Sivun näyttöjä yhteensä

9. heinäkuuta 2011

Suomennos I




’Parnasso’ on tehnyt suuren numeron WSOY:n ennen pitkää valmistuvasta Shakespearen näytelmien suomennosten sarjasta. Katsokaa esimerkiksi booky.fi –verkkokaupasta tai kirjastojen Helmet-tietokannasta. Nopea kikka: hakuruutuun ”shakespeare wsoy” niin pääsette kerralla lukemattomista alkukielisistä ynnä muusta. Mukaan tulee tosin hämärä WSOY:n nide, jonka takakannessa mainostetaan ”action-pläjäystä”. Aivan totta. Puhe on Kuningas Learista ja Macbethista.

Olkoon tuo esimerkki siitä, miten Shakespearea ei pidä lähestyä.

Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa Matti Rossista henkilönä. Olen tavannut hänet onneksi vain muutaman kerran, mutta kuullut sitäkin enemmän. Arvelen, ettei tällä tänäkin päivänä Suomen kommunistiseen puolueeseen kuuluvalla jääkärikapteenin pojalla ole paljon ystäviä. Ainakin hän on tehnyt parhaansa tuhotakseen oman ja monen toisen onnen.

Ja nyt työnnän hänet varovasti pitkällä kepillä esimerkiksi. Vaikka kirjoittaja olisi ihmisenä millainen törky, sen ei tarvitse näkyä hänen tekstistään.

Matti Rossi on suurenmoinen suomentaja, ja uudessa Shakespeare-sarjassa  hän esittelee ihmeen, joka on Suomessa koko vuosisadan kirjallisuuden merkillisimpiä. Nuo suomennokset kuuluu nostaa parhaiden alkuperäisteostemme rinnalle. Ne ovat suuria klassikkoja.

Työssä on ollut mukana monta muutakin etevää kääntäjää, mutta Rossin veroisia ei ole olemassa.

Paavo Cajander oli ihmeellinen mies. Hänen yli 100 vuotta sitten tehdyt suomennoksensa viehättävät vieläkin, mutta niiden lukeminen on työlästä. Kieli on kerta kaikkiaan kulkenut toiseen suuntaan. Jylhä ei itse asiassa onnistunut suomennoksissaan eikä Eeva-Liisa Manner senkään vertaa-

Rossi on opiskellut Shakespearea sekä muodollisesti että käytännössä niin ettei esimerkiksi Pentti Saarikoskesta, joka teki etenkin ”Odysseaissa” hienoa työtä, voi puhua samana päivänäkään. Pentti ei oikeastaan osannut kreikkaa eikä useinkaan jaksanut uppoutua tutkimuskirjallisuuteen. Hän oli muuten itse samaa mieltä tästä asiasta. Puhuimme siitä hänen kanssaan. Arvostelin ”Odysseain” Parnassoon ja vertasin sitä alkutekstiin rivi riviltä. Rossi sitä vastoin tietää tarkoin, mitä tekee, ja mitä ansoja viattoman näköisiin riveihin sisältyy, mutta käsittämättömällä tavalla tämä suuri tuntemus ei edes kuivata hänen kieltään eikä kekseliäisyyttään. Shakespeare on villi, arvaamaton, julma, rikas kuin maailma.

Rossi ja Shakespeare, jotka ovat ehkä sama henkilö, kirjoittavat

”Macbeth: Tuskin enää muistan miltä pelko maistuu.
Oli aika, jolloin kylmenin, kun joku huusi yössä;
ja kun kuulin julman sadun. Tukka nousi pystyyn
itsestään kuin elävä. Nyt olen läkähtyä vereen…

Seyton: Teidän korkeutenne, kuningatar on kuollut.

Macbeth: Miksei kuollut myöhemmin,
kun sille sanomalle koittaa sopivampi aika…”

Järjen nimessä Shakespearen lukemisen pitäisi olla mahdotonta. Kieli on niin vanhaa ja vaikeaa, että todellisuudessa englantia äidinkielenään puhuvat eivät ymmärrä sitä edes välttävästi – monet vain luulevat ymmärtävänsä. Shakespearen kääntämisen pitäisi olla mahdotonta, koska hän loi, kirjaimellisesti keksi itse näyttämön proosan ja runot (ja sitten joutohetkinään kirjoitti maailman hienoimmat sonetit).

Silosäettä oli käytetty aikaisemmin, muta Shakespeare kehitti sitä käyttäen ikään kuin uuden generatiivisen kieliopin. Kömpelöstä mallista tuli ehtymätön, rajat rikkova virta. ’Parnasson’ esseessään Rossi kertoo, että hän haki mallin kalevalamitasta. Näin on.  [Jatkuu…}

17 kommenttia:

  1. Pidän esimerkiksi Márquezin romaaneista, vaikka hän on Castron kaveri, mutta en pysty lukemaan Rossin suomennoksia. Rajansa kaikella. Hän karkotti kiihkomarksilaisella puheellaan muun muassa pikkusiskoni, niin että tämä lähti kesken pois Ateneumin karsintakursseilta. Mitä ihmettä Rossi teki sielläkin? Hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi ilkeitä tekojaan.

    Olen onnellinen siitä, että voin lukea Shakespearea alkukielellä ja vielä iloisempi siitä, että lapsenikin voivat niin tehdä. Siinä onkin yksi erinomainen syy opetella englantia tai lähettää lapsensa opiskelemaan ulkomaille.:)

    Anna Amnell

    VastaaPoista
  2. Lopulta kiihko-marxilaisena en minäkään koe olevani muuta kuin oikeassa.
    Olen ikäni tutkinut niitä tekstejä kuin uskis Raamattuaan.
    Ei muuten sielläkään uskon puolella tuo katumuksen tunne korventele jok´päivä, huomaan.

    VastaaPoista
  3. Pelkästään kilpaileviin käännöksiin ja toimivuuteen nähden suurimman vaikutuksen tähän mennessä ovat käännöksinä tehneet Meren Hamlet ja Linnun Cyrano.

    Vieraalla kielellä lukiessa jo kyydissä pysyminen on hauskaa kuin huvipuistossa - siksihän vieraskieliset vitsitkin maistuvat paremmilta, samoin kuin ruoka nälkäiselle - mutta ajokortti jää monille haaveeksi. 14-vuotiaana ensi kertaa kielikurssilla ostin ja osaksi uinkin juuri Complete Shakespearen, voi hybristäni; King James Biblen, oi naiviuttani; ja Common Book of Prayerin, jolle kyllä ahkeralle kirkossakävijlle olikin suuri käyttöarvo, varsinkin High Church
    -seurakunnissa.

    VastaaPoista
  4. Minulla on koko Shakespearen tuotanto englanniksi, vaikka en sitä ymmärrä. Teksti on niin hienoa, että sitä kuuntelee pelkästään sen rytmin vuoksi ilokseen.
    Ja Cajander lie henkilöistä eniten vaikuttanut minun omaan kieleeni.

    VastaaPoista
  5. Jukka, tuo viimeistä edeltäneen kappaleen sisältö ilmeisesti minun pitää tsekata uudelleen.

    Siitä on ehkä aikaa nyt viitisen vuotta ja dementia on saanut tehdä rauhassa työtään, mutta meillä on Shakespearen kootut ja oli joku homma jonka vuoksi tahdoin katsoa jotakin alkuperäistä näytelmää.

    Luin ja käsitykseni on että ymmärsin sitä. Meillä isäntä toi joskus pari vuosikymmentä sitten nähtäväkseni islannin kielen käännöksiään englanniksi ja sen jälkeen hän otti työkseen anglosaksin kielen. Olen pakosti joutunut kuulemaan merkityksiä ja niiden merkityksiä.

    Mutta suomenkieliset Shakespearet luin isän kirjahyllystä kun olin 12-vuotias. Muistaakseni Hamlet esitettiin niihin aikoihin Tampereen työväenteatterissa - suomennos oli sama, siis tuo Cajanderin. Opin siihen hyvin äkkiä niin lapsi oppii uusia tapoja lukea.

    Tahdoin siis ajatella että osaan itsekin alkukielistä englantia ja nimenomaan Shakespearea ja rupesin lukemaan. Kyllä sitä kesti, mutta alkoi sitten sujua.

    Mutta kuten sanoit, olen voinut ymmärtää kaiken väärin! Siitä tullaan sitten kysymykseen, että ymmärsiköhän Cajander alkukieltä väärin myös?

    Siihen puurtamiseni keskelle tuli sitten leffateatteriin Rakastunut Shakespeare. Sekä isä että poika nauraa rätköttivät jollekin mitä en tajunnut lainkaan. Rupesin ottamaan selvää ääntämyksestä. No, jotain tuli väliin ja sitten ajattelin että eihän noita Shakespearen aikaisia ihmisiä enää tule kadulla vastaan.

    VastaaPoista
  6. Kuten Ripsa minäkin luin teini-ikäisenä Cajanderin suomennoksia, vaikka olinkin tutustunut Shakespeareen alkujaan Classics Illustrated -sarjakuvakirjan avulla. Sitä myytiin koulukaupunkini asemakioskissa ja tavailin sitä sanakirjan avulla.

    Vaihto-oppilaana tulin taas "lukutaidottomaksi", kun olin lukenut vain lyhyen kurssin englantia sitä ennen. Kevätlukukaudella englannin tunneilla opiskeltiin Shakespearen näytelmiä. Tilanne oli sama kuin Petjalla: kuulosti kauniilta. Shakespeare on kuin musiikkia.

    Vasta englannin opiskelu yliopistossa avasi S:n näytelmiä kunnolla. Mutta lapset ovat menneet edelle jo ajat sitten, yhdeksän vuotta koululaisina Kanadassa ja Shakespearen lukeminen koulun englannin tunneilla sen teki heille. Kauniita muistoja ovat Shakespearen näytelmien esitykset Toronton puistoissa.

    Blogisisko/Anna Amnell

    VastaaPoista
  7. Arvoisa professori,
    kommunistit - hus. Kiihkouskovainen on peloittava kapistus, uskoi hän sitten vaikka Jumalaan kuin neuvostoliittoon. Sto. Eiköhän neuvostoliitto- kokeilun epäonnistuminen jo selkeästi osoittanut miten sairaasta opista on kyse. Sivistin itseäni tutustumalla rossin tekosiin - kiivastuin. Miten olikaan maanpetturuuden rikosoikeudellinen vanhentuminen säädetty, selvyys heti!

    Tarkoituksella pienellä kirjoitin. Kostoksi.

    Ups. Ei herrasmies.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - tietääkseni Cajander aloitti englannin opiskelun ryhtyessään kääntämään Shakespearea.

    Shakespearen suuri maine on Saksan romantiikan perua Lessingin tekemän esityön pohjalla.

    Oma käsitykseni on, että suomalainen teatteri ja näytelmä, etenkin Aleksis Kivi, ovat tukevasti Shakespearen 1860-luvun ruotsinnosten pohjalla. Tällä kohden asiantuntemukseni loppuu, mutta luulen, että näitä näytelmiä suosivat sekä teatteriseurueet että yleisö: helposti järjesteltävä miehitys ja lavasteet ja sopivasti lemmen lorinaa ja miekan kalskutusta.

    VastaaPoista
  9. Shakespeare otti huomioon kaikenlaiset katsojat, oli todellakin tuota "lemmen lorinaa, miekan kalskutusta", valepukuja, ristiinpukeutumista, nuoret pojat naisten rooleissa (Englannissa naiset eivät saaneet näytellä) , poliittisia tapahtumia, historiaa, vihjauksia, ruumiita, haamuja. Hän huomauttaa välillä, että näin sanoo kansa ja näin sivistyneistö. Ja sitten on suunnattoman kaunista kieltä, runoutta, syvällistä uskonnollisuutta - Shakespeare oli katolinen, niin kuin oli sydämeltään suurin osa hänen kansaansa vielä silloinkin.

    VastaaPoista
  10. Miten olikaan maanpetturuuden rikosoikeudellinen vanhentuminen säädetty, selvyys heti!

    Joskus minusta tuntuu siltä, että olen ainoa suomalainen, joka tietää maanpetokseen olevan ylipäänsä mahdollista edes syyllistyä ainoastaan "Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa" (RL 12:3 §).

    Enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta, jolloin syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa (RL 8:1 §).

    Minulle muuten seikan, että joku on vastenmielinen ihminen, pitäminen rikoslain alaisena asiana - samoin kuin lainkohtien hakemalla hakeminen, jotta tämä ihminen saadaan siitä oikeudessa tuomittua - vie ajatukset oudosti juuri sinne Rossin ihailemaan Neuvostoliittoon. Fanaattisuus ja sen yhtä fanaattinen vastustaminen ovat aina olleet toistensa täsmällisiä peilikuvia, niin nytkin.

    VastaaPoista
  11. "Sto. Eiköhän neuvostoliitto- kokeilun epäonnistuminen jo selkeästi osoittanut miten sairaasta opista on kyse"

    Juuri päinvastoin - Marxin opista löytyy ehdoton pykälä, tuhota alta pois vanha korruptoitunut - ja korruption mahdollistava rakenne - mutta NL säilytti tsaarin keskusvirastojärjestelmän.
    Che esim. tiesi tämän, ja Kuubassa toimittiin toisin.

    VastaaPoista
  12. Istuin useimmat Arto af Hällströmin Shakespeura -ohjaukset läpi -- alkukielellä lukeneena ja muka ymmärtäneenä -- täysin vakuuttuneena siitä että taas on poika oikaissut, kunnes menin kotiin ja luin uudestaan.

    Ei, se oli vain hyvin ja tajuavasti kääntänyt. Teatterimies kyllä toisen tuntee.

    http://www.saunalahti.fi/eeraunio/Tyokuvia%20II/ER_Macbeth.jpg

    VastaaPoista
  13. http://www.saunalahti.fi/eeraunio/gallery_Luz.html

    Pikku kokeilu kuvista ja teksteistä.

    VastaaPoista
  14. Matti on Rossi on kääntänyt myös 70-lukulaisen poliittisen lastenlaulun Lenin setä asuu Venäjällä.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Lenin-set%C3%A4_asuu_Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4

    VastaaPoista
  15. Lukekaa tai kuunnelkaa edes Matti Rossin runo Jos rakastat -ei sellaisen runon kirjoittaja voi olla paha ihminen.
    Politiikka politiikkana, jokaisella on oikeus vakaumukseensa -vai onko?

    VastaaPoista
  16. Olen Kemppisen lukija. Nyt en ymmärrä hänen pointtiaan lainkaan. Mitä tekemistä ihmisen maailmankatsomuksella on hänen kääntäjän taitonsa kanssa? Eri asia sitten on, voiko englannista kääntää suomeksi lainkaan. Mielestäni ei. Kirja elää oikeaa elämää vain siinä kielessä jolla se on kirjoitettu. Kirjallisuuden kääntämisestä puhuttaessa tämän tunnustaminen on viisauden alku. Tulkintaa voi tietenkin tehdä - joko hyvin tai huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti Rossin käännöksiä hakiessani eksyin tänne, vaikka olen joskus ennenkin Kemppisen tarinointeja lukenut; koukkuun en ole jäänyt tähän ylenpalttisessa viisaudessa kylpevään blogiin. Enpä ole onneksi ikinä Kemppistä tavannut, eikä minulla näin muodoin ole hänestä mitään hyvää sanottavaa. Uskon että hän on tehnyt toisille ihmisille, ja itselleenkin, paljon pahaa, mutta uskon myös että hän on tehnyt hyvää.

      Poista