Sivun näyttöjä yhteensä

15. marraskuuta 2011

Vanhalle välttää huonompikin


Oli minulla kerran Omega. Rannekelloille olen perso. Pidin sitä muutaman päivän. Ajattelin että joku rääpy pitää olla ja annoin sen pois yhdelle rikkaammalle. Minun ranteessani se oli niin kuin täi frakissa.

Arvelen pistäytyväni piakkoin kirpputorilla. Se on minulla ensi kuussa ajolähtö eli kaikki pesät täynnä. Kun täyttää 67, viroista on lähdettävä uhalla että poliisit tulevat ja vievät. Ennen tosin tuomarin eroamisikä oli 70. Osa porukasta olikin seniilejä.

Eläkevaarin kuuluu olla nukkavieru. Kirppikseltä saisi varmasti asiaan kuuluvat varusteet. Istumapaikan olen jo katsonut. Kauppakeskuksessa näyttää nököttävän osatovereita metallipenkillä katselemassa maailman menoa. Menisi se kyllä katselemattakin.

Muistan ajan, kun itsensä arvohenkilöiksi todenneet pitivät muhkeaa henkilöautoa. Ei mitään joka insinöörin Mercedestä, vaan Rover! Sillä sopi paahtaa pitkin valtatietä neljääkymmentä keskiviivan vasenta puolta ja jättää vilkuttelijat ja tööttääjät omaan vähäiseen arvoonsa.

Näyttää siltä, että moni muukin lajitoveri on ajatellut, että henkilöautolta voi edellyttää kahta ominaisuutta. Sen tulee lähteä liikkeelle ja pysyä liikkeessä, paitsi jos painaa jarrua ja kääntää virta-avaimesta. Toiseksi sen pitää mahtua pysäköintiruutuun.

Lieneekö markkinointimiesten kataluutta, että markkinoilla on määrättömästi pieniä mutta lujatekoisia ja mukavasti varusteltuja kulkuneuvoja. Istuin taannoin erään ystäväni, 50-vuotiaan nuorukaisen Jeep Cherokeessa, jonne sai kiivetäkin kuin stadionin torniin, ja pelkäsin koko ajan.

Tätä taustaa vasten yllätyin ja häpesin, kun suoritin tavanomaista kamerakatsausta verkossa. Kamerani on aivan hämmästyttävän hyvä, joten en minä mitään tarvitse. Huvittelu on kuitenkin luvallista.

Hämmästyin aivan, kun listoilla oli vai rohkeat 700 maksava Leican kiinteäobjektiivinen hirmuzoom. Tuli mieleen, että tuo jos olisi, saisivat kuikat kyytiä. Nyt kaikki oikeasti mielenkiintoinen on täsmälleen niin kaukana, ettei 140 mm eli vast. 200 mm ihan yllä. Ja oikealla telellä on se harmillinen ominaisuus, että se on yleensä kotona, kun sitä tarvitsisi.

Asiaan perehtyessä kävi ilmi, että Panasonicilla on aivan sama kamera nimellä Lumix puoleen hintaan. Arvelisin Panasonicin valmistavan myös Leicat tai ainakin osan niistä. Softassa kuuluu olevan jotain eroa; softa on Leicassa yleensä ollut heikko.

Leican punainen logo, joka on kuvattu ylle, houkutteli minua oikein tosissaan. Vanhan oikean Leicani panin perheessä kiertoon sellaisin toivotuksin, että kuvista kiinnostunut lapsenlapsi ryhtyisi retroilemaan ja opettelisi yksin tein mustavalkoisten kuvien kehittämisen ja kopioimisen. Siellä olisi samassa paikassa tallessa vanhastaan jokamiehen kompaktikamera, Linhof Field, jonka negatiivin koko on siis 24 x 36 senttimetriä, ei milliä. Se on peräisin Suomen Filmiteollisuus Oy:n konkurssihuutokaupasta, ja kaikki Schneiderin loistokkaat linssit ovat mukana. Tarkentaminen suoraan tähyslasilta sujuu kuin luomisen työ – viisi minuuttia ja sitten voikin keskittyä rajaukseen.

Lopulta tämä itsestäni tunnistamani hullutus osoittautui mieltä rauhoittavaksi. Ilmiö jolle suurmies-sosiologi Torstein Veblen antoi 1899 (!) ilmestyneessä tutkimuksessaan ”The theory of the Leisure Class” eli teoria joutilaasta luokasta nimityksen ”conspicious consumption” eli silmiinpistävä kulutus.

Veblen leimasi tuon piirteen barbaariseksi.  Tiedämme hyvin, että vaikka tätä norjalaisten siirtolaisvanhempien pojan kirjaa luetaan syystä edelleen, se ei ole suuremmiin vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen.

Siten kukkoilu on yksi kulttuurimme piirteistä. Sitä lienee syytä suvaita, koska vaihtoehdot ovat olleet niin kauheita. Viimeksihän se oli tämä muuankin kiinalainen himomurhaaja, joka julkaisi pienen punaisen kirjan ja oli sitä mieltä, että kaikkien olisi käytettävä samanlaisia kamppeita.

Ammattilaiselle ammattilaisen varusteet. Meille muille jotain välttävää, kiitos.


18 kommenttia:

  1. Hienomekaniikka on - hienoa. Välillä pitää kaivaa laatikosta Rollei 35S, pitää sitä hetki kädessä ja laittaa takaisin. Retina IIb ajaa kanssa saman asian vaikka on isompi. Toisessa laatikossa on "Haff Kompensazions-Polar-Planimeter" joka mittaa mielivaltaisten kuvioiden pinta-aloja kahden varren ja pyörivän rissan avulla. Myös ellipsinpiirtolaite (Mannerheimintien Wulffin loppuunmyynnistä) on hieno, vaikka osat ovatkin pleksiä.

    AW

    VastaaPoista
  2. Takavuosina, kun jopa Sociksen kahvilaan tilattiin laaja kirjo sanomalehtiä, pisti Aarne Saarisen kommentti Känsäs News'issä silmään. Eduskunnassa oli puhe Hornet-hävittäjähankinnoista. Hän siihen kommentoi kyllä vanhana kivityömiehenä ymmärtävänsä, että ammattimiehellä pitää olla ensiluokkaiset vehkeet.

    VastaaPoista
  3. Hain viime viikolla oman punalogoiseni Oksasenkadun huollosta ja kyllä puhdistettu, mekaaninen koneisto ääntelee kauniisti. Mutta onkin kyse apparaatista,  jonka valmistumisen aikaan Wezlarin bitinveivaajat vasta ottivat tyypit ensimmäisistä tuteistaan. 
    Hyvä kirjoitus, taas kerran. 

    VastaaPoista
  4. Tämmöinen tulee ulos minun kaapista:

    http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSTjJRcWHmHnBAH78nQGv_41TwLUhFsBl5ZhHs8bftfgJCwHpYGPwEhIXr0uw

    Certo Dollina II, Tessar, Sychro compur etc.

    DDR 1950-luvun alku.

    VastaaPoista
  5. Jukka,

    oletko tosiaan varma, että sinulla on ajolähtö ensi kuussa? Laki on muuttunut. Nyt yleinen eroamisikä on kaikilla, myös tuomareilla, 68. Tämän jälkeen ei laillisesti saa tehdä kuin määräaikaisia työsopimuksia tai ottaa vastaan määräaikaisia virkanimityksiä.

    VastaaPoista
  6. JK: "Eläkevaarin kuuluu olla nukkavieru. Kirppikseltä saisi varmasti asiaan kuuluvat varusteet."

    Varo vaan, ettei käy niin kuin minulle, vaikken vielä ihan eläkevaari olekaan. Kun menin kirppikselle, totesin siellä myytyvän paljon parempia ja uudempia vaatteita kuin minulla oli ylläni.

    VastaaPoista
  7. Olen aina halunnut Leican. En ole sitä oikeastaan tarvinnu, sain jo 16 vuotiaana Zeissin Contarex Specialin. Se on 35mm peilari. Leica valmisti vastaavan peilarin monta vuotta myöhemmin, vaatimatonta.

    Contarex on ollut mukanani kaikessa, siitä on ollut suurta iloa. Nuorena tytötkin tykkäsivät, kun heita kuvattiin ja vähän muutakin...hiiii.

    60 luvun alussa Contarexini tuotti Espoon Kaupungin valokuvauskilpailuissa ensimmäisiä ja toisia pokalleja. Olen myöhemminkin kuvannut, mutta en kilpaillut, ei tartte.

    Nyt Contarexin rasvat ovat jämähtäneet. Se on silti upee kapistus. Nyt homman hoitavat tikitaaliset kapistukset.
    On minulla jotain uttakin, keväällä ostin uuden Fiskars haravan.

    VastaaPoista
  8. Tämä ei nyt liity vempeleisiin, mutta eläkeläisiin ja ei niin tärkeään kuluttamiseen kuitenkin.
    Georg Henrik von Wright piti viimeisessä kirjassaan tavallisten ihmisten "seuramatkoja" (ja videokameraa) täysin turhina ja luonnon kannalta kovinkin vahingollisena, mutta oli muistaakseni valmis hyväksymään matkat eliitille, koska heillä oli matkoihin joku hyväksyttävä funktio.
    Tunnemme blogistin suhteen Venäjänmatkoihin, mutta vähän on kirjoituksia Mallorgalta, Battayalta tai Goalta kummassakaan luokassa.

    VastaaPoista
  9. Eiko bloginpitaja ole veila perehtynyt mopoautoihin?

    VastaaPoista
  10. Kuvan laadun kannalta ei kameramerkeillä ole merkitystä, vaan niihin liitetyillä objektiiveillä.

    Digikuvien yleinen hävittävä pakkausmenetelmä, jpeg ja kuvakenno sekä taannoinen filmiherkkyys ovat yhteensopimattomia suureita. Filmikameroissa ei ollut kuvainformaation koolla mitään merkitystä, laatua rajoittivat "vain" filmin ja optiikan toistokyky.

    Itselläni on muutama tuhannen euron ogjektiivi ja voin kyllä todeta niiden "laadun" olevan aikaisempien perusobjektiivejani selkeästi paremman. Digimessuilla pääsin toteamaan kymppitonneja maksavien huippuobjektiivien piirtokykyä, ja se oli kyllä aivan käsittämätön.

    Digikameroiden mainetta ovat osaltaan huonontamassa kaikkien lähes rajaton mahdollisuus olla lisäämässä kuvatarjontaa, omista teknisistä ja taiteellisista lähtökohdistaan, mikä itseisarvona on loisto juttu.

    VastaaPoista
  11. "...katselemassa maailman menoa. Menisi se kyllä katselemattakin."
    Tämä on aivan selvää Tuomas Kyröä. (On se muutenb kumma, että niin nuori mies saa aikaan niin aidon vanhan ihmisen äänenpainon.) Jos aika käy pitkäksi JK voi tehdä blogin "Toinen mielensä pahoittaja".

    VastaaPoista
  12. Hienomekaniikan hienosteluni (muuten, ettekö tekään osaa päättää kantaanne Janne Koskisen Hienostelua-radio-ohjelmaan?) rajoittuu automaattikelloihin, kamerat ovat vain käyttöön. Kello on katseen kohde (parhaita ovat sisäännäkyvät skeletonit), kamerasta katsotaan läpi.

    VastaaPoista
  13. Ettei totuus jäisi yksioikoiseksi: Sisareni, noin 72-vuotias, ei vielä ole jäänyt eläkkeelle terveyskeskuksesta. Eikä ole tippaakaan seniili tai nukkavieru. Ja käsi on vakaa kuin vesivaaka, mikä on hammaslääkärille oivallinen ominaisuus.
    - Liisa K -

    VastaaPoista
  14. Wikipediasta löytyy Diana camera ja Holga hauilla hiukan toisenlaisia ammattilaisten välineitä.

    http://liten.be//SaoFt

    ;)

    VastaaPoista
  15. Mistä JK on saanut sellaisen käsityksen, että eläkeläisen tulee olla nukkavieru? Itse pukeudun varsin säällisesti, pidän liivin taskussa paksuhkoa kultakelloa ja tähän aikaan vuodesta suojelen arvokkaan pääni Prinz Heinrich-lakilla. Niitä saa Falkenhagenilta Hampurista, osoitteessa Grosse Johannistrasse 7. Ratsweinkeller on siinä ihan vastapäätä. On se laatutyötä! Kun hivelee lakin tikkauksia tulevat mieleen vanhat mekaaniset loistokamerat, joiden pelkkä ääni laukaisinta painettaessa tuottaa hyvän mielen. Jossain aivojen sopukoissa käväisee kuva juuri siitä soratietä nielevästä Roverista. Ei Land Roverista vaan siitä oikeasta.
    Kenkäni ostan Roomasta, pukuni Lontoosta. Siinä yhdistyy mukavasti kaksi hienoa asiaa: matkustelu ja laatutavaran hankinta.
    Laatutavara on siitä mukavaa, ettei tarvitse päntiönään ostoksilla käydä. Mutta kun käy niin silloin saa raha palaa!

    VastaaPoista
  16. Minulla on toi Olympus 510 järjestelmä ja siinä kaksi putkea, 14-42mm ja 40-150mm. Jotenkin olen näillä pärjäillyt, kun kalliimpiin satsauksiin ei ole varaa.

    Muuten näen, että maailma alkaa olla kohta niin kuvitettu, että eiköhän jossakin vaiheessa ihmiskunnalle iske inhoreaktio päälle kun se vaivaa joskus näin yksittäistäkin raksuttelijaa.

    Alkaa valokuvan "sielu" rapistua ammattilaisillakin. Tai ehkä juuri heillä ensimmäisenä.

    VastaaPoista
  17. No jopas onnistuin tempun tekemään! Atlantic-linkkiin päätyikin Kemppisen postaus... Siis uusiksi: Kaikille maailman menoa katseleville, kuva nro 18 http://www.theatlantic.com/infocus/2011/11/national-geographic-photo-contest-2011/100187/ (nyt pitäisi viedä oikealle sivulle)

    VastaaPoista