Sivun näyttöjä yhteensä

28. huhtikuuta 2014

Jumalan ruoska



Minä en ole mikään Jumalan ruoska. En ole kansantribuuni.

Olen katsellut aika kauhistuneena kustantajan nimiä uusista kirjoista ja olen kuullut uskomattomia tietoja käännös- ja kirjoituspalkkioita. Ne ovat niin huonoja! Jos on tarkoitus saada sekä leipää että Koskenlaskijaa leivän päälle, kirjoittaminen näyttää olevan yhä huonompi hanke. Rikastumisen vaara on ollut aina vähemmän, mutta kerran maailmassa ahkeroimalla ansaitsi jopa saman kuin tuuraamalla oppikoulun opettajaa. Tiedän; ”senttaaminen” eli rahasta kirjoittaminen oli toimeentuloni kivijalka erinäisiä vuosia.

Häpeän että asemani on nyt niin hyvä, mutta ei se häpeä kyllä mitään auta. Tämä blogi näyttää olevan yhteydessä ”valtamediaan”. Jos kirjoitan, että Johann Sebastian Bach on nähty eilen Köthenissä ja vielä aivan kännissä, kyllä tämä kulkeutuu sanomalehtien ja televisioiden tietoon. Tuota väitettä ne eivät niele. Ei ole tarkoituskaan.

Äitienpäivän jälkeen maanantaina järjestetään Kansalliskirjastossa (omaa sukua Helsingin yliopiston kirjasto) tilaisuus, kun lahjoitan sinne digitaalisen aineistoni.

Valitettavasti tämä ei ole kutsu. Samassa yhteydessä on toivon mukaan heiluteltavana blogikirjani ja kai se menee silloin kauppoihinkin. Kirjasto on remontissa. Kutsuviestejä on lähetetty kitsaasti. En halua, että lukijoitteni luut kelmenisivät kellareissa. Sokkeloita riittää kirjaston alla kalliossa. Oppaaksi sinne ja sieltä pois tarvittaisiin J.L. Borges, joka oli sokea.

Olen nirso omistakin luistani. Joskus jonkin firman tai viraston tuulikaapissa tulee tunne, että tänne jäätiin. Ei pääse ulos, ei sisään takaisin. Tunne on sielutieteellinen, digitaalifobia. Lääke – etsi taskusta metallinen avain, mikä tahansa, vaikka lapsuutesi säästöpossun avain. Sellaisia tapaa löytyä laatikoista, pohjapaperin alta. Kun pitelet sormenpäillä metallisia haittoja, tunnet suloisesti, miten pulssi rauhoittuu ja huippaus hellittää.

Ehdotuksia esimerkiksi korkeimman oikeuden uudistamiseksi en esitä, koska minulla ei ole milloinkaan ollut sellaiseen tarvittavia kykyjä.

Kirjoittamisesta ja julkaisemisesta tiedän jotain. Uudistan korkeinta oikeutta koskevan ehdotuksen.

Eilen puheena ollut tuomioistuimen presidentin möhläysten sarja, ensin erittäin arveluttava yhteydenpito eduskuntaan, sitten kiinni jääminen tällaisesta kabinettipolitikoinnista ja kolmanneksi kummallinen, katsojasta valehtelemiselta vaikuttanut esiintyminen televisiokameralle, antaa aiheen. Onko Koskelo lihana piikissämme vielä seitsemän vuotta eli 63 ikävuoteen tai siitä vielä melkein viisi vuotta, jolloin on ajolähtö, sen näyttää aika. Oman toimenpide-ehdotukseni olen esittänyt.

Korkein oikeus erikseen tai tuomioistuinlaitos yleensä tarvitsisi viimeinkin ”tiedottajan”. Englanninkielinen termi on ”spokesperson”. Viimeksi KKO:ssa käydessäni – siitä on jo aikaa – presidentillä oli sihteeri, jonka tehtävä oli mm. lähettää sähköposteja, ja esittelijöitä, jotka hoitivat esittelijän tehtäviä, kuten taustamateriaalin hankkimista.

Tuollaisen tiedottajan olisi oltava alansa ammattilainen. Journalismi, markkinaviestintä ja sähköpostin käyttö sekä etenkin some, sosiaalinen media, olisivat ehdottomia vaatimuksia. Tiedottaja ei saisi olla tuomari eikä mielellään liioin lakimies. Hänen tehtävänsä olisi tiedottaa myös KKO:n ratkaisuista tai ainakin vastata niitä koskeviin kysymyksiin. Ei-juristina hän voisi vastata kysymyksiin ratkaisujen oikeasta ymmärtämisestä, että ne ilmenevät tuosta ratkaisusta eivätkä sen tehneet tuomarit saa kajota ratkaisuun enää sen jälkeen, kun se on annettu. Ammattitaitoinen tiedottaja voisi röyhkeästi lisätä, että kysymykset ja kommentit menevät asianomaisten tietoon, ja sikäli kuin hän tiedottajana arvioi sen tarpeelliseksi, hän sitten jatkaisi juttua.

Oikeastaan tiedottajalle olisi hyvä valita saman tien seuraaja, sillä kenet tahansa tuohon tehtävään valitaan, hänet luultavasti hirtetään sille upealle mutta Dostojevski-henkiselle sisäpihalle, roskalaatikosta länteen.

Edellisen kappaleen koomiseksi tarkoitettu liioittelu heijastaa muistojani. Korkeiden tuomioistuinten jäsenet ovat päätoimisesti eri mieltä. Siitä he saavat palkkansa. Korkein oikeus ei vaihda kesärenkaita.

Myöskään oikeusneuvos eli korkeimman oikeuden jäsen ei saisi olla ”Jumalan ruoska”. Ihminen, jolla on korostunut oikeudenmukaisuuden tunto, ei sovi tuomariksi. Sellainen ihminen on omimmillaan esimerkiksi tuomitessaan hyönteisten (taistelusirkka) painiotteluja Kiinan maaseudulla. Tuomari etsii vain kaunopuheissa oikeutta. Maailmanhistorian kaikki hyökkääjät ja kaikki diktaatorit ja nyt kaikki Putinin miehet ovat aina olleet oikeuden asialla. Jotkut heistä ovat olleet tuossa tosissaan. Tuomarit etsivät mallikelpoisia eli malliksi kelpaavia ratkaisuja.



23 kommenttia:

  1. Bloggari ei siis tunnustane tuomioistuinten nykyisiä viestintäpäälliköitä spokespersoniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso alla.

      Mielestäni kysymys on eri asioista. Kommentoijat ovat myös ansiokkaasti korostaneet aineellisoikeudellisten ja prosessuaalisten ongelmien erilaista asemaa.

      Nyt taitaa olla edessä samanlainen neuvonpito kuin käräjäoikeuksiin siirryttäessä, nimittäin immateriaalioikeudellisten juttujen siirtyessä Markkinaoikeuteen.

      Silloin ennen KäT Antti Kuningas keskusteli laajasti ja kaikkien hyödyksi mm. usein patenttiasioissa esiintyvien asianajajien kanssa käytännön järjestelyistä. Olen kuullut sekä Antilta että asianajajilta, että näin vältettiin suuri sotku, joka olisi iskenyt pahasti asianosaisiin.

      Poista
    2. Nyt meillä on uusi jo "Kuningas", Paavo Väyrynen nimittäin. Tuomarin "keskustelua" asianosaisten kanssa kutsutaan muutetaan prosessinjohdokai. Käytännön järjestelyä koskeva prosessinjohto on nimeltään muodollinen prosessinjohto.

      Poista
  2. "Korkein oikeus erikseen tai tuomioistuinlaitos yleensä tarvitsisi viimeinkin 'tiedottajan'”.

    KKO:n kotisivuilta olisi voinut havaita, että siellä on paitsi tiedottaja,myös viestintäpäälikkökin, joka on jopa nimellä kommentoinut Virolaisen blgissa. Tuskin näiden tehtäviin kuitenkaan kuuluu firman "toimitusjohtajan" sähköpostiviestinnän rajoittaminen.

    VastaaPoista
  3. "Ihminen, jolla on korostunut oikeudenmukaisuuden tunto, ei sovi tuomariksi. ..Tuomarit etsivät mallikelpoisia eli malliksi kelpaavia ratkaisuja. "

    Tästä olemme edellen eri mieltä: kyllä tuomariuteen kuuluu tietty pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Lainsäätäjä ilmaisee tämän siten, että tuomariksi nimitettävän tulee olla oikeamielinen. Aulis Aarnio uusimmassaan sanoo sen laajemmin "Tuomaritkin ovat ihmisiä, ja sen vuoksi on selvää ja myös hyväksyttävää, että eri tuomareilla oikean ja väärän kokeminen on eri tavalla herkistynyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että ihminen, jolta tuo kokemus tykkänään puuttuu, ei voi olla tuomitsemassa toisia."

    Edellä oleva ei tarkoita sitä, että tuomari saisi olla "Jumalan ruoska" siinä merkityksessä, että hänellä olisi jokin henkilökohtainen oikeudenmukaisuuden agenda, jota hän esitetystä näytöstä ja oikeuslähteistä välittämättä ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Tuomarina olo on herkyttä, sensitiivisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme nähtävästi samaa mieltä. Kuten sitaattisikin osoittaa, minä puhuin KOROSTUNEESTA oikeudentunnosta. Heinroich Kleist kirjoitti 1800-luvulla romaanin Mikael Kohlhaasista, joka oli "aikansa rehellisimpiä ihmisiä", josta "oikeudentunto teki ryövärin ja murhamiehen".

      Suosittelen tätä romaania. Kleist oli käräjäkirjuri ja aikansa saksalaisen kielialueen kaikkein merkittävipiä kirjailijoita.

      Tuon mainitsemasi agendan muuan tyypillinen ilmentymä, jota olen valitettavasti nähnyt käytännössä, on hurmoksellinen kristillisyys, joka panee samastamaan avoliiton ja pornografian tai sarjakuvat ja nuorisorikollisuuden.

      Poista
    2. Pannaanpa tilaukseen Kolhaas.

      Poista
    3. Rosvoparooni teki Mikael Kohlhaasista ryövärin?! Kemppisen yllyttämänä luin kirjan, taisi olla tuttu teos myös Mika Waltarille, tai Karvajalalle.

      Käräjäkirjuri, enpä tiedä.

      Poista
  4. Tiedoksi Kemppiselle, että KKO:ssa ja KHO:ssa kummassakin on nykyisin viestintäpäällikön toimi. Kemppisen aikana KKO:ssa olii vain Jaakko Wäre, kansliapäällikkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kyllästyn oikeustieteen ylioppilaiden kirjoitustapaan, jossa minulle "ilmoitetaan" milloin mitäkin alkeita tai uutisia omasta elämästäni. Minun aikanani 1977 - 1991 KKO:ssa oli monta eri kansliapäällikköä. KKO:n sisäistä ja ulkoista tiedottamista kehiteltiin laajasti.

      Anja Tulenheimo-Takki osallistui merkittävästi KKO:n toimintatapojen kehittämiseen, mm. automaattisen tietojenkäsittelyn tuloon. Anna-Maija Castrén jatkoi tätä.

      Poista
  5. Olipa taas asian vierestä olevaa kirjoittelua! On tämä Kemmpinen tosiaan aikamoinen Jumalan tuska ja ikuinen narsisija. Mutta kirjoituksensä on nykyisin nähtävä tulossa olevan blogikirjan mainostamisena.. Jospa sinne julkistamistilaisuuteen taas myös joku Hesarin nukkavieru toimittajaparkakin eksyisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happamia, sanoi kettukin aikoinaan. Pihlajanmarjoista.

      Poista
    2. Olipas taas kamalan upea kommentti. - Varmaan illalla, kun painat pääsi tyynyyn, hykertelet itseksesi "sainpas sanottua! Meni Kemppiseltäkin jauhot suuhun niin että heilahti vaan", he hehe hehheeeh hhheee eeeehh eeeehh...

      Poista
    3. Eräälle anonyyminä tässä blogissa esiintyvälle kommentoijalle tämän blogin menestys tuntuu olevan ainainen kaunan kohde. Mikäköhän siinä voisi olla taustalla, kilpailuasetelmako?

      Poista
    4. Olla kateellinen koko ajan, se on epätervettä narsismia!

      Poista
  6. Ad Omnia: - kirjoitan edellä, että ehdotuksia esimerkiksi KKO:n uudistamisesta en esitä.

    Ehdotin KKO:n tai koko tuomioistuinlaitoksen yhteistä tiedottajaa lainausmerkeissä, "tiedottajaa". Käytin myös sanaa "spokesperson" henkilöstä, joka voisi käyttää tuomioistuinten ääntä, puhua niiden puolesta.

    Nykykäytöntö on toinen - KKO:lla on viestintäpäällikkö ja medialle ilmoitetaan kotisivulla

    "Korkeimman oikeuden viestintä antaa tietoja esimerkiksi käsiteltävinä olevien asioiden asianosaisista, käsittelyvaiheista sekä asiakirjoista. Tarvittaessa kerromme myös korkeimman oikeuden menettelytavoista, juttumääristä, henkilökunnasta, termeihin liittyvistä kysymyksistä tai muista yleisistä asioista."

    VastaaPoista
  7. Loistavaa tekstiä blogistila, johon on helppo yhtyä täydellisesti!

    Nähtävästi "Johannes" Virolaisen joukot ovat liikkeellä ja päällikkö itsekin kirjoittelee Kemppisen saitille anonyyminä. No, mitäpä voi mieheltä odottaa, joka aina pitää itseään ainoana ja oikeassa olevana, sekä vittuilee muille keskustelijoille jotka tuovat (oman mielipiteensä) kskusteluun? Tälläisiä tuomareitako me tarvitsisimme oikeusasteihimme. Ei, sillä heitä on haitalle saakka muutenkin!

    Etelä-Koreassa erosi pääministeri laivan uppoamisen johdosta. Sitä kutsutaan vastuunkannoksi, vaikka en ymmärrä mikä osa tai "vastuu" pääministerillä oli kyseiseen turmaan! Meillä upposi Estonia 1995 ja muistaakseni sivistysmaassamme ei kukaan ottanut, saati puhunutkaan vastuunkantamisesta?

    Nyt näyttää vahvasti siltä, kuten Kekkonen jo aikoinaa oli lausahtanut, että "niin on jos siltä näyttää", että tuo oikeuslaitoksemme ja ylin "oikeuspoliittinen johto", presidentteineen, kuninkaineen kaikkineen on uppoamassa ja kun on mokattu ja housut nilkoissa tultu yllätetyksi, niin vastuutahan ei perkele kanna kukaan vaan ollaan Hiljaa - aina siihen saakka, kunnes se jäävuori tulee kohdille..

    Sähkötellään ja morsetellaan, siis apuja odotellessa ei pelastu, kuin muutama..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen kirjoitustyyli on sellainen, että siitä voi monesti aika helposti tunnistaa kirjoittajan. Tämän oppii helposti Wikipediaa editoidessa, kun samat häiriköt vaihtavat viikon välein IP-osoitetta tai tunnusta. (Varmaan joku saattaa minunkin tyylistäni tunnistaa Wikipedian käyttäjänimeni.)

      Tässä blogikirjoituksessa on ainakin yksi kommentti, joka näyttää todella vahvasti professori Virolaisen kirjoittamalta. Jollei se sitä ole, on jollakulla mestarillinen kyky matkia hänen ilmaisutapansa huonoimpia puolia.

      Poista
  8. Erkki K:n kommentit ovat Kemppisen blogin huipputasoa!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, jonka henkilöllisyyden vastaustavasta arvaan, niin se on 2 vuosikymmenen lukijakokemuksella todeksi havaittu, että Jukka Kemppiseltä aina välillä tuppaa ulostulemaan varsinaisia "helmiä". Kaksi edellistä oli isoja Helmiä, muttei "sioille"!

    VastaaPoista
  10. Pitäisi kirjoittaa Virolaisen blogiin, mutta kun se on turhaa, laitan tänne maallikon käsityksenä, että sekä yksityistä pysäköinninvalvontaa kuin myös KKO:n presidentin kansanedustajien "ohjeistusta" koskevassa kysymyksessä Kemppisen näkemys on astetta hienosyisempi ja selektiivisempi kuin Virolaisen & kump. Julkisen ja yksityisen vallankäytön raja, valtioelinten keskinäiset suhteet ja varsinkin oikeuselinten suhde lainsäätäjiin ovat asioita, joiden kunnioittamisesta huomaa akateemisen sivistyksen syvyyden.

    VastaaPoista
  11. Onko kellään vieläkään mitään tietoa viestittelyn tarkemmista aiheista?

    VastaaPoista