Sivun näyttöjä yhteensä

2. maaliskuuta 2011

Näyttää, selittää




Törmäsin jossain siihen jo kuolleeksi luulemaani ajatukseen, että kuva on jotenkin huonompi ilmaisuväline kuin teksti. Elokuva estäisi kehityskelpoisia nuoria tarttumasta kirjoihin.

Kun vuosikymmeniä sitten tappelin tosissani sarjakuvien puolesta, väitin että lukeminen kasaantuu. Se joka lukee Aku Ankkaa, lukee muutakin. Tämä on kai todistettu jo kauan sitten. Elokuvan ja kirjan suhde on mutkikkaampi. Elokuvissa käyminen kuuluu vahvana tekijänä alaikäisten ihmisten sukupuolielämään, ja on tapana väittää, että ainakin amerikkalaiset aikuisten elokuvat suunnitellaan 12-16 –vuotiaille. Lisäksi aika on hupaa.

Ingmar Bergman ei ole kirjoittajanakaan äkkipoika. Ehkä myös hänen mielipiteellään on siksi painoa. Hän sanoi eräässä haastattelussa, että tekstillä ja elokuvalla ilmaistaan aivan erilaisia asioita. Johonkin ei elokuva pysty. Joissakin on kirja avuton.

Miksi ”Seitsemän veljestä” on romaani ja ”Nummisuutarit” näytelmä? Romaanin tunneskaala on laajempi (Laurin uni, Timon laulu) ja sen mielikuvitukseen rakentamat maisemat ovat laajoja kuin Lapissa. ”Nummisuutarit” kuvaa kyläyhteisöjä ja niihin yllättäen saapuvia ihmisiä (Merimies Niko). Ihmiset hoitavat asioita puheilla ja nyrkeillä, kuten ihmisillä on tapana. Välillä ollaan niin humalassa että.

Eräs ”Tuntemattoman sotilaan” luku alkaa kahden sanan kappaleella, jota elokuva tai näytelmä ei kykene ilmaisemaan. ”Rokka pelkäsi.” (!6. luku I) Lukija tietää jo tuossa vaiheessa, että jos Rokka pelkää, silloin on luvassa jotain todella pahaa. Kohtausta ei voi kuvata panemalla näyttelijä ”Rokka” sanomaan: ”Minä pelkään”, koska lukijan tuntema Rokka ei ikinä sanoisi sellaista ääneen.

Bergmanin ”Mansikkapaikan” vanhan professorin uni olisi sanoiksi muutettuna huonoa surrealismia. Elokuvan viimeinen kuva, isä ja äiti ongella silloin joskus, kauan sitten, on asetelmana niin kulunut klisee, että sellaisen käyttäminen vaatii mestaria. ”Fannyssa ja Alexanderissa” on jaksoja – Piispa Vergeruksen talo, juutalaisen Isaak Jacobin (Eerland Josephson) talo pelottavine asukkaineen, joita ei voi oikein kuvailla sanoja käyttäen, ja elokuvassa ne on vielä tehty lapsen silmin.

Olisi ymmärrettävä ja osattava saada selvä siitä, mitä on kuvien takana ja mitä on sanojen alla. Molempiin voi rakastua, ja ehkä täytyykin. Bressonin ”Kuolemaantuomittu on karannut” kannattaa katsoa aika monta kertaa. Lopulta sen ydinkuvaksi nousee vankilasta muurille päässyt pakenija ja saksalainen sotilas, joka kiertää muuria kitisevällä polkupyörällä.  Siihen yökuvaan kiteytyy tuo teos ja samalla ”la condition humaine”, ihmisen osa. Miten näin on, sitä en osaa sanoa. Tunnen ja ymmärrän sen kuvajaksosta. No. Bressonin ja Bergmanin tasoisia syvän kuvan mestareita ei ole paljon.

He tekivät useimmat elokuvansa pahuudesta. He eivät olleet pasifisteja. Joku kirjoitti, varmaan joku nuori ihminen, että sodat ja armeijat ovat pahasta ja täytyy vain odottaa ja kieltäytyä kaikista aseista. En raaski sanoa, että myös väkivalta on pahasta, mutta tuskin asiaa auttaisi, jos kiellettäisiin poliisit ja vankilat.

Pahuuteen vaikutetaan menemällä lähelle sitä, vaikka siitä saa luultavasti tartunnan. Todellisuudessa ei tarvitse mennä mihinkään, koska pahuus on aina läsnä, meissä itsessämme. Mutta jos pystymme ilmaisemaan sitä, olemme jo saaneet aikaan jotain.

Pahuuden taiteilijan tehtävä on hyvin vaikea. Rauhallisessa yhteiskunnassa – Suomessa tällä hetkellä – melkein kaikilla on aivoissa paloluukku, joka paukahtaa metallisesti kiinni, jos totuus uhkaa. Elokuvat joukkomurhista tai suurtaisteluista aiheuttavat niin vahvan torjunnan, että ne alkavat kohta tuntua sangen etäisiltä. Taitava elokuvantekijä osaa kiertää tuon. Kauan sitten Klimovin ”Tule ja näe” teki niin järkyttävän vaikutuksen sodan kaikinpuolisen kauheuden kuvauksena, että muistan siitä edelleen aivan liian paljon. Kirjallisuudessa tutkielma tai essee ei yleensä paljon riipaise. Tyrkytän aina ja kaikille Tshehovia, koska hänellä oli kyky kuvailla arkisen tuntuisia mutta kiinnostavia asioita niin ettei lukija huomaakaan, että kuilu aukeaa. ”Tämä on sali numero 6” on hirvittävä kertomus – mutta niin on myös ”Nainen ja sylikoira, näennäiseti bagatelli.

Et voi kastautua kahta kertaa samaan teokseen. Kun teet sen uuden kerran, et ole itse enää sama eikä teos ole sama. Persikankukan kuvajainen seuraa virtaavaa vettä. Ihmisten maailman takana on toinen taivas ja maa.

27 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Vai pelkäsi Rokka.Ilmeiseti.Pelko kai sumensi
    arviointikykyn,kun hän uskoi -haavoituttuaan-Suomen sodanjälkeisen kohtalon vänrikki
    Jalovaaran käsiin. Mikä lie hunnuttautunut
    edelbergh tämäkin oli.

    Se on nyt sitten Timo Soinin vuoro lukea järkeä
    herrojen päihin. Ei uppoa. Ensimmäinen ruumis taistelussa peruskansanedustaja vastaan korskeisto oli Tomi Halme. Että miten vähättely
    ja ohittaminen saattavatkin tappaa ! Ellet asiaa
    geeniesi tai kulttuurisi ansiosta ymmärrä, niin
    jos riski, aloitekyky ja haaste ovat Sinua varten,
    niin noista Kemppisen esiinottamista taideluomista, typertyneempikin voisi vielä elpyä.
    Mutta aikaa se vaatisi ja lahjoja inhimillisten
    potentiaalien suunnalla.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. "Rokka pelkää." on tekstinä tehokas, kyllä. Näyttämöllä kukaan vähänkään harjaantunut dramaturgi ja/tai ohjaaja ei laittaisi tuota repliikiksi muuutettuna näyttelijän suuhun, kuten Kemppinen itsekin toteaa. Mutta kohtauksen avauksena se voisi olla näyttämöllä ja/tai elokuvassa loistava. Näyttelijällä on tuhansia ja taas tuhansia keinoja sekä tapoja ilmaista pelkäävänsä, olevansa kauhuissaan, mielipuolisen tunteen vallassa suorastaan. Lisäksi tämnän kauhun ja poelon voi ilmaista niin, että se pelko leviää teatterin viimeiselle penkkiriville. Tunneilmaisu suhteutettuna tilanteeseen on teatteritaiteen peruskauraa.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - hyvinpä kirjoitit. Sen jälkeen kun Judy Weston opetti vaimolleni ja siinä sivussa minulle Stanislavskia Stella Adlerin kautta ole ollut ymmärtävinäni tuon, mitä sanot.

    Itse kätkin rivien väliin ajatuksen, että toisin kuin Smeds ja toisin kuin Molle näkisin mielelläni jakson (näytöksen) avauksen A. Rokasta ei tappajana eikä tappöelijana eikä upseerien ivaajana, vaan alastomana ihmisenä. Ja samaan yhteyteen Koskela, joka nukahtaessaan tietää kohta kuolevansa eikä jaksa erikoisemmin kiinnostua asiasta.

    Miksi kukaan ei muista, että "Tuntematon" alkaa pilkalliseksi tulkitulla viittauksella Jumalaan ja loppuu aurinkoon, joka valaisee aika velikultia.

    Ei "Tuntematon sotilas", hyvänen aika, ole mikään sotakirja!

    VastaaPoista
  5. Tsehov tulee ja ottaa (kun antaa ottaa).

    Kaksi vastakkaista kuvaa samasta asiasta:
    Littellin Hyväntekijät ja Kerteszin Kohtalottomuus.
    Edellinen löi paloluukun kiinni, ensin oksetti. Jälkimmäinen avasi sydämen ja pisti pohtimaan (sydän kädessä)omaa osuuttaan ja vastuutaan maailman pahuudessa.

    VastaaPoista
  6. Pelko aivoissa toimii toisella tavalla kuin pelosta puhuminen toimii aivoissa. Pelko oikeana vie kiinnityspisteet eli ihminen ei ole kiinnittynyt mihinkään sinä hetkenä. Se ei ole yhtä kuin markkinapelko tai pelko-ohjaus joka on vain suunta ei varsinaista vaaraa. Pelko on jotain saatanallista koska sen olemus ei kerro mistä on kyse. Siksi se on pelko. Pelko minulle oli se, kun kaikki välitti eikä kukaan vaivautunut sanomaan miksi. Eikä saanut kysyä.
    Se herätti hirveää pelkoa; ensin leikillisesti että haisenko sitten vähemmän leikillisesti mutta kuitenkin vielä rohkeasti, että olenko spitaalinen ja kun ei vieläkään saanut mitään viitettä vaan parhaimmat ystävät rupesivat ivaamaan sairaaksi meinasin seota pelosta. Ja jos siihen aikaan näki kasvoni ne olivat sekavat, störd på svenska: koska minua häirittiin todella: jag stördes verkligen. Joku häirikkö aiheutti todella sairaanlaisen olotilan koska kiinnittymiset eivät olleet enää pitäviä minkään totuuden kanssa. Normaalit ihmset siis valehtelivat niin kernaasti, että minun totuus ei enää ollut olemassa. Jotain semmoista ja se oli samanlainen olotila kuin yksin avaruudessa: ei ketään jolta edes voisi saada vastausta: 2-12-22 vuotta. Nyt nousee viha. Sitä kontrollloin mutta jos joku haluaa kysyä jotain voisin sanoa, että painukoot hiiteen. Koska kukaan ei viitsinyt ymmärtää, uskoa tai edes asettua kuuntelemaan. Mikä maailma tämä siis on: Rokkaa jne on niin helppo herjata koska kasvot kun ovat revitty ja raavittu näyttävät tyhmiltä. Koska se on eettinen kipu joka on toisten aiheuttama ja itse saa hävetä heidänkin teot. Syy kääntää seurauksen syyksi koska syy ei kuulemma voi olla syy.

    VastaaPoista
  7. Jos etsii yhteistä nimittäjää mainituille, löytyy se Raamatusta.
    Paha, vihainen, raaka ja murhaava Jumala.

    "Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä sääli heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."

    Ja Jeesus, tuo ovela (veijari) vapaussoturi, joka laittoi kaksoisveljensä Didymos Judas Tomaksen ristiinnaulittavaksi puolestaan, jääden itse jatkamaan uraansa Jerusalemin Piispana nimeltään James “The Just”, eli Jaakob “oikeuden
    mukainen tai tuomari”.

    Eikä Jeesus ollut rauhaa maan päälle tuomassa. Lopunajan ennustuksissa hän:

    "Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka, että Hän sillä löisi kansoja. Ja Hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan."

    "Hän on valloittaja, joka tuomitsee ja taistelee "vanhurskaasti". Tuo sota on verinen ja julma. Linnut syövät Jeesusta vastaan sotineiden lihaa. Hän ei sääli vihollisiaan, vaan kukistaa heidät täydellisesti heittäen heidät "tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle"


    Kaikki keräytyy yhteen sukuun. Jeesuksen suku hallinnoi ja valvoi kristinuskoa aina Johannes Kastajasta seuranneet 100 vuotta. Varsinainen kopla.

    VastaaPoista
  8. "Pahuuteen vaikutetaan menemällä lähelle sitä, vaikka siitä saa luultavasti tartunnan. Todellisuudessa ei tarvitse mennä mihinkään, koska pahuus on aina läsnä, meissä itsessämme. Mutta jos pystymme ilmaisemaan sitä, olemme jo saaneet aikaan jotain."
    Edellä lausuttu vetää oikeastaan yhteen kolme viimeisintä blogia: miten saada kuriin "sisäinen murhaajamme".
    "Rauhallisessa yhteiskunnassa – Suomessa tällä hetkellä – melkein kaikilla on aivoissa paloluukku, joka paukahtaa metallisesti kiinni, jos totuus uhkaa." Tämä sen sijaan on huolestuttava, koska uskon sanontaan, 'joka uhohtaa menneisyytensä, on tuomittu toistamaan sen'.

    VastaaPoista
  9. Nonnih. Entä tunsivatko Li Po ja Tu Fu toisensa? Kumpikin piti tavattomasti riisiviinasta ja -viinistä, kumpikin kirjoitti unohtumattomia nelisäkeitä täydelle kuulle.

    Suuria hupsuja. Nyttemmin on löydetty jäänteitä buddhismista Afganistanista, sieltä läheltä missä ne hyväkkäät räjäyttivät Buddhan patsaat. Nähtävästi kyse on Aleksanteri Suuren ajoista jälkeen jääneestä kreikkalaisesta kuningaskunnasta.

    Heistä oli myös kivaa tehdä runoarkista pieni vene ja panna se ajelehtimaan alavirtaan. Joku ne löysi viihdytyksekseen aamiaisen aikaan.

    Tämä voisi olla sekä elokuva että sarjakuva. Kenen mahtavat olla piirrokset?

    VastaaPoista
  10. VAKIVALTAKONEISTOISTA

    Taas bloginpitaja heitti hienosti esiin taman vakivaltakoneistojen valttamattomyyden. Me ihmiset olemme niin kurjia ja keskeneraisia, etta tallaista taalla tarvitaan. Taivaassa sitten on toisin!

    Uskon vahvasti etta vuoden 1918 paasyy oli valtatyhjion syntyminen Suomeen. Jos nama vakivaltakoneistot olisivat olleet paikallaan, ei kapinaa olisi ehka tarvinnut nahda.

    Jos poliitikkomme olisivat varustautuneet 1930 luvulla aseellisesti (enne muuta tykein ja a-tarvikkein) yhta hyvim kuin esim. Sveitsi tai Ruotsi, meilla olisi saattanut olla mahdollisuus selvita paljon vahemmalla surulla Talvisodasta. Mutta kun niilla poliitikoilla syttyi Talvisodan henki vasta Talvisodan jalkeen; alettiin ostaa aseita ja a-tarvikkeita rajusti. Mutta nyt niita jouduttiin (paastiin - ei kai nain!) kayttamaan hyokkaysotaan johtuen kurjasta tilanteesta (sanotaan!).

    VastaaPoista
  11. ad peltipaitamies

    Kirjoitit: Itsellenikin kyseinen eepos elokuvateatterissa katsottuna riisui kaiken gloorian ja kunniallisuuden sodankäynnistä aikoinaan.

    Teidan nuorten pitaa tietysti korjata kasityksianne tuohoin tapaan. Esimerkiksi Summan ja Vuosalmen ojista ja montuista nousseille tama oli mennyt jakeluun jo mudan, paskan ja suolenpatkien mukana!
    -- Puhun kokemuksesta!--

    VastaaPoista
  12. Kovalla pakkasella Volgan sai parhaiten käyntiin huutamalla pakoputkeen, että Rokka tuloo.

    VastaaPoista
  13. Aku Ankassa on kiva koira joka juttelee ihmisille (tai tässä tapauksessa ankoille) että "me elämme huonoja aikoja".

    En minä tätä ajatusta - jos siis tässä joku ajatus on takana - osaa paremmin sanoa.

    Sarjakuvatko roskaa? Ovat tietysti. Samoin kuin kaikki Bachin sävellykset. Kaikki, on.

    VastaaPoista
  14. Muuten, elokuvaesteetikkona olen katsonut tuon Bressonin ”Kuolemaantuomittu on karannut” leffan muutaman kerran. Joka kerta olen kumminkin pohtinut sitä että miten julmalla tavalla nämä vartijat kostivat tämän vangin karkaamisen? Teloittivat, vähintään, ainakin 17? Väkisin tulee mieleen Reinhard Heydrich. Ja Lidice.

    VastaaPoista
  15. Suosittelen pientä koetta: lukekaa yksi P.G. Wodehousen Jeeves-kirja ja katsokaa sitten sama Hugh Laurien ja Stephen Fryn tv-sarjasta. Hyvin opettavaista!

    VastaaPoista
  16. Ad Pirkko A: - olen ennenkin ajatellut samaan suuntaan j nyt huomaan, että meillä on kai paloluukkukin saman valmistajan tuotantoa.

    Nyt ajattelin löytää tai lainata kirjastosta Grossmanin, Elämä ja kohtalo. Yksi kappale on maalla, toinen saattaa olla pojalla, vanhemmalla tai nuoremmalla.

    VastaaPoista
  17. Ad Jari: - ajattelin kirjoittaessani täsmälleen samaa esimerkkiä mutta jätin, jotten syrjähtäisi aiheesta. Elokuva (TV-sarja) perustuu ainutlaatuisen hyville näyttelijöille, nostaligiselle ja kalliille tarpeistolle (esineet, lavasteet) ja tavattomann hienosti osatulle farssikerronnalle eli jatkuuvuuden ja ylltysten vaihteluun leikkauksessa.

    Tekstit ovat sokeerileipurin tuotteita eli ilahduttavia, taidokkaita ja maukkaita, mutta ei niistä maha täyty. Siksi käi niitä (Jeeves-tarinoita) on niin paljon. On vähän sama, minkä lukee. Joka tapauksessa: tavattoman kielellisiä.

    VastaaPoista
  18. Elämän kokemus / (elämän viisaus). Kokolailla kaikki arvon kommentoijat pitäis laittaa Sörkkaan lusimaan 2-3 vuotta hupia (syyttömänä) ja mielellään "raiskauksesta, pedofiliasta tai mummun murhasta", niin se olisi sitä oppia ettei tarvitsisi osallistua Jukan jurputukseen..

    Elämä vain nyt on!

    Erkki K. Laakso
    "Linnan kundi"
    http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/
    http://laaksoek.blogspot.com/

    Eikä siinä vielä kaikki. Kunhan olet ensin menettänyt petovanhempasi ja sitten vielä menetät lapsesi, joka on Koko Elämäsi, niin Perkele!!!

    VastaaPoista
  19. Littellin "Hyväntahtoisten" massiivinen paksuus oli minusta hyvin perusteltua, (toisin kuin monien nykyromaanien ilmeisesti kustannustoimittajien puutteesta johtuva
    ) se toi teokseen oman pakonomaisen sodalle ominaisen junnaavuuden. Ahdistava mutta hyvä lukukokemus.
    Elokuvataiteessa mitä parhain stalinismin kuvaus makrotasolla on Mikhalkovin "Auringon uuvuttamat" (1994)Täynna hienoja (vertaus)kuvia, jotka eivät kirjaimiksi taipuisi. Tässäkin viipyilyä ja kiireettömyyttä epämuodikkaasti.

    VastaaPoista
  20. Jukka Sjöstedt haluaa jotenkin romantisoida Tony Halmeen kohtalon.

    Tiedoksi vain, että Tony aloitti ammattinyrkkeilijänä vasta 32 vuotiaana. Siinä iässä ei enää opi oikeita liikeratoja kehässä - siis lyömään ja suojautumaan iskuilta. Tony tyrmättiin kehässä viisi kertaa suorastaan tasarahaksi. Kyllä siitä jää jäljet korvien väliin.

    Reuhu luonne ja vajavainen itsesuojeluvaisto johti pahaan ja kohtalokkaaseen aivovammaan ja lopulta turmioon.

    VastaaPoista
  21. Elämään ja kohtaloon minäkin (voi muuten löytyä kotohyllystäkin)! (kotouttaa, miten hirveä sana!)

    VastaaPoista
  22. Hei Jukka et al.,


    Minusta Bergmannin "Seitsemäs sinetti" on varsin
    hyvä. Myös tietenkin "Mansikkapaikka".
    "Seitsemäs sinetti" alkaa hyvin, päästään heti
    asiaan, josta elävät usein vaikenevat. On niin
    vaikeaa kuvitella itseään kuolleena tai kuoleman
    kaverina, jopa ystävänä.

    Vielä tuohon pasifismiin. Jeesus pyysi kääntämään toisen posken, jos joku lyö
    sinua toiselle. USA:n olisi mahdollisesti
    kannattanut ottaa Jeesuksen ohjeista vaarin
    11.9. 2001. Siis olisi kannattanut viedä
    asia toiselle tasolle. He olisivat voineet
    sanoa olevansa uhreja. Mikä parasta suurin
    osa islamilaista ja arabimaailmaa tuomitsi iskun jyrkästi heti sen tapahduttua.
    MUTTA mitä USA teki?! Se alkoi jahdata terroristeja. Tietenkin ne, jotka ajoivat
    lentokoneet tornea päin olivat rikollisia,
    terroriteon tekijöitä, mutta eivät muut.
    Jeesus voisi hyvin olla johtotähti kaikilla
    teille.
    Muuten, yksi uskonnoton ihminen ihmetteli, eivätkä USA:n johtajat ja heidän
    neuvonantajansa ollenkaan lue Raamattua!
    Rauhan rakenne on minun asenne. Se on parasta, että syntyy sellainen tilanne, että ei ole syytä
    sotaan eli positiivinen rauha, negatiivinen rauha taas on vain sitä, että maassa ei ole sotaa tai sotia, mutta tulee yrittää luoda mahdollisimman oikeudenmukainen -tai mitä nimitystä nyt sitten käytetäänkin - yhteiskunta, maailma, ettei ole syytä sotaan tai konfliktiin tms. Minusta tämä ei
    ole mitenkään epärealistista, vaan vallan hyvin
    toteutunut meilläkin puolivuosisataa. On erittäin eprealistista ja vähintäinkin huonoa
    ajattelua kuvitella että sotimalla ratkaistaisiin ihmiskunnan kohtalonkysymykset.
    Armeijoilla ei ole mitään mahdollisuutta luoda
    ihmisten sydämiin rauhaa ja rakkautta tai edes
    mitään hyvää, jonka perustelle voisi rakentaa.



    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  23. Hei vielä arvon Jukka,


    Sen verran totean ystävällisesti, että
    valitettavasti "analogiasi" ontuu, kun
    puhut sodista ja armeijoista ja sitten
    väkivallasta ja poliiseista. Nimittäin
    vaikka olisi niin ja ehkä onkin, että
    poliiseja tarvitaan estämään väkivaltaa, niin
    tässä tämä väkivalta on laitonta, jota he estävät mutta sodassa sen sijaan laillista( poikkeuksia on).
    Laillista väkivaltaa ei tarvita ( miksi sitä kukaan voisi hyväksyä?), eikä tarvita
    niiden estämiseksi armeijoja. Johonkin muuhun
    armeijoja voi käyttää, jos halutaan.


    kunnioittavasti Matti

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - mielläni jättäisin julkaisematta epäasialliset kommentit, mutta olen pitänyt sitä linjaa, että jos joku kirjoittaa "NN on hölmö", sen voisi poistaa, mutta jos kirjoittaa "NN:n mielipide on hölmö", sen julkaisen.

    Omat mielipiteeni ovat joskus hölmäjä. Parasta mitä niille voi tapahtua on oikaisu eli virheen osoittaminen.

    Pikkumaisuus puoletaan nolaa lähinnä kirjoitajansa. Ei kai tässä kukaan kuvittele laukovansa lopullisia totuuksia kristallin kirkkaaksi hiotulla kielellä. Ja vielä ilman lyöntivirheitä.

    VastaaPoista
  26. Pyydän anteeksi blogistilta edellistä kirjoitustani, jonka laitoin jonkinlaisessa "tunnekuohussa" - vastineeksi prof Jyrki Virolaisen vittuiluun. Sorry, tätä joskus tapahtuu ja aina silloin, kun on ottanu vähän roppia..

    Erkki K. Laakso
    Alavus

    VastaaPoista
  27. VITTUILUSTA

    Hienovarainen sellainen just menettelee ja voi olla hyvin kutkuttavaakin. Mutta rankka v... ei sovi mihinkaan, eika erityisesti tahan blogiin.

    Kirjoitin Virolaiselle blogiinsa, etta Pekka Hallbergin kyrmytys on oikein ja paikallaan, jo virka-asemankin vuoksikin. Mutta minun mittarissani on sopimatonta ja mautonta kutsua jotakuta linnakundiksi (tai vaikkapa huoraksi). Viela pahempaa jo se olisi totta. Ehdotin anteeksipyyntoa arvon professorille, mutta eihan Virolainen kirjoitustani julkkaissut eika anteeksipyyntoa ole nakynyt.

    VastaaPoista