Kukaan ei ainakaan vasiten kiinnittänyt huomiota eilen käyttämääni termiin ”herrasväki”. Minusta siihen tuli koominen vivahde noin vuonna 1916. Siitä alkaen sen käyttäminen on ollut merkki siitä, että nyt ei olla aivan vakavissaan.
Suomessa alan kuuluisin on Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki. En usko että teistä moni muistaa pakinoitsija Tiituksen Herra Kenosta, joka hänkin työskenteli tarmokkaasti pitääkseen itsensä ja pesyeensä herrasväen kirjoissa. Guss Matsson (kuoli 1913) oli alan miehiä. Hänen kirjoitusvalikoimansa nimeksi pantiin 1953 ”Kreatur och professorer” eli elukoita ja professoreita, ja vuonna 1967 ”Hyvä herrasväki”.
”Pauvres honteux” toimi mielestäni Suomessa vielä sotien jälkeen. Nimitys oli tunnettu Ruotsissa vaikka onkin ranskaa, ”kainot köyhät”. Ajatus oli koota varoja ja jakaa niitä vaivihkaa ilman omaa aiheutustaan köyhtyneille tai vanhuuden rusikoimille herrasväen edustajille. Ei voinut ajatella, että kunniallisena kauppaporvarina toiminut mies olisi vajonnut vaivaishoidon (suora sosiaalituki) piiriin.
Ystäväni Heikki Kaukoranta kertoi joskus maassamme ennen toimineesta hyvin suuresta kainojen köyhien joukosta – Venäjän emigranteista. Joillakin näistä oli, tarina kertoo, tapana käydä lainaamassa Yliopiston kirjastosta niin paljon hienosti sidottuja kirjoja kuin jaksoivat kantaa valottomiin asuinloukkoihinsa, jos teelle oli tulossa toisia yhtä köyhiä maanmiehiä. Piti tehdä vaikutus!
Töölössä asui Anna Vyrubova (kuvassa), josta on julkaistu kirjoja. Tunnen ihmisiä, jotka seurustelivat hänen kanssaan. Hän kuoli 1964 ja oli toiminut ennen vallankumousta keisarillisena hovineitinä ja palvellut niin tsaaria kuin Rasputiniakin. Väitetään että Mannerheim osallistui hänen vaatimattomien rahallisten tarpeittensa täyttämiseen, koska he olivat tuttuja vanhoilta Pietarin ajoilta.
Mechelininkadulla oli 60-luvulla suosittu ruokala. Katselin seinällä olevia tauluja ja sanoin jollekin että aivan kuin aitoja Ilja Repinin maalauksia. Ne olivat aitoja Repinejä. Vuonna 1930 kuolleen maalarin poika Juri, hänkin taidemaalari, kuoli 1954 Helsingissä pudottuaan Pelastusarmeijan yömajan ikkunasta. Elatuksekseen hän oli kaupitellut myös isänsä maalauksia, joita ei pidetty minkään arvoisina.
Kommentoija Rienzi mainitsee virkakuntaan kuulumisen herrasväen tunnusmerkkinä. Professori Jaakko Voipio –vainaja, jonka tunsin päällisin puolin (hankala henkilö), mainitsee muistelmissaan, että hänen sukunsa (Åkerman) oli palvellut yhtäjaksoisesti valtion viroissa vuodesta 1640. Tietääkseni palvelee edelleen.
Tämän vitsiksi muuttuneen ”herrasväen” alla on ”herrat”, puheessa tavallisimmin ”herran perkeleet”. Avioliiton solmiessaan isäni oli ammatiltaan juoksupoika ja äitini myymäläapulainen; tosin hänen vanhempansa omistivat sen ja talon, mutta heillä oli enemmän velkaa kuin varallisuutta silloin, vuonna 1943. Kummassakaan suvussa ei ollut yhtään ylioppilasta.
On meistä tullut myöhemmin hyvinkin herraskaisia. Olin oikein ylpeä, kun Matti Klinge nuhteli minua hiljan kirjaston rotundassa – ”ja suoraan metsästä?” oli viittaus takkiini ja osoitus, että Homeroskin nukahtaa, Takki on Barbour, jonka rinnalla kollegan oma kamelinkarvainen kaljasaavin peitto on matalaotsaisen rahvaan vaate. En raaskinut mainita erehdyksestä.
Vastaisin omaan kysymykseeni väittämällä, että ”herrojen” katoaminen kielenkäytöstä oli yksi stalinistiliikkeen suurista ansioista. moskovanmielisissä nuorkommunisteissa oli mukana sen verran paljon herrasväkeä ja tulevia herroja. Ammattiyhdistysliikkeen harjoittama luokkasopuilu vei meiltä myös sanan ”köyhälistö”, proletariaatti.
Virkamiesten ja heitä hallitsevien poliitikkojen yhteisymmärrys ei ole aina hyvä. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että viimeksi kuluneet 65 vuotta meillä on ollut tasavallan presidenttinä vain henkilöitä, joiden sukutausta on ollut tavallinen tai sitä heikompi (esimerkiksi Paasikivi)? Muista johtavista poliitikoista ja näistä nyt presidentiksi tarjolla olevista hyvin suuri osa on sitä samaa kantaa ja juurta. Vanhasen professori-isä ei ehkä ollut suositus. Mutta virkamieshallituksia lukematta: Kiviniemi, Jääteenmäki. Lipponen, Aho, Holkeri, Koivisto, Sorsa, Miettunen, Liinamaa, Paasio, Virolainen, Sukselainen, Kekkonen, Fagerholm, Pekkala. Täydellinen muutos sotaa edeltäneisiin nähden (paitsi Kyösti Kallio ja Väinö Tanner). Alempaa keskiluokkaa ja yksinhuoltajan lapsia. Ei herrasväkeä, paitsi Lipponen (ylimetsänhoitaja-isä). Kiinnostavaa?
Sikäli kun tsaristisen loiston häipyviä hajuvedentuoksuja tsuhnat tykkäävät nuuhkia, ja tykkääväthän he, freak-osastossa Thiessin sisarukset ovat eräs tunnettu ja sopiva esimerkki. Mutta sitten on taas dramatiikaltaan melkein vastaavia tarinoita, joskin onnistuneemman akkulturaation kautta ehkä myös vielä tunnetumpia, mainittakoon vain Parlandin suku, ja ehkä etunenässä tapausten kulun ansiokkaasti ylöskirjannut Oscar Parland, jonka kautta nuorena menehtynyt velipoika Henrykin tuli muittenkin kuin suomenruotsalaisesta modernismista ja ulkomaanoppi semiotiikasta kiinnostuneiden tietoisuuteen.
VastaaPoistaToivottavasti muistatte taannoiset Ujot Köyhät ja halvat vuokra-asunnot, joihin KKO:n Leif Sevónillakin oli varaa!
VastaaPoista>>Matti Klinge<<
Björn Alholmin kirjassa Toisinajattelija suurlähettiläänä, on "Klingonista" monta herkullista juttua. Sivut 339-340 ja etenkin luku, Klingen jääkärit -"myytti", s 361-364 on syytä jokaisen aiheesta kiinnostuneen lukea.
LieköAlholmilla jäänyt jotain hampaankoloon, sillä hän ruotii aika lailla tätä Suomen ruotsalaisen historian profeettaa.
s. 339: "Kirjasessaan Katsaus Suomen historiaan (käännetty 17 kielelle) hän toteaa: "Bobrikovin aika, jota tunneperäisesti on nimitetty sortovuosiksi, päättyi kenraalikuvernöörin murhaan kesällä 1904 ja poliittisesti suurlakkoon 1905." Kenraalikuvernööri Seynin aikaa (1909-1917) on taas Klingen mukaan "tunteenomaisesti" ja erään toisen painoksen mukaan "liioitellusti" nimitetty toiseksi sortokaudeksi.
Sivuilla 361-364 Alholm ruotii Klingen teoksessa Keisarin Suomi olevaa kuvausta Jääkärien merkityksestä maamme itsenäisyystaistelussa.
s. 361-362: "Verrattaessa Venäjälle ja Saksaan suuntautunutta vapaaehtoisliikettä käy ilmi, että molemmat perustuivat toiminnantarpeeseen ja seikkailunhaluun, ja että molemmat lisäksi houkuttelivat työttömiä ja muita, joilla ei ollut vakinaista työtä tai jotka olivat pettyneet toiveissaan. (s.496)"
Klingen mukaan: "Värväys Saksaan epäonnistui siinä mielessä, että yli 500 vapaaehtoista oli karsittava siviilityöhön Saksassa ja 224 tuomittiin rangaistusleirille Hampurin lähelle. Rangaistut olivat järjestään suomenkielisiä, enimmäkseen työ- ja merimiehiä, kolmannes näistä ei ollut käynyt kansakouluakaan; jääkäreiden joukossa oli analfabeettejäkin. (s.498)
Alholm huomauttaa heti perään: Eikö Sven Dufvakin ollut analfabeetti?
Sivulla 363 Alholm jatkaa lainauksiaan Klingen Keisarin Suomi -kirjasta ja hänen käyttämästään "jääkärimyytistä" todeten lopuksi, että Klingen historiankirjoituksessa jääkärit eivät pystyneet muuhun kuin myyttisen ideologian eli itseään koskevan erehdyttävän historiatiedon tuottamiseen:
"Mutta koko sodan kannalta oli aivan ratkaisevaa, että Saksa laski huhtikuussa 1918 Hangossa maihin paljon enemmän äärimäisen kenttäkelpoisia, säännöllisiä joukkoja, Itämeren divisioonan (Ostseedivisionen), kenraali kreivi von der Goltzin johdossa. Ne kukistivat punaisen vallan koko Etelä-Suomessa. Suomalaisilla entisillä Saksan-vapaaehtoisilla oli suuri merkitys ideologian muodostuksessa, sen käsityksen luomisessa, että Suomen irrottaminen Venäjästä oli suomalainen eikä saksalainen (tai ruotsalainen) operaatio. s.501-502)
Lopuksi Klinge väittää Alholmin mukaan jääkäreitä suomalaisiksi ja saksalaisiksi, koska he olivat vannoneet sotilasvalan keisari Wilhelm II:lle. Jääkäreiden osuutta Suomen itsenäistymisessä ei kuulemma ole ennen näin perusteellisesti väheksytty!
Miksi muuten aina tarvitaan oma Suomen ruotsalainen historiankirjoitus?
http://kemppinen.blogspot.com/2011/10/kantasuomettuminen.html
Björn Alholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä
Tammi, 2001, 377 s., 1. painos
Klinge Matti: Keisarin Suomi
Schildts, 1997, 542 s., 1. painos
--Kukaan ei ainakaan vasiten kiinnittänyt huomiota eilen käyttämääni termiin ”herrasväki”.
VastaaPoistaEikö ko. nimitystä käytetty alkujaan pelkästään korkeampaan säätyyn kuuluvista? (vrt. sana 'ståndsperson' merkitykseltään laajempi kattaen kaikki rahvaan yläpuolella olevat kansalaiset).
Varattoman pääsy presidentiksi on kuitenkin vaikeampaa?
VastaaPoistaJukka kirjoitti:"En usko että teistä moni muistaa pakinoitsija Tiituksen Herra Kenosta, joka hänkin työskenteli tarmokkaasti pitääkseen itsensä ja pesyeensä herrasväen kirjoissa."
VastaaPoistaNuoruuteni suosikkihahmoja. Tiituksen Kenos-tarinat ovat yhä hauskaa luettavaa.
Presidentti on pudotettu yhdeksi poliittiseksi komeljanttariksi muiden joukkoon. Hitaita ovatkin olleet herrojen kiireet, muutoin kuin panssaroidesaan valtaansa rahan ja Kielen valtaan, mutta setä Google rientää nyt apuun.
VastaaPoistaEsimerkki: Ruotsin ulkoministeri Carl Bidt on kaivanut kirjahyllystään esiin alleviivaamansa pätkän Vaclav Havelin tekstiä.
”En stat som inte drar sig för att ljuga för sin befolkning drar sig inte heller för att ljuga för andra stater. Av allt detta följer att respekten för de mänskliga rättigheterna är ett grundläggande villkor för en verklig fred och den enda verkliga garantin för den. Undertryckandet av medborgarnas och nationernas naturliga rättigheter säkrar inte freden, utan hotar den. En varaktig fred och nedrustning kan åstadkommas endast av fria människor.”
Ja sen Googlen kääntäjä suomentaa silmänräpäyksessä:
"Valtio, joka ei epäröi valehdella niiden ihmiset ovat haluttomia ei valehdella muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on olennainen edellytys todellisen rauhan ja ainoa todellinen tae siitä. Tukahduttaminen kansalaisten ja kansakuntien luonnon oikeuksia ei turvata rauha, mutta uhkaa sitä.Kestävän rauhan ja aseistariisunnan voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten. "
Eduskunnassa istuu kymmeniä kokopäivätoimisia viranhaltijoita kääntelemässä sanoja kotimaisesta Kielestä toiseen, mutta mihin heitä tarvitaan, kun kuka hyvänsä edustajatollo voi pikkuisen editoimalla saada Googlen käännöksestä julkaisukelpoisen?
Juutalainen eläkeläinen presidentiksi. A#ito siniverinen!
VastaaPoistaIlkka Malmberg kirjoitti suomalaisten sukutaustasta mm HS:n kuukausiliitteeseen viime vuonna erinomaisen artikkelin.
VastaaPoistaMäkitupalaisia, vailla sukunimeä, meistä on valtaosa, jopa 80%.
1600-luvulla säädettiin kaksi veroa: henkivero ja Tukholman kirkon palo - vero.
Niiden perintä lakkautettiin Suomessa vasta 1926, nyt sitten aloitetaan korvamerkitty verotus uudelleen: YLE-vero.
Me mäkitupalaiset olemme tyytyväisiä ja käännämme lauantaisin klo 18:05, iltahartauden jälkeen, Radio Yle 1:lle kuullaksemme Lauantain toivotut levyt.
Se, jos mikä, on herraskaista.
Hieno ihminen
VastaaPoistaEn oikein jaksa syttyä tälle 'herrasväki' asialle. Mutta minua kovasti kiinnostaa ajatus
'hienosta ihmisestä', ja sen periytyvyydestä.
Tässä presidenttikisassa esimerkiksi Pekka Haavisto antaa kuvan hieman hienommasta ihmisestä. Minusta Mauno Koivisto oli hieno ihminen verrattuna Urho Kekkoseen.
Hienoja ihmisiä on tietyissä piireissä kasvatettu. Vanhoissa kulttuurimaissa arvostetun perheen tehtävä oli kasvattaa jälkeläisistään hienoja ihmisiä. No kaikista ei tullut!
Hyvä huomio tuo päättäjiemme yhteiskunnallisen taustan alhaisuus. Mutta se koskee vain suomenkielistä kansanosaa eller huru?
VastaaPoistaNo, olihan tuossa parturi Fagerholm... mutta hän kohosikin työväen äänillä, ei sen ruotsinkielisen eliitin oman etujärjestön.
Tämä aihe on aika mielenkiintoinen. Eräs vanha viisas seppäystäväni kertoi, kuinka hän lapsena lukiessaan Vänrikki Stoolin tarinoita ihan ällistyi, että eikö siinä sodassa ollut yhtään suomalaista!?
Vuosi sitten Helsingissä oli muuten hieno näyttely tsaarin metsästystamineista, kamoista ja aseista, ja siellä oli montakin kuvaa Anna Vyrubovasta. Kiinnostuin hänestä silloin.
Venäläiset pakolaiset sopeutuivat kyllä aikoinaan hämmästyttävän hyvin, mutta kai se oli pakko. Ilmapiiri oli sellainen. Mutta on toinenkin hämmästyttävä sopeutumisilmiö juuri lopuillaan, vähän isompi, enkä tiedä tunteeko lähihistoria toista vastaavaa - suomalaisten sopeutuminen Ruotsiin.
Kainoja köyhiä, joista eräät ovat jo kivunneet alempaan keskiluokkaan.
"Kukaan ei ainakaan vasiten kiinnittänyt huomiota eilen käyttämääni termiin ”herrasväki”. Minusta siihen tuli koominen vivahde noin vuonna 1916."
VastaaPoistaKyllä vielä 1950-luvun ja -60-luvun alun Helsingissä oli herrasväkeä, yleensä ruotsinkielistä "bättre folkia". Sitten alkoi massayliopiston luoma luokkaretki ja 1966 vasemmistosuuntaus, joka teki herrasväen vähemmän havaittavaksi, mutta kyllä se vieläkin löytyy kun osaa tarkkaan katsoa.
Tarkennus: Kuuluisa Ruokabaari oli Caloniuksenkadun puolella. Asuin pari vuotta sitä vastapäätä, ja paikka oli maineensa veroinen.
VastaaPoistaTuntui kivalta tuo pieni, turhankin pieni, Klingen näpäyttäminen. Hyvä Kemppinen!
VastaaPoistaJääkärit olivat pettureita ja rikollisia jokainen.
VastaaPoistaAnonyymiö kirjoitti:Minusta Mauno Koivisto oli hieno ihminen verrattuna Urho Kekkoseen.
VastaaPoistaNiin minustakin, verrattuna Urho Kekkoseen, muuten ei. Koivisto esitti toisinaan pikkumaisia ja kaunaisia kommentteja. Pohjanoteeraus oli, kun hän vuonna 2002 ilmoitti "vihaavansa ateisteja". Tuntuu kylmäävältä, että presidentillä voi olla tuollaisia ajatuksia yhtä kansanryhmää kohtaan. No, tässä suhteessa hän oli samoilla linjoilla kuin ystävänsä George H. Bush, joka eräässä haastattelussa totesi: "No, I don't know that atheists should be considered as citizens, nor should they be considered patriots. This is one nation under God.".
"lainasivat hienoja kirjoja vierailun ajaksi"
VastaaPoista60 luvulla oli joka tönössä kirjahylly ja muutama tiedonportaat "vieraita varten", sekä muuta kirjasälää vaikkei niitä kukaan lukenut.
Pienellä sai näkyvää " sivistystä".Nykyisin kuuntelen kun sama taso keskustelee kirjoista,kuin proffat.Hauskoja herraskaisia me ihmiset?
Mikä tekee ihmisestä "hienon"?
VastaaPoistaPetja: "Jääkärit olivat pettureita ja rikollisia jokainen."
VastaaPoistaNiin tietysti, jos katsoo asiaa venäläisestä näkökulmasta.
Samalla tavallahan joku Dalai Lama on petturi ja rikollinen, jos kiinalaisilta kysyy. Tai Georg Washington tai kuka tahansa ns. vapaustaistelija. Näkökulmakysymys.
Nytkin Libyassa petturit ja rikolliset juhlivat laillisen valtionpäämiehen murhatun ruumiin äärellä. On tämä maailma niin epäoikeudenmukainen ja kiittämättömyys on palkka hyvistä teoista.
Mutta mikä on esim. Suomen suhteen se raja, josta aletaan petturuutta laskea. Muistelen, että Petja vetää sen Pähkinäsaareen?
Silloin emme olleet vielä Venäjän keisarin uskollisia alamaisia, vaan Svean- ja Göötanmaan hallitsijan. Muuttaako se mitään?
Serkku riitautui vanhempien kanssa, kun halusi laittaa enon hautajaisiin kalliit merkkifarkut ja upeat lenkkarit eikä Haloselta halvalla ostettua hiostuttavaa tummaa pukua.
VastaaPoistaBarbour on liikevaihdoltaan vahatakkien postimyyntifirma ainakin vuodesta 1917. Sillä on kolme royal warrantia "to supply waterproof and protective clothing". Ehkä jossain kartanossa kirjasto vaatii juui sellaisia pukimia,
Kyllä minä aikakin kirjoitin lhettämiini joulukortteihin; Herrasväki X, y-katu 1 a 1, 00000 Kaupunki z. Ja perille herrasväen käsiin ne menivät. Ei se vielä mihinkään ole kadonnut jatkan perinnettä ja niin tekevät minun jälkeenikin tulevat.
VastaaPoistaVai pitäisikä kirjoittaa Matti X, muija ja muksut, y-katu 1 a1, 0000 Kaupunki z?
Ei tässä mitään venäläisiä tarvita.
VastaaPoistaHe nousivat laillista hallitusta vastaan laittomalla tavalla ja vannoivat vielä uskollisuutta vieraan maan hallitukselle.
Ai, ei tarvita?
VastaaPoistaSe "laillinen" hallitus oli venäläinen hallitus, joka toimi venäläisen yksinvaltiaan ehdottoman vallan alla venäläisen sotaväen turvin.
Eikä Saksa meille sen vieraampi maa ole kuin Venäjäkään. Päinvastoin.
Mutta turha tästä on kiistellä - mieluummin kysyisin, mistä sen hallituksen "laillisuus" oli syntynyt? Onko kovinkin laillista miehittää vieras maa?
Istuin Kansalliskirjaston ylimmällä parvella uppoutuneena lukemaani teokseen, kun minut keskeytti ääni: "Olkaa hyvä!" Käännyin katsomaan taakseni ja vastaani tuijotti hymyilemätön mieshenkilö. Matti Klinge! En tajunnut lainkaan miksi hän oli puhutellut minua. Mitä hänellä saattoi olla asiaa? Pienen iäisyyden jälkeen onnistuin lukemaan hänen kasvoiltaan vain jonkinlaista tuskastumista. "Olkaa hyvä!" hän toisti, mutta en edelleenkään keksinyt mitä hän oikein tahtoi minusta - kunnes hän käänsi katseensa viereiseen tuoliin jolle olin epähuomiossa laskenut käsistäni toisen kirjan, minkä olin kerrassaan täysin unohtanut.
VastaaPoistaPyysin anteeksi ja nostin kirjan. Klinge istuutui mitään sanomatta, selaili hyllyltä poimimiaan opuksia aikansa, ilmeisesti löysi hakemansa ja lähti pois. Minä jäin istumaan ja vaikka olen aina tiennyt etten kuulu herrasväkeen, se ei ole koskaan ollut minulle selvempää kuin sillä hetkellä kun kohtasin Matti Klingen.
Professori Klinge ilmeisesti tunnisti professori Kemppisen vaatetuksen aivan tarkkaan. Barbour todellakin lienee paremman väen mehtäkampe. Ennen vanhaan parempaan väkeen halajavat käyttivät metsästysasua kaupungilla syksyisin kun yrittivät olla jahtiin lähtevän näköisiä. Aapelin "Vinskin ja Vinsentin" ylineuvos Pumpman taitaa olla aika hyvä kuvaus tästä joukosta.
VastaaPoista"Kell'ei oo riihiromppehia, sill'ei oo kirkkokamppehia"
"Tulis kylmä että näkis mitä köyhät panee päälleen"
Se laillisuus syntyi kun Aleksanteri I teki sopimuksen Ruotsin kanssa ja Porvoon valtiopäivät tämän hyväksyivät ja ottivat vastaan hallitsijavakuutuksen.
VastaaPoistaKoskahan Ruotsiin perustetaan Suomea Nyt -järjestö, jonka johtoon tulee maan ex. pääministeristä alkaen kaikki "silmää tekevät"
VastaaPoistaSuomalaistaustaisia on Ruotsissa prosentuaalisesti enemmän kuin näitä "ujoja köyhiä" Suomen ruotsalaisia Suomessa. Silti Ruotsiin saatiin vasta muutama vuosi sitten, Euroopan Neuvoston useiden varoituksien jälkeen, suomen kielelle virallinen vähemmistökielen status yhdessä saamen kanssa.
>>hymyilemätön mieshenkilö. Matti Klinge!<<
Matti Klinge on Suomen ruotsalaisten pakkoruotsimarionetti sieltä pahimmasta päästä.
Ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin verkosto Suomessa
27.6.2011
http://www.svenskanu.fi/pdfs/pdf_3_4
Valtuuskunnan jäsenet
1. Lipponen Paavo, Svenska nu -verkoston puheenjohtaja ja suojelija
2. Enbuske Tuomas, toimittaja, Yle/ Van Der Media, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
3. Lonka Kirsti, professori, Helsingin yliopisto, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
4. Wetterstrand Maria, kansanedustaja, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
5. Aho Esko, johtaja, yhteistyösuhteet ja yhteiskuntavastuu, Nokia
6. Dalborg Hans, KTT
7. Enestam Jan-Erik, johtaja, Pohjoismaiden neuvosto
8. Engman Max, professori, Åbo Akademi
9. Erkko Aatos, ministeri
10. Gestrin Christina, kansanedustaja, Suomen ruotsalainen kansanpuolue RKP
11. Hahn-Englund Annika, johtaja, Pohjoismaat-Baltia-ryhmä, Utrikesdepartementet
12. Helenius Harry, Suomen Ruotsin suurlähettiläs
13. Helle Minna, edunvalvontajohtaja, Akava
14. Hetemaj Fatbardhe
15. Ikäheimo Johanna, hallituksen puheenjohtaja, Lappset Group Oy
16. Isohookana-Asunmaa Tytti, VTT, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
17. Klinge Matti, professori emeritus
18. Koivunen Anu, yliopistonlehtori, Tukholman yliopisto
19. Krohn Irina, toimitusjohtaja, Suomen elokuvasäätiö
20. Kumpula-Natri Miapetra, kansanedustaja, Sosialidemokraattinen Puolue SDP
21. Kunnas Kaj, toimittaja, YLE Sport
22. Lankinen Timo, pääjohtaja, Opetushallitus
23. Lehto-Häggroth Elina, apulaiskaupunginjohtaja, Vantaa
24. Liksom Rosa, taiteilija ja kirjailija
25. Lindroos Kirsi, opetusneuvos, Suomen pysyvä edustusto OECD:ssä, Pariisi
26. Lumio Markku, varatuomari
27. Lundström Nina, kansanedustaja, Folkpartiet
28. Molander, Johan, Ruotsin Suomen suurlähettiläs
29. Myllyvirta Jyrki, kaupunginjohtaja, Lahti
30. Mäkelä Jukka, kaupunginjohtaja, Espoo
31. Ojala Outi, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, Vasemmistoliitto
32. Okkonen Jaakko, toimitusjohtaja, Oulun kauppakamari
33. Pukkinen Mikko, toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto EK
34. Raivio Kari, kansleri emeritus
35. Ralph Bo, professori, Göteborgin yliopisto
36. Rembe Annika, pääjohtaja, Svenska institutet
37. Ryynänen Mirja, FM
38. Sasi Kimmo, Hanasaaren hallituksen puheenjohtaja
39. Sauri Pekka, apulaiskaupunginjohtaja, Helsinki
40. Seikku Kai, KTM
41. Selin Ann, puheenjohtaja, Palvelualojen Ammattiliitto PAM
42. Siimes Suvi-Anne, toimitusjohtaja, Lääketeollisuus ry
43. Skog Harri, kansliapäällikkö, Opetusministeriö
44. Stenbäck Pär, ministeri, Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston puheenjohtaja
45. Takala Sauli, tutkijaprofessori emeritus
46. Tolppanen Ari, toimitusjohtaja, CapMan
47. Torstila Pertti, valtiosihteeri, UM
48. Wallenius Mats, rahastonjohtaja, Kulturfonden för Sverige och Finland
49. Varantola Krista, rehtori, Tampereen yliopisto
50. Wetterqvist Fredrik, kanslianeuvos, Ruotsin ulkoasiainministeriö
Porvoon valtiopäivät = Terijoen hallitus
VastaaPoistaEdellisestä viestistäni unohtui kysymysmerkki.
VastaaPoistaPorvoon maa- eli valtiopäiviä 1809, joilla ainakin suomalaisten mielestä perustettiin Suomen valtio, voisi oikeastaan verrata Suomen itsenäistymiseen 1917.
Molemmissa me suomalaiset vetosimme ovelasti auktoriteettiin: 1809 keisari Aleksanteri I lupasi meille autonomian, jota venäläisellä virkakoneistolla ei ole lupa rajoittaa; 1917 puolijumala Lenin antoi meille itsenäisyyden, jota yhdelläkään kommunistilla ei ole oikeutta kyseenalaistaa.
Molemmat toimivat kuin häkä. Mutta kumpi on enemmän totta?
Tapsalle:
VastaaPoistaMolemmissa mainitsemissasi tapahtumissa on vielä se yhteinen piirre, että ne huomattiin ja niihin vetoaminen alkoi vasta ainakin puolisen vuosisataa myöhemmin.
Aivan, nimenomaan. Sitä tarkoitinkin.
VastaaPoistaMutta jos niitä Petjan peräämiä maanpettureita etsitään, niin eikö suurin sellainen ole Mannerheim?
Hän oli sentään Venäjänmaan Tsaarin upseeri, joka oli vannonut ikuisen valan keisarilleen ja isänmaalleen.
Pohjalaiset talonpojat, kuten vaikkapa jääkäriksi lähtenyt Laurilan Matti, ei sellaisia valoja kai ollut ikinä lausunut.
Millaisen lupauksen jääkärit antoivat Saksan keisarille?
Käytä nyt Tapsa hyvä jo ne perskorttisi taas, "kansa" ja sitten se "eliitti". Nuhjuisia kyllä jo ovat jatkuvasta hypistelystä, mutta ei taida muita olla taaskaaan pöytään iskeä.
VastaaPoistaNyt puhutaankin historiasta.
VastaaPoistaKansa- ja eliitti-kortit lyödään pöytään silloin, kun tähyillään tulevaisuuteen.
Unohdin sanoa, että historiasta puhuttaessa käytetään Hitler-, natsi- ja fasisti-kortteja.
VastaaPoistaNykyisyydestä puhuttaessa parhaat kortit taas ovat rasisti-, persu-, homma- ja Breivik-kortit.
Mutta nämä pelithän anonyymi hallitseekin.