Miete Mannerheimista

Tehokkaimpia valheita ovat ne, joita me itse levitämme. Suutumme pahanpäiväisesti, jos joku uskaltaa epäillä puheitamme.

Olisi ehkä mahdollista piirtää kartta johtavien valtiomiesten suosikkivalheista. Luullakseni Tanner ja Erkko ”tiesivät”, ettei sotaa tule, ja olivat halukkaita kertomaan totuuden toisillekin.

Mannerheim ja Paasikivi ”tiesivät”, ettei Suomea voi puolustaa ilman erittäin tuntuvaa ja nopeaa ulkomaista apua. Asiasta ei ole lähempää tietoa, mutta Molotovin – Ribbentroppin sopimus 23. elokuuta 1939 luultavasti löi murskaksi heidän molempien maailmankuvan ja lisäksi Suomen vähät sotavalmistelut. Meillehän pääsi käymään niin, että uljaasta kenraalikunnasta ja etevistä eversteistä huolimatta Neuvostoliiton vahvoin voimin poikkimain kohti Oulua ja Torniota suuntaamat hyökkäykset tulivat yllätyksenä.

Toisaalta liikekannallepano onnistui niin hyvin, että paljon riidelty suojajoukkokysymys osoittautui toisarvoiseksi. Tehokas puolustus piti aloittaa rajalla; käytännössä vetäytyminen pääasemaan tapahtui niin liukkaasti, että päämajaa suututti.

Paasikivi luultavasti petti itseään tapansa mukaan yrittämällä uskoa, että tuo sopimus oli Hitlerin taktinen liike, joka ei merkitsisi sen suurempia. Toisin kävi. Paasikiven poliittinen ennakointikyky oli heikko. Vuonna 1918 hän oli joutunut muuttamaan kolme kertaa suurpoliittista suuntausta (itsenäisyys, Saksa + kuningas, ympärysvaltoihin ja siis Mannerheimiin tukeutuminen), mikä on edelleen voimassa olevan takinkäännön Suomen ennätys

Mannerheim vaipui itsesääliin, kuten hänellä oli tapana, koska hän oli yksinäinen ja sielullisesti hyvin epävarma ihminen, jolla ei ollut kotia, uskontoa eikä isänmaata. Eikä muuten vaimoakaan  - avioero rikkaasta Anastasia Arapovasta järjesteltiin Suomessa hiukan kummallisesti vasta 1919. Sellaisia epäonnistuneiden isien pojat joskus ovat. Mannerheimin isä otti ja teki konkurssin niin ett perhe jäi sukulaisten armoille. Isoisä oli ollut maan johtavia miehiä.

Mannerheim ei ollut kovin etevä sotapäällikkö eikä hänellä ollut alalle koulutusta. Hän ei ollut strategi, ei ajattelija eikä liioin intellektuelli. Kukaties hänellä oli lukihäiriö. Kukahan mahtoi todella kirjoittaa hienon kirjan ”Ratsain halki Aasian”? Muistelmat kumminkin olivat ryhmätyötä, johon muistelija itse osallistui lähinnä kriitikkona.

Hänen suurin lahjakkuutensa oli ilmeinen. Hovimiehenä hän oli huikean hyvä juonittelija. Kansalaissodassa hänellä oli kiusanaan mm. kollega Löfström, jonka alaisena toimi fantastinen luonnonlahjakkuus, Aarne Sihvo. Tämän operaatiot Antrean Ahvolassa ja Viipurissa olivat eteviä. Ei ihme, että Mannerheim hermostui. Sihvosta tuli eversti 29-vuotiaana ja sitten Italiassa sotakorkeakoulun käynyt kenraalimajuri 36-vuotiaana ja sotaväen päällikkö.

Luultavasti Talvela ja Heinrichs tiesivät enemmän kuin nykyinen historiantutkimus Mannerheimin suunnitelmista oikeistovaaran vuosina 1930-1932. Luonnevikainen lahjakkuusihme Talvela oli itse ylimpänä mukana. Tyhmänä pidetty Heinrichs oli myrskyn silmässä Vaasan läänin maaherrana.

Varustus ”Malli Cajander” oli osa erinomaisesti onnistunutta juonta. Karmea varustelutilanne havaittiin poliitikkojen syyksi, eivätkä ne poliitikot enää palanneet. Mannerheim oli johtanut suurin valtuuksin puolustusneuvostoa, jonka vastuulla sotavarustelu oli.

Elleivät sotilaat onnistu selittämään poliitikoille todellista varustelun tarvetta, kumpaa olisi moitittava? Kilpavarustelu oli täydessä vauhdissa Englantia lukuun ottamatta koko Euroopassa 30-luvun puolivälissä. Suomessa kiisteltiin panssarintorjuntakiväärin kaliiperista, ja lopulta ase jäi kokonaan hankkimatta. Rakennettiin kaksi panssarilaivaa ja ostettiin pommikoneita (Blenheim), joilla sangen vähän käyttöä. Hävittäjiä, joita olisi todella tarvittu, saatiin vain nimeksi.

Mutta Mannerheim osasi rakentaa paitsioansat pitkin Päämajaa ja löytää uskomattoman oivallisia henkilöitä keskeisiin tehtäviin, kuten esimerkiksi Kustaa Tapolan, jota moni ei muista. Hän kehitti ja piti huolen talvisodan taktiikan toteuttamisesta ja johti ehkä Ihantalaakin kirkkaamman voiton, Nietjärven, U-asemassa. Kuvassa suomalaisen korpihyökkäyksen polttopiste, polkupyöräpataljoonan rakennus Terijoella, sittemmin toisessa käytössä.