi rasitukseksi, että asianomaisesta on välttämättä hankkiuduttava eroon. - Mitä muuten tulee harmaaseen talouteen, tänään puheena oleva asia ei sitä ole.