Ei minua täytekakulla kesytettäisi. En oikein pidä makeista leivonnaisista, yleensä en makeastakaan.
Tosin tämän vuoden sensaatio on ollut ulkomaalainen pensasmustikka. Useana vuotena oli käynyt ilmi, että mokomaa kurjaa marjan tapaista ei kannata suuhunsa pistää. Tuntemattomasta syystä tänä vuonna kaupan olleet ovat aivan mainioita. Mustikkamaitoa on mennyt.
Ihmettelin hiukan Heli Karhumäen levyä, joka oli osoitettu isälleni. Hänellä ei ole kuulossa kehumista, joten olen itse kuunnellut äänitettä ”Pihtaritytön katumus ja muita kristillisiä murrekertomuksia”.
En taatusti olisi koskenut pitkällä puullakaan murretarinoihin, en edes kristillisiin, ellen sattuisi tuntemaan Heliä, joka jätti Ilta-Sanomien toimittajan työt ja muutti takaisin Pohjanmaalle. Hän osaa varoa olemasta liikaa heränneitten eli körttiläisten mannekiini mutta on selkeästi mukana siinä avartumisessa, jonka suuri nimi oli jonkin aikaa sitten kuollut Jaakko Elenius.
Minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä arvailla, ymmärtääkö näillä mailla kukaan tällaista Pihtaajatyttöä. Minua tämä hykerryttää. Otsikkotarinassa puhutaan täytekakusta ja todetaan arkisen selkeästi, ettei elämän antimista nauttiminen ole mitenkään sopimatonta tai synti. Siis sellaisista kuin täytekakku.
Tietenkin on selvää, ettei puhe ole oikeastaan täytekakusta.
Aikamoinen taidonnäyte.
Herännäisyys eli körttiläisyys on tietääkseni edelleen leimaava kirkon sisällä toimiva suuntaus. Siihen kuulutaan tai sitten ei kuuluta. Nuoruudessani meitä muita sanottiin suruttomiksi.
Oma taustani on tapakristityn ja pidän siitä tiukasti kiinni. Olen kyllä ollut joskus heränneiden seuroissa, mutta vain puhumassa. Hyvä puheen lähtökohta on ”Sepän kirjan” (”Viimeiset kiusaukset”) muuan kohta: missä on paljon syyllisyyttä, siellä on sydän kova.
Tuo oopperassa tärkeäksi nostettu teos on nimeltään ”Kallis hunajanpisara”, ja Lapualla siitä on julkaistu varmaan lähemmäs sata painosta.
Luulisin ettei vallitseva kulttuurimme tiedä eikä tunnusta, miten paljon meillä on syvällisesti ajattelevia ihmisiä. Esimerkiksi musiikkiväessä kaikki eivät ole samaa mieltä kuin Hannu Taanila, nimittäin ettei Bachin musiikki liittyisi mitenkään erityisemmin uskontoon eikä ainakaan arjen uskoon, saatika pyhyyden tuntoihin ja hartauteen.
Martti Talvelan hienot virsilevyt on julkaissut Herättäjä-yhdistys ja ne on nauhoitettu ja säestetty Lapuan kirkossa niillä suurilla uruilla. Jukka Perko on tehnyt jazz-sovituksia, joissa on mukana heränneille tärkeitä virsiä, kuten ”Oi Kaanaanmaa”.
Ooppera ”Viimeiset kiusaukset” herätti pistopuheita karvalakkioopperasta, ja kansanliikkeen. Jos Joonas Kokkonen olisi kysynyt neuvoa, moni olisi taatusti varoittanut häntä sotkeutumassa niin vanhanaikaiseen ja epämuodikkaaseen asiaan kuin Paavo Ruotsalaisen elämänvaiheisiin.
Mutta Paavo Ruotsalainen liittyy suoraan 1800-luvun alun heränneeseen yksilölliseen valintaan ja vastuuseen, joka sitten osoittautui kehittyvän maan vaiheissa ratkaisevaksi.
Täysin käsittämättömästi nämä Suomen metsien oppimattomat kansanmiehet puhuivat samaa asiaa kuin Berliinissä opiskellut ja opettajansa ohittanut Søren Kierkegaard. Tertius usus legis. Laki kieltää mutta on kyvytön käskemään neuvomalla. Kolmas lain käyttö on elämä arjessa, tavallisissa ja vaatimattomissa askareissa, pihtaamatta, kuten Karhumäki kiteyttää.
Ach! niin tämä upeasti sanavalmis Karhunmäki, joka kuuleman mukaan on vihdoinkin luopunut katseen kestämättömistä minihameistaan. Omat körttiläiset kovin maallisesti köyhät sukulaiseni olivat papit peloitelleet ryssillä äänestämään kokoomusta niin, että pyhemmät elämän asiat siitä kärsivät.
VastaaPoistametsien kansanmiehet oppivat nopsaan mm. lentäjiksi 1940 luvulla... ja saivat maisterinpapereita kirjekursseilla kuusen alta. en tiedä väiteltiinkö rintamalta tohtoriksi, mutta varmaankin. Mieluimmin pilkkaisin kaupunkien uusavuttomia jotka joutuvat paniikkiin sähkökatkoksesta :)
VastaaPoistaSanan kosketus
VastaaPoistaOlin Konneveden kirkossa Jukka Ammondin 'Tangoja ja Siionin virsia' konsertissa7.7.2011. Kemppinenhan kai tietaa, missa Konnevesi on!
Dr. Ammond lauloi vuoroin tangoja ja virsia (Koyha laulaja/ Oi, Herra jos ma matkamies maan jne). Hyvalta tuntui Juha Venalaisen sovitukset; jopa virret oli sovitettu hieman uusiksi. Tuntui oikein liikuttavan sielua tai sydanta.
Olin sattuneesta syysta Kiuruveden korttijuhlilla kesalla 2010. Tuntui suurelta markkinahumulta. Palkkapiispat saarnasivat niin mitaansanomattomasti. Osaa sita ihminen olla tosi syntinen, kun ei korttipiispankaan sana uppoa!
Ad Anonyymi
VastaaPoistaOlen tästä miesten uusavuttomuudesta sanonut, että naisten syytä se on.
Jos naiset lakkais antamasta miehille jotka ei selviä kolmesta perustehtävästä, niin kyllä avuttomuus karisisi.
1) Tehdä asialliset nahkapohjaiset kengät
2) Tappaa elikko niin ettei tule ruhoon liikaa reikiä, nylkeä se, nahoittaa ja tehdä asiallinen karvahattu
3) Tehdä liivipuku kaikkine asiaan kuuluvine varusteineen, solmiosta kalvosinnappeihin.
Päivän ensimmäinen anonyymi:
VastaaPoistaSähkökatko on iso asia, tajusin sen kymmenvuotiaana kun varmaksi luulemani öljylämmitys keskeytyi sähköttömyyteen - ei toiminut polttimen sytytys, ei kiertovesipumppu.
Armon auringotta pahat ja kylmät pirun palvelivatkin jäisivät pimeään pakkaseen. Paha ei ole tähti, vaan meistä irti reväisty seuralainen, kuu.
Ad Anonyymi: - sanan koksketus - kertoi eilen muuan konnevetinen, että samalla viikolla oli sen pontevan papin ansiosta Konneveden kirkossa laulanut myös Jorma Hynninen. Jorma lähtee nykyisinkin liikkeelle, jos pitää asiaa arvollisena.
VastaaPoistaJukka, minä kuulun siihen toiseen siipeen myös, mutta nuorisoseuralaisiin. En muista että ikinä olisi ollut suvun körttien ja meidän muiden välillä kinaa, ei edes vinoja katseita.
VastaaPoistaMutta nurmoolaiset ovat aika mukavaa porukkaa. Soittelen niille vanhemmille joskus. Liikkumisen kanssa on hankalaa, ei muuten, mutta linjapiilit eivät oikein kulje enää.
Eleniukseen tutustuin kun hän oli Pohjalaisen päätoimittaja sen lyhyen ajan kun sai olla. Hieno ihminen. Häntä suri moni. Pohjanmaan Lapuan lisäksi toinen keskuspaikka on Savon Lapinlahti, siis paikkoja jossa keskustelu edelleen käy. Ja musiikki soi.
Liekö Martti Talvela (203cm) ollut historian pisin oopperalaulaja? Jotkut lähteet kertovat että Martti olisi ollut jopa 205cm. Oli ainakin kaikupohjaa äänessä. Ja voimaa iskuissa. Marahan harrasti myös nyrkkeilyä nuorempana. Liian varhain lähti, vasta 54 vuotiaana, ja oman tyttärensä häissä..
VastaaPoistaMiksiköhän niin monet laulajat ovat ammatiltaan kansakoulunopettajia? Kuten Marttikin. Täälläpäin vaikuttaa kuoro nimeltään Pohjan Mieslaulajat joista melkein jokainen on ammatiltaan opettaja. Perin outoa.
Tässä asiassa näkyy, Jukka, hyvin se, miten eri maakunnista tuleville "uskovaisuus" merkitsee ihan eri asioita. Oma peräpohjalainen sukutaustani merkitsee sitä, että kotonani "uskovainen" tarkoittaa vanhoillislestadiolaista. Näihin meillä suhtauduttiin lähinnä kuin raivotautisiin. Niitä ei pidä suututtaa, ettteivät pure, mutta kannattaa välttää tartuntaa.
VastaaPoistaTäällä Lounais-Suomessa "uskovainen" tarkoittaa puolestaan rukoilevaista. Minulle on jäänyt vähän epäselväksi, mikä heidän teologinen painotuksensa on, "vanhojen kirjojen" lisäksi. Hyviä virrenveisaajia ovat. Vanhan käsikirjan jumalanpalveluksessa on mukava käydä, kun saa laulaa lujaa muun seurakunnan kanssa. Normaalisti väki on hiljaa ja vikisee virttä hampaitten välistä.
Körteistä en tiedä mitään. Eivät ole näillä seuduilla tyypillinen ilmiö. Jotenkin silti tuntuu, että "Minä olen Härmän Kankaanpäästä" on stemma "Paavon virteen".
Norssissa auskultoidessani koulu lähti pääsiäiskirkkoon. Auskujen ei tarvinnut lähteä. Niistä paristakymmenestä auskusta, jotka norkoilivat koululla vielä kiirastorstai-iltapäivänä, kirkkoon lähti kuusi. Meistä viisi oli matemaattis-luonnontieteellisten aineitten väkeä. Kuudes oli humanisti, joka kertoi ateismistaan huolimatta haluavansa tulla katsomaan tilaisuutta antropologisessa mielessä. Jätkä oli varmaan meistä paras kristitty.
Kommenttini nähtävästi karkasi. Uudestaan:
VastaaPoistaTänään Kari Salminen kertoo Ilta-Sanomissa Niall Fergusonin ja Francis Fukuyaman kirjoista, alaotsikko on "Kohuprofessorit väittävät, että länsimaat ovat menettäneet muistinsa".
Suomessa pyritään eliminoimaan menneisyys, varsinkin koko katolinen aika, jolloin olimme osa Eurooppaa, osa Ruotsia, samoin 1800-luku. Historia aloitetaan sisällissodasta. Sitä ennen hyväksytään pakanallinen kalevalainen aika. Riisuttu Suomi on tylsä Suomi, sieluton maa.
Ad Anonyymi - kansakoulunopettajista - olen tuosta laulajan tausta-ammatista puhunut lyhyesti Talvelan ja pitkään Hynnisen kanssa. Molemmat sanoivat, että kun ei ollut rahaa eikä varmuutta, oli hankittava ammatti. Lisäksi seminaareissa suhtauduttiin johdonmukaisen myönteisesti ja kannustavasti laulamiseen ja oli kuoroja.
VastaaPoistaTuntemani kuoromiehet selittävät tuon mieskuoroilmiön etenkin opettajien (ainakin ennen) jossain määrin joustavilla työajoilla ja varmasti vapailla viikonlopuilla, mutta avaintekijöitä ovat nuotinlukutaito ja harmoni, jolla voi treenata stemmaansa.
Luulen että jos asiaa tutkittaisiin, opettajien panos osoittautuisi suureksi monenkin hyödyllisen ja yleisesti hyvksytyn toiminnan takana. Sen tiedän, että yksi esimerkki oli Lotta-Svärd -järjestö.
Blogisiskolle, että kyllä suomenruotsalaisuus on eliminoinut suuren osan maamme historiaa, varsinkin tapahtumia ennen 1500-lukua. Kaikki hyvä ja alkuperäinen on muka tullut pimpan Ruotsista. Vaikka meillä oli mahtava oma historiamme ennen pimpan ruotsalaisuutta.
VastaaPoistaAlkuperäiset länsisuomalaiset ovat alkujaan heruleita, jotka katosivat aikakirjoista 500-luvulla, samoihin aikoihin pohjanmaalaisten ilmaantumisen kanssa.
Vandaalit ja frankit asuttivat Pohjanmaata ennen pimpan ruotsalaisia.
Näistä syistä pohjanmaalaiset ovat myrrysmiehiä, eli usein silmittömän raivon vallassa olevia. Myrrysmies ei välttämättä tunne kipua, vaan saattaa nostaa kuuman kiven kiukaalta tai käsitellä teräaseita terästä pitäen. Myrrysmies voi huutaa eläinten lailla, polkea jalkaa ja riehua. Katse voi olla raivokas ja mielipuolinen.
Tietääkseni varhaishistoriamme on kadonnut Turun lukuisten tulipalojen vuoksi. Toivon, että Vatikaanin kellarista löytyisi joskus kiinnostavia arkistoja.
VastaaPoistaEli väittely varhaishistoriastamme on syytä käydä meikoin. Itse käyttäisin suomalaisen kuningattaren miekkaa (Suontaka Sword) noin vuodelta 1000, jollaisen saa replikana tilata:
VastaaPoistahttp://www.castlekeep.co.uk/gallery.asp?galleryid=206
Ja jos käyttää Firefoxia niin kannattaa ensin maalata linkki ja sitten hiiren kaksoisnapsautuksella valita - Avaa uuteen välilehteen, niin ei tarvitse linkkejä kopioida ja liittää erikseen.