Suomalaiset ovat kreikkalaisia

Uusimpien tutkimusteni mukaan 20 prosenttia suomalaisista on kreikkalaisia. Tutkimukseni virhemarginaali on ± 80 %.

Arvelin pitkään, että kysymys on katolilaisuudesta. Islamin puolella on kuitenkin samoja piirteitä ja sama peruskysymys. Ehkä Välimereen on sekoitettu jotain sopimatonta?

Otaksumani mukaan kreikkalaiset suhtautuvat valtioonsa, oli hallituksessa kuka tahansa, vihamielisesti. Toisaalla on ”me”, toisaalla ”toiset” kuten poliitikot, paitsi jos he ovat serkkuja.

Epäilen että myös Suomessa jokin suurehko osa kansaa suhtautuu vihamielisesti hallintoon ja viranomaisiin sekä ryhmiin, jotka kuuluvat yhteiskuntatieteessä kehitellyn käsitteen ”toinen” piiriin.

Ajatus on yksinkertainen. Itseys eli persoonallisuus eli ”minä” määritellään suhteessa toiseen. Se ei käytännössä onnistu suoraan. Siksi se toteutetaan päättelemällä ja väittämällä, mitä kaikkea ”minä” en ole. Minä en ole sellainen kuin  hän – me emme ole sellaisia kuin toiset.

En viittaa rasismiin, joka on nykyisellään älyllisesti niin heiveröinen ajatusrakennelma, ettei siihen kannata tuhlata ruutia. Eurovihamielisyys ja eurokriittisyys voisivat toimia esimerkkeinä. Ajattelin aluksi, että ”ei penniäkään” –linja, jota joku pulska mies julisti eilenkin televisiossa, on vain löysää puhetta. Isäntä joka ilmoittaa, että kauppaan ei sitten kanneta enää penniäkään, kun kauppias on kelju, tulee toisiin ajatuksiin, kun tarvitsee suolaa tai nauloja.

Nyt ajattelen, että se on hyvin harkittua puhetta. ”EU” tarkoittaa samaa kuin ”toiset”. Määrittelytavan johdosta ”EU” tarkoittaa kaikkea sitä kavahdettavaa, mitä maailmasta löytyy, koska se on kaikkea sitä, mitä ”me” emme ole.

Näin ajatellen EU ei voi tehdä mitään hyvää eikä muuttaa toimintatapojaan paremmiksi. Se on fysikaalisesti mahdotonta.

Nyt Kirkkonummella en ole käynyt koskaan Kelassa, jossa Elisabet Rehn kuuluu asuvan, ja kartalta poimin nopeasti keltaisella merkittyjä kunnollisia teitä, joita en ole koskaan ajanut, vaikka olisin valmis väittämään liikkuneeni seudulla paljon. Helsingistä voisin järjestää teille, lukijat, kaupunki pursuit –kilpailun, ja väittäisin, että on helppo löytää kantakaupungilta kymmenen katua ja aluetta, joiden sijaintia ette edes tiedä. Taksinkuljettajat älkööt vaivautuko.

Päädyin näihin ajatuksiin lukiessani uutta ja fiksua selvitystä ”pohjalaisuudesta”. Luonnollisesti siinä todettiin, että ”kansanluonne” on täysin epämääräinen käsite, mutta että sitä käytetään silti ahkerasti. Luonnollisesti esimerkkejä oli haettu Pohjanmaa-kirjallisuudesta eli myös Antti Tuurilta, jonka pohjalaiset ovat mielestäni hyvin todenmukaisia, naurettavan yksiviivaisia, perusteettomasti leuhkoja koheltajia.

”Pohjalaisten” sankarityypit tunnustetaan, mutta ei kai heitä – jusseja ja Antteja – kukaan enää aivan totena pidä.

Nyt on niin, että 20 prosenttia kotipitäjästäni on minulle tuntematonta aluetta. Ylikylä on kaikin puolin kunniallista seutua ja Niemen suku pitäjän kuulua, mutta joen toisella puolen Hirvijoki on melko outo ja sen takana Orava tuiki tuntematon. Keskikyliltä kilometrin päässä on Ketojanmäki, jonka tiesin pahojen poikien ja ilkeiden ihmisten asumapaikaksi jo ennen kouluun menoa. Varvaan tiestä pääsi polkua mökkiin, jota saimme käyttää partiolaisina. Paikan nimi oli Krupula ja isännän tapaiselle annoimme köllinimen ”Raakkules”, koska se oli hänen suosimansa voimasana. Paikassa ja isännässä ei ollut mitään etäisestikään kirjojen ja määritelmien pohjalaisuuteen viittaavaa.

Rikkaiden ja köyhien ero oli valtava. Toisin kuin vanhakantaisessa teoriassa sanotaan ”rikkaiden” maailmaan kuuluivat myös ne, jotka elivät rikkaiden liepeillä. Heillä oli malli ja esimerkki ja usein todellinen mahdollisuus säätykiertoon. Suuri osa väestöstä asui takamailla ja suhtautui nöyrästi, epäluuloisuutensa peittäen kirkonkylään ja asemanseutuun ja kaikkeen, mitä ne edustivat, kuten kuntaan, kirkkoon ja valtioon. Luulen että tämä perinne ei ole muuttunut miksikään ja että sen löytäisi aika helposti myös pääkaupunkiseudulta.

Kuvassa Kauhavan Työväentalo, jossa en ole käynyt koskaan sisällä. Kerran katsoin ovesta.