Sivun näyttöjä yhteensä

24. huhtikuuta 2014

Pomppa ja anorakki



Pomppa on lyhyempi kuin palttoo, eikä siinä ole tamppia takana. – Toivottavasti lukija on nyt ymmällä.

Isoisän pomppa, joka oli hänen väitteensä mukaan käynyt ainakin Muurmannilla,   kärventynyt reijille Itäisissä erämaissa ja kokenut kapinatalven, roikkui Evijärvellä sen kaapin naulassa, jossa oli jerrykannu, hauenkoukkulankaa ja rikkinäinen pitkäsiima. Kun hän sitten sai päähänsä kirjoittaa pääpiirteet kokemastaan paperille, lyijykynällä asiallisiin lehtiöihin, tuo päällystakki palasi. En tiedä, oliko takin katselu ja hypistely kömpelö kirjallinen keino vai elämää.

Se ei ole asiallinen kysymys. Jos itse olin Tarzan sademetsän siimeksessä, vaikka joku olisi sanonut, että hintelä pikkupoika rapaisessa jokirannassa, aikuisetkin esiintyvät oman elämänsä elokuvassa. Sana ”elokuva” on kärsinyt väärästä käytöstä. Eivät ne kuvat elä selluloidilla eivätkä ferriitillä, saati mikropiireissä. Mieli elää. Jos haluaa vaikeasti äännettävän sanan, se on kognitio, kuulkaa.

Jätkämies ei haaveillut lyyssiä enemmästä eikä saappaita parempaa. Nykykielellä lyyssi olisi ehkä sarkakankainen pusakka. ”Blus” on pusero ruotsiksi. Sanan ”blouse” alkuperä on tuntematon. Suomennoksena voisi käydä myös sana ”nuttu”. Nuttu nurin, onni oikein. Lyyssejä voi ostaa Jalavan kaupasta. Pomppa merkitsi yhteiskunnallista nousua. Molempien kanssa päähineeksi sopi reuhka.

Kovasti innostuin, kun lehdessä selvitettiin, mikä on sittenkin paras vaate reippaanlaisesti ulkoilevalle käyttäjälle: täyspuuvillainen anorakki. Oli siihen pantu kuvakin. Ja nyt minä en ole varma, laitoinko isäni oranssin anorakin roskiin vai talteen. Minulla on itselläni punaisempi.

Artikkelissa sanottiin, että Englannin ilmavoimat käyttävät lentohaalareissa edelleen tätä hyvin tiukaksi kudottua puuvillaa. Sellaisessa kestää talvellakin veden varassa hengissä sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen apua ei enää ole. Materiaali ei ole täysin vedenpitävää, koska se hengittää. Mutta kostuessaan hiukan sisäpuolelta ja ulkoa se turpoaa ja tulee entistä tiiviimmäksi.

En täysin viihdy fleeceissä. Pitää olla villaa ja alla puuvillaa. Nyt sitten joku muukin tunnustaa, että ”tekniset kuidut” aiheuttavat joko niljakkaan tai läkähdyttävän olon.

Olisiko mahdollista, että pöljä kansa olisi pantu pukeutumaan muoviin, kun siitä voi ottaa pienemmin kuluin suuremman voiton?

On minulla käytössä erinomaisia vaatekappaleita, kuten rautakaupasta ostetut housut, joissa on kätevät riipputaskut. Merkinnän mukaan ne eivät ole luonnonkuituja nähneetkään, eikä ole liioin tarpeen. Outoa se olisikin, jos myyskenneltäisiin vaikkapa märkäpukuja, jotka olisi valmistettu neopreenin sijasta luonnonkumista. Kampe kuhunkin käyttöön.

Tiukka puuvillakangas on aiheuttanut aikojen kuluessa loputtomasti kupeiden revähdyksiä ja pienempiä vammoja. Purjeiden käsitteleminen märkinä kohtalaisessakin aallokossa ei varmaan ollut herkkua. Märssypurjeen paikkaaminen käsipelillä ei ollut helppoa.

Romanttista, että tuo lujin purjekangas (canvas), jota aikoinaan lienee kudottu myös hampusta ja pellavasta, tunnetaan teltoista ja repuista ja taiteilijan ”kankaana”.

Mielestäni anorakki ilmestyi myyntiin sotien jälkeen, ehkä 50-luvulla. Aluksi sitä ihmeteltiin – mahatasku tuntui lapselliselta ja pään yli vetäminen hankalalta. Vaate yhdistyi mielessä eskimoihin, jota kukaan ei silloin sanonut inuiteiksi.

Isän ja isoisän johdosta olen nyt alkanut käydä alustavasti läpi Lappia tai oikeastaan Pohjoista koskevaa kirjallisuutta. Lappi kumminkin oli aikoinaan sekä Suomalaisten Siperia että Klondyke. Sinne voitiin ikään kuin karkottaa. Tiedän nimeltäkin pari kihlakunnantuomaria ja maanmittaria, joilla heitti päästä niin pahasti, ettei heidän voinut antaa kulkea muiden seassa kaupungin kaduilla. Niinpä heidät nimitettiin pohjoisten virka-alueiden tehtäviin, joissa he sitten aikanaan säädetyin tavoin heittivät henkensä.


Niistä ihmisistä, jotka hakeutuivat täältä etelästä pysyvästi töihin Lapin lääniin, tunsin muutamia ensimmäisiä. Eräskin Mauno oli kotoisin Pohjanmaan rajoilta Tuurista mutta asui elämänsä päivät Rovaniemellä ja kasvatti eteviä lapsia. Oli vastaavia ollut myös ennen sotia, mutta heitä oli yleensä pidetty hiukan omituisina. Ja jo kauan sitten jotkut papit, kuten Fellman, pääsivät virkaan ihan Lappajärvelle lusittuaan Lapissa, ja kasvattivat sitten pojistaan hovioikeuden presidenttejä ja vastaavia. Jotain Laestadiusta ei olisi muualla katseltukaan kuin pohjoisessa. Tekstien ja tekstiilien välimaastosta kerron alustavasti terveisiä. Erno Paasilinnan neljä antologiaa ovat nykyiselle mielelle kovin suppeita ja aika yksipuolisia. Jostain syystä poliitikkojenkin nyt mainitsemaa ”pohjoista ulottuvuutta” ei ole varsinaisesti edes yritetty koota kirjallisuudesta.

15 kommenttia:

  1. Alimmaisena pitää olla villaa (Devold). Ei tarvitse miettiä, mikä on sää, kun aina on sopiva lämpötila ihoa vasten.

    VastaaPoista
  2. leoantero ihmettelee: Ernon antalogioita on minulla kolme: Tunturit puhuvat, Kaukainen pohjola ja Laaja Lapinmaa. Mutta tietenkin Ernon kirjoista koskettavimmalta tuntuu Tähänastiset (Ernon oma valinta sanojen väliltä?) elämäni kirjaimet. Sitten kyllä selvitti Ernon muistelua Ernon veljen Maurin romaani Roihankorpi.
    Niin ja sitten pitää mainita Ernon Petsamon historiikit: Kaukana maailmasta ja Maailman kourissa.
    Ovat ehkä ylittämättömiä kronikkoja elämästä "rajamaasta".

    Ei muuta voi kuin todeta, että on mahtava veljes/sisarussarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä.

      Erikoista että samaa lajia on muitakin, kuten Tapperit.

      Poista
    2. Niin, ja sitten oli vielä nämä Pietikäisen veljekset, Matti ja Aatto!

      Poista
    3. Puijon Hiihtoseura! Ja Renkku.

      Poista
  3. Hurja esimerkki vaikeaan virkapaikkaan lähtijästä oli Uno Cygnaeus. Mies lähti skandaalia pakoon niin kauas kuin pääsi, Sitkaan Alaskaan. Tuossa paikassa palvelusta sai kolminkertaiset virkavuodet. Myöhemmin Cygnaeus palveli Pietarin suomalaisessa seurakunnassa opettajana, mikä oli myös epäsuosittu virka. Siitä sai kaksinkertaiset virkavuodet. Se, että mies lähti perustamaan Suomelle kansakoulaitosta, oli varmasti helpotus suomalaisille piispoille. Cygnaeus oli todennäköisesti senioriteetissa Suomen ansioitunein pappi, jolla ei ollut omaa seurakuntaa. Virkavuosia oli 48-vuotiaalla miehellä melkein yhtä paljon kuin ikävuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. U. Cygnaeuksesta on ollut puhetta paljonkin - poikani kirjoitti väitöskirjan hänen kasvatus- ja koulutusideologiastaan. Y.S. Yrjö-Koskisen henkilökohtainen vaikutus oli suuri, samoin Snellmanin. Jopa Alaskan ajasta olen lukenut amerikkalaisen ja suomalaisen tutkimuksen.

      Kommenttisi tuli hyvään saumaan. Mietin parhaillani, miten Lapin antologian muuntaisi Pohjoisen antologiaksi. On syitä nähdä ja esitellä koko arktinen kalotti kerralla. En ole varma, olisinko lainkaan muistanut Cygnaeusta Siperian ja Keski-Aasian kävijöittemme rinnalla.

      Poista
  4. Luin joskus taannoin noita Erno Paasilinnan kirjoja Petsamosta, kun siitä olin kovin kiinnostunut. Liekkö muistikuvani oikea, kun ihmettelin miksi tämä Paasilinna on niin katkera muille paitsi kommunisteille. Hänen suhtautumiseen on kaiketi vaikuttanut isän kohtalo.

    Petsamossa ovat vierekkäin saksalaiset ja venäläiset sotilashautausmaat ja kummatkin todella hyvin hoidettuja. Paljonkohan saksalaiset ovat maksaneet ja kenelle, jotta ovat päässeet hautoja ylläpitämään?

    Paras pukeutuminen on ihoa vasten vaikka merinovillaa, sitten vaikkapa flanellipaita ja päällimmäisenä tuo sarkalyyssi, joka on paras vaate, mikä minulla on ollut. Anorakki kyllä välttää, mutta ei ole sarkapuseron veroinen.

    VastaaPoista

  5. Kuinka tässä nyt ymmällä oltaisiin? Jokirannan Tarzanhan on entisellään kehityskykyisenä edistyvänä. Sademetsän roikkoliekojen kyytiin heittäytyvä oman elokuvansa tekijä ja näkijä. Olisiko paino sanalla "oma". Selluloidi ei elokuvaa esitä vaan mieli, korvientakainen ja tukan peittämä tositodellisuus. Kognitoko vaiko elämismaailma joka selkoisemmaksi oikaistuna voisi olla elämysmaailma. Se minkä ulottuvuuden kallonsa rauhasista välittäjäaineista nappaisi Heideggerkin hyppysiinsä kuin fotonin eli elektronin kopiksi.

    Metsästä repii kyllä sellua ja maaperästä rautaa.Metsägroup, olisiko maanmittareiden perustama metsäliittolainen jengi, repii asiasta vaalipropagandaa pitkällä kirillä vuotta ennen Sipilän-Vapaavuoren hallitusta -ja onhan välietappihuijaus,meppi valinnat jo toukokuussa. Niin herrat jakavat metsien päälle rakennetun kulttuurisuomen kuten maanmittarit ikään.Tasemittaajat ovat jo paikalla, sana on kiirinyt ja uponnut kaaliin. Sitä Isänmaataan asiassa eli Maanpuolustuksen Tukiärryyläisyyttä on siteeksi,omien silmiensä siteeksi.

    Herrat ottavat rahan vapaudesta ja dynamiikasta irti omansa, vanhin rahahan otti jo. Tuleva hallituskaksikko aikoo jakaa loput sukupolven vaihdoksina ja Yrittäjäsuomena. Kuinkako ? Ajetaan tankit asemiin esikaupunkien teollisuusalueiden harjuille ja teollisuuskylien porteille. Suorasuuntuksella jaetaan uudet osakekortit Firma & Perillisille ja jos kelle eivät nuorkauppakamarin paperit kelpaa, niin rahaa sitten.

    Sitä löytyy laivarannasta,riittää kun jarrutetaan eläkerahan viemäröimistä ulkomaille salkkusijoituksiin. Nyt olisi ilo panna raha Suomeen ja tuotantolaitoksiin. Ne ovatkin jo valmiina poimittaviksi.Muuta kuin saneeraamaan ja keskittämään ja fokusoimaan. Keräämään lisäarvoa yhdistyvälle osakepääomalle. Samalla tehdään tilaa luovasti sijoittaa telliä kotimaisiin velkapapereihin.Kts.Hakaniemen kestoseminaarisarjan powerpointtia.

    Tuollaista koiranilmaa on luvassa, niin Borgström lupasi kyllä selkeämpää. Mutta Snellmanin senaattoriuttahan homma vaati ja KOPin kohdalta kun intomielet olivat joukkorahoittaneet afäärin, se otettiin heiltä veks ja läänitetiin Suomen Pankin haarakonttoriverkon jatkeeksi suomettuneille Kruunuhaka- eli yliopistosuvuille. Sen mittainen oli vapaan markan tarina.

    Asiasta kertoi eilen Telegraphissa Ambrose Evans-Pritchard kumastellessaan USA:n oikenemista finanssikriisistä. Hän ei muistuttanut Reaganista eikä tämän edeltäjästä Andrew Jacksonista vaan oli käsitteellisempi, ei tehnyt lännenvalloituksen tarinaa farmareitten ilmauksin, vaan sinne pystetyttyjen oppilaitosten kielellä. Elokuviahan olisi jos osaisi katsoa.
    Ei tämä diskurssina sen paremmin aukea tenttiapinoille,väärät kirjat kaiken huippuna, sitäpaitsi.
    Naputtelen siis kyseenalaiseksi huviksi vastaanottamiani telesanomia.

    Kotitalojen arvonlaskun ylivelkaannuttamat perheet jättivät avaimet eteismatolle ja aloittivat uudelleen kuin pesänrakentajalintuset tultuaan häirityiksi pois vanhasta. Amerikoissa homma hoituu näin.Vahvempi eli luotonantaja vastaa erehdyksistä. Ja niin päästään vapaille vesille, toinen vuokralle ja toinen myymään panttiaan. Hymyillään jos tavataan.Ja siis tapaamispaikka ei ole aatelisperäistä voutiproseduuria a la Laurila soveltava kasakkakapakka -vaan kotikylän pastorijury, saluunoineen.

    Telegraph kertoo minkä Lakitiede tasaa vikahavaintona. US konkurssilaki kehittyi 1800-luvulla kiukussa koloniaaliajan perintöä vastaan, joka pohjasi keskiajan ritarisukujen alistuskykyyn. Jackson purki valtasukujen pankkilinnakkeet, joilla USA piti heidän keskensä osittaa.

    Raha oli vapaata mutta paikallista,kunnes liikakeynesläisyys mädätti sen inflaatioon jne.Saatiin globaalit rahajätit.Ford GE hoksasivat itsekin olevansa pankkeja,talletustodistuksia liikkeellepanemaan pystyviä.Rahaa pursusi.Sen olivat teologifilosofit aina tienneet mahdolliseksi. Suomessa yrittäjät eivät tiedä vieläkään.Siksipä salaisuudesta muokataankin omaan käyttöön tepsivää hallitusohjelmaa -ja ensin vaalilavastetta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Tiukkaan kudotusta puuvillasta tehty takki on hämmästyttävän hyvä tuote. Ostin (jos mainonta tässä sallitaan) Varusteleka.com:ista takin nimeltä "Brittiläinen Soldier 95 Windproof Smock"

    Keväthommissa todella hyvä takki!. Veneen tai mökin kimpussa värkätessä tahtoo tulla hiki ja samaan aikaan tuuli puhaltaa kylmää ilmaa meren yli houkutellen flunssaa saapuvaksi. Mutta tämä takki sekä pysäyttää tuulen että hengittää ja haihduttaa laiskan hien. Paremmin kuin Goretex, sanoisin. Sadetta tämä ei kyllä pidä, mutta sadetakit sitten erikseen.

    Jotenkin ovat onnistuneet kutomaan tuon puuvillan juuri sopivan tiukaksi ja samaan aikaan väljäksi. Taitolaji, sanoisin.

    Kylmemmillä keleillä sitten alle villapaitaa tai jotain muuta soveliasta. Vielä jos värjää takin sopivan kirjavaksi niin ei näytä liian militääriltä.

    - pekka -

    VastaaPoista
  7. Kommentoija, joka pyytää jättämään viestinsä julkaisematta, ihmettelee. Hän valittelee, että olisin kirjoittanut vähättelevästi Timo Vihavaisesta. Tuo taitaa olla erehdys. Olen maininnut hänet viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten, ihailevaan sävyyn. Asenne on edelleen sama.

    Kommentoija arvelee, että minulla on jotain pohjalaisia tai preeriaintiaaneja vastaan, kun rinnastin heidät taannoin. Kysymyksessä oli Antti Tuurin repliikin lainaus. Rinnastaminen johtui siitä, että ihailen näitä molempia ryhmiä, etenkin sitkeyttä myös vastoinkäymisen hetkellä. Sen on näkevinään kasvonpiirteissä ja ilmeissä.

    Olen kyllä tottunut siihen, että jos kirjoitan "koira syö luuta", joku kommentoija kirjoittaa, että eiväthän kissat syö luita, ja joku toinen, että luulet vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tuhmaa käskeä koiraa risuja tai varpuja syömään...
      (anteeksi - Jarla-moodi menee niin helposti päälle)

      Poista
  8. Noita-akoilla on luuta allaan kun he lähtevät kahvipannun ja kissan kanssa lentelemään. Koira ei lähre. Se nostaa kuononsa kuuta kohden ja sanoo "UI UI UIIIUI".

    VastaaPoista

  9. Suomessahan tämä tiedetään. Se että Valtio kaapataan panttivangiksi jonkun eturyhmän lypsettäväksi etuiltavaksi ylvästeltäväksi. Ja siis valtaosan kansaa jäävän maksajiksi,sysittäviksi,nolatuiksi.Osattomiksi.

    Simon Johnson MIT Sloan akateeminen Peterson think tank vaikuttaja Kansainvälinen debatoija, kutsuu ilmiön (että valtio joutuu erityisintressien palvelijaksi) yhteydessä avuksi tuon "cogniton" ,tajun indoktrinoitumisen, jonka juovuttamina iso yleisö ja virastovaltuutetut eli valvojat virkamiehistö, halusta ja ymmärryksestään alkaa toteuttaa eliittiryhmän politiikkaa ja yhteiskuntasuuntausta. Johnson sanoo 1980-luvulta lähtien uskotun finanssipiirien irtilaskun ja sen innoittaman reaalievoluution siunaukseen.

    Saatiin myös vuosi 2008. Oltiin koettu keinotaitoisen libertalistisen rahasfäärin väkevyys siirtää tehtaita ja nostaa miljardisia väkimääriä lukutaidon ja individualistumisen ääreen.Palkkatyöläisyyteen. Hyvä -ja jatketaan. Mutta rahaverkko paitsi pyydystää ja antiaan antaa, sekin levittää päästöjä. Vuosi 2008 ei saisi toistua reaalimaailman vahingoksi -ja virusten muuntumisena (eurokriisi) ja kroonistumisena.

    Suomessahan Valtio oli aatelisperheiden suorassa läänityksessä. He miehittivät yhteiset virastot kirjaimellisesti johtajina ja ilmapiirin alinta kirjuria myöten. Cognito tai indoktrinaatio herruus rahvaan ylitse näillä keinoin pysyy sitkeänä. Löytyisipä meiltäkin tiedekunnista tuollaisia Simon Johnsoneita jäsentämässä todellisuuttamme ja kertomassa paljastamassa meitä itselemme !

    Taiteilijat sitä jossakin määrin tekee, mutta yleisön avuttomuus ottaa koppia ja ylisummaan päästä mukaan, kertoo kuinka vähäveristä meillä humanististen oppialojen putiikit ja niiden liepeilijät ovatkaan. Ysittäisiä älypäitä välkähtelee, mutta moni lakkaa paljastusjulistuksesta pauhattuaan aikansa kuuroille korville.

    Johnson arvelee sodanjälkeisen palkkatyöläistymisen ja baby boom ikäpolven eläkevaateiden nimenomaan luoneen finanssilaitoksille mahtipotentiaalinsa lähtötelineet. Suomessakin, alkuun hyvää luovana, mutta nyttemmin kognitotyranniksi vääristyneenä. Hätä kädessähän pomot kiitävät mutta vikaideat päissään. Kaikuvat sentään nuo johnsonien katumussanat ja älypäiden virkut vaihtoehtoälyilyt ja syväluvut meillekin -sitten aikanaan kopsattaviksi fiksuiksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Me Lapin sanavalmiit lapset puhuimme -60-luvulla tästä vaatekappaleesta "pyyntöhurttana" anovien rakkien sijasta.

    VastaaPoista