Sivun näyttöjä yhteensä

27. heinäkuuta 2011

Synkkyys pohjaton




Norjalaiset sanoivat televisiossa, että heillä on nyt nousemassa pintaan suuttumus. Kun taas Suomessa tapahtui kouluampumisia, suomalaisten ensimmäinen kysymys oli: mitä me olemme tehneet väärin? Mikä on yhteinen vastuumme?

Harva mainitsisi luonteenomaisesti suomalaisina piirteinä iloisuutta, myönteisyyttä tai rauhallista itsetuntoa.

Meillä arvostetaan syövyttävää pessimismiä. Olen maininnut usein esimerkkinä Pentti Haanpään, jota arvostan ja ihailen. Hänen tulevaisuuden näkynsä, etenkin ”Noitaympyrä”, osoittautuivat aivan virheellisiksi. Esseen ja journalismin puolella saa viisaan maineen, jos on oikein synkkä ja toistelee tuomiopäivän tuloa. Arvostettuja alan kirjoittajia ovat Erno Paasilinna, Pentti Linkola ja Paavo Haavikko.

Ei meillä ole edelleenkään puutetta profeetoista, jotka kertovat kernaasti kameroille, miten surkealla tolalla asiat ovat ja miten parannuksen toivoa ei todellisuudessa ole.

Politiikassamme menestyvät ne, jotka lupaavat äänestäjille onnettomuuksia. Alan suurmestari oli J.K. Paasikivi ja hyvä kakkonen Mauno Koivisto.

Tähän ei pidä sekoittaa sitä tavallista politiikkaa, jossa vallitsevat olot maalataan nokimustiksi, koska on todisteltava, että nykyiset vallanpitäjät eivät ole ”kansan” asialla, kun taas puhujan esittelemä politiikka on oikotie onneen. Tämä on pohjaltaan sama ilmiö kuin kilpailu markkinoilla. Meidän tavaramme on parempaa kuin naapurin.

Kurjalistokuvauksia ilmestyi jo ennen lajin suuri nimiä Kiantoa ”(Punainen viiva”, ”Ryysyrannan Jooseppi”), Joel Lehtosta ja Sillanpäätä (etenkin ”Hurskas kurjuus”). Oli K.A. Tavaststjerna ja etenkin Minnan Canth.

Runeberg oli hevostellut saksalaisilla esimerkeillä ja nostanut esiin suomalaisuuden hyveitä myös sieltä, missä niitä ei todellakaan ollut, mutta Kivi sitä vastoin onnistui heti siinä, mikä on edelleen harvinaista. Lähin seuraaja on on ihmeellistä kyllä Veikko Huovinen. Hänen henkilöittensä ei tarvinnut lunastaa lapsellisuuttaan ja naurettavuuttaan millään sankariteolla, koska joka riviltä näkee, että kirjoittaja sekä ymmärsi että rakasti heitä.

Suomalaisen ryysyläiskuvauksen eli syvän ja kiihkeän itsesäälin nykyinen apostoli on tietysti Kaurismäki. ”Deprivaatio” tarkoittaa puutetta, jonkin tarpeellisen riistämistä. Pimeään koppiin pantu on ”sensorisen deprivaation” kohteena, koska aistinärsykkeiden puuttuminen panee hänet hallusinoimaan. Aivot alkavat pyöriä takaperin kuin höyrykone. Entisten kuvausten deprivaatio oli nälkä, selvän leivän puute, jota virsirunoilijatkin huokaavat.

Kaurismäen henkilöhahmot ovat sielullisesti sorrettuja ja solvaistuja ihmisiä, joilta puuttuu kieli eli kyky ja halu kommunikoida. ”Tulitikkutehtaan tyttö” tuo mieleeni muutaman van Goghin maalauksen, liikkumattomuuden syvän ahdistuksen.

Tässä on jokin kummallinen ero muuhun Skandinaviaan. Ibsen ja Strindberg rakensivat näyttämöllä helvetillisiä näkyjä, joissa maalitauluna olivata olevat olot. Kun moititaan oloja, myönnetään samalla että oloja voi parantaa. Tshehov kuvasi ikävyyttä ja inhoa, mutta osoitti etenkin novelleissaan aron tasolle laskeutumalla, että siellä missä ei mitään ole, siellä on kuitenkin kaikki.

Ingmar Bergmanin helvetti oli joko strindbergiläinen (Fanny ja Alexander) tai henkilökohtainen (Fårö-elokuvat, kuten ”Suden hetki”.) Hänen perinteensä on käsitettävä sankari käsittämättömässä maailmassa, suoraan linjalla Goethe (Nuoren wertherin kärsimykset) – Kafka.

Amerikkalaisilla on jopa vaikeimmassa lyriikassa (Hart Crane, Wallace Stevens), toimintaa. ”Minä kynnän Amerikan!” Suomalainen kysyy, ”miks’ oon ma suruinen?”. Amerikkalainen laulaa: ”Love me or leave me…”  Sykähdyttävää: ”I want to be independently blue” – haluan olla itsenäisesti surullinen.

35 kommenttia:

  1. Arvoista professori,
    suomalaisen synkkyyden kuvaajan Aki Kaurismäen taiteen teho onkin kokonaisuudessa. Sanotaan vähän ja kohdalleen, eikä höpötetä tyhjää, kuten ilmeisesti jenkeissä on tapana. Rytmi ja tauotus on tärkeää. Myös tyhjyydellä on merkitystä, sen todisti kätevästi jo Laotse.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitin tässä eräänä menneenä päivänä:
    Jos ihminen oli sitä miksi hän tekeytyi, niin koskiko se sama myös kaupunkia. Marraskuun muuttuessa joulukuuksi ja syksyn hämärän vaihtuessa talven pimeydeksi, saattoi Helsingin rantoja kiertäessä erehtyä uskomaan että maailmassa oli jäljellä sellaisia totuuksia joihin pystyi uskomaan ainakin pienen hetken ajan.
    Se oli tunne, joka vaati syntyäkseen Suomenlahden likaisen veden kylmyyttä, sekä navakkaa vastatuulta, sellaista joka nipisteli poskipäissä ja joka pakotti ihmisen kumartumaan eteenpäin.
    Jos oli pukeutunut oikein, se saattoi merkitä myös minuutin tai parin kestävää tunnetta asioiden yleisestä sopusoinnusta ja siitä, että omalle elämälleen oli vielä sittenkin mahdollista tehdä jotakin sellaista, joka muuttaisi sen kulkua.
    Se oli sama tuuli jota vastaan myös Dostojevski oli kävellyt. Sille kulttuurin tilasta tai menneisyydestä ei koskaan ollut tullut pysyviä aiheita, sillä keskustelun synnyttäminen tai ylläpitäminen ei merkinnyt sille mitään. Se oli pimeyden henki, joka uurasti ilman pelkoa levosta, eikä se tuntenut armoa. Se ruokki ja vaatetti ihmiset omalla välinpitämättömyydellään, ja se etsi jatkuvasti sieluja jotka olivat valmiita kuuntelemaan sitä. Heille se halusi puhua olioiden sisimmästä, sillä se odotti ihmiseltä jatkuvasti ymmärrystä ihmeitä kohtaan. Ja ne jotka kuuntelivat sitä, olivat antaneet sille nimeksi historia.

    Omasta synkkyydestäni en osaa sanoa mitään. En usko siihen sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Esimerkiksi sinuun Jukka Kemppinen. Suomalaisilla on oikein oma sivistyssana näille asioille joita täällä elämässä on pakko kohdata - se on vitutus. En tiedä toista kieltä, jolla sen sisältämä totuus olisi ilmaistu selvemmin, tai paremmin, tai kauniimmin.

    Ja nyt kun tästä tekniikkaan perustuvasta pakkopullasta - ihmisen vanhasta palvelijasta - on tullut herra ja hidalgo, ja totalitaarisen pakkovallan valtioaate on työntänyt syrjään kaikelle luovalle kulttuuritoiminnalle välttämättömän vapauden aatteen, niin pitäisikö vain hymyillen odotella sitä uutta profeettaa kun näissä nykyisissäkin on ihan tarpeeksi kestämistä?

    Oikeastaan - kun asiaa tarkemmin ajattelee - tämänkin länsimaiseksi tituleeratun maan tragedia on siinä, että se syvempi diagnoosi edellyttäisi niiden kristillis-moraalisten arvojen asettamista kulttuurielämän perustaksi (siis jos niistä olisi siihen - en oikein kekkaa niiden tilalle tähän hätään muitakaan), mutta kun tämä intellektualisoitumis- ja asiallistumisprosessin - eli koulutuksen - läpi käyneiden "länsimaisten" broilerien enemmistö ei enää pystykään siihen - siis siihen mihin sen pitäisi kyetä mikäli se meinaa vielä yritellä jotakin, eli ankkuroimaan itsensä uskon kautta iankaikkisuuteen.

    Joka on tietysti individualistille helvetin vaikeaa. Mutta koska kerran mainitsit Erno Paasilinnan, niin hänhän se juuri oli, joka sanoi näistä uskon asioista kysyttäessä, että uskoo itseensä, sehän on vähintä mitä ihmiseltä voi odottaa.

    VastaaPoista
  3. "- - Veikko Huovinen. Hänen henkilöittensä ei tarvinnut lunastaa lapsellisuuttaan ja naurettavuuttaan millään sankariteolla - -"

    En ole koskaan voinut sietää elokuvaa Forest Gump. Siinä mahdottomasti muka hyväksytään, mutta lunastuksena on mahdoton elmoilu.

    VastaaPoista
  4. Miksi tätä kristityn yksilön ristiretkeä ei aloitettu Espanjassa?

    Koska välimeren maissa kristityt ovat aina läpi pitkän historiansa tottuneet kilpailemaan sieluista islamilaisten kanssa.

    Ja menestymään periaatteella "viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään" (Camus)

    Täällä pohjoismaissa ollaan vasta joutumassa näiden kysymysten eteen, etenkin Suomessa, jossa joku hölmömpi voisi luulla, että iloisten ruotsinkielisten seurakunnat muodostavat Porvoon hallinta-alueen, eikä se suinkaan sisältäisi suomenkielisten surumielistä Suomea.

    VastaaPoista
  5. "Ei meillä ole edelleenkään puutetta profeetoista, jotka kertovat kernaasti kameroille, miten surkealla tolalla asiat ovat ja miten parannuksen toivoa ei todellisuudessa ole."

    Ei ole mutta Erno Paasilinnan tapaista terävää ajattelijaa joka näki tulevaisuuden juuri sellaisena kuin se nyt on niin ei juurikaan enää tapaa. Ernohan ennusti nykyisen Euroopan ongelmat jo 20v sitten. Eikä toistellut muiden mantroja vaan ajatteli omilla aivoillaan. Ja oli yleensä (aina) oikeassa.

    Lukekaa vaikka Ernon kirja "Riita maailman kanssa". Sitähän mainostetaan lentävällä lauseella "Maailman kannattaa harkita huolella ennen kuin hankkiutuu riitaan hänen kanssaan."

    Ernon kanssa jäi aina toiseksi, väitteli mistä tahansa. Oli väittelijänä sitten kuka tahansa. Vaikka koko maailma. Harvinaislaatuinen ihminen oli hän.

    VastaaPoista
  6. Juttua tullin pomon varastetusta katumaasturista kerrotaan aamun mediassa suurena onnistumisena.

    Siinähän liettulaiset rosmot olivat vieneet kolme katumaasturia, mutta koska yksi autoista kuului tullipomolle, jäivätkin heti Tallinnassa kiinni. Näin meillä Suomessa homma toimii!

    Todellakin. Tässä maassa täytyy olla tullin pääjohtaja saadakseen oikeutta ja viranomaiset hoitamaan työnsä.

    Niillä kahdella muulla kaverilla, joilta myös varastettiin auto, oli todellakin moukan tuuri, että pääsivät ison kihon siivelle ja saivat autonsa takaisin. Muuten ne olisivat jo Liettuassa ja viranomaiset levittelisivät käsiään.

    Saisinko minäkin ne salaiset puhelinnumerot, joihin soittamalla tulli ja poliisi ryhtyvät heti toimiin? Vai onko ne tarkoitettu vain nomenklatuuralle.

    Tasa-arvovaltuutettu, kuka lienetkin, herää!

    VastaaPoista
  7. Suomessa arvostetaan pessimismiä, koska pessimistiä ei voi kahdehtia. Optimistin onnelle suomalainen on heti kateellinen.

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti Herra armahtaa vielä Suomen kansaa...sillä synkkyys on kovuutta ja siellä synti on suuri.

    VastaaPoista
  9. Niin mutta eihän Suomi ole osa Skandinaviaa! Suomi kuuluu Fennoskandiaan, joka nykyään on nimeltään Pohjola tai pohjoismaat, siis Euroopan.

    Minusta kieli on erottava tekijä. Ja tietysti myös historialliset tekijät. Pohjolassa oli vähän aikaa yksi mahtimaa, Ruotsi. Norjan suhteen olen ajatellut, että oliko Norjan ja Ruotsin suhde mahdollisesti tasaveroisempi kuin Ruotsin ja Suomen - Suomihan oli vain itäinen provinssi.

    Suuttumus voisi olla sitä, että yksi luulee olevansa vaikka mitä (Janten laki!) ja aiheuttaa tolkuttomuudellaan tuommoisen onnettomuuden. Sen sijaan suomalaisten koulusurmaajien kohdalla mietittiin kasvatuksen epäonnistumista. Niiden poikien vanhemmat ovat kärsineet hirveästi.

    Niin ja Suomen asema slaavien ja skandinaavien keskellä. Onhan meillä myös jossain määrin erilainen mytologinen perusta. Mitä muuten on ajateltava saagoista ja viikinkien jumaluuksista: hirvittävän sotaista porukkaa?

    VastaaPoista
  10. Minä puolestani ihmettelen, miksi meidän on aina verrattava itseämme muihin ja nähävä heidät ja heidän olemiensa jotenkin parempana kuin itsemme ja oma elämämme. Me ollaan ihan hyviä tällaisenaan.

    VastaaPoista
  11. Herra professori,

    tässä hellekesänä muutamana v 2011 juoksutin kaukoulkomaalaisen ystäväni kautta äänettömien metsien ja päilyvien järvien.

    Rauhallisen itsetuntonsa hän menetti Tikkurilan jälkeen eikä halunnut nähdä metsätien tuiki harvinaista mustikkaista jätöstä.

    "Miksi tämä (maakuntapää-) kaupunki on täysin hiljainen?" Kaikki olivat vetäytyneet siihen kallioiseen metsään jota hän pelkäsi ja uivat ja uittivat lapsiaan siinä vedessä, jota hän myös pelkäsi. Siitä meidän rauhallisuutemme ja puhetapamme. Jos/kun metsän omena penkoi kantoa metsän muussa osassa, se ei häntä voimauttanut. Hänen metsässään piti olla liikkumiskielto ja kiviaitoja,ja fasaaneja tatarkasvien siemeniä etsimässä. "Ystäväni, sinähän kuvaat meidän vanhaa hautausmaatamme, paitsi ettei siellä ole liikkumiskieltoa".

    Jos olet olemassa, varjele meitä muuttumasta moiseksi kulttuurikansaksi!

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi - ulkomaalaista - minulla on valitettavasti juuri samanlaisia kokemuksia. Erästä amerikkalaista horjutti ja arvelutti metsään pissiminen. Saadun tiedon mukaan vierasmaalaiset naishenkilöt pitävät ajatustakin törkeänä.

    VastaaPoista
  13. Ad Omvia: - norjalaisten ja ruotsLaisten välejä leimaa kai edelleen haluttomuus ymmärtää toisen näkökantoja. Unionin purkautumisen aikaan välit olivat ajoittain kireät. Norjahan tuli Ruotsille vähän yllättäen Napoleonin sotien seurauksena.

    VastaaPoista
  14. Ad Ripsa et alii; - olet tietysti oikeassa. Skandinavia on vähän ongelmallinenkin käsite, koska sitä käytetään sekavasti, kuten nyt minä. Fennoskandiaa on asiallinen käsite, koska Fennoskandian laatta on selvää teologiaa.

    VastaaPoista
  15. Kaikissa itse kuulemissani versioissa tuo Gus Kahnin säe kuuluu kyllä "I intend to be independently blue". Eli 'tyydyn olemaan onneton', ei sentään että 'haluan olla'.

    VastaaPoista
  16. Jukka: että Fennoskandian laatta on teologiaa?

    Eikös tämä laatta nyt kummiski ole kiinni Siperian laatassa, joka jatkuu tuonne Tyynelle valtamerelle asti? Hmm. Teologinen laatta kuulostaa niin kertakaikkisen houkuttelevalta käsitteeltä että tässä menee varmaan ainakin yksi ilta sitä miettiessä.

    Ihan siitä riippumatta kirjoititko typon (teologia-geologia), maailma on monimutkainen ja monimuotoinen paikka. Ei tule ikävä.

    VastaaPoista
  17. Ad Ripsa: - anteeksi. Siis geologinen, ei teologinen, ja kirjoitusvirhe. Itse asialla ei kannata vaivata päätään. Tarkoitus oli vain viitata alkeistietoon, jonka Wikipedia ilmaisee näin:"Endogeeniset tapahtumat Suomessa

    Suomen kallioperä sijaitsee kaukana endogeenisesti aktiivisista litosfäärilaattojen saumakohdista. Suomen kallioperä on peruskalliota ja Suomi kuuluu geologiselta rakenteeltaan Ruotsin, Norjan sekä Venäjän Karjalan ja Kuolan kanssa Fennoskandiaan. Se on Skandien vuoristoa lukuun ottamatta hyvin vanhaa, prekambrista kallioperää..."

    VastaaPoista
  18. Ad Tommi Uschanov - tunnustan. Olet oikeassa.

    VastaaPoista
  19. Minua on aina hatuttanut tämä meidän ikuinen alennustila ja ns. "suomikuva". Mitähän ne muut nyt mahtaa meistä ajatella.. Voi perkele! Voiko kansallinen itsetunto alemmaksi enään mennä?

    VastaaPoista
  20. Tuttuni italailainen vävy oli ollut anopiloitten kanssa mökillä 4 päivää.
    Oli tunnustanut jälkeen päin, ettei ollut pelännyt niin paljoa ikinä ennen.

    Anoppi menee ämpärin kanssa metsään, mitään sanomatta, tytär kertoo, niin kuin ei mitään, että pihalla oli ollut viikolla kaksi hirveä. Appi menee laiturin päähän ja istuu siellä kirjan kanssa mitään sanomatta, jonka kannessa on verinen veitsi, koko päivän, menee sitten saunaan ja kirmaa välillä sieltä alasti veteen, ja takaisin.

    Seuraavana päivänä appivanhemmat istuvat tuntikausia pitämässä sadetta kuistilla, ja pelaavat tuntematonta korttipeliä mitään puhumatta. Keittävät välillä kahvia, jota juodaan sellaisenaan, ja pelaavat taas.

    VastaaPoista
  21. "Jos olet olemassa, varjele meitä muuttumasta moiseksi kulttuurikansaksi!"

    Täsmälleen, arvoisa ulkomaalaisia metsässä juoksuttanut anonyymi!

    Minulla on riikinruotsalainen sukulainen ja jo hänen kanssaan saa olla ihmeissään, saati sitten tuttavien, joissa on skotteja ja muita eurooppalaisia, yksi kaukomaalainenkin.

    En aiemmin osannut kuvitellakaan, että suomalaisessa metsässä on niin paljon pelättävää. Yritä siinä sitten selittää, että täällä korvessa pitää hiljentyä ja rentoutua, kun toinen on paniikissa.

    Pahoin tosin pelkään, että olemme viimeinen sukupolvi, jolla on aito luonteva metsäsuhde.

    VastaaPoista
  22. "Erästä amerikkalaista horjutti ja arvelutti metsään pissiminen."

    Tälle on sikäläisessä lainsäädännössä selvä syy. Kuseminen niin että on edes teoriassa mahdollista että joku alaikäinen näkee toimituksen, johtaa automaattisesti seksuaalirikollisrekisteriin ja sieltä kun ei ikinä pääse pois, ja johon joutuminen johtaa sivistyksen ulkopuolelle lähes kastittoman asemaan saattamisen, niin tietty varovaisuus on tarpeen.

    VastaaPoista
  23. Synkistely ja itsevähättely on kehittynyt Suomessa taiteen lajiksi, jossa mustalla huumorilla lienee melkoinen sija. Joskus parodia kuitenkin otetaan todesta, jopa Eppu Normaalin "Murheellisten laulujen maa".

    Aki Kaurismäen elokuvia kannattaa katsoa uudestaan ja yllättyä. Tulitikkutehtaan tyttö alkaa Angelika-sitaatilla... Vertauskohtina voi pitää Kafkaa ja Beckettiä, synkkiä näennäisesti, mutta myös täynnä huumoria. Ironia ja parodia huipentuivat Juha-travestiaan, ja sen jälkeen, 2000-luvulla Akin elokuvissa on korostunut vilpitön myönteisyys, erityisesti Le Havressa, joka on varsinainen volte-face.

    Vielä yksi vertauskohta on tosiaankin blues. Hiljattain edesmennyt Charlie Gillett kirjoitti Elvis Presleyn "Money Honey" -tulkinnasta: "Surullisen tuttu tilanne [vuokraraha lopussa] muuttui koomiseksi laulajan kuolemanvakavan ylieläytymisen vuoksi".

    VastaaPoista
  24. Suomalainen ei laula "miks oon mä suruinen" vaan "siks oon mä suruinen".

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - tuosta metsästä jatkamme. Miten lienee, kaikille tuntemilleni, myös lapsilleni, "erämaa" on ihastuttava sana. Hyvin monissa muissa kielissä tuo sana, joka meillä on sama kuin saloseutu, tarkoittaa autiomaata, aavikkoa. "Saharan erämaa." Sen voi panna raamatunkääntäjien tiliin, että Vanhassa testamentissa vaelletaan "Siinain korvessa", josta on jäänyt kieleen "korpivaellus".

    VastaaPoista
  26. Ad Omnia: - olin samaa mieltä kavereitten kanssa kaikkien tuntemasta "Suojelusenkeli" -painokuvasta / kuvakudoksesta - että paskaako se enkeli siihen sillalle änkeää. Ei tullut mieleenkään, että hyväkuntoisen oloiset lapset tarvitsisivat taivaallista tukea "korvessa".

    Luultavasti piirroksen tarkoitus oli toinen.

    Millaista pinnanmuodostusta lienee "maan korpi", jossa kulkevi lapsosen tie?

    VastaaPoista
  27. Tapsa kirjoitti: "- - skotteja ja muita eurooppalaisia - -"

    Huumorimiehiä.

    VastaaPoista
  28. Ad Rienzi

    Sä et ole osannut katsoa sitä Forest Gump -leffaa leppoisalla asenteella.

    Paras kohtaus on se, kun Forestin lapsuudenystävää - sitä naista - yksi hippi lyö, niin Forest syöksyy välittömästi apinan raivolla sen mulgeron kimppuun ja hakkaa nyrkeillään aivan tolkuttomalla tempolla suoraan päähän.

    VastaaPoista
  29. Ad Jukka K:

    Sehän on varsin markkinahenkinen, ellei "amerikkalainen", tuo mainitsemasi kuvakudos. Enkeli toki varjelee niitä, jotka ovat ns. varjelemisen arvoisia.

    VastaaPoista
  30. Eikö se Noitaympyrän todellisuus ollut sitä todellisuutta, mitä Haanpää eli kirjoittamishetkellä? Ei kai se teos mikään profetia ole? Siihen aikaan monet valitsivat Teikan tien.

    VastaaPoista
  31. Ai h...tti, eksyttiin metsään, kun meidän piti vaeltaa täällä pohjattoman synkkyyden erämaassa, joka lienee erityisosaamisalueemme. Jos Kemppisellä on aikaa, niin poistaako Metsästä Timbuktun koirien tilityksen? Tai muutoin ilmenee kahtena.
    Täällähän mentiin metsään ja aavikonkin laidalle. Timbuktun pessimistejä kutkuttaa erityisesti Fennoskandia teologisena käsitteenä.
    Kerran erämaahan eksyneet, korpivaelluksen kokeneet ja jo syntymästä synkeät säpsähtivät erityisesti erämaan esille tuomista. Etymologiset epäselvyydet vaivaavat. Lännempänä näillä leveysasteilla, jonne eurooppalaiset aikanaan vaelsivat ei ollut fenno-ugri-eränkäyntikulttuuria kuvaavaa terminologiaa vaan käsite 'big wild' ja 'wilderness' (uninhabeted; desert; not cultivated), villi luonto. Ja sitähän ei Suomesta löydy, vaikka metsähallitus kuinka yrittää kamppanjoida Villiä Pohjolaa. Lopuksi: "Minä olen optimisti. Minä uskon pessimismin vapauttavaan vaikutukseen." (Stanislaw Jerzy Lec, Vastakarvaan. Siistimättömiä mietelmiä)
    Tervehdys eräänkin erämaan laidalta

    VastaaPoista
  32. Noh, joskus kirjaimia on liian vähän ja joskus liikaa. Aiomme tehdä piakkoin korjausliikkeen pyytelemällä anteeksiantoa jäljiltämme löytyvien kirjoitusvirheiden aiheuttamien sekavuuksien sekä mielipahan johdosta. Korjausliike lähiaikoina Timbuktussa.
    PS Siis tuomarilla ei ole aikaa eikä ilmeisesti aikomustakaan poistaa Timbuktun koirien tilitystä Metsänsä kommenttilootasta, vaikka kirjasimme saman ajatusvirtaaman jo tänne oikeaan lootaan? Noh, ei sitten. Niin kai se menee, että erheensä ja eksymisensä saa maksaa omasta pussistaan. Hups, mutta lomsahan on aivan tyhjä.

    VastaaPoista
  33. "Teologinen laatta kuulostaa niin kertakaikkisen houkuttelevalta käsitteeltä että tässä menee varmaan ainakin yksi ilta sitä miettiessä."

    Papin tissuttelunko vaiko ylenpalttisen ehtoollisen tulostako lie?
    Vai onko tämä jotain yliopistoteologian opintoihin liittyvää?

    VastaaPoista
  34. Saattoihan sattua, että pappikin sai kahvia juodakseen ja seuraksi pienet hennessy-hörpyt esitellessään eksoottisen laatta-käsitteen? Kukapa tietää?

    Kyllä, kyllä elämän yliopiston pakollinen kurssi. Ikuisen oppimisen vaade vainoaa.

    "Fennoskandian teologinen laatta" esiteltiin aiemmissa kommenteissa. Käsite sai timbujen pääkopissa Norjan massamurhaajan taustoihin liittyvän merkityksen (Breivik kristinuskon puolesta taisteleva fanaatikko): että melko samaapa luterilaisuus kaikkialla Pohjolassa. Joten Fennoskandian teologiselta laatalta voi hyvinkin ponnistaa lisää samankaltaisia kauhutekoja. Jos ajatellaan teologiaa tieteenalana, se on uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala ja sitähän Breivik näyttää myös melko ahkerasti harrastaneen. Vai?

    Kaukana Pohjolasta meneillään vielä kamalampaa, tappava kuivuus!
    Herra varjele meitä kauheuksilta ja muutakin maailmaa.

    Timbuktun agnostikot tuumasivat

    VastaaPoista