Musiikki siirtyy kulttuurissa eteenpäin, mämmi ei. Nuoremmat
eivät sitä syö. Se ei kuulu tähän asiaan, että minultakin jää väliin, kun olen
ruvennut niin kovasti nirsoilemaan syömisteni kanssa. Pidän kyllä. Nuoremmat
eivät pidä. Sekin saattaa olla Suomeen koteloitunut keskiaikainen jäänne. Niitä
on paljon. Luulemme niitä kovin suomalaisiksi, kuten saunaa, joka yleisenä
arktisena oivalluksena sai suomalaisen, meille tutun ”ikiaikaisen” muotonsa
1920-luvulla paisutetun kansallistunnon yhtenä muotona.
Mutta eilen en ollut missään mallassaunassa, vaan Vihdin
kirkossa. Kuten lienee käynyt ilmi, olen kuullut tämän pääsiäisen perusmusiikin
ennenkin. Kuten lienee niin ikään tunnettua, arvostelijat ovat yleensä tyhmiä
paskiaisia. Niin minäkin. Ensin mietin, mikä ihmeen äänentoisto täällä kirkossa
on. Hetken kuluttua käsitin vastauksen: ei mitään.
Luomu- tai lähimusiikkia olen nauttinut viime vuosina vain
Musiikkitalossa, tunnustan. Juhlapyhien musiikista minulla on ikäviä muistoja,
jotka tavallaan vahvistuivat nytkin mielenkiinnon kohteena olevan Jeesuksen
syntymäpäivillä Tuomiokirkossa (Suurkirkko) mennä jouluna. Kirkko on sisältä
sekä ruma että tympeä ja soinniltaan surkea. Jopa solistien maltillinenkin
kuviointi on epämiellyttävää auditiivista puuroa tai kettoa, jossa ”sattumina”
palvelevat alukkeet. Kokonaissointi riippuu kohtalokkaasti kuulijan
istuinpaikasta. Eikä Johanneksen kirkko ole ratkaisevasti parempi.
Olen ollut äskettäinkin Vihdin kirkossa kuuntelemassa
kuoroa, mutta jollain anteeksiantamattomalla tavalla olin pyyhkinyt mielestäni,
että meillä on pääkaupunkiseudulla huippuhyvä paikka ainakin kuorolle ja
pienelle määrälle soittimia, toisin sanoen barokkimusiikilla. Uruissakaan ei
ollut vikaa.
Väittävät että Sipoo ei liioin ole hullumpi. Espoon vanhassa
kirkossa ainakin jousiyhtye ja soololaulaja panevat komeasti hyllyltä eli
lehteriltä. Helsingin pitäjän kirkosta olen muistavinani mainioita
urkuesityksiä. Uusista Temppeliaukio on turistinähtävyyden maineestaan
huolimatta ihan kiva.
Mutta muutoin tuomio on se, ettei pääkaupunkiseudulla ole
passiomusiikille riittävän isoa paikkaa. Monet lähestyvät hengellisyyttä
takapuoli edellä ja tekevät siinä oikein. Enemmän kuin kolme tuntia kirkon
kovalla penkillä lienee alkuaankin tarkoitettu muistutukseksi ihmisen
raadollisuudesta. Minä seisoisinkin tuon ajan, hattu kourassa.
Cantores Minores on nyt Hannu Norjasen johtamana –
maailmanluokkaa. Sen saa mainita yhdessä eräiden kapellimestareittemme ja
muutaman orkesterin kanssa, laulajia unohtamatta. Kuoro, tässä tapauksessa
tietenkin täydennettynä muun muassa rotevin bassoäänin, on maailmanluokkaa.
Nykyisessä tilanteessa se ei ole vähän se.
Solistit olivat osittain hyviä, Juntunen ja Rusanen
erinomaisia. Yllättäen Lohjan kaupunginorkesterin soittajat suoriutuivat
hienosti. En mitenkään edellytä noin laajassa ja vaikeassa teoksessa
rosottomuutta. Ajattelin vain, että tervetuloa. Uusimman tutkimuksen mukaan
rytmihäiriö on lähinnä elossa olemisen merkki. Vain joissakin tapauksissa se
hirttää kiinni ja voi johtaa pahoihin seurauksiin.
Tämä passio on sellainen, ettei se tartu äänitteelle. Siksi
sitä ei välttämättä kannata kuunnella luonnossa, paitsi jos esitys on hyvä ja
paikka erittäin hyvä. Suomessa on nykyisin edellytykset. Eilisestä alkaen
minulla on uusi unelma: Matteus-Passio Kerimäen kirkossa, joka on maan paras ja
soinniltaan upein paikka. Tiedän ja säälin pieniä tyttärenpoikiani – kyllä se
pääsiäisaikaan on liian vaikea ylöspano, enkä halua kuunnella tuota teosta
heinäkuussa, mieluummin sitten h-molli-messua. Kuuntelin siellä kerran
Sibeliuksen kaikki sinfoniat, Paavo Berglundin johtamina. Jo oli!
Ajellessani kotiin keksin tälle kirjoitukselle otsikon:
läpikuultava. Matteus-Passio on kuultava läpi. Siinä on niin paljon sisäistä
liikettä, että vakaa kuunteleminen partituuri sylissä ilman minkäänlaisia
häiriöitä ja henkilökohtaisia pyyteitä palkitsee ruhtinaallisesti. Läpikuultava
musiikki.
Kehä kolmoselle kääntyessäni keksin musiikin selityksen. Se
on ennen kaikkea vallankäytön väline. Pahimpia ovat kirkko-, koulu- ja
työväenmusiikki. Kaikki ne vihjailevat samaa kuin arvostelu ja tällaiset
blogikirjoitukset – että te toiset olette itse asiassa pölvästejä ettekä
ymmärrä korkeista asiaa enempää kuin sika hopealusikasta niin että nyt turpa
kiinni ettekä piere ääneen.
Olen itsekin kouluopetuksen uhri, ja on tuota kertynyt
myöhemminkin. En ole opetellut kuuntelemaan ääntäni laulaessani ja päätynyt
siten pilkan kohteeksi. Asiaa ei auta, että korva riittäisi kyllä.
Luokkakantainen menneisyys sanoi: älä laula. Olet kolmannen luokan koululainen.
Klassinen musiikki sai torjunnat päälleen. Itse tunnen
siirtyneeni pois stoalaisesta perinteestä, jonka mukaan musiikki on vain
kärsittävä mielentyyneyden sinänsä virheellisen kultin mukaisesti.
Syöväthän nuoret nykyäänkin mämmiä, sen nimi on vaan reissumies, ruispala tai jälkiuunileipä. Mistähän vielä saisi kunnon ruisleipää?
VastaaPoistaHelsingissä Kannisto, Keisari.
PoistaEtteikö muka jälkiuunileipä olisi kunnon ruisleipää!?
PoistaHm, Vihdin kirkolla näkyy olevan jo lehti puussa!
VastaaPoistaKerimäellä olisi lupaava kokoonpano Mozartin Requiemiin ensi kesänä. Monta kesää sitten oli loistava Johannes-passio samoilla festareilla, Olavinlinnassa, puikoissa ja äänessä Peter Schreier.
VastaaPoistaViime vuosituhannella vein ystäväni, joka on hyvin lahjakas vaikka DI, kuuntelemaan Matteus-passiota Johanneksen kirkkoon. Tauon alkaessa hän kiitti kauneutta mutta voivotteli pitkää kestoa, ilmeisen tosissaan luuli teoksen jo päätyneen. Hieman nolotti oikaista ja pyytää jäämään.
Entisaikaan osattiin. Ei Lohjan kirkkokaan huono ole, Karjalohjan kivikirkko on hieno yhdistelmä vanhaa ja uutta, Nummen kirkko taitaa olla seurakuntansa suurin.
VastaaPoistaMutta vaatii tietysti sitä, että auton keula pitää kääntää länteen eikä itään. Voi olla vaikeaa.
Jahas, taas on se aika vuodesta kun paikat ovat kiinni ja telkusta ei tule muuta kuin jumalanpalvelusta ja hartausohjelmia. Virastot menevät kiinni torstaina ja avautuvat vasta ensi viikon tiistaina, posti ei kulje neljään päivään. Mikseivät uskovaiset voisi viettää keskenään näitä ikävystyttävän pitkiä pääsiäispyhiä, käydä kirkossa kuuntelemassa saarnaa, paastota, jne kun taas normaali ihmiset saisivat käydä kaupassa, virastoissa, ja katsella telkkarista lemppariohjelmiaan. Miksi kaikkien pitää kärsiä?
VastaaPoistaOnneksi sentään pääsiäinen on keväällä, ei ahdista niin paljon kuin jouluna. Tänä vuonna joulu onkin taas vaihteeksi keskiviikkona eli posti ja virastot ovat kiinni viisi päivää putkeen. Herran pieksut sentään näitä kivikautisia pyhiä joilla kituutetaan normaali ihmisiä. Eikö voitaisi jo pikkuhiljaa siirtyä nykyaikaan.
Musiikkikirkkoina Olaus Petri on hyvä a cappellalle samoin kuin Uspenski (Lumen Valo viihtyy näissä) ja Paavali on hieno minikatedraali, kuten vaikkapa Faurén Requiem on osoittanut.
VastaaPoistaEihän posteja enää juuri missään muutenkaan ole. Ja toimintakin alkaa olla olematonta. Jos tilaat toisen paikkakunnan sanomalehteä, et enää koskaan saa samanaamuista, vaan kerralla ison kasan lehtiä, kerran tai pari viikossa. Eihän tällaista tilaajakaan viitsi kauan joten palvelun heikennys vain toteuttaa itseään kysynnän poistuessa.
VastaaPoistaNalle löysi valtion, joka paremmin vastaa hänen käsitystään sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja ottaa huomioon henkilön veronmaksukyvyn.
PoistaOlojaan voi itse parantaa.
Praasua kohentaa Kunnaksen Ilkka
Luokkakaverini 70-luvulta on etevä viulisti. Bongaan hänet joka kevät Seinäjoen Tangomarkkinoiden soittajistossa. Tosi hieno mies ja koulukavereista parhaimpia.
VastaaPoistaKatsoin televisiosta muutama päivä sitten henkilökuvan kapellimestari Jorma Panulasta. Hänet on viime aikoina leimattu varsinaiseksi shovinistiksi, etten sanoisi "Wagneriksi". On tietääkseni sukulaismieheni Kauhajoelta. Kuitenkin maailmankuulujen kapellimestariemme loistava opettaja.
VastaaPoistaOlet tainnut erehtyä yhdessä asiassa, Jukka. Ei ainakaan konserttiohjelman mukaan Cantores minoresta ollut täydennetty bassoilla. Soolo-osia laulamassa oli aikuisia miehiä, mutta kuoron miesäänet ovat, edelleen ohjelman mukaan, omasta takaa. Tämä on saksalaismallisen poikakuoron suuri hienous. Poika saa jatkaa laulamista tutussa porukassa murrosiän ajan ja vielä lukiossa. Kasvatuksellisesti parempaa systeemiä ei voisi olla. (Alun perin ratkaisuun on päädytty luonnollisista syistä: kuoro on koostunut oppikoulun koko oppilaskunnasta, jossa on väistämättä sekä poika- että miesääniä.)
VastaaPoistaVanhana poikakuorolaisena voin todeta, että mikäli miesääniä olisi pitänyt tukea aikuisilla, olisin vajonnut häpeästä maan alle. Kyllä kunnon poikakuoron pitää kyetä hoitamaan kaikki stemmat itse. Tämä on sekä itsekunnioituskysymys että taiteellinen asia. Kuoron soinnin kannalta on olennaista, että miesäänissä laulaa nuoria, vielä hieman kypsymättömiä nuorukaisia. Eli jos väitteesi pitäisikin paikkansa ja pikkukanttoreiden olisi täytynyt tukea miesääniään aikuisilla, kyse olisi skandaalista.
Olet taas täysin oikeassa. Olisin voinut kirjoittaa "äänenmurroksen läpikäyneillä miesäänillä".
PoistaOlen nyt oppinut jotain poikakuoroista, kun lapsenlapset laulavat CM:ssä ja tulee julkaisuja. Myös ohjelmalehti on tallella.
Television (Teema) passiossa viehätti myös "isojen" kuorolaisten ja pientenkin käyttäminen pikku sooloissa. (Kontratenorista en pitänyt.)
Cantis-poikien äitinä täsmennän, että osa pojista tulee vielä armeijan jälkeen takaisin kuoron riveihin. Parhaimmillaan kuorossa pääsee kulkemaan koko polun sopraanosta bassoksi, kuten nykinen taiteellinen johtaja Hannu Norjanen on itse tehnyt. Viehko ajatus, että on laulanut esim. Matteus-passion kaikkia ääniä.
PoistaVanhempana pidän suuressa arvoasa juuri sitä, että Cantiksessaon mukana todella monenikäisiä poikia.
Vasta nyt ehdin kuunnella tämän mainion radioesseen vanhasta pääsiäismusiikista. Valitettavasti kuultavissa enää 2 päivää Areenassa.
VastaaPoistahttp://areena.yle.fi/radio/2167806