Kusiaisten kunniaksi

Toivotan kourallisen keltiäisiä Ilta-Sanomien toimittajan varmaan pitsireunaisiin pikkuhousuihin. Perjantain lehden kirjoitus ”Yök Ötököitä” oli järisyttävän typerä.

Sydämetön toivotukseni on aito. Olen jonkun kerran nähnyt, miten nopeasti pöllipinon taakse pissille poikennut naishenkilö osaakaan riisuutua. Ei siinä ole mitään ilkkumista, mutta lännen laki on, että sopii katsoa, mihin kusee.

Artikkelissa jaetaan runsaasti virheellistä tietoa ja vääriä toimintaohjeita. ”Hirven jälkeen ampiainen on Suomen vaarallisin eläin.” Useiden ampiaisen pistojen saaminen on ”kenelle tahansa hengenvaarallista”. ”Kekomuurahaninen häiritsee luonnossa liikkujia, sillä se virtsaa iholle ja saa sillä aikaan iljettvän poltteen tunteen.” ”Jos huomaat talossasi hevosmuurahaisia, kutsu hyönteistuhooja paikalle.”

Lehden päätoimittajan sietäisi istahtaa muurahaispesään. Nyt nimittäin on sekoitettu samaan keitokseen hyttyset (”inhottava hyönteinen”) ja aidosti tietoa ja toimenpiteitä edellyttävät (hirvikärpänen; puutiainen).

Puutiaisesta ja borrelioosista levitetään virheellistä tietoa valtakunnallisellakin tasolla. Asiasta on uskottavaa informaatiota verkko-osoitteessa www.punkki.net Terveyskeskuslääkärit tunnistavat alkavan taudin, ja se uskoo suonensisäistä antibioottia.

Kenen muun kuin lehden levikkivastaavien etu on levittää hysteriaa? Eikö Suomessa ole jo tarpeeksi ihmisiä, jotka eivät osaa erottaa euroissa eivätkä sairastuneissa kymmentä, sataa ja tuhatta toisistaan?

Epäilen että joku puuhaa jo syksyksi välikysymystä ja joku toinen puuhaa lakia hyttysten ja ampiaisten toiminnan kieltämisestä asutusalueilla. Kuolemanrangaistus käyttöön!

Arvostan naisia, miehiä ja lapsia, jotka eivät pienestä valita. Arvostan taaperoita, joille on opetettu, ettei hyttysen pistosta tai muurahaisen nipistyksestä tarvitse tehdä numeroa. Arvostan aikuisia, jotka tietävät, että hevosmuurahaisten tuhoamia asuintaloja, joista iltapäivälehdessä mainitaan, ei nyt ole aivan vieri vieressä.

Kiusa, vaara ja tuho voi olla suuri. Asiasta on lyhyt esitys ainakin osoitteessa http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/caherc-n.htm (METinfo). Yleisesti www.muurahaiset.net

Iltapäivälehden viisaudella jokainen vaaraton vilistäjä muuttuu hevosmuurahaiseksi ja väki villiintyy. En ole asiantuntija enkä välttämättä edes asiaa ymmärtävä, mutta olen asunut 35 vuotta metsässä puutalossa. Muurahaisia tulee joinakin vuosina huoneisiin, joskus taas ei. Kekomuurahaisten pesästä, jonka näen olohuoneen ikkunasta, olen ylpeä. Lapsille sanotaan, että pesää ei saa sorkkia eikä missään tapauksessa hävittää. Se on muurahaisten koti.

Erikoistoimia ei ole tarvittu. Pöytien pyyhkiminen ja mehulasien tai vastaavien tiskaaminen lienee arkista kyntömiehen järkeä.

Pelkään  tapaavani ennen pitkää jotain muurhaistakin pelottavampaa, nuoren äidin, joka vääntää itkuja, että metsään ei voi mennä, kun siellä on muurahaisia. Ja sitten niitä vaarallisia hirviä.

Miten syvälle solukossa lienee se vimma, jolla jotkut alkavat huitoa ampiaista toiste rauhoittelusta huolimatta. Ampiainen ei yleensä käy ihmisen kimppuun, vaan poistuu omille asioilleen. Ikkunasta sen, mehiläisen, kimalaisen, kukkakärpäsen tai vastaavan voi pahvilappua ja muovista juomalasia käyttäen vangita ja päästää ikkunasta ulos.

Kiitos kysymästä. Tiedän aivan varmasti, mitä on räkkä ja aidosti sietämätön hyönteisseura. Paras näkemäni kuvaus asiasta on muuten Kai Donnerin ”Siperia” –kirjassa. Kun 50 asteen pakkaset ovat menneet, on pari viikkoa aikaa toimia. Sitten tulee räkkä mustana kuin seinä. Sellaista oli Obin alajuoksulla. Kuvaus ei ollut Pohjoisrannasta, ei Espoosta eikä Kirkkonummelta.