Julkisuuden rakenteesta II

Median eli siis politiikan antama informaatio on keinotekoista. Voisi sanoa ettei se ole totta. Myös valehteleminen olisi mahdollinen ilmaus.

Emme tiedä tosiasioita, ja vaikka sopeudumme hyväksymään jotain todeksi, näiden asioiden syy-seuraussuhdetta voimme vai arvailla.

Esimerkki: miten on mahdollista, että Suomi tuli toimeen 1940-luvun lopulla ja alkoi vaurastua hyvin nopeasti 1950-luvulla? Kuuden vuoden ajan melkein koko työvoima oli pidetty tuottamattomissa tehtävissä eli sotatoimissa, ja samanaikaisesti kaikki tärkeät teollisuustuotteet, kuten ruuti (selluloosa) ja patruunat (metallit) oli ammuskeltu pitkin metsiä. Sodan päätyttyä maksettiin sotakorvauksia ainakin puolentoista vuoden bruttokansantuotteen verran.

Saksassa ja Japanissa tapahtui samalla tavalla. Englanti ja Ranska sitä vastoin köyhtyivät, ja Neuvostoliitto alkoi köyhtyä pahasti ja peruuttamattomasti.

Olen kysynyt tätä asiaa monilta kollegoilta, historiantutkijoilta ja taloustieteilijöiltä, mutta toistaiseksi en ole saanut järkeenkäyvää vastausta.

Osa mediaa oli hyvin päättäväisesti moskovanmielistä 1970-luvulla. Silloisia stalinisteja eli taistolaisia muistellaan vielä, enimmäkseen pahalla. Mutta neljännes kansasta sekä kannatti että äänesti vuodesta 1945 alkaen sitä systeemiä, Moskovaa, jonka torjuminen oli vaatinut lähes sata tuhatta kuolonuhria ja kaksi ja puoli sataa tuhatta haavoittunutta.

Olen kysellyt koko ikäni, moniko uskoi vakavissaan rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja kuinka monen usko säilyi Berliinin saarron, Unkarin kansannousun ja Tshekkoslovakian kevään jälkeen. Vastauksia ei ole kuulunut. Ja silti juuri tuo täysin epäuskottava vaihtoehto toteutui. Elelimme rauhanomaisesti ritirinnan, ja käsitykseni mukaan Suomi onnistui pitämään Venäjää siirtomaanaan melkein yhtä tehokkaasti kuin ennen vuotta 1917. Tuotiin öljyä, vietiin junanlasti kerrallaan heikkolaatuisia miesten pukuja, sininen, koko 48, ei niskaa.

Ainoa vastauksen tapainen, joka minulla on esittää, on systeemiteoriaa tapaileva ”järjestelmien muutos”, oikeastaan emergenssi.

Tuo termihän tarkoittaa tapahtumasarjaa, jossa suhteellisen yksinkertaisista lähtökohdista muodostuu vaikeasti selitettävällä tavalla hyvin monimutkaisia järjestelmiä. Käytännön esimerkkejä ovat lumihiutale ja ihminen (oikeastaan kaikki elollinen). Lumihiutaleessa on vain vettä ja roska, kaikessa elollisessa vain neljä emästä, atomeja viisi, happi, typpi, vety, fosfori ja hiili.

Tässä on riittävä älyllinen perustelu systeemien miettimiselle, koska nuo aineet toimivat järjestelmänä, kopioituvat ja toimivat lisäksi koodina. Toisin kuin piparkakkutaikinassa niissä on resepti mukana.

Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui systeeminmuutos. Minulle riittää tavanomaisin selitys. Neuvostoliitto yritti elää ryöstämällä ja varastamalla, etenkin satellittivaltioita, ja huonosti kävi. Yhdysvallat valmisti maailman kaikkien aikojen hurjimman jytkyn, tukipaketin jota sanottiin Marshall-avuksi, eli lainasi ulos määrättömästi rahaa ja synnytti siten valmistamalleen tavaralle pysyvän kysynnän. Me tyhmät käytämme sellaisia sanoja kuin kapitalismi tai markkinatalous, vaikka meidän pitäisi ymmärtää miettiä, millainen kapitalismi ja millainen markkinatalous. Selitys ”kapitalismi” tai ”sosialismi” on yhtä valaiseva kuin selitys ”kaikki johtuu rahasta”.

Nyt jokin on pahasti vialla, kun juuri USA on velkaa paljon enemmän kuin maassa on varallisuutta. Ei maksa vaivaa sanoa ”rahaa”, koska sitä voi painaa halvalla. Tämä on informaatiotaloutta, jonka luonne alkaa nyt paljastua. Valtiolla voi olla rahaa ja se voi olla velkaa mutta kellään ei voi olla lompakossa miinus kymmentä dollaria. Informaatio toimii vääränä yhtä hyvin kuin silloin, kun se on totta. Media-politiikan informaation tuntee siitä, että se on niin usein vaikutuksetonta. Tänään avioituu joku prinsessa ja huomenna toinen, jolloin edellinen tapaus katoaa muistista ja mielestä. Ilmiö tunnetaan fysiikasta. Kappaleet törmäävät toisiinsa, mutta siitä ei synnykään uutta kappaletta, vaan energiaa.

Kiinalainen juttu. Korkeaa runoutta.