Sivun näyttöjä yhteensä

20. joulukuuta 2011

Hieno mies ja hyvä ihminen


Otsikon mystisiin termeihin on tunkeuduttava selvittämällä sanoja ”mies” ja ”nainen”. Myös suomessa mies tarkoitti kauan ihmistä. Vivahde istuu kiinni yhdyssanoissa, joista kaikille ei ole keksitty uutta muotoa – oikeusasiamies tai yleisemmin lainsäädännön tuntema ”asiamies”, joka on melkein sama asia kuin edustaja tai valtuutettu.

Suomessa Mies ei yleistynyt etunimenä kuten ei liioin Solmu. Oli Mies Reenkola ja Solmu Mäkelä ja solmu Nyström. Jälkimmäinen on ruotsiksi Knut ja edellinen Karl. ”Karl” oli täysikasvuinen, vapaa mies.

Englannin ”gentleman” oli jossain vaiheessa aateliton mieshenkilö, jota ei pidetty aivan renttuna. ”Herrasmies” on joissakin yhteyksissä aivan kelvollinen käännös. Englannin ja Yhdysvaltojen massalehdistö alkoi sitten keksiä ”gentlemannille” kaikenlaisia jaloja ominaisuuksia.

Saksalaiset upseerit eivät olleet herrasmiehiä. Tarkoitan upseerikuntaa 1871-1914. Ulkomailta matkustaneet kirjasivat usein muistiin ihmettelynsä, että nuorikin upseeri pani vastaan tulevan naisen pitkästä mekosta huolimatta astumaan jalkakäytävältä kuraan. Upseeri oli jotain niin tavattoman hienoa, etteivät siviilien päähänsä saamat käyttäytymissäännöt koskeneet häntä.

Olen katsellut useamman kerran nuoria investointipankkiireja ja joitakin asianajajia, joiden rikkaus ja kadehdittu asema oikeuttaa heidät esimerkiksi antamaan painavankin oven läimähtää perässä tulevan mummoihmisen kasvoille.

Tuo piirre on vanha ja vakiintunut. Kun on tarpeeksi rikas, ei ole väliä, vaikkei osaisi lainkaan käyttäytyä.

Suomessa hienoista miehistä puhuen kansakunnan maalaisuus ja vastikään tapahtunut puusta laskeutuminen näkyy päivittäin kauppaliikkeissä. Myös nuorilla miehillä on peritty käsitys, että raskaat, ikävät ja vaivalloiset tehtävät, kuten painavien kassien kantaminen, kuuluvat naisille.

Maalla miehuus oli vähästä kiinni. Herrasväen tunnisti kirkonkylän raitilla heti. Heikäläiset kulkivat vierekkäin, mies ja nainen. Tosi mies ei ikinä sellaiseen alentunut. Äijä kulki edellä, akka köpitti perässä. Ainakin Kirkkonummella tapa näyttäisi olevan edelleen voimissaan.

Hienon miehen nimi ei liity millään tavoin pukeutumiseen mutta sitä enemmän asennoitumiseen. Amerikan englannissa on hyvä sana ”attitude”. Vaikka se tarkoittaa oikeastaan asennetta, sillä viitataan asennevikaan, esimerkiksi pahasuiseen.

Suomen kielessä on mainio sana, jolla ei ole tekemistä yhteiskunnan, seuratapojen eikä tunnettujen moraalisääntöjen kanssa. Jos ihminen – useimmiten mutta ei aine mies – on kyylä, sillä on sanottu kaikki tarpeellinen.

En ole kuullut tuota sanaa puheessa pitkään aikaan. En tiedä, onko se sivuutettua maailmaa. Omissa korvissani sana sisältää tarpeellisen tiedon siitä, että asianomainen on pikkumainen ja luihu niuhottaja. Hänellä on tapana seurailla toisten tekemisiä siinä toivossa, että saisi jotain ikävää sanottavaa tai juoruttavaa.

Kyylä on ihminen, joka vetelee työpaikalla auki kirjoituspöydän laatikoita siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain häpeällistä, tai nojailee tulostimeen uutisten toivossa.

Hyviä ihmisiä on harvassa, mutta jotain tietoa sellaiseksi päätymisestä on olemassa. Muuan hyvä ihminen piti tapanaan kyykistyä lasta puhutellessaan. Hän haki katsekontaktia ja jutteli. Kun lapsi puhui, hän kuunteli, ja kun lapsen katse lopetti harhailunsa, hän hymyili.

Hän ei ollut vanhakaan, kun jo jokseenkin kaikki pitivät hänestä ja arvostivat. Hienoa ja hyvää oli, ainakin tuossa tapauksessa, mutkaton ja avoin katse ja ilme, joka kertoi, että ihminen on valmis kuuntelemaan. Opin kerran paljon kuulusteluja hoitaneelta poliisilta, että hänen keinonsa saada tuntuma puhutettavaan oli juuri sama. Hyvin harva ihminen pystyy pettämään katseellaan, vaikka se kielellä kävisi kuinka helposti.

29 kommenttia:

  1. "Saksalaiset upseerit eivät olleet herrasmiehiä. Tarkoitan upseerikuntaa 1871-1914."

    Näin on saattanut olla, mistäpä sen tietää.

    Mutta reaalimaailmasta ja sen katukäytävistä erkaannuttaessa, lennähdettäessä Peter Panin perässä ikunasta ulos kuten Wendy, John ja Michael, 24 kuvaa/sek.- Mikämikä-todellisuuteen siirryttäessä, joka on todempaa kuin se tylsempi oikea todellisuus, asia näyttäytyy siinä valossa, että vanhoissa mykkälyhäreissä ei ole sen herrasmiesmäisempää (ja tietenkin samalla myös brutaalimpaa, mitä herrasmiesmäisyyden on ilmeisesti alleviivattava) kuin Erich von Stroheim tepastelemassa monokkeleineen, preussilaisine univormuineen ja savukeimukkeineen - jalostuakseen sitten lopulta myöhemmin Jean Renoirin käsissä ("Suuri illuusio") tilanteeksi, missä aatelismies ja ammattisoturi von Rauffenstein pesee humaanisuudessa ja katsojiaitkettävyydessä fransmannivastinparinsa de Boeldieun kuusi nolla.

    "|Kyylä] ...nojailee tulostimeen uutisten toivossa." Hieno kuva! Ja totuudenmukainen.

    VastaaPoista
  2. Niin ja joo: mikäli kyylyyteen liittyvistä anekdooteista ja omakohtaisesta empiriasta on kiinnostunut, kerrostaloasuminen tarjoaa työelämässa toimimisen lisäksi siihen laajat suurnäköalat. Oletan, että tämä tulee myös tähän kirjoitukseesi, Jukkis, tulevissa kommenteissa ilmeiseksi.

    VastaaPoista
  3. Kuinka tätä selittäisi hyvinkoulutetuille ts.
    sivistymättömille valeakateemisille ; kuinka
    sanoa mitään yhteisössä jossa hammaslääkäri käy intellektuellista siksi
    että läpäisi tiedekunnan pääsykokeen ?

    Sanoisin silti, että Wall Streetillä on oma paikallisrahansa.

    Paikallisrahalla tuotetaan Pyhän Hengen ihme eli saadaan Hänet keskuuteemme.
    Siis "missä kaksi tai kolme kokoontuu olen minä ja miten se meneekään…

    Vastoin yksilöllisiä lastenoikeuksia lapsukaisilla olivat muinoin kummit ja koko käräjämäki kunniakäsitysten tartuttajina ja velvollisuuksien teroittajina. Kamalaa aikaa.

    Taikauskon aikakautena vihannoivat
    seurakunta ja yhteispyyntimaat ja yhteislaitumet ja yhteiset suojeluskunta/kaartit. Ja niissä rahansa,
    luottoa kättäpäälle ja silmistä katsoen.
    Velkoja ei peritty,kiitollisuutta ei vaadita. Mutta vastavuoroon sitä maksettiin takaisin. Ihan oikeakin raha oli pienen hetken säästöpankkipitäjien kittiä ja tarmon
    suuntaajaa kunnes Säästöpankkivalvonta ja yliopistopätevyys -elleivät heti seuraavassa polvessa,niin sitä seuraavaasa kuitenkin, tekivät sen ihmeen mitä edes Aladin ei kyennyt tuottamaan
    eli tunkivät hengen takaisin pulloon.

    Onhan sitä sieltä sitten naukkailtu ulos känni kerrallaan.

    Mutta että Wall Streetillä on oma paikallisrahansa. Sillä on haarakonttori
    Nordean kätköissa ja SEB:in piiloissa.
    Oli Antwerpenissäkin oma kauppiasfyrkka.
    Amsterdamin voima taas oli sen hävittäminen ja läpinäkyvyys. J.P. Morganilla oli oma raha.
    Rockefeller kummasteli kun herran kuoleman jälkeen näkyvä ja konkreettinen
    perunkirjoittiin dollareina. Että noin vähän ?
    Rockefellerin omahan oli konkreettista mets… eikun öljyä. Morganin oli organisoimista,
    vertaisluottamusta ja ennen kaikkea tien viitotusta. Viimeinen kaarre meni pitkäksi.

    Tätä sitten seurasi Rooseveltilais-Koivistolais niminen sosialidemokratia ja
    investointien lupavirastot. Et usko ?

    Yks ja hailee. Lue itse.Aloittaa voi Amerikan Gloriasta, Vanity Fairista. Tuoreimmassakin numerossa Michael Lewis selvittää rahasosiologiaa, kunigastiedettä -tai oppia arvostavammin
    sanottuna. Nyt Kaliforniasta tarinoiden.
    (Yhdessä aikaisemmassa oli suomalaisperäinen Andrew Lahde: 870 % subprimevedätyksellä.)

    Euroopalaisilla ei ole omaa rahaa. Meillä täällä on €. Tollanen syöpäläinen. Se sikiää siten että aristokraattisuvut Sosiaalidemokraatit, Kristillisdemokraatit ja
    Keskustademokraatit harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja ylläpitävät legitimiteettiään hallita jakelemalla joululahjoja ympäri vuoden. Ne rahoitetaan valtion obligaatioilla. Obligaatiot menevät pankkeihin ilmaisiksi, ja lisäävät rahamäärää. (Valistumattomana
    seurakunta-aikana vauraat ostivat niitä ja näin vähensivät rahaansa toisten hyväksi.)

    Sota-aikana oltiin innovoitu että pankki ottaa muka omaisuudeksi näitä papereita ja saman edestä valtio sai tilirahaa.

    On kiva rakennuttaa moottoriteitä ja huippujunia ja hotellialueita ja kulttuuritaloja. Panna viereen kyltti että Euroopan Investointirahasto.

    Raha sitten kiertää myös Wall Streetin
    salakonttoreihin Nordeassa ja SEB:issä.
    Siellä se pesii käenmunia varjopankkipönttöihin. Munat haudotaan
    eläkevakuutusyhtiöissä.

    Hammaslääkärikin saa privilegion sijoittaa
    Mermaidiin. Pankkivirkailijat pitävät rahaa omanaan ja munittavat bonuksia kahvipaputilastoja rahankorvikkeina pitäen ja vivuttaen joka suunnalta.

    Omistajat vetävät varoiksi tienestit ulos osinkoina ja osake-eriensä takaisinostatuksilla. Omaksi pääomaksi pankki siirtää osan valtion obligaatioista ja
    irrottaa vanhanaikaisen osakepääomansa
    pelipöytäänsä keräämään tuottoa sisäpiirisen asiakastiedon varmalta, itselle päin kallistetulta rulettipöydältä.

    Outojako huutelen ? Otan opiksi
    suukovusta poikki Kanaalin -ja toivon kriisin- joululahjakauteni pitkittymistä tässä
    blogikonsolissani.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Aateluus velvoittaa. Porvarius sensijaan ei.

    Kun paikka nokkimisjärjestyksen yläkerroksissa perustuu säätyetuoikeuksiin ja väkivaltaeliitin jäsenyyteen - aateluus on väkivaltaeliittiä ja upseerit väkivallan ammattilaisia - merkitsee se samalla velvollisuuksia alempiaan kohtaan. Tämä merkitsee myös omanlaisiaan käyttäytymissääntöjä ja etiikkaa.

    Porvariston asema puolestaan perustuu rahaan ja se pitää ansaita itse - porvaristo on talouseliittiä. Porvaristo ansaitsee itse asemansa yhteiskunnassa, kilpailun kautta. Tämä kilpailu luo velvollisuuksia vain itseään kohtaan, ja kovettaa; porvari, joka on kohtelias kilpailijoilleen, sotketaan nopeasti suohon. Tämän vuoksi porvaruus ei velvoita, ja talouseliiteillä ei ole samaa käyttäytymiskoodia kuin väkivaltaeliitillä.

    Sanotaan, että plutokratia on diktatuurin kaikkein alhaisin muoto. Kun talouseliitti syrjäyttää väkivaltaeliitin painoarvossaan, lopputulos pääsääntöisesti on hyvin ikävää.

    VastaaPoista
  5. Lapsena ihmettelin meriromaaneja (mm. Hornblower-sarja) lukiessani, miksi upseereja ja vanhempia aliupsereja puhuteltiin "Mr. Se-ja-se". Nyttemmin uskon ymmärtäneeni. Sana "mister" merkitsi sitä, että kyseistä henkilöä pidettiin herrasmiehenä. Herrasmies oli siis sellainen otus, joka ei itse tee ruumiillista työtä. Tynnyrintekijä ei ollut "mister", mutta puosu oli.

    Nykyisellään herrasmieheksi ei oikein pääse sillä, että ei tee ruumiillista työtä. Termi on samalla lailla järjetön kuin "oppinut" tai "tiedemies". Se viittaa yhteiskunnallisiin oloihin, joita ei enää ole, vaikka sanojen vastineiksi soveliaita yksilöitä edelleen olisikin. (Nykyaikainen "tiedemies" käsittää itsensä yleensä "tutkijaksi", ei "tiedemieheksi" tai "oppineeksi".)

    VastaaPoista
  6. JK: "Olen katsellut useamman kerran nuoria investointipankkiireja ja joitakin asianajajia, joiden rikkaus ja kadehdittu asema oikeuttaa heidät esimerkiksi antamaan painavankin oven läimähtää perässä tulevan mummoihmisen kasvoille."

    Vaikka tuo aika varmasti on pötyä - eli et ole nähnyt, vaan oletat - niin tuollainen käytös on nuorison keskuudessa yleistynyt oudosti.

    (Tunnen itsekin muutaman nuoren pankkiirin ja he ovat yhtä kohteliaita/epäkohteliaita kuin muutkin nuoret. Ei se ammatista ole kiinni.)

    Mutta olen oikeasti useammankin kerran nähnyt, kun bussiin noustessa nuoret miehet ja osa keski-ikäisistä tunkee pokkana sisään ennen naisia!?

    Olen saanut valistuneen työläiskodin tasa-arvoisen kasvatuksen, eikä minulle tulisi moinen mieleenikään. Niinpä yleensä nousen bussiin viimeisenä riippumatta pysäkille tuloajastani.

    Availen jopa ovia naisille... tosin he ovat joka kerta aina vain yllättyneempiä. Osa jopa kiittää tai ainakin hymyilee.

    Siinä sitä sitten tuntee itsensä paremmaksi kansalaiseksi ja herrasmieheksi. Hetken.

    VastaaPoista
  7. Sivistyseliittiin kuuluvan tunnistaa siitä, sellainen mies seisoo lakki päässä kaupan kassalla.

    VastaaPoista
  8. Yhä useammin, babyboomersien varttuessa ja raihnaistuessa, asia menee niin, että pesä tulee jäljessä, stakeholderit kulkevat edellä.

    Eli Nainen (Päivi/Jenni/Hilkka) menee menojaan ja Paavo/Sauli/Antti köpöttelee jossain pelkääjän- ja puistonpenkin etsinnän askareessa, metrikaupalla jäljessä kaikin.

    VastaaPoista
  9. Minä tutuistun verkossa erääseen ihmiseen.
    Mielenkiintoinen ja sujuvasanainen, julkaissut pari kirjaakin, eikä ne ole huonoja.

    Hän kutsui minut erääseen tilaisuuteen.
    Seuraavana päivänä näin hänet erään ostoshelvetin parkkipaikalla, kun vaimoni etsii parkkiruutua.
    Hän kävelee edellä, kädet taskussa, avaa auton oven ja menee sisälle.
    Perässä tulee rouva, kantaa kahta kassia sateessa, tempoo auton takaluukun auki, toinen jalka lätäkössä, toisessa kädessä kaksi kassia. Saa kassit takaluukkuun ja mies peruuttaa pois parkkiruudusta ja näyttää eleellä kiirehtivät "Missä sä akka viivyt!"

    En halunnut mennä tilaisuuteen.

    VastaaPoista
  10. "Myös nuorilla miehillä on peritty käsitys, että raskaat, ikävät ja vaivalloiset tehtävät, kuten painavien kassien kantaminen, kuuluvat naisille."

    No ei taatusti ole.

    VastaaPoista
  11. Muistuu kolme tapausta aikaisemmilta vuosikymmeniltä, joissa opiskelijapoika koki olevansa "tärkeä". Piispa O. Kares piti minulle kohteliaasti nyökäten tavaratalon ovea auki, professori A. Jyränki avasi minulle ystävällisesti hymyillen yliopiston oven ja professori H.T. Klami niin ikään piti minulle yliopiston ovea auki kaularusetissaan ja tennistossuissaan.
    Toisenlaista käytöstä oli se, kun eräs nuoriso-työntekijä tiuskaisi kirkon ovella hänelle ovea auki pitäessäni, että "mee ny siitä s..a jo sisälle".

    VastaaPoista
  12. Ironmisttress taisi nyt lyödä selityksellään nappiin.
    Sillä lisäyksellä, että ennen oli olemassa ns sivistysporvaristo, johon saattoi kuulua isällisiä patruunoita. Liike-elämä perustui jonkinlaiseen yhteiseen etuun ja jatkuiin liikesuhteisiin (tuontantotalous). Nykyinen finanssikapitalismi on luonut täysin sydämettömän keinottelijaluokan, jonka palkat, pallkkiot ja optiot ovat täysin kohtuuttomia, ja jonka toiminta on taloudellista nollasummapeliä: Sinun tappiosi on minun voittoni.

    VastaaPoista
  13. "Myös nuorilla miehillä on peritty käsitys, että raskaat, ikävät ja vaivalloiset tehtävät, kuten painavien kassien kantaminen, kuuluvat naisille."
    Tähän on kyllä syynä myös nykyinen tasa-arvovouhotus: kun kerran naiset haluavat olla niin tasa-arvoisia, niin avatkoon itse ovensa ja kantakoot kassinsa - paitsi kaukaa viisaan miehen naineet.

    VastaaPoista
  14. Ano, tuon huomaa vielä parhaimmin kun miettii eurooppalaisen ja amerikkalaisen eliitin eroja.

    Euroopassa perinteisesti on painotettu sivistystä ja rahasta puhuminen on ollut rahvaanomaista. Eliitin jäsenet ovat perineet asemansa - eliittiin on synnytty - ja käyttäytyminen on ollut sen mukaista, aristokraattista. Toisaalta myös aristokraatit ovat kokeneet velvollisuudekseen sekä sivistyksestä että heikommista huolehtimisen, ja työntekijöistä ja alamaisista on huolehdittu.

    Yhdysvalloissa on aina arvostettu kovuutta, armottomuutta, kyynärpäitä ja self-made-mania. Raha ja omaisuus on Yhdysvalloissa aina ollut arvostuksen mitta, ja syntyperään perustuvaa eliittiasemaa halveksittu. Sivistystä on USA:ssa aina pidetty yhdentekevänä asiana, ellei sillä ole välinearvoa rahan tienaamista varten. Tähän kuuluu myös täydellinen häikäilemättömyys ja piittaamattomuus sekä yhteiskunnasta, heikompiosaisista että alaisista; USA:ssa pannaan työntekijät siekailematta kilometritehtaalle jos talouden tunnusmerkit antavat osviittaa siihen.

    Nykyinen finanssikapitalismi on uusliberalismin lapsi, ja jatkoa 1800-luvun liberalismille ja "kullatuille vuosikymmenille". Keinottelu ja laissez-faire-mentaliteetti on samanlaista kuin 1800-luvun loppuvuosikymmeninä, ja jokainen bisnesmies pyrkii klähmimään itselleen juuri niin paljon kuin kykenee, toisista piittaamatta.

    Toki sillä erolla, että kristillinen etiikka on länsimaissa romahtanut täysin. Takkiraudassa oli teksti "Libertaristinen palokunta" sen osalta, mihin tämä kristillisen etiikan täydellinen konkurssi on johtanut: palokunta kieltäytyy sammuttamasta tulipaloa, ellei suojelumaksua ole maksettu. Liiallinen vapaus palvelee ainoastaan rikollsia ja gangstereita.

    Eurooppalaisuuden sairaalloinen piirre on neuroottisuus, kun taas amerikkalaisuuden puolestaan narsismi.

    VastaaPoista
  15. "Kyylän" tunnen Aku Ankasta.

    Työelämässä turhantarkkaa sanotaan nykyisin usein "p***upoliisiksi". Mikähän sen historia on?

    VastaaPoista
  16. En tunne sotilashistoriaa, mutta vaikuttaisi kuin olisi kaksi erilaista kulttuuria:
    - Sanoisinko feodaalinen, jossa upseerius/ritarius on oma maailmansa, kantajansa ydin. Rajallisilla tiedoillani nimeäisin esimerkeiksi Japanin ja Preussin.
    - Sitten on jotenkin demokraattisempi linja, jossa upseeri ja herrasmies ovat kaksi erillistä aluetta, jotka mieluusti nähdään yhdessä, mutta ne ovat eri moodeja (antiikin Rooma ja britiläinen imperiumi - herrasmies saattoi saada comissionin upseeriksi, mutta erillinen pysyvä luokka se ei kai ollut).

    Sitten eri asia, sellainen josta luulin jo eilen kirjoittaneeni, kokeillaan uudestaan:

    Jean Sibeliuksen kerrotaan tehneen numeroa siitä, ettei hänen suvussaan ollut tehty ruumiillista työtä moneen polveen. (Ei varmaan rouvankaan.)

    VastaaPoista
  17. Lakkasin pitelemästä ovia auki nuorille naisille, kun eräs kohteliaisuuteni kohde sähähti, että "vittu, saan mä sen kai auki itekin." Ikäisilleni ja itseäni vanhemmille naisille kyllä avaan oven ja aina he kiittävät tai ainakin hymyilevät. Arvelevat kai, ettei näin rumalla miehellä voi olla pahoja ajatuksia heidän suhteensa.

    VastaaPoista
  18. Hiljattain osuin kahdestaan hissiin nuorehkon naisen kanssa ja otin hatun päästäni. Hän jotenkin säpsähti ja katsoi minua kuin kahelia.

    VastaaPoista
  19. Enoni (80) on Solmu, ja sana "kyylä" on perheessämme yleisessä käytössä. Nämä tosiseikat eivät liity toisiinsa mitenkään.

    VastaaPoista
  20. Nythän on vallalla merkillinen nuorisomuoti, jossa raavaat kollit istuvat sisätiloissakin lippahattu päässä, yleensä harkitun vinosti aseteltuna.

    Mitä tällä halutaan viestiä?

    Sitä samaako, jota 30-luvun renkipojat viestivät pitäessään lakkia kallellaan ja holkkia suupielessä?

    Eikö, saatana (anteeksi), kehitys voisi edes hiukan kehittyä!

    VastaaPoista
  21. "p***upoliisi"

    Ainakin Väinö Linnalla oli tämä virkanimike "Pohjantähdessä" - tosin Linna häveliäästi kirjoitti sen muotoon "pillupoliisi". "Kunnallinen lastenvalvoja" tms. oli virallisissa yhteyksissä käytetty versio työnkuvasta.

    VastaaPoista
  22. P***upoliisi tarkoittaa huoltopoliisia, jonka tehtävä oli tarkkailla irtolaisia, kuten rappioalkoholisteja, kulkureita, vailla vakinaista asuntoa olevia, prostituoituja ja elatusmaksupinnareita. Ohessa lisää huoltopoliisin toimenkuvasta. Tuo nimitys tulee siitä, että huoltopoliisin toimenkuvaan kuului myös pitää huolta seksuaalisiveyden yleisestä noudattamisesta.

    Huoltopoliisi lakkautettiin 1986.

    VastaaPoista
  23. Ironmisttress taisi nyt lyödä toisella selityksellään toisen kunnarin. Tuon eron syynä on osaksi tietenkin se, että USA:ssa ei koskaan ole ollut eurooppalaista aatelista eliittiä vaan se on ollut self made -miesten maa. Lisämausteen luo yhteiskunnan kalvinismi, jonka kaksipuolinen predestinaattioppi luo kuilun ihmisten välillä.
    Rietzin mainitsema ero johtuu yhteiskunnan aatelisen eliitin mitarisuuden asteesta: Japanissa (samurait) ja Preussissa aatelin aseman ydin oli sotilasjohtajuus kun taas Englannissa se oli yksi ura sekä tasavallan ja prinsipaattiajan Roomassa se oli osa virkauraa (cursus honorum).

    VastaaPoista
  24. Pillupoliisi oli aikoinaan, Huoltopoliisin vielä ollessa voimissaan, rahvaanomainen nimitys ko. viraston kytille, jotka katsoivat asiakseen tutkia mitä kauppatavaraa naiset tarjoilivat. Eli lähinnä lankenneiden naisten asialla.

    VastaaPoista
  25. Ironmistress: Hyvin kuvattu.

    Asia on tiivistetty amerikkalaisessa murjaisussa: "Rikas on köyhä, jolla on paljon rahaa." On kai Euroopan syy, että tämä vaikuttaa nokkelalta.

    VastaaPoista
  26. Muuan Tampereelle tehtaanjohtajaksi 1800-luvulla siirtyvä englantilainen gentlemanni tiedusteli etukäteen kirjeessään suomalaiselta herrasmieheltä jotenkin tähän tapaan:

    "millaisia aseita minun olisi parasta käyttää alkuasukkaita vastaan"?

    VastaaPoista
  27. Susanna -kuten yleensä- on kovin väärässä tuossa amerikkayleistyksessään. Kaikki me, jotka olemme asuneet pidempään Uudessa Englannissa tiedämme, että USA:ssa on ihan oma aristokratiansa. Kotitehtäväksi annan Suskille ja muillekin ottaa selville että ketkä ovat kyseessä. Kennedyt eivät kuulu joukkoon. Amerikan morkkaamisessa unohtuu helposti useimmilla, että etenkin koillisosavaltioissa on monia vanhempia sukuja mitä Suomessa. Jopa neekeriorjien jälkeläisten suvut ovat peräisin viimeistään ulkomaisen orjakaupan kieltämisen ajoilta parisen sataa vuotta sitten. Onhan sinne myöhemminkin afrikkalaisia tullut, mutta vasta paljon myöhemmin. Susanna vain ei tiedä asioista kuten yleensä. Pelkästään murteen perusteella voi usein päätellä a) mistä henkilö on kotoisin ja b) mitä sosiaaliluokkaa hän edustaa. Kaikkihan tietävät että amerikanenglanti jakaatuu muutamaan päämurteeseen ja kymmeniin alimurteisiin. R on kova sana, ööh... tai siis kirjain.

    VastaaPoista
  28. Pillupoliisilla riittäisi taas töitä

    VastaaPoista
  29. Pääsin kansakoulun alaluokilla 50-luvulla taikuri Solmu Mäkelän taidokkaan esityksen apulaiseksi.
    Sain kuiskata hänelle nimeni ja pidellä taikatempun naruja sormissani.

    VastaaPoista