Koko torvisoittokunta

Luultavasti operaattorit ja ehkä myös verkkokauppiaat ovat järjestäneet liiketoimintaansa lähinnä kananhoito-opasta käyttäen. Tai mahdollisesti vertaus on liian ystävällinen. Mahdollisesti siipikarjan kohtelu on parempi kuin asiakkaiden.

Käsi sydämelle: etkö koskaan tunne olevasi herkkusieni, joka saa kasvaa minkä kasvaa pimeässä, ja harvakseltaan sontaa silmille?

Tämä ei ole mitenkään uutta; kommentoin itse kirjoitustani.

Eilen erotin kummastelua aiheettomaksi arvellusta rähinästäni kunnon teleoperaattorin toiminnasta. Huomiota kiinnitettiin myös valitsemiini, loukkaaviin sananmuotoihin.

Tulkoon tunnustetuksi, että omasta mielestäni joudun taiteilemaan populismin ja markkinakritiikin välillä. Huomaattehan, ettei meidänkään kielessämme ole sanaa palveluntuottajien toiminnan arvostelulle.

Ei se vastenmielistäkään ole, mutta näin ison blogin kirjoittajana pidän asianani ärähdellä ja turvautua joskus myös provokaatioon, koska luulen, että iso yleisö joutuu jatkuvasti kohdelluksi kaltoin. Viestintäministeriö on, mutta senkin palvelujen taso olisi tutkittava. Sormituntumani on, että emme ole tässä asiassa vielä kehittyneet Neuvostoliiton tasolle. Olemme tsaarin valtakuntaa.

Olettakaapa että tällä blogilla olisi teidän, lukijoiden ansiosta merkitystä. Ympäristömme on verkko. Ja vastatkaa kysymykseen, miten luulisitte tapahtuvan sellaisessa (liioittelen) tapauksessa, että Tekniikan Maailma testaisi autoa tai Tietokone kojetta tai Kuluttaja pölynimuria, joka sitten leviäisi kesken testin. Arveletteko, että laitteen toimittanut maahantuoja antaisi jonkun päivystäjän vastata, että kai sitä on pakko Vapun jälkeen katsella, mutta mitään ei luvata.

Itse luulen, että esimerkiksi henkilöautojen testit olisivat tärkeitä. Jos myönteiseksi tulkittava testitulos on aihe maksaa Hesarin koko sivun mainos, tällaiselta vaikutelmalta ei voi välttyä.

Mitä sanoisitte, jos hotellihuoneenne ovi ei menisi lukkoon eikä ikkuna kiinni, ja respassa ojennettaisiin ruuvimeisseli? Miten toimisitte kansainvälisen pääomasijoitustoiminnan merkeissä lääkäriasemalla, jos teille annettaisiin piikki ja putki kouraan ja käskettäisiin verhon taakse ottamaan verinäytettä, kun jäljellä olevasta henkilökunnasta kukaan ei ehdi tai viitsi? Mitä minä tekisin, jos saisin terveyskeskuksessa röntgenkuvien kasetin ja kehotuksen käydä kehityttämässä nämä jossain ja tulla vasta sitten mussuttamaan?

Kun olen näitä seurannut, näen ihan selvästi tavaroiden ja palvelujen suuren eron. Nimenomaan mekaanisia laitteita on esitelty, testattu ja arvioitu kauan, ja tietoa löytyy myös verkosta kohtalaisesti. Kuluttajansuojakin tuli vuosikymmeniä sitten, ja säännöt sovellettiin juuri tavaroihin.

Palvelut – esimerkiksi autojen huolto ja korjaaminen – ovat vanhastaan jääneet vähälle. Matkapuhelinten huoltoa testataan harvoin, koska tuota toimintaa ei käytännössä juurikaan ole. Minulla on parhaat kokemukset paikkakunnan autohuollosta, jossa pelataan vanhaan tapaan nimillä ja kasvoilla eli siis luottamuksella. Ilahdun aina, kun Jaska sanoo, että käväise näyttämässä. Kun viimeksi soitin Veholle, sieltä sanottiin, että Pikahuoltoon on viikon jono, mutta Huoltoa saa odottaa kauemman ja Huolenpitosopimuksia otetaan huomioon tulevana kesänä.

Illalla menen salille. Kiitos onnen ja rouvani jumpparini on parempi kuin kukaan osaa kuvitella. Esimerkiksi silmälläpito on sekä hienotunteista että julmaa. Jään heti kiinni fuskaamisyrityksistäni. Kun katselen ympärilleni, ohjaajat eivät mielestäni viitsi mainita asiakkailleen edes selvästi vaarallisista tempuista, esimerkiksi kieltää rynnistämästä levytangon kimppuun heti, ilman lämmittelyä. Itse muuten uskon jo, että varsinkin epästandardi ihminen (suomeksi vanha) todella tarvitsee ohjeita ja ohjausta.

Kehun pidäkkeettömästi Ruoholahden Verkkokauppaa. Henkilökunta on hyvää. Joskus on tullut hiukan kokeilluksi. Kyllä nuo nuoret ihmiset oikeasti yrittävät sopeuttaa jopa puheensa asiakkaaseen. Olen esittänyt harvoin Helsingissä pistäytyvää maalais-eläkeläistä. Joskus taas olen muka ohimennen maininnut ”korkeakoulun kollegat”. Olen seurannut, miten joku myyjä varmasti vastoin ohjeita vastusteli, kun asiakas halusi ylioppilaslahjaksi näppäilykäyttöön kameran (Canon 5 D Mark III), jota saaja ei osaisi käyttää.

Mahdollisen kilpailun lisäksi julkisuus on kuitenkin asia, joka ehkä tehoaa suurempiinkin firmoihin. Jos on kanava käytettävissä, kuten minulla luullakseni on, toimin. Jaksamatta sitä toivoa odottelen että Elisa tekisi jotain. Tietenkin tunnen sieltä johtajia. En soittele heille. Todellisuudessa en ole avuton enkä neuvoton mutta luulen että moni on. Taannoin sieltä tuli tekstiviesti, jossa pyydettiin arvioimaan palvelu a) erinomainen, b) oivallinen, c) suurenmoinen. Ihan vapaasti olisi saanut valita.