Sivun näyttöjä yhteensä

8. heinäkuuta 2011

Oikeusgangsteri ja ne muut




Se erehtyi, joka luuli, että viime päivinä on harrastettu vain helteistä lepertelyä oikeudellisista aiheista.

Sen tähdennyksen nostan silti erikseen esiin, että kommenteissa käyty keskustelu asunto-osakkeen kohtaloista on sisältänyt väärinkäsityksiä. Laillinen omistaja voidaan ”häätää” eli hänen huoneistonsa voidaan ottaa määräajaksi yhtiön hoitoon vakavan väärinkäytöksen vuoksi. Tavallisimmin syy on jatkuva yhtiövastikkeen laiminlyömien. Osakkeen lunastaminen ostajan nenän edestä, tämä ennen ”mustalaispykäläksi” mainittu, on laillista, jos yhtiöjärjestyksessä on tällainen säännös. Ne ovat suhteellisen tavallisia. Lunastaja joutuu maksamaan osakkeesta saman hinnan, jota sivullinen on tarjonnut siitä. Samantapaista lunastus menettelyä käytetään myös eräissä julkisin varoin rahoitetuissa asunnoissa.

Siis tässä puhutaan kahdesta eri asiasta.

Kolmas asia.

Esitän kysymyksen, jota en tiedä lakimiesten tehneen. Ovatko oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen virat nykyisellään tarpeellisia?

Kommenteista olen huomannut, että valistunutkaan lukijani ei välttämättä tiedä perussääntöä. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät voi muuttaa virheellisiä eli lainvastaisia ratkaisuja. Molemmat tutkivat kanteluita, ja jos he tulevat siihen tulokseen, että lakia on rikottu, seurauksena voi olla syyte asianomaista virkamiestä vastaan yleisessä tuomioistuimessa.

Sittenkään ei ole kirkossa kuulutettua, että tuo virheellinen ratkaisu muuttuu. Voi olla, että esimerkiksi lain säätämä määräaika on kulunut umpeen.

Kansleri ja tämä hänen kaverinsa eivät voi muuttaa tuomioistuinten eivätkä hallintoviranomaisten päätöksiä.

Järjestelmä on peräisin vuoden 1919 hallitusmuodon ajalta. Virkamiesten menettelyn laillisuuden seuraaminen oli iso asia. Oikeuskanslerin erikoistehtävä on opastaa ja ojentaa valtioneuvostoa. Järjestelmän toisen pilarin, eduskunnan, suojissa istuu oikeusasiamies, jonka tehtävät menevät osittain päällekkäin oikeusasiamiehen kanssa.

Ei ole ajateltavissa, että maassa olisi ”kansantribuuni”, joka suoraan oikoisia vääryyksiä. Mutta toisaalta – nämä etevät laintuntijat eivät yleensä koskaan tartu asiaan omasta aloitteestaan, kun jokin lainsääntöasia tai tuomioistuimiin liittyvä ilmiö on panossa täyttä päätä kiville.

Molempien toimintakertomukset ovat hiukan masentavia. Muodollisuuksia, pikkuasioita, nyppimistä.

Monilla vähemmistöillä on oikeuksiaan valvomassa erilaisia valtuutettuja ja asiamiehiä. On lapsiasiamies. On vähemmistövaltuutettu. On tietosuojavaltuutettu. Vain enemmistö on aivan vailla sellaista väylää, jota käyttäen merkittävän asian voisi saada liikkeelle.

Tässä esitetty moite johtaa  siihen, jos mihinkään, että sekä hallinnon että tuomioistuinten virkamiehet torjuvat ajatuksen jyrkästi ja selittävät pystyvänsä hoitamaan homman kuten ennenkin.

Mielestäni suhteellisen vähäisen lakimäärän hevoskärryillä ja kiskokulkuneuvoilla toimiva yhteiskunta oli jotain aivan toista kuin nykyinen. Me emme enää tarvitse auktoriteetteja, mutta sen sijaan tarvitsemme informaatiota ja edustajia, jotka kykenevät löytämään tiensä informaatioviidakossa.

Ajattelemani muutos olisi perustuslain tasoinen. Mutta on meillä muutettu hiljan syyttäjälaitoskin niin että valtion- ja valtakunnansyyttäjät toimivat ajoittain tehokkaasti. Ja meillä on monien kuohuttavan vääränä pitämä järjestelmä, jossa oikeusministeriö hallinnoi tuomioistuinlaitosta, vaikka sen pitäisi olla itsenäinen.  Kuka valvoisi tuomioistuinlaitosta ja kuka muu kuin eduskunta pitäisi silmällä oikeusministeriötä?

17 kommenttia:

  1. ylim. muutoksenhaulle voisi olla oma laitoksensa.

    VastaaPoista
  2. Olipa heppoisesti kirjoitettu juttu, jota ei ole asiallisesti ottaen lainkaan perusteltu. Blogisti tuntuu myös olevan aika ehdoton: onko tarpeen lakkauttaa sekä oikeuskansleri että oikeusasiamies, vai vain toinen kahdesta? Esimerkit maailmalta osoittavat muuten, että kehitys on lakkauttamisille päinvastainen: oikeusasiamies löytyy noin 140 maasta, ja esim. Ranskassa oikeusasiamiehen asemaa vahvistettiin merkittävästi vuoden 2008 perustuslaissa.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - olisi hauska saada lisää kommentteja. Edellinen anonyymi ei tosin tainnut ottaa huomioon, että en useinkaan kirjoita tähän - puoleentoista liuskaan - tutkielmia, vaan pyrin keskustelun avauksiin.

    Ja avaus on: olisiko aihetta tarkistaa valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviä, poistaa päällekkäisyyksiä ja harkita toimivaltuuksien ja omaehtoisten toimien lisäämistä.

    Kysymyksen taustaksi sijoitin kysymyksen tuomioistuinvirastosta, joka olisi riippumaton oikeusministeriöstä, ehkä budjettia lukuun ottamatta.

    Aikaisemmin olen moittinut, että eräiden varallisuusoikeudellisten lakien säilyttäminen TEMissä (patentti ja tavaramerkki) ja OpMin:ssä ei tunnu toimivan.

    Eikö varallisuus- tai yksityisoikeudellinen lainvalmistelu olisi keskitettävä. Lainvalmistelun läpinäkyvyyttä olisi kehitettävä.

    Ja hyvä että laintarkastuskunnasta päästiin.

    VastaaPoista
  4. Eipä paljon lohduta, että väärää menettelyä tai päätöksiä ei voida oikaista. Suomessa on taparikollisia (lakimieskoulutuksella), jotka kyllä tietävät lainsäädännön porsaanreiät ja pystyvät käyttämään niitä hyväkseen.

    Kun tällainen tyyppi tulee kohdalle, aiheuttaa hän vaikka vankilasta käsin tuntuvaa taloudellista haittaa ulkopuoliselle henkilöille. Viranomaiset tuntuvat huolehtivan vain tämän rikollisen oikeuksista.

    Jos ohje on, että tämänkaltaista käytöstä on vain hiljaa siedettävä ja maksettava - jää vain yksi ainoa vaihtoehto: muuttaa tästä vajaiden hallintoalamaisten maasta jonnekin oikeasti sivistyneeseen ja vapaaseen maahan.

    Olisiko niin että, anglosaksisessa oikeustapauksiin perustuvassa laissa olisi sittenkin enemmän järkeä kuin joustamattomassa täysin kirjaimeen (aika usein huonosti kirjoitettuun) perustuvassa lainsäädännössä?

    VastaaPoista
  5. Keskustelu tannoisesta STT:n doping uutisesta on hyytynyt, vai onko ?
    Ilmeisesti nais-toimittaja ei varmistanut uutisen lakitupa-kelpoisuutta.
    Lakitupa teki tehtävänsä ja rankaisut olivat sen mukaiset, paha sai palkkansa.

    Nyt on ilmennyt uutta tietoa. Lakitupaa on kusetettu ovelasti.

    Kun tästä kusetuksesta, valehtelusta saadaan oikeudenmukainen päätös aikaseksi, onko silloin aihetta palata alkuruutuun?
    Voidaanko silloin ehkä palauttaa alkuperäisen uutisen-tekijän kunnia?
    Voiko koko metakka näppärästi jo vanhentua?

    VastaaPoista
  6. Muistaako kukaan yhtäkään tapausta, jossa viranomainen olisi joutunut syytteeseen epäillyistä väärintekemisistään?

    Suojeluskunnat OKA ja EOA virastoineen ovat kaikki peitelleet ja haudanneet pumpuliin löperöin sanakääntein. Tältä se nyt vain näyttää.

    VastaaPoista
  7. Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen toiminta on monesti aika hampaatonta. Virkasyytteitä olisi nostettava enemmän ja useammin.

    Esimerkiksi julkisuuslain mukaisia asiakirjapyyntöjä tehtäessä monet viranomaiset jättävät tekemättä päätöksen asiakirjan antamisesta. Koska ei ole valituskelpoista päätöstä, ei voi salaamisesta valittaakaan. Laki on ollut voimassa kauan ja sen pitäisi olla kaikille tuttu. Lainkohta ei ole myöskään vaikeaselkoinen.

    Jos viranomainen jättää päätöksen tekemättä, ja kansalainen kantelee oikeuskanslerille, seurauksena on "huomion kiinnittäminen" ko. säädöksiin. Mielestäni olisi aihetta nostaa kuitenkin virkasyyte tapauksissa, joissa kansalaiselle ei ole pyynnöstä huolimatta annettu valituskelpoista päätöstä.

    VastaaPoista
  8. Niin, mitä hyödyttää valtuuksien lisääminen ja omatoimisuuden odottaminen, jos virkaan aina valitaan joku systeemin lakeija?

    VastaaPoista
  9. Rohkaistiin kommentoimaan.

    Tuo viimeinen koukku otti kiinni, eli olen useamman kerran kuullut haikailuja laintarkastuskunnan perään, sillä lakien tekninen viimeistely jää usein heppoiseksi, sanovat tuttavat hallinto- ja fiskaalipuolelta. Itse työskentelen pääosin alueilla, joilla lait on yleensä hyvin valmisteltu ja ammattiurani alkoi vasta kun laintarkastuskunta oli lopetettu; joten en tiedä, mutta hyvältä sellainen kerho kuulosti.

    Ylimmät laillisuusvalvojatkaan eivät kuulu kokemuspiiriin, mutta olen taas kavereilta ymmärtänyt, että olemme eri vaiheessa kehitystä kuin monet EU-serkkumme vieraista puhumatta: Ombudsman-idea on levinnyt viime aikoina hyvin, mutta meillä se siis on ollut todellisuutta niin kauan, että isäntäkin voi keskittyä puhumaan hienosäädästä ja fokusoinnista. Kuten ruuvien lajeja, joissa suora ja Philips ovat molemmat jäämässä vanhentuneiksi, olisi nytkin tarpeen ehkä painottaa spesifisyyttä kuin universaaliutta.

    Muuten, 1970-luvulla oikeusgangsteri oli ehkä nuorekasta kieltä, nyt se on kuin gimma, sellaista kysellään enää vanhainkodeissa. Mikä varmaan tietoisesti korosti päivän tekstin sanomaa.

    VastaaPoista
  10. Arvoisa professori,
    virkamiehenä laillisuusvalvojan (EOA) kanssa asioineena olen mieltänyt kolmekin asiaa.

    Laillisuusvalvojain olemassaolo on itseisarvo sinänsä. Virkamiehelle on nimittäin itselleenkin hyväksi, kun voi reilusti kehottaa hankalaa asiakasta kantelemaan. Asiassa on siis varaventtiili, tosin itsekin joutuu kirjallisiin töihin, kun kanteluun vastaa. Mutta eipä kiipeä parrikadille kansalainen pahan mielensä kera.

    On kyse myös virkatoiminnan laadunvalvonnasta. Toimenpiteet on tehtävä lainmukaisesti, järjenmukaisesti, huolella ja vielä kirjattavakin – jos ”se” asiakas kantelee, niin homma on hoidettu hyvin ja toimet pysyy jälkikäteen sujuvasti kirjallisesti esittämään. Ei tule sählättyä, harkinta lisääntyy.

    Tosin on myös havaittu, että yhteiskunnan ja sen myötä lainsäädännön monimutkaisuus on vaikeuttanut laillisuusvalvojien työtä. Muutamat virkaveljille tulleet ratkaisut eivät ole olleet aivan linjakkaita tai edes lainmukaisia. Laillisuusvalvojilla on juttusuma, silloin tulee välillä suttakin. Tosin vuoden aikana vain kourallinen jutuista johtaa esitutkintaan. Sehän kertoo siivosta virkakulttuurista.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: - puhut asiaa. On tullut neuvottua ja on kirjoitettu vastauksia - hovioikeudenneuvoksena ollessani 1992-1999.

    Siitä johtuu mieleeni, että en tiedä, miksi kanneviskaalien suorittamat alioikeuksien tarkastukset hiipuivat. Vielä istuessani itse käräjiä (1970) kanneviskaalin tulo aiheutti säpinää alioikeudessa. Valitettavasti suuri osa tarkastuksesta oli kyllä leimamerkkien laskemista.

    VastaaPoista
  12. Tuntuu kuitenkin siltä, että blogisti tuntee kamerat yms. vempaimet paljon paremmin kuin oikeusasiat.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - olkoon asiantuntemattomuuteni sitten todiste lakimieskuntamme tilasta. Valmistuin 1967, toiin asianajajana ja sitten liikejuristina ja sen jälkeen 1976-1991 korkeimman oikeuden esittelijänä ja sitten vuoteen 1999 hovioikeudenneuvoksena ja sitten informaatio-oikeuden professorina. Viimeksi mainittua virkaa täytettäessä erään tuomioistuimen presidentti ja eeräs siviilioikeuden professori antoivat lausunnon, jonka mukaan olin muka kiistatta pätevä. Vuodesta 1992 olen ollut yleisen oikeustieteen dosentti. Siinä vaiheessa tietojani selvitti kolme Helsingin yo:n profesoria.

    Itse olisin myös sitä mieltä, ettei oikeusasioiden osaamisessani ole kehumista. Siksi olen joutunut toppuuttelemaan etenkin valtioneuvostoa, muutamaa ministeriöitä ja useita suuryhtiöitä, jotka ovat kyselleet käsityksiäni oikeusasioista ja halunneet maksaa niistä rahaa.

    Tuo 15 vuotta korkeimmassa oikeudessa oli tietenkin alusta loppuun oikeusasioiden penkomista ja ratkaisun teki siihen aikaan viisihenkinen jaosto. Koska muistioihin ja mietintöihin suhtauduttiin vakavasti, lienee pääteltävä, ettei liioin korkeimmalla oikeudella ollut osaamista oikeusasioissa, sellaisisa kuin rangiastusten yhdistäminen, välillinen edustus, kompetenssivirheet jne.

    Surkeaa, eikö olekin!

    VastaaPoista
  14. Ok, muodollista pätevyyttä siis löytyy, tämä on kyllä ollut hyvin tiedossa.

    Yliopistojen virantäytössä annettuihin asiantuntijalausuntoihin ei ole kyllä kokemuksen mukaan kovin paljon luottamista.

    Mutta, odottelemme nyt - olemme tehneet niin jo pitkään - blogistin jo muutama vuosi sitten lupaileman tekijänoikeutta koskevan monografian ilmestymistä.

    VastaaPoista
  15. Niinpä niin, Gangleri ja EOA;
    Molemmat ovat ns. Leelia-tädin lepotuoleja.
    Mökin ukkoa ja mummoa kusetetaan, että oikein gangsleri tai EOA tutkii asia.
    Se on vakuuttavaa, ovathan gangsleri ja EOA suuria herroja.
    Toiset ihmiset haluavat olla jotain ja toiset tehdä jotain. Mihinkähän kategoriaan nämä korkeat herrat kuuluvat. Kumman vähän villoja kertyy, mutta palkkamenot ovat varmasti suuret.

    VastaaPoista
  16. Ad Anonyymi: "tekijänokeutta koskeva monografia" ilmestyi vuonna 2006 ja on ollut kaikki nämä vuodet tämän blogin sivupalkissa linkkinä, "Digitaaliongelma". Sivuja on yli 500 ja kysymys on nimenomaan monografiasta, tekijänoikeudesta etenkin tietotekniikassa.

    Kirjoitteletko näitä kommentteja lämpimiksesi ai eikö sinulla ole silmiä päässä?

    "Informaatio-oikeuden alkeet" on tällä hetkellä painettu ja tulee myyntiin elokuussa.

    Kun epäilit asiallista pätevyyttäni, mihin nyt unohdit tuomarinvirkani 1976 - 1999? (KKO:n esittelijän vakinainen virka on tuomarinvirka.

    Minusta on kiusallista esitellä itsestäänselvyyksiä, koska taidat olla argumenttien tavoittamattomissa. Miten laaja tietämys Sinulla on esimerkiksi professorin virkojen lausunnoista, kun käsitys on noin yksivakainen? Veikkaisin että huono, koska sivuutat väitöskirjat ja dosentuurit - minulla olisi arkistossani kolmisenkymmentä lausuntoa, joiden laatijat ovat tutkijoita eri puolilta maailmaa. Ei tulisi mieleenikään niputtaa niitä, koska joukossa on erinomaisia, keskinkertaisia ja heikkoja, kuten luullakseni missä tahansa valikoimassa.

    VastaaPoista
  17. Turha pillastua, en ole väittänyt blogistia pätemättömäksi. Toki pätevyyttäkin on montaa eri lajia ja tasoa.

    KKO:n esittelijän homma ei ole asiallisesti tuomarin tehtävä. Eri asia on, että esittelijällä on ollut samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareilla. Esittelijän viran hoitaminen ei vielä pätevöitä ketään arvostetuksi tutkijaksi.

    Kirjoja on monentasoisia, niin myös juridiikasta ja tietokoneohjelmistakin kirjoitettuja. Sama pätee asiantuntijalausuntoihin. Näitä lausuntoja voidaan joskus rustata sen mukaan, mitä tilaaja toivoo. Asiantuntijoiden valinnalla pyritään usein määrättyyn lopputulokseen.

    Digitaaliongelma-niminen opus näyttää olevan tarkoitettu lähinnä insinööriopiskelijoille ja kauppatieteilijöille, ei juristeille. Sillä on maailmoja syleilevä alaotsikko: "Kirja oikeudesta ja ympäristöstä."

    Tulossa oleva informaatio-oikeuden perusoppikirjanen on nähtävästi se opus, jota blogisti on aiemmin mainostanut ja jota olen edellä tarkoittanut. Sen ilmestymistä on perännyt aiemmin pari muutakin blogin kommentoijaa.

    VastaaPoista