Juoruilun puolesta

Pelottavat tietomurrot (salasanojen vieminen), valelääkärit ja henkilötietojen suoja ovat saman kuvion osia.

Ihmisille on nyt opetettu, että varsinkin henkilötiedot ovat salainen aarre. Näin ei asia ole, ainakaan näin suoraviivaisesti.

Kirjoitin kirjassani informaatio-oikeudesta eri lakien yhteentörmäyksistä sivuuttamatta oikeudenalojenkaan ongelmallista päällekkäisyyttä. Alkeisesimerkki on viranomaistoiminnan julkisuus < > yksityisyyden suoja.

Joku kommentoi tässä, ettei oikeusneuvos sejase ollut markkinatuomioistuimen ylituomari. Valitettavasti olen heittänyt paperinkeräykseen vanhat lakimiesmatrikkelit. Olisi ollut nopeaa katsoa, että niinkös se oli, että tuo elin täytettiin perustamisen yhteydessä 1970-luvulla sivutoimisilla jäsenillä, jolloin mainitsemani henkilö oli kukaties puheenjohtaja.

Menen lääkäriin. Kymmenen vuotta sitten olisin katsonut lääkärimatrikkelista tuntemattoman lääkärini henkilötietoja, koska mielistelen hanakasti tärkeitä ihmisiä, ja yhteinen tuttava murtaa usein jäätä.

Matrikkeleissa ei ole enää juuri mitään. Lakimiesmatrikkelissa suuri osa korkeimman oikeuden jäsenistä on jättänyt lomakkeensa palauttamatta, joten heistä on tekstiä noin kaksi riviä.

Hallinto on pirstoutunut. Tarpeellinen lainsäädäntö on liian usein ristiriitaista tai tasoltaan kelvotonta. Tilanteesta hyötyvät rikolliset ja hämäräperäiset henkilöt, joihin luen joukon omatekoisia eettisiä järjestelmiään edistävistä ryhmäkunnista.

Poliisimies Paatero näkyi paheksuneen, että sadat poliisit olivat käyneet viranomaisen tietojärjestelmässä katsomassa tarkempia tietoja kuuluisa hiihtäjän kuolemasta. Paatero suksikoon suolle. On käytännössä mahdotonta valvoa, oliko kaikilla tiedon lukijoilla pätevä syy uteliaisuuteensa. Sairaalatoiminta on aivan eri asia. Tietääkseni potilastiedot on jo hoidettu siten, että nimetyn potilaan tietojen tutkimisesta jää selkeä lokimerkintä. Sairaaloissa ja laitoksissa hoitotoimiin osallistuvat henkilöt on määritelty selkeästi, ja muilla ei ole asiaa potilastietoihin.

Kannatan juoruilua, tai oikeastaan tiedon hankkimista sinänsä luvallisesta lähteestä uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Taipumusta tuollaiseen nimitetään tavallisemmin aktiivisuudeksi tai oma-aloitteisuudeksi. On pelkästään hyvä, että järjestyspoliisi seuraa rikospoliisin tutkinnassa olevia tapauksia; aina voi ilmetä mielenkiintoisia, hyödyllisiä kytkentöjä. Poliiseille on opetettu, mitä tällaisista tiedoista saa puhua kotona ja mitä kahvipöydässä. Jos poliisimies hoksaa, että naapurin auto on ilmoitettu varastetuksi, on pelkästään hyvä levittää asiasta tietoa tuttaville.

Valelääkäriasia on selvitettävänä. Mielestäni perustiedot lääkäreistä, papeista, lakimiehistä ja etenkin kauppiaista olisi pantava verkkoon. Perustietoihin ei kuulu kotiosoite mutta sen sijaan julkinen puhelinnumero ja pätevyyden ja opinnot osoittava maininta.

Tämä ei estä väärennettyjen paperien käyttämistä. Sitä on hyvin vaikea estää. Suunnattomista turvatoimista huolimatta markkinoilla on jatkuvasti jopa väärennettyjä seteleitä.

Tietoturvan tehostaminen on välttämätöntä, ja keino on ihmisten asenteisiin vaikuttaminen. Mutta tietoturva heikentää hallinnon ja elinkeinotoiminnan läpinäkyvyyttä.

Kehittelen tästä teesin. Yksityisyys on hyvin tärkeä asia, mutta se on yksityisasia.

Vanhan lainopin kehittelemä ja rikoslakiin otettu kahtiajako yksityishenkilöihin ja julkisuuden henkilöihin on muuttunut haitalliseksi. Yksi syy on tietoverkot. Melkein kuka tahansa voi olla välillä julkisuuden henkilö, jopa nimimerkillä. Ei käy laatuun, että tuollainen henkilö vetoaa tiukkaan yksityisyyden suojaan.