Osoitteessa
eli Kansalliskirjaston Doria-portaalissa on nyt Heikki Kaukorannan kanssa 1972 julkaisemamme ”Sarjakuvat” –teos toisesta painoksesta (1982) skannattuna.
Hankkeesta kuuluu kunnia Kaukorannalle ja tietenkin kirjaston johtajalle Kai Ekholmille.
Arvioikoon joku toinen, missä määrin hanke oli tarpeellinen. Kirja sai aikoinaan hyvän vastaanoton, ja kirjastoista se on enimmäkseen varastettu, koska muutamat kuvituskuvat ovat epäsiveellisiä eli sukupuolikuria ja säädyllisyyttä loukkaavia.
Nyt sen kirjoittamisesta on kulunut aikaa 40 vuotta. Valitettavasti sarjakuvan maailma on muuttunut kovin vähän. Ehkä suurin tai ainakin ensimmäisenä mieleen tuleva uusi asia on japanilainen sarjakuva. Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa sarjakuva tuntuu pikemmin taantuneen kuin edenneen.
Erästä asiaa odotan. Sarjakuva sopisi ihanteellisesti tietokoneella, iPadilla ja jopa puhelimella luettavaksi. Belgiassa, Ranskassa ja Italiassa on mahdoton määrä todella hyviä sarjakuvia, joita ei käytännössä saa enää mistään.
Ihmettelen. Omien mieltymysteni vuoksi näkisin kernaasti San Fransiscon undergroundia vuosikymmenten takaa.Siitäkin on muuten tehty Suomessa väitöskirja. YouTubessa olevat snipetit (The Fabulous Furry Freak Brothers) osoittavat lähinnä sen, että sarjakuva ei sovi videokameralle.)
Yritän yllyttää kirjastoja.
Sähkökirjat eivät ole saaneet kehuttavaa suosiota. Meillä ei kuitenkaan ole sähkökirjoja sellaisista julkaisuita, jotka ovat vaikeita tai mahdottomia käyttää sellaisinaan. Tyypillinen esimerkki on sanomalehti. Mikrofilmattujen lehtien lukeminen vaatii nuorta ikää, hyviä silmiä ja päättäväistä luonnetta. Toinen tyypillinen esimerkki on tieteelliset aikakauskirjat. Kolmas voisi olla aikakauslehdet.
Niiden kysyntä on heikkoa, mutta niitä tarvitaan. Luullakseni kaikista, myös aikakauslehdistä, voi sanoa huoleti, ettei niissä ole kätkettyjä aarteita tekijänoikeuksien haltijoille.
Vaikkapa Kirkkonummen kirjasto voisi hankkia kaiken kuntaan liittyvän verkossa käytettäväksi. Siellä on erilaisia kotiseutujulkaisuja, joiden fyysiset kappaleet ovat vähissä. Lisäksi on karttoja ja monisteita, jotka voivat kiinnostaa hyvinkin paljon paikkakuntalaisia – mutta eivät muita.
Näköpiirissä on aivan uusi alue, joka vaatii uudenlaista asiantuntemusta. Pisimmälle tässä ajattelussa on edennyt Google, ja törmännyt hyvin tunnettuihin oikeudellisiin esteisiin.
Jo nyt on täysi aihe opetella lukemaan näytöltä ja lopettaa keskustelu sähkön ja printin paremmuudesta. Molemmat ovat hyviä. Näytöltä lukeminen vaatii harjoittelua. Pikkulaitteet vapauttavat työpöydän äärestä.
Ajatellaan että joku ihminen haluaisi opetella uuden kielen tai verestää taitojaan jotenkin osaamassaan. Tapoja on monia. Itse tarvitsen kieliopin, ja jos se on kommentoitu, aina parempi. Opettelin kauan sitten vanhaa kreikkaa saksaksi, koska löytyi juuri sopivan tyyppinen kirja.
Kieltä opetellaan ja mieltä pidetään kunnossa harjoituksella, jonka on oltava järjestelmällistä ja sitkeää. Mikä olisi järkevämpää kuin lukea joka päivä tai muutamana viikon päivänä viisitoista minuuttia vahvoja verbejä? Sen voi tehdä junaa odottaessaan tai bussissa.
Erinomaisia kirjoja, joiden osaamattomuus häiritsee, voi ostaa Kindle Storesta (Amazon), esimerkiksi ”iPad: The Missing Manual ($ 12.88)…
Heh, ostin vuosien varrella ison kasan juuri SF:n undergroundia, Crumbia enimmäkseen mutta oli siinä paljon muutakin. Zappia ja Huppia ja mitä kaikkea... En edes tietoisesti keräillyt, kunhan rutiininomaisesti ostin jos vastaan tuli.
VastaaPoistaFriikkilän veljeksiäkin löytyy. Niistä tykkään enemmän näin vanhemmiten, tarinat kun ovat usein aidosti hauskoja.
Pakko mainostaa. Aku Ankan 60-vuotisjuhlan kunniaksi ensimmäinen numero, joka ilmestyi 5.12.1951 on luettavana ilmaiseksi netissä osoitteessa:
VastaaPoistahttp://www.akuankka.fi/aa1_51
Kaukoranta-Kemppinen kuului kouluvuosien lempikirjoihin, eikä vastaavaa tainnut olla vielä paljon maailmallakaan. Kirjavintistä löytyi Gérard Blanchardin La Bande dessinée, joka oli myös hyvä mutta tuskin parempi. Pitääpä levittää sanaa Doria-julkaisusta!
VastaaPoistaTuo linkitetty tiedosto vaikuttaa turhan järeän kokoiselta (212Mb). 1 megan yhteydellä sen lataaminen kestää reilut puoli tuntia. Laadukkaiden viivakuvien skannaamisessa on ongelmana niiden vaatima suuri resoluutio.
VastaaPoistaMuistan 80-luvulta, kun Soile Kaukoranta kävi ladotuttamassa sarjakuvakäännosten tekstejä digimuotoon tekstauskirjaintyypeillä, se oli edistystä käsin tekstattavaan ja skannattavaan originaaliin verrattuna.
iPadista sanoisin, sen mittaamaton ominaisuus on nimenomaan opiskelun tukeminen. Siinäkin, sen liittäminen ja hyödyntäminen perusopetuksessa ja sen kaupallisen osuuden alistamista yhteiskuntien yleissivistävälle tehtävälle.
Uskoisiin Nokian windows yhteistyön kaupallistavan tuon humaanin tavoitteen.
Kieltä opetellaan ja mieltä pidetään kunnossa harjoituksella, jonka on oltava järjestelmällistä ja sitkeää.
VastaaPoistaJa nappikuulokkeet korville, niin kuuluu kännykästä ranskan verbejä lausuttuna.
Sehän ei ennenkään paljon ilahduttanut vaikka oppi kieliopin ulkoa, mutta ei tajunnut höykäsen pöläystä puhutusta ranskasta.
Elisa Kirja on aika hyvä viritys. Kansallisoopperan Juhaan valmistautuessa sieltä saa maksutta lukea Juhani Ahon teoksen. Muitakin klassikkoja on paljon. E- ja äänikirjoja on hyvä valikoima useammalla kielellä, latautuu ihan ok esimerkiksi iPadiin. (Merikannon oopperaa en muuten ole netistä löytänyt, Söderblomin levytys onneksi on kirjastoissa).
VastaaPoistaPelkästään iPadista luen jo paria aikakausilehteä, Hesariakin reissussa.
Silmä ei hehkuvalla näytöllä kyllä lepää, automaattinen kirkkauden säätö ei toimi hyvin. E-ink on toista maata.
Tätä en ihan ymmärrä: "Luullakseni kaikista, myös aikakauslehdistä, voi sanoa huoleti, ettei niissä ole kätkettyjä aarteita tekijänoikeuksien haltijoille." Onhan niissä vaikka mitä aarteita, esim. nämä nykyisin sähköisesti nauttimani ovat niitä pullistelleet vuosikymmeniä: Suomen Kuvalehti, The Economist ja Gramophone.
No missä se yksi anonyymi oikein viipyy?
VastaaPoistaEikö tämä provokaatio tehoakkaan:
Kemppinen: ..."Opettelin kauan sitten vanhaa kreikkaa saksaksi, koska löytyi juuri sopivan tyyppinen kirja"...
Aku Ankka ja lehti ilmaiseksi luettavissa ja ladattavissa netistä, kooltaan 212Mb.
VastaaPoistaAika järeää luettavaa. "Torrenteilta" saatavissa yli 200 Aku Ankan irtonumeroa suomenkielisinä hieman pienemmällä koolla:
1987 - Aku Ankka - Jos Metsaan Haluat Menna Nyt.pdf 10 Mb
1987 - Aku Ankka - Krokotiilinmetsastaja.pdf 18 Mb
...ja niin edelleen...
Eräs suomalainen koulu jakoi tänä vuonna ilmaiset iPadit joillekin oppilaistaan. Mitä siitä seurasi? No, "netistä" on nyt ladattavissa neljä suomenkielistä lukion oppikirjaa ilmaiseksi mm. iPadille PDF-formaatissa.
Odottelen mielenkiinnolla jatkoa.
Muisti pätkii. Olin ihan varma että kirjassa olisi ollut pari kuvaa Kalervo Palsan Minun Getsemanesta kohdasta "Joulupukki joutuu tentturemmiin" mutta hätäisellä selauksella en sitä nähnyt. Olisiko se ollut ensimmäisessä painoksessa, vai oliko kyseessä joku ihan toinen julkaisu?
VastaaPoista"Sähkökirjat eivät ole saaneet kehuttavaa suosiota."
VastaaPoistaNiin, Suomessa. USAssa kyllä ovat, Amazon myy nykyään enemmän sähkökirjoja kuin paperisia.
Mutta Suomen kustantajat hinnoittelullaan yrittävät kaikin voimin estää niiden leviämisen.
Samoin lehdet, USAsta voi tilata $5-$15:lla melkein minkä tahansa lehden VUOSIkerran (esim Zinio:sta), mutta ei Suomessa.
Ad Omnia: - ainakin Rienzi oli tullut lukeneeksi väärin. Yritin sanoa, että vanhat lehtiartikkelit eivät ole tekijöilleen raha-aarteita. Lukijoille ne joskus ovat. Siksi tekijänoikeusnäkökohdat jäävät mielestäni siihen, ettei tekstiä tai kuvia muutella.
VastaaPoistaOlen lukenut tuon ihan junnuna. Silloin olin sitä mieltä, että sarjakuvan pitää olla ennen kaikkea hauskaa, hienoa ja yliampuvaa, joten saatoin nyrpistellä kultturellille otteelle. En muista tarkkaan. Täytyy lukea uudestaan. Kiitoksia.
VastaaPoistaKemppinen vatvoo blogeissaan alituiseen Mannerheimia, kenraaleita ja hävittäjälentäjiä. Miksi hän ei koskaan käsittele vaikkapa Mannerheim-ristin ritareita ja heidän saavutuksiaan?
VastaaPoistaTänään kuoli kahdesta vielä elossa olleista ritareista toinen, majuri Heikki Nykänen (91 v.), jonka uroteot sodassa ovat vallan kovia.
Kiitämme Kemppistä ja Kaukorantaa aikansa työstä, joka mulla on aikanaan halusta hankittuna hyllyssäni ja luetaan muutamaan kertaan vuosikymmenessä uudestaan. Just for the record.
VastaaPoistaKulttuuri eli viljely taitaa olla sitä että peltoon kynnetään hevonpaskaa sekä jyvä, ja siitä kasvaa kaksi, jollei kolmesataakin jyvää.