Sivun näyttöjä yhteensä

7. heinäkuuta 2011

Rettelöitsijät




En tarkoita ketään teistä, lukijat. Kun kuitenkin annoin neuvoja, annan periksi kiusaukselle ottaa puheeksi oikeuselämän ilmiön, joka voi pelästyttää kokematonta. Puhun kverulanteista.

Tuo sana lienee kadonnut kielestä. Vanhemmat juristit käyttivät sitä puheessa. Se tarkoittaa pakonomaista rettelöitsijää eli sellaista ihmistä, jolla on hinku päästä riitoihin.

Suomen vakavimpia oikeudellisia tilanteita eivät ole henkirikokset, kuten todistelin muutamia päiviä sitten. Maailma on muuttunut siihen suuntaan, että viranomaistenkin kanssa pärjäilee enimmäkseen hyvin.  Jos minulla on verotukseen liittyvä ongelma, menen verotoimistoon. Jos asiana koskee eläkettä, jota nautin, soitan valtiokonttoriin. Kokemukset ovat erinomaisia.

Taannoin oli asiana lainhuuto ja nopeasti kävi ilmi, ettei minulla ollut aavistustakaan menettelystä, joka ei tapahdu enää tuomioistuimen yhteydessä, vaan maanmittauslaitoksen piirissä. Katso Googlella ”lainhuuto”. Ohjeet ovat hyvät. Minä päädyin kirjeenvaihtoon maanmittaustoimistossa toimivan juristin kanssa, joka oli erittäin ystävällinen.

Muistakaa, että jos peritte vaikka miten pienen läntin tai murto-osan sellaisesta, lainhuuto on haettava, ja alkuperäinen perinnönjakokirja liitteineen on esitettävä. Eli se on pidettävä tallessa.

Käräjäoikeuteen ei pidä soittaa. Tuomioistuin ei vo neuvoa toista osapuolta muissa kuin aivan teknisissä kysymyksissä. Soittoja tulee silti jatkuvasti. Soittajille sanotaan tavallisesti, että olisi ehkä paikallaan ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon. Ne eivät tosin hoida vähäpätöisiä asioita. Katso lähemmin www.oikeus.fi . Sivuston sivupalkissa on ohjaus oikeusapuun. Tiedot asioista ja tulorajoista löytyvät vähällä vaivalla.

Suomen oikeuselämän hirvittävimpiä taisteluja ovat raja- ja tieriidat. En mene oikopäätä väittämään, että sellaisiin riitoihin ajautuvat ihmiset olisivat omituisia, mutta olen nähnyt ja kuullut aivan liikaa juttuja, joissa erimielisyys koskee täysin mitätöntä asiaa.

Kun asia on todella mitätön, loukattu osapuoli puhuu yleensä periaatteesta. Kysymys on muka periaatteellinen.

Viisas luopuu ennen rahastaan kuin rauhastaan. Jos asia on vähäinen, myöntäkää kaikki ja maksakaa pois, vaikka olisitte oikeassa ja tuttava juristi vahvistaisi asian. Asia voi olla ongelmallinen, jos kimpussa on paha naapuri ja asia milloin mikäkin. Silti: aito kverulantti saa orgasmin, jos hänelle sanoo vastaan. Hän pyrkii juuri siihen.

Olen tavannut alan kirjallisuudessa termin ”oikeudenkäyntineuroosi”. Se tarkoittaa pakonomaista tarvetta päätyä tuomioistuimeen. Järkipuhe ei auta. Vaikka ihminen, jota asianomainen yleensä uskoo, todistelisi asian pitävästi, viranomaisiin on vain päästävä.

Kysymyksessä on riippuvuuden muoto. En ole pannut merkille, että riitariippuvuudesta olisi kirjoitettu. Olisi syytä kirjoittaa.

Kiusaaminen näyttäisi olevan lähi-ilmiö. Luonnollisesti osa pahemmista kiusaamistapauksista on selvitettävissä. Osa ei ole. Olematta psykopaatin kirjoissa jotkut ihmiset vain saavat suurta nautintoa toisten mielen pahoittamisesta, nolaamisesta, nöyryyttämisestä.

Tiedän varmasti, että esimerkiksi luokanopettajiksi pyrkivät ja poliisiksi hakeutuvat pyritään tutkimaan tarkasti tästä näkökulmasta. Noihin ammatteihin halutaan rauhanrakentajia, ei riidan. Mutta joskus ei onnistu, ja jos rettelöitsijä on taitava, hänestä ei pääse millään eroon.

Yksi rettelöitsijöiden laji on ”oikeuden miehet”. En lukeudu heihin ja sanon taas kerran, että en auta ihmisiä oikaisemaan vääryyksiä enkä ole mikään kansantribuuni. Toimintani on tältä osin pelkkää suunpieksäntää. Nyt neuvon: varokaa rettelöitsijöitä. Ne jotka hokevat oikeutta ovat melkein yhtä kamalia ihmisiä kuin ne, jotka hokevat joka väliin Jumalaa.

17 kommenttia:

  1. Tottahan toki pääsääntö meillä Suomessa on että asiat toimivat ja virheetkin saadaan selvitettyä kohtuullisen vaivattomasti.

    Sitten on toden totta ryhmä, joista osalle voi lyödä leiman kverulantteja. He nyt eivät vain oikein niele inhorealistista suositustasi: "Jos asia on vähäinen, myöntäkää kaikki ja maksakaa pois, vaikka olisitte oikeassa ja tuttava juristi vahvistaisi asian." Ja miksi pitäisi? Siksikö vain ettei nykyinen oikeusjärjestelmä kykene tarjoamaan riittävää oikeussuojaa? Siitä saatiin herkullinen kuriositettti kun Zacharias Sundström vielä väänsi aiheesta tuoreen väitöskirjansa.

    Mutta tuohon väliin jää iso joukko ihan oikeutetusti oikeutta hakevia. Kun lyö heihinkin leiman "kverulantti" niin asian kanssa tekemisiin joutuva puhdistaa vain omatuntonsa ettei tarvitse tehdä mitään.

    VastaaPoista
  2. Samassa kusessa ollaan. Maatilkun myymisen ja kaupanvahvistamisen jälkeen edellisestä eukostani ei ollut hajuakaan. On asunut vuosia jossain Etelä-Amerikassa ja osoite on tuntematon sekä nimi on muuttunut. Koska ositusta ei oltu tehty, ostaja ei saanut tilkkua lainhuudatetuksi. Laki muuttui joskus 1998.
    Nähtävästi on tulossa kaupan purku ja läntti kasvaa koiranputkea kuolemaani saakka.
    Vuosittainen kiinteistövero v*tuttaa kaikkein eniten.
    Ehkä perillisillä on enemmän intoa.

    VastaaPoista
  3. Ad Igor: - olet oikeassa. Noin on.

    Ehkä niitä ihmisiä on jopa enemmän, jotka kiljaisevat "kverulantti", jos sanot, että voisitteko mitenkän siirtää autoanne jalkani päältä, kun tuntuu menneen luitakin.

    Viranomaiset ja eräät muut eivät selviä rettelöitsijöistä vähällä. Ja tietämäni mukaan heitä riittää. Arvaan (aivan tukan alta), että tuomioistuimissa "täyttä huuhaata" oli ehkä 10 % ja oikeuskanslerilla + oikeusasiamiehellä jotain 50 %.

    Ja tuossa tarkoitan selkeästi järjettömiä asioita. Siis vaaditaan vankeutta poliisille, joka on juonut limonaatia pullon suusta kioskilla.

    VastaaPoista
  4. Karpon ohjelmassa esiintyi taannoin pari veikkosta, jotka ovat käyneet "oikeutta" kymmeniä vuosia. Paperia, rahaa, virkamiesten ja tuomarien työtunteja on kulunut mielettömiä määriä, mutta "oikeus" ei vain toteudu.
    Aitoja kverulantteja on toden totta olemassa. Mutta ne oikeuskanslerille valittavat näkyvät usein olevan idealisteja, jotka näkevät rasismia, fasismia, sovinismia, antifeminismiä jne kaikkialla. Ihmettelen, pysyvätkö viranomaiset nauramatta lukemaan heidän ilmiantojaan.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  5. Ad Sotakamreeri: - joskus naurattaa. Asian tekee ilkeäksi se, että joskus tällainen kverulantilta vaikuttava henkilö on aivan oikealla asialla. Murheellista on sekin, että joissakin tapauksissa ihminen on pannut kaiken elämänuskonsa jonkin mielettömän asian varaan. Siksi ainakin oma neuvoni on loputon kärsivällisyys ja päättäväinen kohteliaisuus.

    VastaaPoista
  6. Surkea pila mutta sanon kuitenkin: asia pitäisi ratkaista kverulantin heitolla.

    VastaaPoista
  7. Joskus kaukaisessa menneisyydessä toimin jonkin aikaa lehtimiehenä. Siinä hommassa todella tarvittiin loputonta kärsivällisyyttä ja päättäväistä kohteliaisuutta (mainio ohje!) kun lukijat halusivat oikaisuja havaitsemiinsa epäkohtiin. Ja toden totta - jotkut olivat asiansa kanssa niin tosissaan, että pelkäsin heidän vetävän itsensä hirteen, jos ei asiaa tutkittu. Niinpä sitten lehdessä olikin joka kevät juttua koiranpaskoista jalkakäytävillä sekä mouruavista kolleista, jotka ruikkivat ihmisten ovipieliin. Toukokuussa patistimme poliisia tarkkailemaan nopeusrajoitusten noudattamista kaduilla, joiden varsilla asui paljon lapsia.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  8. Ad Kemppinen: Arviosta 'tuomioistuimissa "täyttä huuhaata" oli ehkä 10 % ja oikeuskanslerilla + oikeusasiamiehellä jotain 50 %.' pidän tuota jälkimmäistä prosenttilukua aika rohkeana arviona. Se on ehkä lähellä laillisuusvalvojien tilastoluokituksia mutta todellisuutta se tuskin vastaa.

    Viimeisten 10-20 vuoden aikana on arvovaltaistenkin riippumattomien lakimiesten toimesta yhä enenevässä määrin ryhdytty julkisesti epäilemään näiden laillisuusvalvojien toiminnan - käytettäköön tässä ei-oikeudellista ilmaisua - 'rehtiyttä'. Kahden kesken moni muukin lakimies rohkenee tunnustaa tilanteen.

    En uskalla esittää oikeampaa suhdelukua. Mutta huomattavan suuri on sellaisten ratkaisujen osuus joissa ei havaita lainvastaisuuksia tapahtuneen vaikka juristillekin olisi aivan ilmiselvää ettei ole menetelty lainmukaisesti. Nuo kursivoidut ilmaisut muodostavat verbaaliakrobaattisen sanaleikin. Ilmaisujen eroa selosti KKO:n entinen presidentti Heinonen eräässä Demlan kokouksessa.

    Yleinen ei-anna-aihetta perustelu on, että epäillyn virkavastuisen virkamiehen kantelun johdosta antamaa selitystä pidetään uskottavampana ja totena (virkavastuussa on totuudessa pysymisen velvollisuus) verrattuna kantelijan kertomaan - vaikka sille olisi jopa kirjalliset todisteet. Eikä sellaisen periaatteen, ettei epäillyllä ole totuudessa pysymisen velvollisuutta, katsota koskevan oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen selvityksiä.

    Lisäksi näiden virastojen henkilöstölle on annettu koulutustakin ikään kuin suuri osa (50%?) asiakkaista/kantelijoista olisi labiileja kverulantti-mielenterveyspotilaita, joiden suhteen pitää omata "loputon kärsivällisyys ja päättäväinen kohteliaisuus".

    VastaaPoista
  9. Kaipa kysymys on kyvystä antaa anteeksi ja hyvästä itsetunnosta eli omanarvontunnosta. Jos nämä immeiseltä puuttuvat, on koko elämän kirjo tulevia pieniä, maailman suurimpia ongelmia täynnänsä.

    Kuka on sitten käänteinen kverulantti? Heitä löytyy laajalti virastojen henkilökunnasta ja varsinkin KELA ja sosiaalitoimi on heitä täynnänsä. Tai ainakin asiakas näin usein kokee.

    Joku virastokverulantti on vasta-alkaja tai osaamaton ja haluaa varmistaa oman selustansa juoksuttamalla asiakasta läpi byrokratian vaatimalla sitä sun tätä tarpeetonta dokumenttia. Että varmasti kaikki menee pykälien mukaan. Tuollaiseen leipääntyy ja vaiva tulee virastokverulantin tavaksi.
    Toinen virastokverulantti pitää jokaista asiakasta huijarina ja väärinkäyttäjänä lähtökohtaiseksi, ellei muuta todisteta. Nämä ovat yleensä virastojen työpaikkakiusaajia.

    Kolmas ryhmä ovat virarastokverulantteja, jotka "saavat suurta nautintoa toisten mielen pahoittamisesta, nolaamisesta, nöyryyttämisestä." Heitä todella löytyy. Vähän sama asia kuin armeijaan sopimattomat alikersantit. Valta nousee päähän.

    Kun virastokverulantti saa huonolla itsetunnolla varustetun asiakkaan raivostumaan, on soppa valmis. Tällöin asiakas oppii luulemaan kaikkien virkamiesten vain höykyttävän juuri häntä ja tällaisesta alkaa vuosikymmenten kverulointi.

    VastaaPoista
  10. kverulatiivia käytetään myös kun tahdotaan aikalisä tai maksuttoman palkkio. tuomioistuimet saisivat olla hanakampia torjumaan niitä.

    VastaaPoista
  11. Tuo kverulantti on mainio termi, pitääpä muistaa vetää se hihasta sopivassa vaiheessa argumentaatiota/riitelyä. Ei vaiskaan...

    Netissä ajoittain ja joskus yleisestikin esiintyvä trolli lienee jonkinlaista, tosin mahdollisesti pitkän ketjun kautta polveutuvaa sukua kverulantille?

    VastaaPoista
  12. Nykyään kverulantit kutsuvat itseään usein oikeustaistelijoiksi ja ihmisoikeuksien puolustajiksi. On ihanaa kun nykyään mahdollisuus valitta Ihmisoikeustuomioistuimeen eikä tarvitse tyytyä oikeusasiamieheen ja -kansleriin!

    VastaaPoista
  13. Anonyymi erehtyy. Nimittäin EIT:n ratkaisut ovat edes jossakin määrin tuoneet ryhtiä suomalaiseen oikeuskäytäntöön aina KKO:ta myöden. KKO on joutunut pyörtämään jopa melko tuoreitakin päätöksiään, kun EIT:stä on tullut sapiskaa.

    Eräät valveutuneet tahot pitävät oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin virastoja eräänlaisina suojeluskuntina, joissa suorastaan väkisin suojellaan väärintekijöitä virkamiehiä.

    VastaaPoista
  14. JarMomin kuvaus osui ja upposi virastomme kverulantteihin.
    Anonyymi kuvasi hyvin oikeustaistelijoita, että muita yhden asian puolustajia. Usein heidän sivustonsa ovat hyvinkin säälittäviä, vaikka niihin naureskellen asialliseen tapaan tutustuisi.

    VastaaPoista
  15. Kverulantti on toki terminä vanhastaan tuttu. Oma lajinsa ovat jostakin laiturista tai sillasta entisissä vesioikeuksissa, nykyisin aluehallintovirastossa ja Vaasan HaO:ssa riitelevät. Jonkin aikaa on kaikissa vesitalousasiosisa taas päässyt ilman valituslupaa KHO:een asti...
    Rymättälyssäkin on muuan herra taistellut betonilaiturinsa muutamista kymmenistä senteistä vuosikymmeniä - lieköhän jo kuollut, mutta paljon on paperia syntynyt.

    VastaaPoista
  16. Tulinpa tässä pohtineeksi, että onkohan Pentti Linkolassakin samaa vikaa kuin oikeusalien kverulanteissa koska "näemme" (lisään tässä oman, vaatimattoman itseni mukaan) sen huutavan vääryyden, jota ihmislaji luonnossa mellastaessaan harjoittaa, mutta vaikka kuinka siitä paasaisi, niin maailma vain hymähtelee moisille tutkainta vastaan potkijoille?

    Oikeussaleihinhan Linkola ei ole ketään ollut viemässä vaan mieluummin suoraan tuomion täytäntöönpanopaikalle.

    VastaaPoista
  17. Muistettakoon, että vielä hiljattain löytyi tautiluokituksesta termi "kverulanttipiintymys". Moiset "oikeustaistelijat" saattavat nykyään vainota ihmistä rankaisematta. Hoitoonohjaus ei onnistu.

    VastaaPoista