Sivun näyttöjä yhteensä

14. huhtikuuta 2014

Tee sinäkin väitöskirja



Seuraan hiukan kauhistuneena Suomen Kuvalehteä, Kanavaa ja Parnassoa.  Niille on nimetty yhteiseksi päätoimittajaksi Ville Pernaa. Ruokanen siirtyy eläkkeelle elokuussa.

Kauan sitten SK:n päätoimittajan keskeinen tehtävä oli yrittää olla putoamatta juovuksissa Hietalahden kolera-altaaseen ja käydä turhissakin tilaisuuksissa pysytellen säädyllisen selvänä. Siitä on aikaa. Aikaa on siitäkin, kun Ilmari Turja kirjoitti ”Raha ja sana”. Hänen havaintonsa mukaan Jänteillä ja Reenpäillä oli rahaa ja hänellä sanaa. Tulos oli Uusi Kuvalehti, joka varsinaisesti toi Suomeen hälyuutiset. Margariinisota on kukaties muistissa; toivottavasti sitä selvitetään journalistiikan opinnoissa, koska voin ja margariinin kilpailu oli tällaisessa maassa välttämättömästi poliittinen, ja lehden tulonhankinnassa poliitikkojen pieksäminen oli hyvä ajatus, ja on.

Turja kuitenkin ahdisteli myös Sotamies Hytin tapauksella, jossa yksi kohde oli aikoinaan hyvin tunnettu S.O. Lindgren, ”Linkku”. Kysymys omien ampumisesta pulpahtelee jatkuvasti sotateemoissa. Ylikangas on pitänyt sitä sitkeästi yllä. Vaikka ihmishenkiä ei voi laskea yhteen, suhteellisuudentaju on välillä pätkinyt. Hytin juttu muuten kävi useita kertoja korkeimmassa oikeudessa, joka äänesti. Aiheesta on tehty näytelmiä, ja mahdollisesti hullun mestariampujaupseerin kuvasta tuli klisee. Sellainen esiintyy muun muassa Palmu-elokuvassa, ehkä oikeudellisista syistä Hitlerin suuntaan maskeerattuna (Helge Herala – majuri Vadenblick).

Sitten tuli Hymy, jonka takana oli luova lehtimies Jorma K. Virtanen. Jorse on kadonnut tutkastani.

Pohjalaisen perinteen minun kuuluisi puhua Pernaasta hammasta purren ja puukkoa tahkoten. Hän on naapuri. Itse asiassa hänen isänsä varttui kalikan heiton päässä minun kodistani. Itse Pernaa ei ole kauhavalainen, mutta kauhavalaisen näköinen niin että vähemmästäkin säikähtää. Taisimme taannoin muistutella saman näköisen A. Tuurin luonnehdintaa ”preeriaintiaanin näköinen”. Totta, mutta vain satakuntalaista verta olevat enoni ja tätini sekä äiti ovat kaikki samaa liian mustaa ja pystyä rotua – ja komeitakin.

Pernaan toiminnasta minulla on vain vähän omaa kokemusta, mutta se on yksinomaan myönteistä. Hyvä mies. Mutta onko tehtävä mahdoton? Nuo kolme lehteä, Kuvalehti myös, ovat minun käsitykseni mukaan niin hyviä kuin Suomessa ja Pohjois-Euroopassa vain voi olla. Kun niillä ei numeroiden näyttämää ajatellen ole tulevaisuutta, sivustakatsoja voi vain puhallella. Saman yhtiön Tekniikan Maailmassa kävin taannoin ja arvelin, että vastuussa on nuyt niin taitavia ja koulutettuja henkilöitä, että epäonnistuminen on käytännössä taattu.

Mainitun Kuvalehden uudessa numerossa esitellään Päätalosta väitöskirjan tehnyt Ritva Ylönen, joka hyvin kiinnostavan jutun mukaan työskenteli kauan Yhtyneitten, nykyisen Otavamedian myyntitehtävissä.

Minulla on juttuun yksi lisäys, jota Risto Lindstedt ei hoksannut kysyä keneltäkään. Paitsi että väitöskirja sai käytännössä korkeimman arvosanan, se oli lisäksi hyvä. Olen lukenut sen ja Päätalon tuotannon samoin. Olen ollut yliopistoilla mukana hyvinkin monen väitöskirjan valmistumisessa ja tiedän monien alojen väitöskirjojen yhteiset piirteet. Niiden arvioijat eivät juuri koskaan tunne tutkittua asiaa paremmin kuin väittelijä. Väitöskirjan tarkoitus on luoda sellaista tietoa, jota ei ollut ennen olemassa. Arvioija ottaa kantaa tuon tiedon pitävyyteen. ”Minun mielestäni” ei kelpaa. Ja Tämä Ylösen työ siis on hyvä. Se ilmiö, että arvostelijat ja oikeastaan kustantajakaan eivät tykänneet Päätalosta, mutta yleisö yhä enemmän ja lopulta ennennäkemättömästi, on nyt kytketty tosiasioihin, kuten julkaistuihin lehtiarvosteluihin, jotka on luokiteltu ja lajiteltu.

Tutkimusalan slanginimitys on ”reseptioestetiikka” – miten taideteos on otettu vastaan. Sitä harjoitetaan vähän, koska se on niin työlästä. Jos on mahdollista pyöritellä vaikkapa ”postmodernia” tutkimusta ja sen valitettavan hämäriä käsitteitä, miksi tehdä paljon työtä?

Olen iloinen, kun saan tilaisuuden kehaista tätä väitöskirjaa. Olen yksi niistä 98 prosentista professoreita, jotka suhtautuvat kirjavan kokemuksen ja katkeilevan koulutuksen pohjalta väitöskirjan tekijöiksi ilmoittautuviin ennakkoluuloisesti. Oma suurin ennakkoluuloni on, ettei tuossa iässä (puhua itseäni nuoremmista) useinkaan osaa rajoittaa eikä hallita aineistoa. Nuoret ja uraansa ajattelevat taas monesti uskovat, että väitöskirja on se tuttu pellehyppy kerroksista, mutta kahdella kierteellä. Jos siitä selviytyy hengissä, sitten voi yrittää jotain varsinaisesti viisasta. Elämäntyön tai elämänkokemuksen tislaaminen teokseksi on epätoivoinen yritys.

Rajoitan otsikon kehotusta näin: tee eläkepäivinäsi väitöskirja, jos teet sen jostain perinteisestä oppiaineesta ja vakiintunein keinoin. Mutta esimerkiksi hyvän taiteilijan ei pidä tähdätä taiteen tohtoriksi.

Kuvassa kolme pohjalaisten filosofian tohtoria, luullaksenki.



28 kommenttia:

  1. Jos väikkarin tekijälle tulee tarve puhua kulttuurista, niin Kekkosen ja Fagerholmin lasten liitosta saisi aiheen kysyä elämmekö kuningaskunnassa?
    Halosen, Niinistön, Lipposen, Jäätteenmäen puolisonhakua näyttää näet Suuri Soittaja avittaneen samaan tapaan kuin piispat henkilörekistereitään oikeille prinsessoille etsiessään prinssejä eri puolilta Eurooppaa.

    VastaaPoista
  2. Kuvan henkilöt ovat selvästikin Kuortaneelta. Nokiottia.
    Sanoo Jaakko Järvikyliltä.

    VastaaPoista
  3. "hullun mestariampujaupseerin kuvasta tuli klisee. Sellainen esiintyy muun muassa Palmu-elokuvassa"

    Vielä tunnetumpi on tietenkin Tuntemattomassa.

    VastaaPoista
  4. "Suomen Kuvalehteä, Kanavaa ja Parnassoa. Niille on nimetty yhteiseksi päätoimittajaksi Ville Pernaa...Mutta onko tehtävä mahdoton"

    Sinällään hemmetin ikävä juttu siinä mielessä, että vaarana on nytkin vähänlaisen laatulehdistön yksiäänisyyden lisääntyminen: esim. Kanava ja Suomen kuvalehti eivät enää kriittisesti keskustele.

    VastaaPoista
  5. "Mutta esimerkiksi hyvän taiteilijan ei pidä tähdätä taiteen tohtoriksi."

    Riitta Nelimarkan teos omastaan on hyvä esimerkki tästä. Olkoon meillä yliopistossa taiteen tutkijoita sekä hyviä taiteilijoita, mutta Luoja varjeilkoon näiden sotkemisesta, puhumattakaan siitä, että pyritään pätevöittämään hyvä taitelija valetieteellisellä oppiarvolla. Pohjimmaltaan ongelman syy lienee siinä, että ollaan sotkettu kreikkalaisten filosofien termein tieto ja taito. (... sekä korkeakoulujen saama utkintoihin, erityisesti tohtorin, perustuva rahoitus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelimarkan väitös on parasta, mitä ummehtuneessa akateemisessa maailmassamme on tapahtunut. Toinen vastaväittäjä hyväksyi työn pitkin hampain mutta yön yli nukuttuaan kirjoittikin hylkäävän arvion. No takinkääntö tietenkin sallitaan systeemin kastraatille.

      Poista
  6. "Nuoret ja uraansa ajattelevat taas monesti uskovat, että väitöskirja on se tuttu pellehyppy kerroksista, mutta kahdella kierteellä. Jos siitä selviytyy hengissä, sitten voi yrittää jotain varsinaisesti viisasta."

    Olen vain ollut ymmärtävinäni, että tämä on yliopistoissa ihan virallinen pyrkimys: väitöskirja on vasta "tieteen ajokortti", jonka jälkeen seuraa lisää tutkimuksia. Viimeksi Holmström tuntui kritisoivan Suomen korkeakouluja tästä (USA:n verrattuna). Oikeustieteellisessä oli joskus surullisia esimerkkejä siitä, että liikaa, elämäntyönä panostetun väitöskirjan jälkeen ei seurannut enää mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Ja kyse on tosiaan siinä mielessä uimahypystä, että vatsalleen pintaan läiskähtäminen tekee kipeää. Väitöskirjatyössä epäonnistuneen tutkijan on vaikeampi työllistyä kuin suoraan maisterinpapereiden kanssa koulusta lähteneen. Se, että CV:ssä on vaikkapa kolme vuotta apurahoja ja pätkätöitä yliopistolla, muttei yhtään artikkelia, on samaa luokkaa oleva dismeriitti kuin linnatuomio. Omista kavereistani suunnilleen joka kolmannelta väikkärin aloittaneelta se jäi kesken, tosin useimmilta ei noin pahan näköisesti kuin kuvasin.

      Sitten kun väikkäri on valmis, on siitä iloa pitkäksi aikaa. Vaikka itse kirjasta olisi eniten hyötyä talon seiniä eristäessä, tuo tohtorin arvo edelleen tiettyä uskottavuutta monissa ympäristöissä. Olen itse yllättynyt siitä, miten paljon hyötyä väikkäristäni on ollut yritysmaailman puolella.

      Jukan kanssa olen muuten samaa mieltä väikkärin tarkastuksesta. Vastuu on raskas, kun joutuu perehtymään toisen ihmisen tutkimukseen perusteellisesti ja esittämään siitä lausunnon. Kyllä niitä sanoja punnitsee kultavaa'alla ja miettii Olaus Petrin tuomarinohjetta: Tuomarin pitää ensin ajatella, että hän on Jumalan käskynhaltija ja että se virka, jota hän hoitaa, ei ole hänen omansa vaan Jumalan; jonka tähden tuomiokin, jonka hän julistaa, on Jumalan tuomio, – –.Tuomarille on siis tärkeä asia, että hän huolellisesti valvoo, ettei Jumalan puolesta tee väärää tuomiota, jolla hän tuomitsee itsensä ijankaikkiseen kadotukseen, – –.

      Poista
    2. Eipä tuota Jukankaan väikkäriä tainnut kukaan tosissaan "tarkastaa", heh, heh!

      Poista
    3. Kommenttisi osoittaa asiantuntemattomuutesi syvyyden. Et osaa edes oikeita termejä. Väitökseen johtaneet, Turun yliopiston normaalit ja Helsingin kanssa yhtäpitävät lausunnon ovat julkisia. Kun rupeat syyttämään ihmisiä rikollisesta menettelystä, voisit ensin ottaa selvän tosiasioista. Väitöskirjastani on kolmet lausunnot, nimittäin tohtorin jälkeen dosentin ja sitten professorin nimitysten yhteydestä. Mukana oli tutkijoita, jotka olivat minulla täysin tuntemattomia.

      En kuvittele, että tämänkään jälkeen ottaisit selvää asiasta. Jos joku sen tekisi, olisi helppo todeta, että kiitosta tuli tutkimuksesta, moitteita etenkin painovirheistä ja kirjan taitosta.

      Poista
    4. Mitä järkeä, herra Jukka, tuollaisille anonyymeille idiooteille on vastata? (Menee painomuste ihan hukkaan.)

      Poista
  7. Ad Omnia - ajatelma: olen lukenut muutamia väitöskirjoja ja - toisin kuin jotkut kollegani - taiteen maisgteri ja taiteen tohtori näyttävät tuottavan hyvää jälkeä. Kuten joku oikein mainitsi, sekoittaminen on ongelma. Äkkiä muistellen kysyisin, eivätkö perinteisesti jo kirjailijat ja kirjallisuuden tutkijat ole eri joukkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan meillä näitä väitöskirjan tehneitä kirjailijoita (ainakin runouspuolella) "perinteisestikin": V. A. Koskenniemi, Lauri Viljanen, Bo Carpelan tulevat heti mieleen. Nykyisiä Merete Mazzarella, Torsten Pettersson, Kristian Blomberg ja meikäläinenkin on sekä tutkinut että kirjoittanut. Eri asia on sitten, miten nämä roolit kirjailija ja kirjallisuuden tutkija arvotetaan... Että osataanko sitä kumpaakin vai onko kummankin suhteen niin ja näin. Kun katsoo tuota joukkoa, voisi väittää, että ainakin jotkut ovat onnistuneet kummassakin suhteessa. Maistereitahan alkaa nykyisin olla melkein joka uudempien polvien kirjoittava kansalainen.

      Poista
    2. Olet ilman muuta oikeassa. Ja kun lisää liudan muita kuin suomalaisia, tyyppiä Nabokov ja Bellow, joista nyt molemmista uskallan väittää tietäväni, että he olivat yliopiston opettajina päteviä, eteviä ja aikaansaavia.

      Sitten taas en haluaisi lukea, jos Harold Bloom julkaisisi runoja tai romaanin.

      Aug. Ahlqvist muuten oli professori (suomen kieli - kirjallisuudella ei ollut silloin oppituolia) ja runoilija.

      Poista
    3. Ahlqvistia on mukava muistella Suomalaisen sonetin ja muiden kirjallisten avausten osalta, mutta kun tutkija / runoilija (A. Oksanen) ottaa vielä kriitikon roolin (niin kuin usein ottaa), tarvitaan jo taitoa ja tilannetajua (tulee mieleen tietenkin A.A:n ja Suomen parhaan kirjailijan tapaus).

      Poista
    4. Kirjailevia kieli/kirjallisuustieteilijöitä olivat myös ystävykset J.R.R. Tolkien ja C.S.Lewis, molemmat minusta esimerkkejä sekä hyvässä että vähän pahassakin.

      Poista
    5. Tekikö V.A. Koskenniemi väitöskirjan? Hänhän oli "vain" maisteri, vaikka professorina ja rehtorina toimikin.

      Poista
    6. Koskenniemi ei milloinkaan väitellyt tohtoriksi.

      Anssi Sinnemäki

      Poista
  8. Väitöskirjaa älköön kukaan vähänkään järkevä ihminen ruvetko ainakaan eläkepäivillään väsäämähän! Niitä on kaikenlaisia toki Suomessa viimeisten 20-25 aikana monensorrtisia filosofisia pelleväikkäreitä pykätty ja jopa hyväksytty, vaikkei olisi pitänyt. Mutta kun tarkastajiksi ja vastaväittäjäiksi on "satuttu" haalimaan ja saamaan tuttuja tovereita, niin niinpä niitä vain on hyväksytty ja professorin tietteleitä jostakin itärajan pinnaan korkiakoululoista hankittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esität virheellisen väitteesi parin julkisuutta saaneen tapauksen perusteella. Vai väitätkö todella olevasi selvillä asiantuntijoitten valitsemisesta ja nimittämisestä ja heidän pätevyydestään?

      Itse olen asiasta selvillä - vaikka itse käytin "etelä ja länsirajan" tuntumasta olevia asiantuntijoita professorina ollessani ja sitä ennen. Oikeustiedettä nimittäin opetetaan Helsingissä, Turussa ja Rovaniemellä (Lapiun yliopisto).

      Poista
  9. Ritva Ylönen on itse asiassa kuultuna ensi kesän Päätalo-päivien puhujana. Suosittelen, Päätalo-fanin on tapahtuma koettava ainakin kerran elämässä.

    VastaaPoista
  10. "Nuo kolme lehteä, Kuvalehti myös, ovat minun käsitykseni mukaan niin hyviä kuin Suomessa ja Pohjois-Euroopassa vain voi olla."
    Kuivalehti myös ... miualla vain ei ole se viikkokausia vanhojen maailmanpoliittisten tapahtumien märehdintä ja mehustelu ikuna napannut.
    Bacun aikana oli vähä muuta yritystä, mutta se tyssäs mm. kustannusjohdossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "miualla vain ei ole se viikkokausia vanhojen maailmanpoliittisten tapahtumien märehdintä ja mehustelu ikuna napannut"

      Niin ja sitten toiset värkkäilee vuosi ellei vuositakausista vanhoista maailmanpolitiikan tapahtumista vieläpä kirjojakin. Lieköhän ne sitten napannut vai onko netin tajunnanvirta ainoa otti.

      Poista
  11. Tee vain, mutta älä kuitenkaan väittele!

    VastaaPoista
  12. S.0 Lindgren ja kissat
    Nolo loppu 5.4.2010 21:08 

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/8979744

    Linkusta juttua lähteitten keralla. Naapurin kissa koitui lopulta elämän ja kuoleman kysymykseksi.


    VastaaPoista
  13. Teloituksista sodissamme

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/2092766

    Linkku. vs. Liisanantti

    VastaaPoista
  14. Vesa Haapalalle kysymys: milloin V. A. Koskenniemi väitteli? Olen elänyt siinä uskossa, että V. A. K. oli vain maisteri, vaikka oli professorin virassa. Kysyy Turun yliopiston kasvatti.

    VastaaPoista
  15. Kiintoisaa jutustelua eräästäkin väitöskirjasta:

    http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=30780

    VastaaPoista