Määräenemmistö

Koska asiaan on kajottu, nyt on aivan pakko jatkaa.

Tänään saadaan tietää perustuslakivaliokunnan tulkinta Sarkozyn ja Merkelin uudesta ehdotuksesta velkakriisin vakauttamiseksi.

Vaikka miten miettisin, en keksi muuta vastausta. Vaikka olen täysin vakuuttunut dramaattisten toimien välttämättömyydestä kierteen pysäyttämisestä. Vaikka liittovaltiokehitys ei pahemmin hirvitä minua. Vaikka minustakin poliittista yhdentymistä on kehitettävä taloudellisen yhdentymisen myötä.

Eilen esitetty Sarkozyn ja Merkelin ehdotus on Suomen perustuslain vastainen.

Eduskunta päättää ylimpänä instanssina rahojensa eli veronmaksajilta, tulleista ja muista vastaavista lähteistä koottujen varojen kohtalosta. Eduskunta voi päättää luopua tästä oikeudestaan, mutta koska koko perustuslaki on kirjoitettu täysin toisenlaisen periaatteen varaan, eduskunnan vallassa ei ole tehdä tuollaista päätöstä.

Kysymys ei ole vakuusrahastosta, vaan EU:n sääntöjen muuttamisesta tai tulkinnasta siten, että eräät asiat voitaisiin päättää 85 prosentin enemmistöllä eli esimerkiksi Suomen eduskunnan vastustaessa.

Oppositio saa vastustaa vaikka kuinka. Tuo uusi ehdotus tarkoittaa, että hallituksen eli siis käytännössä eduskunnan enemmistön kanta ei ratkaisisi.

Suomessa eduskunnan suostumus eli enemmistön kanta tarvitaan jopa sodasta ja rauhasta päättämiseen (93 §). Ulkopuolinen taho voi vapaasti määrätä vaikkapa tulleja, kuten Venäjä viimeksi suomalaiselle puulle. Nyt ehdotetaan, että jokin muu kuin eduskunta määräisi sellaisesta tulo- ja menoarvion piiriin kuuluvasta asiasta, jonka rahamäärää ei edes tiedetä ja joka ei ole edes uskottavasti arvioitavissa.

Olen pahoillani, mutta joudun olemaan tässä asiassa samaa mieltä kuin Timo Soini ja hänen puolueensa.

Suomi voi kumota koko perustuslakinsa ja ryhtyä elämään EU:n ohjauksessa, mutta sekin päätös olisi tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsillä olevassa tilanteessa lainmuutos olisi julistettava kiireelliseksi ja siihen tarvittaisiin 5/6 annetuista äänistä. Normaalisti perustuslain muutos jätetään lepäämään yli vaalien, koska äänestäjien on saatava sanoa sanansa.

Esitän kaksi arvausta. Saksa ja Ranska vetävät Kansainvälistä valuuttarahastoa eli käytännössä Kiinaa mukaan pelaamalla äärimmäisen kovaa peliä. Toinen vaihtoehtoinen kohde on keskuspankki. Keskuspankkilaina merkitsee käytännössä inflaation tietoista kiihdyttämistä, jota nimitetään usein rahan painamiseksi. Kun rahaa painetaan lisää, sen arvo laskee.

Toinen vaihtoehto on, että Saksa ja Ranska arvioivat menestyvänsä paremmin yhteistoiminnassa ison Britannian ja ehkä Ruotsin kanssa eli tekeillä on EU 2:0.

Me saisimme heti nämä kolme vierasta, työttömyyden nousun, verojen nousun ja vahvan inflaation.  Itse kukin voi aluksi mielessään vähentää ansiotasoaan kolmanneksella ja lisätä todellista velkaansa samalla summalla. Kiinteistöjen arvot jäätyvät, koska ostaminen ja myyminen tulee vaikeaksi.

Näköpiirissä on vain jääkausi. En olisi luullut näkeväni ilmastonmuutosta, mutta pelkään nyt sen näkeväni.

Neljäs ilmestyskirjan ratsastaja on sota. Sellaisia tapaa syttyä, kun taloudellinen tai poliittinen pohja on pettänyt. EU:n kuuluisa ”valuvika” ei ole taloudellinen, vaan poliittinen. Nyt se tuli rumasti näkyviin.

Toivon olevani väärässä ja alarmistinen eli hätärummun suotta lyöjä. En kuitenkaan mahda mitään sille, että asia on esitettävä sellaisena kuin sen ymmärtää. Jos tulkinta osoittautuu vääräksi, on syytä olla tyytyväinen ja ryhtyä odottamaan joulupukin sijasta joulupukkien armeijaa.