Sivun näyttöjä yhteensä

24. marraskuuta 2011

Vastauksia keskustelun kuumuudessa


Olin kyllä päättänyt jatkaa kommentit nähtyäni samasta aiheesta. Samalla te lukijat joudutte taas kärsimään kirjoitustavastani, jossa sana ”provokaatio” ei aina ole harhaan osuva.

Itse näet olen sitä mieltä, että Mannerheim oli suuri suomalainen, ehkä suurin, jos halutaan käyttää superlatiivia.

Aika usein olen maininnut pitäväni outona sellaista ajattelutapaa, että arvostuksen tai ihailun kohdetta pitäisi väittää joka suhteessa ylivoimaiseksi. Järkevästi ajatellen kukaan ihminen ei ole joka suhteessa ylivoimainen. Kukaties joku voisi olla samanaikaisesti maailmanmestari seiväshypyssä ja shakissa, mutta sitä en usko, että tuo tuollainen voittaisi lisäksi viulukilpailuja mennen tullen.

Meillä on kuitenkin tarve olla jotain tiettyä mieltä esimerkiksi Kekkosesta. Sekä hänen että vähemmässä määrin Mannerheimin elämään mahtuu monenkirjavia asioita, ja molempien suurmiesten uran suuri vaikuttaja on sama.

Historiassa puhuttiin vuosisatoja sitten johdatuksesta. Kun tuo ajatus irtosi uskonnollisesta asiayhteydestä, luuloteltiin edelleen, että ”kohtalo” lähettää oikean henkilön oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Järki sanoo ja kokemus kertoo, että näin se ei ole.

Asialla on historian suuri käyttövoima, sattuma, joka muuten on käsitykseni mukaan kaikkien elollisten toimintojen takana, milloin enemmän, milloin vähemmän.

Todennäköisyyden nimessä Mannerheimin ei olisi pitänyt selviytyä hengissä tsaarin upseerin puvussa junamatkalla Pietariin vallankumouksellisen mielivallan riehuessa maassa. Toisin kävi.

Sekä kansalaissodassa että talvi- ja jatkosodassa Mannerheimin asemaa helpotti se, ettei hänellä ollut kilpailijaa. Kuten eilen sanoin, Aarne Sihvo olisi saattanut olla. Suomen upseerikunta oli samanlainen kuin kaikkien muidenkin maiden upseerikunnat, eripurainen, salavihainen, kateellinen, väärällä tavalla kilpailuhenkinen. Tämä ei koska vain upseereita. Ilmiö on tuttu maan jokaisesta opettajanhuoneesta ja tarkemmin katsoen myös koulun pihalta välitunnilla. Kun yksi alkaa kohota, muut tekevät parhaansa vetääkseen hänet alas.

Minäkin haluaisin kirjan tai muun selostuksen, jossa Mannerheimin saavutuksia ja epäonnistumisia arvioitaisiin viileästi mutta asiallisesti. En ole löytänyt syvää viisautta niistä kirjoista, joissa Mannerheimia käsitellään havaittavan vihamielisesti. Sadat myötäsukaiset kirjat jättävät taas paljon kertomatta.

Teille, lukijat, korostan paria seikkaa. Valtavasta maineestaan huolimatta Mannerheim ei ollut vastuussa maan puolustamisesta ennen kuin talvisota syttyi. Armeijan johto oli rakentunut omia aikojaan. Sotaväen päällikkönä vuodesta 1933 toimineen jääkärikenraaliluutnantti Hugo Östermanin Mannerheim erotti kesken talvisodan. Kakkoskenraali Öhqvist sai komentaa myös jatkosodassa, mutta ei huipulla. Oeschistä Mannerheim ei pitänyt, mutta käytti häntä.

Kuuluisat everstit Mannerheim osasi sijoittaa tehtäviinsä. Alpo Marttinen oli talvisodan Suomussalmen voiton avain. Valo Nihtilä toimi päämajassa. Hyvin luultavasti moni operaatio, joista Airoa kiitetään, oli todellisuudessa Nihtilän käsialaa. Nihtilä oli huippu. Mannerheim kysyi häneltä aselevon jälkeen syyskuussa 1944, ryhtyykö eversti puolustusvoimien komentajaksi vai ottaako hoitaakseen sodan jälkityöt. Nihtilä valitsi jälkimmäisen. Tapahtuma  tunnetaan asekätkentäjuttuna. Nihtilä istui kolme vuotta vankina sen johdosta.

Totuutta ei saa kukaan tietää, mutta itse pidän täysin mahdollisena, että Neuvostoliitto halusi ottaa soluttamalla sen, mikä ei onnistunut kesällä -44 asein. Tieto armeijan toteuttamasta aseistuksen hajasijoittamisesta sai Neuvostoliiton sotilasjohdon mietteliääksi.

Suomen armeijan vahvuus oli tasaisuus – sama kuin koko maan sotien jälkeen. Mannerheim oli maailmansodan ainoa sotapäällikkö, josta on kirjaimellisesti totta, että vaikka hän hävisi sodan, hän voitti rauhan. Hän oli presidentti maaliskuuhun 1946.

31 kommenttia:

  1. "Minäkin haluaisin kirjan tai muun selostuksen, jossa Mannerheimin saavutuksia ja epäonnistumisia arvioitaisiin viileästi mutta asiallisesti."


    Why not try Meri, Veijo: C. G. Mannerheim, Suomen marsalkka. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15225-0?

    VastaaPoista
  2. Oulussa kävi yliopistolla taannoin tämä Katariina Lillqvist esittelemässä "Uralin pervostaan". Yllätys oli, että se olikin vain 15 cm korkea nukke, joka sai lähes koko maan tolaltaan.

    Olipa animaatioelokuvan esityspaikalle koottu oikein keskustelupaneelikin, johon oli valittu PeruSSuomalainen puolustamaan kristillisiä arvoja ja sitten TaviSSuomalainen suosimaan holotusta. Tuo holotus tulee siitä kun eräs Vahanen oli kumppaneineen siellä "holon saarella" vankina. Ainakin suomessa uutistenlukijat puhui aina holonsaaresta. Kaitpahan siellä sitten holotti...

    No kuitenkin paneelin vastakkainasettelu oli huima ja takoituksena oli kirvoittaa kunnon homokeskustelu. Erotuomarina toimi professori Liisi Huhtala.

    Ei siitä mitään arvokeskustelua animaation aikaansaamasta "pyhäinhäväistyksestä", eli homo-Marskista, tullut. Edellä mainittuja henkilöitä kyllä suuresti huvitti lasauttamani kommentti: Jospa se M olikin "sekakäyttäjä" ja siitäkin huolimatta sekään ei tekisi hänen (sotilaallisia) ansioitaan tyhjäksi. Eipä olleet nuo naiset kuulleet sanaa "sekakäyttäjä" siinä tarkoituksessa. Nauruksi meni suuri holotuskeskustelu.

    VastaaPoista
  3. >>Mannerheimin saavutuksia ja epäonnistumisia arvioitaisiin viileästi mutta asiallisesti.<<

    Olisiko tuossa sellainen kirja? Edes malliksi... kokeile jos et ole ennen lukenut.

    Virkkunen Sakari Mannerheimin kääntöpuoli
    otava, 1992, 171 s., 1. painos


    Virkkusella jäi kuulemma niin paljon materiaalia yli, siis sellaista mikä EI sopinut presidentti -elämänkertaan, että hän lupasi tehdä jatko-osan ja tämä on se. Erikoisia tarinoita.

    Virkkunen Sakari Mannerheim - Marsalkka ja presidentti
    Otava, 1989, 539 s., 1. painos

    VastaaPoista
  4. "Historiassa puhuttiin vuosisatoja sitten johdatuksesta. Kun tuo ajatus irtosi uskonnollisesta asiayhteydestä, luuloteltiin edelleen, että ”kohtalo” lähettää oikean henkilön oikeaan aikaan oikeaan paikkaan."

    Mannerheimista suomalaiset ovat löytäneet uuden, konkreettisen Jeesuksen. Yhtymäkohtia raamatun Messiaaseen löytyy roppakaupalla. Lähes sadan vuoden aika Mannerheimin Suomi-historiassa, on poistanut luonnollisella tavalla hänen aikalaisensa. Lukuisat legendat kuitenkin elävät ja rakentavat Mannerheimistä pyhää ja arvostelun yläpuolella olevaa Suomen Pelastajaa - Jeesusta. Mannerheim-liike elää yhä voimakkaampana ja puuttuu vain odotus, että hän ilmestyisi uudelleen Suomeen ja pelastaisi tämän kansan kaikesta "kurjuudesta".

    VastaaPoista
  5. MANNERHEIM PERUSTI PAATOKSENSA TAPAHTUNEISIIN TOSIASIOIHIN

    Pidan Mannerheimin suurimpana arvona hanen inhorealistisuuttaan. Ei lahtenyt juoksemaan kaiken maailman kotkotusten peraan. Valitsi kylmasti ehdotuksista ne, jotka hanen mielestaan parhaiten istuivat tapahtuneeseen.

    Aivan kummallista on ettei Mannerheim pannut vakisin kokoon oikein kunnon vastahyokkaysta Valkeasaareen. Kun rintama oli pettanyt, ei alkanut taistella joka metrista, kuten Talvela, vaan malttoi antaa kaskyn vieda joukot
    taistelukunnossa VKT linjalle. Kunnioittaen...

    VastaaPoista
  6. Mediassa ja ministeriössä menestyy kunhan ei turhaan lausu Sijoittajan nimeä.

    Ilmiöstä käytetään myös muita nimiä, kuten suojelija, pelstaja tai Mannerheim.

    VastaaPoista
  7. Ennen vanhaan sanottiin, että kun jumala antaa viran, niin hän antaa myös järjen. Sen viran hoitoon.

    On tuossa jonkinlainen totuus takana. Kun joutuu vastuulliseen tehtävään, niin moni omaksikin hämmästyksekseen kasvaa sen mukana.

    Muistaakseni Heinrichin elämäkerrassa kerrottiin, että sodassa huomattiin äkkiä, kuka komentajista selvisi tosi paikan tullen ja kuka ei. Heinrichia pidettiin sellaisena, jonka pää pysyi kylmänä.

    Olisiko Mannerheim itsekin ollut sellainen psyykeltään, että hän kasvoi kulloisenkin tehtävänsä tasolle. Tällainen "tyhmyys" on usein siunauksellista.

    VastaaPoista
  8. Minä ihailen Mannerheimia vilpittömästi, mutta tästä ei kannata vetää poliittisia päätelmiä millään akselilla. Hän oli mies paikallaan!

    Kirjoitn juuri yhteen blogiin, että en jaksa enää lukea kirjoja, jotka kertovat vuodesta '18, sillä kansakunnalle ei ole suurempaa tuhoa kuin se, että veli käy veljeä vastaan.

    Mannerheim-ihailuni on kyllä myös historiaharrastukseni tulosta. Pientä, erikoista bonusta on siinä, että mieheni kollegana työskentelee Mannerheimin sukulainen, joka on kuin Marskin kaksoisolento. Mannerheimin siskohan meni avioliittoon Marskin lähimmän adjutantin kanssa ja...Minusta tuntu, että meille on tulossa historiallista hirvenlihaa;-)

    VastaaPoista
  9. Kemppinen: Sibelius, Mannerheim, Leino, Waltari!

    VastaaPoista
  10. On helppo vihata / rakastaa sellaista, johon ei ole henk.koht. suhdetta. Mutta laitapa vaikka isäsi Mannerheimin tilalle ja katso "Uralin perhonen" - naurattaako? Vihoissamme ja rakkauksissamme me raahaamme perässämme näkymätöntä mutta kovin vaikutusvaltaista juuristoa, omaa historiaamme. Se lyö leimansa kaikkeeen, vaikka yrittäisimme pistää arvot ylösalaisin.

    Pirkko A

    VastaaPoista
  11. Jotenkin minullekin on jäänyt hyvin korkea kuva eversti Valo Nihtilästä eikä syy ole pelkästään se, että hänen poikansa, DI Rainer Nihtilä, toimi aikoinaan Kirkkonummella Suomen Sokerin johtoportaassa. Valitettavasti ei ole tullut luettua Valo Nihtilän sotakorkeakoulun diplomityötä. Viisaammat tietävät kertoa, että tulevan jatkosodan kulun voi pääpiirtein lukea sieltä ennen sen tapahtumista.

    Uskon vahvasti, että Valo Nihtilä piti tärkeämpänä itsenäistä Suomea kuin mahdollisia leijonankuvia kauluksessaan ja että hän oli niitä miehiä, joille teot ratkaisevat eivätkä mahtipontiset sanat tai rintakoristeet.

    VastaaPoista
  12. Toinen nyymi oli pitkälle ns oikeassa, eli samaa mieltä Jeesksesta ja Mannerheimista. Aivan äskettäinen ohjelma SEN itävatalaisen yhteistyökumppaneista Suomessa oli varmasti vaikea tehdä tai suomentaa, kun piti niin moni asia sanoa niin mutkikkaasti. Jeesuksen osuutta suoraan kiistämättä Mannerheim mainittiin lähes joka virkkeessä Suomen kohtaloon vaikuttajana. Siinä on perää asiansa verran, Vihollista torjui myös siviilihallitus, mikäli parista maininnasta saattaa niin päätellä. Jatkosodan tarkoitus oli palauttaa se ryöstetty alue, jonka kaikki tiedämme. "Tuntemattomat sotilaat" sotivat jonkun Petroskoin suunnalla, missä lienee. Se minua närästää, se uskowaisuus, ne dogmit!

    VastaaPoista
  13. Lähes kuurosta, tuki- ja liikuntaelin-, kihti- ja vatsavaivaisesta Mannerheimista ei ilman hänen omaa brändäämistä (oli tarkka julkisuuskuvastaan) ehkä ihan niin suurta miestä olisi tullut. Myytti oli murtua, koska hän menasi kuolla useamman kerran sairauksiinsa sodan aikana. Eikä se, että käytännössä hän ei johtanut yhtäkään taistelua, ollut kovinkaan maireaa tietoa. Olisiko hän sittenkin halunnut olla "vain" tsaarin upseeri?

    VastaaPoista
  14. Kun tuo Mannerheim tuli mainittua, en malta olla kommentoimatta, että vielä vahvistamattomien sukututkimuslöydösten huhujen perusteella tämä herra saattaa olla allekirjoittaneelle kaukaista sukua äitini ruotsalaisen sukuhaaran kautta.
    Nenässä ainakin on jotain samaa kuin sen puolen sukulaisillani.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  15. On kumma,että me yhteisöt tarvitsemme aina omat "seurapiirimajurimme".Niille on oma tärkeä tehtävänsä. Ympäristö ihmisestä suurmiehen tekee,jos hän on syntynyt onnellisten tähtien alla.Tämä ei vähennä Mannerheimin statusta,sitä me suomalaiset tarvitsimme ja tarvitsemme vieläkin.Arvostetaan omaa historiaamme ja annetaan olla rauhassa omat suurmiehemme.

    VastaaPoista
  16. Pirkko A:

    Laitoin suosituksesi mukaan isäni Mannerheimin sijaan "Uralin perhoseen" - ja annas olla, nauratti kyllä!

    VastaaPoista
  17. Niin siis unohtui vielä:
    lämmin kiitos Pirkko A:lle makeista nauruista!

    VastaaPoista
  18. Kaikkein rajuimmat yhteisön sisäiset "sodat" käydään siellä, missä on jaossa absoluuttista, aseman antamaa valtaa toisiin ihmisiin.

    Siis armeija, poliisi, psykiatrinen sairaala, seurakunta. Ja parisuhde.

    Vallankäytön astalo on saalis, suoja, lisääntyminen ja tieto. Siis ahneus, saituus, raiskaaminen ja valehtelu.

    Miksi?

    Siihen voi etsiä oikeaa vastausta.

    VastaaPoista
  19. Mannerheimin palvonta johtunee myös siitä, että hän on niin täydellinen tämän ajan mediapersoona: kuin filmitähti.

    Tai vieläkin enemmän: ylhäistä syntyperää, tsaarin upseeri, tutkimusmatkailija, sotasankari, hillitty käytös, pitkä, tumma, komea.

    Lisäksi hänen ansioillaan - 1918, 1939, 1944 - köyhempi, lyhyempi, kaljumpi ja rumempikin mies saisi sädekehän ympärilleen.

    Mannerheimiä palvotaan kuin superjulkkista - kuin Lauri Törniä, Tauno Paloa ja Urho Kekkosta yhdessä persoonassa – mutta uskonnollinen palvonta ei kuulu meikäläiseen kulttuuriin. Vielä.

    VastaaPoista
  20. Tässä joku päivä sitten
    radiossa keskusteltiin joulun mallista
    ja vietosta.

    Toteamuksena mainittiin:
    pakotettiin samaan kirkolliseen,
    uskonnolliseen muottiin Joulun vietossa.

    Se nyt vain sattui olemaan niin että
    oman kouluajan alkuvuosina 50,
    60 -luvullakin vielä uskonnollinen
    elämän meno oli arkipäivää.
    Päivä aloitettiin virrellä,
    seurasi raamattua,
    ja lopuksi virsi.
    Kaikille kelpasi.

    Muistan mainitun 96 tai 98%
    Suomen kansasta kuuluvan
    ev.lut. kirkkoon.

    Ketään ei pakotettu mihinkään.
    Meno oli osa kasvatusta,
    vastuullisiksi kansalaisiksi.

    Sellainen mutu, että koulukavereista
    monikin, yhtessä kanssani,
    ihmettelee päivän menoa.


    Sotakenraaleiden ja muiden isojen touhuista,
    mitä enemmän luen, sen
    varmemmaksi nousee käsitys
    Suuresta Suojaavasta Kädestä
    maamme yllä, niinä vuosina.

    Julkisesti nimeltä mainittin:
    "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta
    synti on kansakunnan häpeä."


    Mutta mutta,
    siitä on aikaa...

    VastaaPoista
  21. Elmo olisi helposti ollut samanaikaisesti shakin, seiväshypyn ja viulunsoiton maailmanmestari. Tekihän hän mm. Immelmann-käännöksen purjelentokoneella.

    VastaaPoista
  22. Kun tässä nyt ovat kaikki valtakunnan viisaat koolla sallittakoon pieni ihmettely.
    Eilen tv-uutisissa ja tänään lehdissä kerrottiin, että rikollisjengi Helvetin enkelien huumemiehet olivat saaneet jopa 10 vuoden tuomioita. Enkeleiden johtomies puolestaan sai takaisin häneltä aiemmin takavarikoituja huumerahoja jotain 180 000 euroa.Oikeus on tapahtunut.
    Mutta eikös 10 vuoden tuomion saaneen nimi ole tapana julkistaa? Tuomittuja oli muitakin, mutta yhtään nimeä tai naamaa ei mediassa näy.
    Mutta kun joku reppana sanoo ääneen että "neekeri" hän pääsee lehtiin ja televisioon viikkokausiksi.
    Olenko ainoa, joka ihmettelee tällaista julkisuuskäytäntöä?

    VastaaPoista
  23. Nauravalle anonyymille: aina nauru on parempi ase (puolustuksessa ja hyökkäyksessä)kuin puukko.

    Pirkko A.

    VastaaPoista
  24. Eihän immelman purjelentokoneella mikään temppu ole. Muutetaan vain korkeus nopeudeksi ja siinä se on.

    VastaaPoista
  25. Itse olen yrittänyt ratkaista tämän muotokuvadilemman lukemalla historiikkeja, joissa "suurmies" on sivuosassa. Vaikka varmasti jotkut suuttuvat, niin pidän kyllä Mannerheimin muotokuvaa yhtenä suurena bluffina.

    Syksyn tiiliskivet olivat onnistuneita, Mannerheim esiintyy yhdessä näistä:

    "Timo J. Tuikka, Kekkosen takapiru – Kaarlo Hillilän uskomaton elämä"
    Kun lukee teoksen läpi, niin myös Kustaa Vilkunan muotokuva täydentyy Ilkka Herlinin väitöskirjan kuvasta.

    "Elokuun 27. päivänä 1940 pääministeri Risto Ryti, marsalkka Mannerheim ja kenraali Rudolf Walden vierailivat presidentin kesäasunnossa Kultarannassa. Aamulla Kallio sai sairaskohtauksen."
    Historian työhypoteesi: Ymmärsikö Kallio tänä päivänä presidentin joutuneen sotilasvallankaappauksen uhriksi?

    VastaaPoista
  26. Muutama sana vielä Marskista
    ja Hitlerin kätyrit ohjelmasta.

    Radiossa 80/90 lukujen vaihteessa joskus,
    kuitenkin ennen internet aikaa
    haastateltiin erästä puhelinkeskus rouvaa.

    Erään tilanteen hän muisti erittäin hyvin.
    Kesäkuun ensipäivinä soitti Hitlerin adjutantti ja kertoi asiansa.
    Johtajan saapuminen sekä luetteloi asioita.
    Minkälaista ruokaa, miten mitäkin ja
    tupakointi ehdottomasti kielletty, jne.

    Mannerhein keskeytti hänet:
    "Minä olen isäntä. Minä määrään."

    Kun Juhlatilaisuuden salainen nauhoitus
    kuultiin vähän e.m. ohjelman jälkeen radiossa,
    olin kuulevinani tulitikkuaskin pitkällistä rapinaa,
    tikun raapaisun, so. sikari ruuan päälle.
    Tämä varmistui, kun ohjelma tuli verkkoon.

    Samoin nyt, tässä kätyrit ohjelmassa.
    Mutta että mukana seurannut joukko
    kalpeni porukalla..

    Mannerheim piti tärkeänä suorittaa vastavierailu pikimmiten.
    Oma episodinsa oli lahja-kysymys.
    Sinne päätyi sitten juhlakappale Suomi-konepistoolia,
    pienenä vihjeenä, tietty.

    Lahja olikin riemukkaan mieluinen Johtajalle.

    O. Paavolainen:
    Synkkä yksinpuhelu, 1. painos, s.365
    "8.7.1942
    PM:n elokuvanäytös käsittelee tänään Marskin
    vierailua Hitlerin päämajassa sekä Kertsin valtausta.
    Marski on aivan suurenmoinen keppeineen, vakavine ilmeineen
    ja ehtimiseen huulille vietyine nänäliinoineen.
    Viimemainitut liikkeet ovat verrattomia diskreetissä ivallisuudessaan.
    Ancien Regime'in ylimyksellisen itsevarma ja hienostunut edustaja,
    jonka rinnalla rehvakkaasti naureskeleva ja olalle taputteleva
    Hitler vaikuttaa täydeltä nousukkaalta ja todelliselta maalarinsälliltä.
    Marski parka - tuota retkeä ei hänen todellakaan ole ollut helppo tehdä.
    "

    Tämä kaikki on erinomaisen hyvin ymmärrettävissä
    yllämainitussa nauhoituksessa.

    VastaaPoista
  27. >>Juhlatilaisuuden salainen nauhoitus<<


    Ei tainnut olla kyse mistään salanauhoituksesta.
    IS kertoi taannoin samaa typerää tarinaa salanauhoituksesta. Höpöjuttua tuollainen. Vasta nykytekniika mahdollistaa todellisen salanauhoituksen. Ei muuta kuin digitaalinen sanelukone rintataskuun ja vot.

    "Adolf Hitler hallitsee lyhyttä nauhaa hänen, Mannerheimin ja presidentti Risto Rytin keskustelusta 4. kesäkuuta 1942. Yleisradion ääniteknikko Thor Damen äänitti sen salaa junavaunussa marsalkan 75-vuotispäivillä."

    Kaikissa valokuvissa näkyy isot mikrofonit (2 kpl) pöytien yläpuolella katon rajassa ja ovat vaaka-asennossa. Niitä ei edes ole yritetty piilottaa. Lisäksi niiden "äänitorvi" täytyi tarkasti suunnata kohti puhujaa. Tuossakin linkissä olevassa kuvassa on 2 harmaata mikrofoni-lieriötä. Ne on noin 50 cm pitkiä ja 10 cm paksuja ja näkyvät M:n pään yläpuolella ja toinen siitä vasemmalle. Joissakin vierailukuvissa eräs mikrofoni näkyy roikkuvan katosta suoraan puhujan eteen.

    http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/artikkeli/00376.jpg

    http://www.ww2incolor.com/d/520654-2/Hitler__s+visit+on+Mannerheim__s+75th+birthday

    Nauhuri-tekniikasta johtuen ei luultavasti enempää saatu talteen. Nauhurit oli tuohon aikaan hyvin kalliita ja harvinaisia ja yhteen teräslankakelaan TAI nauhakelaan ei montaa kymmentä minuuttia mahtunut kerrallaan. Lisäksi osa nauhaa on nyt jo niin haperoa, että siitä on tuhoutunut vuosien saatossa osia. Montakohan nauhaa jäi Kalle Lehmuksen haltuun? Hänen kerrotaan takavarikoineen äänitteen heti tuoreeltaan. Siksiköhän se on hänen Mannerheim -kirjassakin käännettynä esitetty?

    Salainen tallenne - näin Hitler puhui Mannerheimille

    http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hitlerin_salaa_tallennettu_keskustelu_suomessa_3906.html#media=3911

    Hitlerin nauhoitettu puhe Suomessa 1942 on käännettynä on tuossa kirjassa:

    Lehmus, Kalle: Tuntematon Mannerheim : katkelmia sodan ja politiikan poluilta. Weilin + Göös, 1967.

    http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hitlerin_salaa_tallennettu_keskustelu_suomessa_3906.html#media=3913

    VastaaPoista
  28. Lue VAIN se alkuperäinen versio. Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!

    Jostain luin kuinka Synkän yksinpuhelun 1. ja ainoa oikea painos oli noin 5000 ja siitä vain noin 3500 myytiin ja loput tuhottiin makulatuuriksi.Siksi 1. painos on kallis keräilijöillekin. 50-80 euroa.

    Paavolainen stilisoi itse Synkän yksinpuhelun uusintapainokset, joita ilmestyi 1960 -luvulla, "vastaamaan vallitsevaa totuutta". Miksikähän teoksen sivumäärä tipahti lähes tuhannesta sivusta lähelle kuuttasataa?

    Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
    WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1

    Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
    Otava, 1961, 599 s.

    Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.

    Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.

    Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".

    Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...

    Olavi Paavolainen olikin aika opportunisti. Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.

    VastaaPoista
  29. Mannerheimin vahvuus liittyy hänen kosmopoliittisuuteensa. Hänellä oli ulkopolitiikan kova ydin paremmin hallussa kuin kehutulla Paasikivellä, jota itseasiassa pidettiin sisäpiirissä hölösuuna ja jolle senkään takia ei annettu todella kovan luokan tehtäviä. Paasikivihän sai toimia Moskovassa sylkykuppina. Mielestäni Ståhlberg, jota kaikista presidenteistämme arvostan kaikkein eniten, sanoi jotain hyvin oleellista Paasikivellä, kun tämä yritti puolustella omaa ennen sotaa ja sodanaikana harjoittamaansa myöntyväisyyslinjaa:

    "Mitä Baltian maat kuvittelivat voittavansa myöntyväisyydellään"?

    VastaaPoista
  30. Hyvin harva tulee miettineeksi sitä asiaa josta Jukka Seppinen on maininnut dokumentteihin viitaten. Mikäli Suomi ei olisi sallinut Saksan joukkojen kauttakulkua Norjan Lappiin olisivat saksalaiset todennäköisesti tulleet suomalaisista riippumatta sekä Norjan Lappiin että myös ainakin tiettyyn osaan Suomen Lappia. Asia on nimittäin niin, että Saksa (eli siis Hitler) ei aikonut missään tapauksessa vaarantaa Kiirunan malmin (kuten ei myöskään Petsamon nikkelin) saantiaan. Lisäksi myös sellaisilla metalleilla kuin Suomen molybdeenilla, jota tarvittiin mm. panssarilevyjen valmistuksessa, oli kiistaton strateginen arvonsa.

    Ne jotka kuvittelevat, että Suomella olisi ollut joku "vapaa tahto" elävät aivan houremaailmassa.

    VastaaPoista
  31. Mannerheim oli kadetti, joka rikkoi poistumiskieltonsa ja joutui Venäjälle opistotasoiseen tykistökouluun. Hänestä ei koskaan tullut yleisesikuntaupseeria niin kuin Vilho Petter Nenosesta. 1916 Mannerheim tuli Suomeen ja yritti värvätä tuhannen suomalaisen vapaaehtoisen lisäksi vielä lisää vapaaehtoisia demiliratisoidun Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista. Köyhä Mannerheim paikkasi kuolleen appensa jätämällä perinnöllä raha-asiansa ja eli perhe-elämäänsä kuin venäläinen upseeri sillä seurauksella, että rouva otti tyttärensä ja eron. Mannerheim oli uskollinen venäläinen monarkisti, valapattotšaari Nikolai II:n kenraaliluutnantti, joka hallitsijansa kiusaksi ymmärsi myös puolalaisia, mikä kunnon venäläiselle on peräti mahdotonta vielä nykyääkin. Mannerheim oli väärässä 1916 ja 1919 sekä oikeassa 1918.

    Mannerheim-haltioiutuminen ja Mannerheim-rienaaminen ovat samasta irrationaalisesta ja kansallisromanttisesta lähteestä kotoisin. Venäjän valta ja Aasian massat sekä ruotsalaiset vapaaherrat ovat Suomen luontoon sopimattomia vieraslajeja.

    VastaaPoista