Sivun näyttöjä yhteensä

1. heinäkuuta 2011

On se niin väärin




Eilinen kirjoitus väkivallasta oli toisto eräästä teemastani. Monta kymmentä vuotta minua on syvästi häirinnyt lainsäädännön ajatus ja käytäntö. Luulisin kykeneväni todistamaan, että kunnollisen lain laatiminen on mahdotonta. Vaikka aiheena olisi kalastus, koiravero tai isyys, tosielämä on aina mutkikkaampaa.

Lainsäätäjä on kuin hullu räätäli, joka sommittelee ja ompelee puvun koskaan näkemättä tilaajaa ja ottamatta oikeita mittoja. Vaikka vetimistä tulisi sopivat, käyttäjä voi lihoa tai painua lysyyn.

Toiseksi: lain, esimerkiksi muutaman pykälän muutoksen vaikutusten seuraaminen ei muka kuulu juristeille. Meillä on oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, joka on alirahoitettu ja alimitoitettu. Mutta ainakaan minun silmiini ei ole sattunut selvitystä, mitä suurhanke, esimerkiksi osakeyhtiölain kokonaisuudistus tai maakaari tai rakentamisen ja kaavoituksen sääntöjen suurmuutos ovat vaikuttaneet, ja olisiko tietoa, onko vaikutus ollut kenties edullinen.

Henki- ja väkivaltarikokset ovat niin kovaa tavaraa, että niistä löytyy luotettavaa tietoa. Esimerkiksi se, ettei rangaistuksella tai täsmällisemmin rangaistuksen pelolla ole vaikutusta. Yhdysvalloissa on tapana mainita joitakin saman tyyppisiä osavaltioita, joista eräissä on kuolemanrangaistus, eräissä ei ole koskaan ollut. Michiganissa ei ole ollut, Illinoisissa on teloitettu vuoden 1976 jälkeen 12 ja Texasissa 470. Ne jotka perustelevat kuolemanrangaistusta kansalaisten oikeudentunnon vaatimuksilla ovat oikeassa: tuo perustelu tarkoittaa, ettei perustelua ole.

Vuonna 1945 ja sen jälkeen eräillä alueilla Itä-Euroopassa oli laki, että kuolemanrangaistus on pantava täytäntöön kahden päivän kuluessa. Saattoi hyvinkin vähentää valituksia.

Toistan entisenä tuomarina ja professorina uskonkappaleeni: tuomioistuimen tehtävä on vartioida, ettei oikeus toteutuisi. Tällä väitteellä haluan ylistää oikeudenkäyntimenettelyn mutkikkuutta ja pitkällisyyttä. Jos lainkäyttö olisi reippaampaa, meillä elettäisiin kuin entisessä Salmin kihlakunnassa. Työ jäivät tekemättä, kun kaikki käyttivät aikansa käräjöimiseen.

Ja sitten oikeudenkäynnin pitää loppua, eikä lopputuloksen oikeudenmukaisuus ole ainoa kriteeri. Mistä niitä oikeita tuomioita riittäisi, kun oikeutta täytyy jakaa kuin leipää köyhille.

Se oli hyvä ja mielenkiintoinen repliikki, että sotien jälkeen toimeenpantu maanhankintalain mukainen menettely (siirtolaisten asuttaminen ja rintamamiestilat) olisi ollut juoni kommunismin kurissa pitämiseksi.

Se vaatii kuitenkin alaviitteen. Itse laki oli käytössä jo 1940 eli välirauhan aikana ja teksti oli viimeistelty 30-luvun lopun rauhallisina vuosina. Itse ajatus oli kaikkien tiedossa viimeistään 1905. Se ilmaistiin silloin iskulauseella ”nälkä on punikki”.

Tuon alun perin vanhasuomalaisten esittämän ajatuksen eurooppalaisittain upea toteutus oli laki vuokra-alueiden lunastamisesta ja sitä 1922 seurannut ”Lex Kallio”, jonka turvin viljelmille voitiin hankkia puoliväkisin ja edullisin maksuehdoin lisämaata.

Tämäkin on Suomen lainsäädännön laulamattomia sankarilauluja. Torpparien mainitseminen tässä yhteydessä luo virheellisiä mielikuvia. Mukana oli runsaasti torppareita vähäisempää väkeä, ja puutavarayhtiötkin käyttivät ripeästi hyväkseen poikkeuslakia hankkiakseen metsiä etenkin Itä-Suomesta.

Eilen ehkä kulminoitui poliittinen muutos. Kaikki alkoi siitä, että kokoomus ja ruotsalaiset raivostuivat edistyspuolueelle (Ståhlberg, Ryti), joka vapautti nääntyviä ihmisiä vankileireiltä liian nopeasti. Samalla ne närkästyivät maalaisliittoon, joka Kyösti Kallion johdolla oli keksinyt asutuslainsäädännön mainiona keinona laajentaa ja vakiinnuttaa itselleen äänestäjäkunta, joka pysyi sitten uskollisena vuoteen 2011 asti. Ja piti pintansa vuonna 1945.

Ajatus kaupunkien punaisuudesta on vino. Paitsi jos demarit katsotaan punaisiksi. He olivat kuitenkin hallituksessa jo 1926 ja koalitiohallituksen takuumiehinä noin vuodesta 1936, aivan parlamentaarisilla linjoilla.

17 kommenttia:

  1. Veikko Vennamo järjesti Maatalousministeriön asutusasiainosaston päällikkönä kaikkiaan yli
    400 000 evakolle, rintamamiehelle ja kaatuneiden omaisille uudet maatilat tai rakennustontit muualle Suomeen maanhankintalain perusteella.
    Ikuinen mantra Vennamolla oli kuinka hän pelasti Suomen joutumiselta kommunistien käsiin, jos em. mainitut ryhmät olisivat jääneet maattomiksi, työttömiksi loisiksi. Kaipa Vennamo siinä oikeassa oli. Aikamoiset taistelut MTK:ta ja oikeistoa vastaan asiasta kävi. Ja missäs kivenkolossa mudassa se RKP oikein lymyilikään...
    joo, kuolemantuomio Rytille ja Korsholman lääni RKP:lle.

    Lainsäädännön reippautta, jaa. Minäkin ihmettelen mitä se on. Otetaan esimerkki.
    Mediassa ihmeteltiin viikolla presidentti Obaman sähköistä allekirjoitusta kun teknisellä vempaimella nimensä lakiin allekirjoitti.
    Minä en ihmetellyt. Minä ihmettelin miten helvetissä USA:n lakimiehet olivat saaneet aikaan 29 sivua pitkän perustelun, jolla todistettiin koneellisen allekirjoituksen olevan lainmukaisen. Siis 29 sivua lakitekstiä, 8 lakimiestä ja 1100 laskutustuntia asian selvittelyyn.
    Jossain on nyt vika ja paha sellainen.

    Jonkun olisi tehtävä vallankumous lakeja vastaan yksinkertaistaen ne.
    Ensimmäiseksi voitaisiin poistaa naisilta ääni- ja perintöoikeus. Kun sekundalapsilta poistetaan perintöoikeus, sen jäädessä vain vanhimmalle pojalle, hoituisivat tekijänoikeudetkin yksinkertaisemmin.
    Näistä voisi aloittaa, että tiedoksi vaan ja silleen.

    VastaaPoista
  2. Eilisen uutisen, Perussuomalaisten puolueen noususta mielipidemittauksessa suurimmaksi puolueeksi Suomesssa, ja heti perään katsottuani Päivän kasvon Jukka Tarkan kommentin samasta aiheesta, perusteella sain nyt aamulla oivalluksen!
    Persujen kannatuksen nousun yksi syy voi olla "rahvaan" epäilys "eliitin" harjoittamasta oman käden oikeudesta lain varjolla.
    Toistan tämän nerokkaan oivallukseni.
    Kansan syvät rivit epäilevät joidenkin voivan jakaa oman käden oikeutta lakiin tukeutuen?
    Epäselvästi ajateltu on epäselvästi ilmaistu, mutta yritänkin vain esimerkin omaisesti eläytyä perussuomaiseen ajattelutapaan.
    Tosi elämä on totta tosiaan mutkikkaanpaa ja sen tarpeisiin väännetty laki tekstin tasolla vappuaamun tippaleipää.
    (Blogivaeltaja9

    VastaaPoista
  3. Pähkähulluja mietelmiä, kaikki tyyni!
    Blogisti tuntuu kärsivän kroonisesta auringonpistoksesta, sen verran huuhaata hänen kirjoituksensa tuntuvat olevan.

    VastaaPoista
  4. "Lainsäätäjä on kuin hullu räätäli, joka sommittelee ja ompelee puvun koskaan näkemättä tilaajaa ja ottamatta oikeita mittoja. Vaikka vetimistä tulisi sopivat, käyttäjä voi lihoa tai painua lysyyn."

    Hmmm... Tästä tulee mieleen uusi tietohallintolaki, joka astuu voimaan 1.9.2011. Voiko - tai kannattaako - sellaista asiaa kuin julkisen hallinnon tietohallinto yrittää ohjata lain avulla?

    Ainakin lienee selvää, että lain toteutukseen ja tulkintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Parsitaan ja paikkaillaan...

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: yhden anonyymin takia joudun osoittamaan sormella tämän päivän kahta uutista, Ulvilan murhajuttua ja Hiihtliiton juttua. Asianomainen anonyymi voisi kysellä itselleen tasoistaan seuraa esikoulusta. Tosin nelivuotiaat ovat nykyisin aika teräväpäisiä. Mutta ei pidä masentua! Voithan ryhtyä poliitikoksi.

    VastaaPoista
  6. Laista ja sen järkevyydestä...

    Miten Suomessa toimii kuluttajansuojalaki vai toimiiko?

    Olen kuullut monen henkilön valittaneen Suomessa esimerkiksi autokorjauksista ja remonteista.

    Maassa jossa asun on jokainen yrittäjä pyydettäessä velvollinen luovuttamaan asiakkaalle hallussaan olevasta valvontakirjasta numeroitu sivu, joka täytettynä toimitetaan oikeuslaitokselle mikäli haluaa valittaa toiminnasta tai palvelusta.

    Yrittäjät todella pelkäävät valituksia, koska hyvinkin rivakasti tällainen toimenpide johtaa yrittäjän toiminnan keskeytymiseen tutkinnan ajaksi. Jopa koko toiminnan loppumiseen.

    Itsekin voi käydä oikeuslaitoksen tiskillä olevasta kirjasta tarkistamassa, johon sivut kerätään, että onko firman toiminta ok, jonka palveluja on ajatellut käyttää(kampaaja, remonttifirma, autokorjaaja, ravintoja jne.).

    Onko vastaava kirja Suomessa kuluttajansuojatoimistossa? Vai eikö Suomessa ole valvontaa ollenkaan, ja on vain riskipeliä viedä autonsa korjattavaksi?

    Täällä myös kaikki vaihdetut osat annetaan asiakkaalle pienintä mutteria myöden todisteena osien vaihdosta - asiakas heittää ne sitten itse roskiin, joten ei tarvitse pelätä, että jostakin osasta laskutetaan, vaikka sitä ei olekaan vaihdettu.

    VastaaPoista
  7. Puskista on helppo huudella, mutta sehän (ainakin HS:n ja Yle:n) keskustelupalstojen perusteella on vain maan tapa.

    VastaaPoista
  8. sitä vaan miettii, moniko palkattu tai harmistunut jää tikkaamaan 50 reikää taljaan vieraaseen taloon jossa on muitakin läsnä...

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia. - Mainitsin Ulvilan tapauisen, jogta en tunne, kahdesta syystä. Jutuissa on aika usein seikkoja, jotka puhuvat vahvasti suuntaan tai toiseen. Myös tuomioistuimissa on tavallista, että joku antaa jonkin seikan tai joittenkin seikkkojen vaikuttaa vahvasti ja on jutun alkuvaiheessa varma kannastaan. Sitten se varmuus alkaa rapista.

    Kuten tiedämme muista yhteyksistä, sekä tavallisessa että epätavallisessa eloämässä esiintyy yhteensattumia. Esimerkki: että juuri sinä synnyit. Mietipä vaihtoehtojen lukumärää rajoittuen omiin, todellisiin vanhempiisi...

    Toiseksi: todistettu yli varteenotettavan epäilyn (beyond reasonable doubt). Tämä on mielestäni oikeaa rikosoikeutta. Tuomari voi ajatella: olen jokseenkin varma, että tuo sen teki. Sen jälkeen hän sijoittuu paikalleen tuomari- ja tuomioistuinperinteeseen ja tutkii kohta kohdala, missä märin tuo varmuus perustuu todennäköisyyssääntöihin, joilla muuten on tapa kertautua.

    "Syyllinen" on vapautettava, elleivät todisteet riitä. Luentolesimerkkik: silminäkijä oli kertonut paikalle olleille ambulanssmiehille, että NN se oli, mutta tämä kertoja kuolee ennen kuin häntä ehditään edes kuulustella.

    Ei riitä todisteeksi. - Tiedämme varmasti, että silminnäkijän kertomukset eivät ole täysin varmasti totta. Mjuun mjuassa siksi tuomioistuimella olisi oltava tilaisuus arvioida muuta todistelua vasten silminnäkijän kertoman uskotavuus.

    VastaaPoista
  10. Juristeilla on tunnetusti sekä hyvä putkinäkö että erinomainen tunnelikuulo.
    Ymmärrän hyvin, että jotkut Kemppisen kerroslöpinät tuttavat ensin hämmennystä sitten tuskaa juristeille.

    ML

    P.S.
    Henki- ja väkivaltarikokset ovat niin kovaa tavaraa, että niistä löytyy luotettavaa tietoa. Esimerkiksi se, ettei rangaistuksella tai täsmällisemmin rangaistuksen pelolla ole vaikutusta. / Kemppinen

    Kun näin väitetään, niin sopiva rangaistus taposta lienee 30 päiväsakkoa?! Odotan innolla Optulan esitystä anarkiaviikosta, jolloin rikoslaki ei ole voimassa. Seuraavalla viikolla hirtetään taskuvarkaat Rautatietorille. Jos rangaistuksilla ei ole vaikutusta, niin molemmilla viikoilla tehdään yhtä paljon rikoksia. Tai miten se on tuolla anarkiaviikolla?

    VastaaPoista
  11. Neuvostoliitossa, jossa oli voimassa maailman edistyksellisin perustuslaki, etenkin paperilla, oli tietysti muutkin lait yhtä edistyksellisiä. Eli, jos oli tapahtunut rikos, joku aina tuomittiin. (Aivan sama kuka.) Ei siinä todistajia tarvittu; syytetyn oma tunnustus riitti. Ja sehän saatiin (jonkin ajan kuluttua). Poliittisesti kaikki olivat epäluotettavia; nomenklatuura tosin vielä epäluotettavampaa. Oikeudenmukainen oikeuslaitos pystyi kyllä heidänkin rivinsä puhdistamaan. - Ps. Ja tämä, että joskus puolustusasianajaja muka vaati syyttäjää ankarampaa rangaistusta puolustettavalleen... on fasistipropagandaa. Itse ainakin puolustusasianajajana tyydyin vain päivittelemään, lähinnä omaa rooliani, ja vasta sen jälkeen kiitin syyttäjää ettei hän syytä enemmästä.

    Pss. Minkäköhän takia tämäkin "kommentti" piti kirjoittaa? Siksikö, että koko ikäni olen ostanut Sokoksen miestenosastolta (tai vastaavista) "mittatilauspukuja"... (Jotka on olleet ihan hyviä, mutta jonkun toisen mittojen mukaan tehtyjä? Ainakin useimmiten.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna -37 Stalin sai päähänsä ottaa selville nk. tavalllisen kansan sivistystason, olihan vallankumouksesta kulunut jo 20 vuotta. Hän lähetti turvallisuuspalvelun miehet matkaan, evästyksenä kysyä sattumalta ensimmäiseksi kohtaamaltaan ihmiseltä, kuka on kirjoittanut "Rikoksen ja rangaistuksen".

      Kului päivä, kului toinen. Stalin alkoi jo hermostua. Viimein, kolmantena päivänä tuli hengästynyt mies paikalle, teki kunniaa ja sanoi: "Toveri Stalin, koville se otti, mutta lopulta hän tunnusti."

      Poista
  12. VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT SASTAMALASSA;
    TEEMA RIKOS

    Tänään Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa historioitsija Teemu Keskisarja kertoi porautumisestaan keskiajan ja 1700-1800 luvun rikoksiin ja rikollisten pääkopan sisälle.
    Keskisarjan mukaan suomalsiten rikoksissa tuolloin oli eläimiin sekaantumiset suuri, esiinnouseva erikoispiirre!

    Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen (laulu ja haitari) esittivat mukaansatempaavasti, miten suomalaiset ovat aina lauluissaan palvoneet rikoksia.

    VastaaPoista
  13. siksi kysyinkin moniko? kun pitää vapauttaa ne melko varmasti syylliset ja tuomita vain se, jonka syyllisyyttä ei järkensä säilyttänyt epäile :)

    VastaaPoista
  14. Epäilen, että tuomarit ovat keskimääräistä epäileväisempää joukkoa

    VastaaPoista
  15. Jos silloin olisi ollut käytössä syyteneuvottelu, olisi kolme agenttia saanut tunnissa kirjoihin ja kansiin kolme tunnustusta avunannosta ja tekijäksi olisi laulettu kunkin sopivaksi arveleva pääjehu: paavi, Vaeltava juutalainen tai Stalin itse.

    VastaaPoista