Rettelöitsijät

En tarkoita ketään teistä, lukijat. Kun kuitenkin annoin neuvoja, annan periksi kiusaukselle ottaa puheeksi oikeuselämän ilmiön, joka voi pelästyttää kokematonta. Puhun kverulanteista.

Tuo sana lienee kadonnut kielestä. Vanhemmat juristit käyttivät sitä puheessa. Se tarkoittaa pakonomaista rettelöitsijää eli sellaista ihmistä, jolla on hinku päästä riitoihin.

Suomen vakavimpia oikeudellisia tilanteita eivät ole henkirikokset, kuten todistelin muutamia päiviä sitten. Maailma on muuttunut siihen suuntaan, että viranomaistenkin kanssa pärjäilee enimmäkseen hyvin.  Jos minulla on verotukseen liittyvä ongelma, menen verotoimistoon. Jos asiana koskee eläkettä, jota nautin, soitan valtiokonttoriin. Kokemukset ovat erinomaisia.

Taannoin oli asiana lainhuuto ja nopeasti kävi ilmi, ettei minulla ollut aavistustakaan menettelystä, joka ei tapahdu enää tuomioistuimen yhteydessä, vaan maanmittauslaitoksen piirissä. Katso Googlella ”lainhuuto”. Ohjeet ovat hyvät. Minä päädyin kirjeenvaihtoon maanmittaustoimistossa toimivan juristin kanssa, joka oli erittäin ystävällinen.

Muistakaa, että jos peritte vaikka miten pienen läntin tai murto-osan sellaisesta, lainhuuto on haettava, ja alkuperäinen perinnönjakokirja liitteineen on esitettävä. Eli se on pidettävä tallessa.

Käräjäoikeuteen ei pidä soittaa. Tuomioistuin ei vo neuvoa toista osapuolta muissa kuin aivan teknisissä kysymyksissä. Soittoja tulee silti jatkuvasti. Soittajille sanotaan tavallisesti, että olisi ehkä paikallaan ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon. Ne eivät tosin hoida vähäpätöisiä asioita. Katso lähemmin www.oikeus.fi . Sivuston sivupalkissa on ohjaus oikeusapuun. Tiedot asioista ja tulorajoista löytyvät vähällä vaivalla.

Suomen oikeuselämän hirvittävimpiä taisteluja ovat raja- ja tieriidat. En mene oikopäätä väittämään, että sellaisiin riitoihin ajautuvat ihmiset olisivat omituisia, mutta olen nähnyt ja kuullut aivan liikaa juttuja, joissa erimielisyys koskee täysin mitätöntä asiaa.

Kun asia on todella mitätön, loukattu osapuoli puhuu yleensä periaatteesta. Kysymys on muka periaatteellinen.

Viisas luopuu ennen rahastaan kuin rauhastaan. Jos asia on vähäinen, myöntäkää kaikki ja maksakaa pois, vaikka olisitte oikeassa ja tuttava juristi vahvistaisi asian. Asia voi olla ongelmallinen, jos kimpussa on paha naapuri ja asia milloin mikäkin. Silti: aito kverulantti saa orgasmin, jos hänelle sanoo vastaan. Hän pyrkii juuri siihen.

Olen tavannut alan kirjallisuudessa termin ”oikeudenkäyntineuroosi”. Se tarkoittaa pakonomaista tarvetta päätyä tuomioistuimeen. Järkipuhe ei auta. Vaikka ihminen, jota asianomainen yleensä uskoo, todistelisi asian pitävästi, viranomaisiin on vain päästävä.

Kysymyksessä on riippuvuuden muoto. En ole pannut merkille, että riitariippuvuudesta olisi kirjoitettu. Olisi syytä kirjoittaa.

Kiusaaminen näyttäisi olevan lähi-ilmiö. Luonnollisesti osa pahemmista kiusaamistapauksista on selvitettävissä. Osa ei ole. Olematta psykopaatin kirjoissa jotkut ihmiset vain saavat suurta nautintoa toisten mielen pahoittamisesta, nolaamisesta, nöyryyttämisestä.

Tiedän varmasti, että esimerkiksi luokanopettajiksi pyrkivät ja poliisiksi hakeutuvat pyritään tutkimaan tarkasti tästä näkökulmasta. Noihin ammatteihin halutaan rauhanrakentajia, ei riidan. Mutta joskus ei onnistu, ja jos rettelöitsijä on taitava, hänestä ei pääse millään eroon.

Yksi rettelöitsijöiden laji on ”oikeuden miehet”. En lukeudu heihin ja sanon taas kerran, että en auta ihmisiä oikaisemaan vääryyksiä enkä ole mikään kansantribuuni. Toimintani on tältä osin pelkkää suunpieksäntää. Nyt neuvon: varokaa rettelöitsijöitä. Ne jotka hokevat oikeutta ovat melkein yhtä kamalia ihmisiä kuin ne, jotka hokevat joka väliin Jumalaa.