Sivun näyttöjä yhteensä

4. maaliskuuta 2010

Tappamisen hyödyllisyydestä



Kukaan ei opeta psykiatreille selvää puhetta. Lääkäreissä on muutama kuuluisa poikkeus. On niitä muitakin. Kuuntelin useaan kertaan tätä ihme höpöttäjää, josta kuulemma tuleen Ylen uusi pääjohtaja. Siitä en saanut selvää, mitä hän yritti sanoa, jos mitään. Vaikutelmana välittyi: ole kiltti rikkaille (Erkko, Alma).

Keskustelua ja kysymyksiä herättävät posttraumaattiset häiriöt. Joku aina sanoo, ettei sellaisista ennen mitään tiedetty. Oltiin sodassa ja hukuttiin merellä mtta siitä vain jatkettiin rinta kaarella.

Entä jos asia on juuri päin vastoin? Entä jos jokin osa vääristymisestä ja kärsimyksestä johtuu hoitamattomista vammoista?

Kukaties niin sanotut henkiset vammat ovat tarttuvia. Tämä ajatus ei ole mitenkään omaperäinen. Peruspsykologiakin taitaa lähteä siitä, että vanhemmat istuttavat vikojaan ja puutteitaan lapsiinsa ja lapset sisaruksiinsa.

Entä jos nämä hiukan naurua ja harmia herättäneet sotamuistojen vaalijat – vainajia jo jokseenkin kaikki – jotka kokoontuivat jaloviinapullojen ääreenn kertaamaan, mitä Vuoksen tai Syvärin varrella tapahtui, olivatkin viisaampia kuin vaikenijat?

Ruotsissa on Estonia-ongelma, ja Suomessa munasin itse hiljan tsunami-ongelmassa. On aina mahdollista, että puhuu puolivieraalle ihmiselle näistä katastrofista uutistapahtumina, ja toinen purskahtaa itkuun tai rupeaa raivoksi.

Monia vuosikymmeniä ihmisten asenteissa näkyivät irralliset tapahtumat. Kansalaissodan punaiset olivat kaikki hirttämättömiä roistoja, koska Pekkalan kartanon isäntä, hyvä mies, surmattiin raa’asti. Kartanonherrat olivat ihramahaisia verenimijöitä, koska Laukon torpparit häädettiin.

Pelkään että ns. maailmankuva rakentuu juuri näin.

Oletan, että ihmisryhmillä on ollut sata tuhatta vuotta sekä kemiallisia että muita itseparannuskeinoja. Lähes varmoja tapauksia ovat myytti ja satu. Kun niitä kerrotaan ja kerrataan, kuulijat tuntevat mielihyvää, mutta ehkä ne myös parantavat?

Olisi houkuttelevaa tulkita kirjaimellisesti Jeesuksen vaatimus: tehkää parannus – parantukaa.

Uhkarohkea ehdotus. Kirjojen ja elokuvien bestsellerlistat osoittavat, että ainakin viimeksi kuluneet 50 vuotta väkivalta- ja jännityskertomukset ovat hallinneet yhdessä haaveellisten romanssien kanssa. Itse asiassa ne ovat hallinneet 5 000 vuotta, mutta ei nyt riidellä siitä.

Toisin kuin elämässä esimerkiksi dekkarissa on alku ja loppu. Lukija tuntee kummaa tyydytystä, kun pahis putoaa kiljuen ja karjuen pilvenpiirtäjän ikkunasta ja sankari poistuu kohti auringonlaskua, juhlittuna tai salaa mutta joka tapauksessa tehtävänsä täyttäneenä.

Elämässä ei käy näin. Mutta me lääkitsemme itseämme tarinoilla.

En ole koskaan pitänyt Agatha Christiesta, mutta olen alkanut kunnioittaa hänen tuotantoaan yhä enemmän. Huomasin Hercule Poiroteista, miten syvästi Dame Agatha vihaa Englantia ja englantilaista yhteiskuntaa. Hän kiinnittää lukijan huomion Poirotiin, joka on naurettava henkilö mutta niin fiksu, ettei häntä parane vähätellä. Poirotin – tai Miss Marplen – varjolla Christie esittelee menneen Englannin hyvin ikäviä ja vastenmielisiä puolia.

Hammetin ja Chandlerin ja nyt Ellroyn Kalifornia valitettavasti on oikeista aineista uutettu tiiviste.

Georges Simenon oli kammottava ihminen, ja hänen suuri lempeytensä ja humanisminsa (Maigret’n hahmo) on tarkoitettu peittämään melkein kaikkien muiden ihmisten syvää raadollisuutta.

Jos tämä pitää paikkansa, meidän on syytä olla onnellisia suomalaisen jännärin selvästä noususta. Jos Reijo Mäki olisi malttanut mielensä, hänestä olisi tullut ”Jäätyneillä enkeleillä” Stieg Larson. Ei malttanut. Kirja on mainio, mutta osaan kuvitella täsmällisesti, miten hyvä siitä olisi tullut armottoman toimittajan pakottaman uudelleen kirjoittamisen jälkeen.

32 kommenttia:

  1. Isoisäni, Vapaussodan sankari, ei pitänyt ämmistä, puolalaisista, ryssistä, virolaisista, demareista, homoista, hermoheikoista ja muista vähäosaisita. En minäkään. Lapsena ei juurikaan ollut elokuvia, mutta oli isoisien sotamuisteloita.
    Isästäni johtuen huomasin, että jokaiselle (talvi-jatko) sotaveteraanin lapselle olisi 50-luvulta lähtien täytynyt määrätä pakollinen ja viikotainen keskustelu vähintään psykologin kanssa. Olisi maailma tänään parempi paikka.

    Jos kirjoista ja elokuvista ovat nykyiset polvet nauttineet väkivallasta, niin osin se on jo siirtynyt tietokonepeleihin näille nykyisille polville. Masentuneet puolialkoholisoituneet lapset jatkavat sotaa jo kolmannessa ja neljännessä polvessa.

    Jeesushan sanoi, ettei ole rauhaa tullut tuomaan, vaan miekan. Ja nostamaan pojan isäänsä vastaan.

    Isoisääni lainaten: Suurin mulkku tässä maailmassa on sotilaspappi.

    VastaaPoista
  2. "..Hän kiinnittää lukijan huomion Poirotiin, joka on naurettava henkilö mutta niin fiksu, ettei häntä parane vähätellä. Poirotin – tai Miss Marplen – varjolla Christie esittelee menneen Englannin hyvin ikäviä ja vastenmielisiä puolia."

    Tässä yhteydessä tulee mieleeni de Carre, joka esittelee niin järjettömän myötätuntoisesti englantilaisensa että minullekaan ei tule mieleen että kyseessä olisi jonkun asteinen kritiikki.

    Mutta ehkä se on. Onko?

    VastaaPoista
  3. Joo, aihe oli mielenkiintoinen, joten siirryin muutamaksi tunniksi katselemaan Victor Borgea:

    http://www.youtube.com/watch?v=Lx4n9P4bLEo&feature=related

    Kello on jo 2:15, mutta mitäs siitä. Borge on kuin dekkari. Mutta missä on Liberace? Voisi taas nauttia hauskuudesta ja musiikista.

    VastaaPoista
  4. SOTAMUISTOT

    Toisaalta kansan tietamys on, etta yhta hyvin kapinasta kuion naista jalkimmaisista sodista kaersii voimakkaimmin se seuraava sukupolvi.

    V. 1918 tapahtuman osalta allekirjoitan edella sanotun kaikella silla kokemuksella, mita minulla on. Nama 1912-1926 syntyneet "karsivat" kapinasta paljon enemman kuin mukana olleet tai leireilla olleet.

    Jos sama koskee naita jalkimmaisia sotia, niin se tarkoittaisi 1937-1948 syntyneitten mielikuvia ja karsimyksia.

    VastaaPoista
  5. SOTAMUISTOT JA JALLUPULLOT

    Ei ehka pida yleistaa. Ei sota jattanyt traumoja siella olleille ehka ollenkaan jarjestaan. Tunsin eraankin Summan 1940-Vuosalmen 1944 miehen. Kun joku ihminen oli kuollut yksin asunnossaan, niin sanotun Summan miehen vaimo, sanoi etta haetaan "Ville" katsomaan ensin, han on nahnyt niin paljon ruumiita, ettei jaerkyty ihan ensin! Ville haettiin, ei jarkyttyvyt.
    Sen tiedan, etta sanottu Ville oli nahnyt ja kasitellyt sadoittain ruumiita ja ollut siella mukana, missa ruumiita tehtiin.

    Toinen havaintoni naista jarkyttyneista ja paljon sodasta puhuvista oli, etta ne miehet jotka olivat tulleet pahoista paikoista, eivat useinkaan niin kovin jaerkyttyneita tai puheliaita olleet.
    Tyypillinen pahojen taistelujen tai vaekivaltaisten tiedustelujen miehet, eivat olleet niita puheliaimpia. MUTTA rauhan miehia olivat; heille oli yleensa selvaa "Sota on helvetti".
    Monastikin jai viela vaikutelma, etta tilit isajumalan kanssa oli aikanaan tehty selviksi.

    Olen kehdannut viljella sellaista ajatusta, etta kun joku oikein kovasti puhuu isoon aaneen sodasta, niin ajattelen onkohan kaveri ollut ollenkaan siella, tai oliskos ollut huoltopuolella tai kotirintamalla. Poikkeuksiakin puheliaisuudessakin tietysti on--kuten se Taavi (Mannerheimristin ritari).

    Tunsin myos kaukopartiomiehen, joka oli lahtenyt ison osaston kanssa keikalle, ja naapuri peilas joukon. Takaisin paasi vain kolme, mukana tama osaston vetaja. Han oli taysi ihmisraunio; enemman kuin jarkyttynyt! Oli hanellakin Mannertheimristi, mutta ei se paljon auttanut.

    VastaaPoista
  6. Samalla mekanismilla suurin osa ihmisistä ei usko maapallon lämpenemiseen, koska Suomessa oli äskettäin harvinaisen kylmä. Kai se pitäisi olla niin helppotajuista, että keskilämpötilan nousu tarkoittaa yhtäläistä, pientä lämpötilan nousua joka paikassa, Golf-virroista ja muusta geofysiikasta viis. Eikä muistissakaan ole hurraamista, sillä jo on unohtunut viime marraskuu, äärimmäisen leuto sellainen.

    Vikojen istuttaminen kuulostaa liian aktiiviselta. Oppilas oppii opettajaltaan, opettajan opettaja näkee opettajan heikkoudet vahvistuneina oppilaassa. Kasvatuksessa annetaan aktiivisesti hyvää mallia, huono malli imetään muassa molempien huomaamatta eikä heikkouksiin ole montaa puuttujaa.

    Ryssäviha on ikäisissäni miehissä noin puolessa. Koska isoisä kirosi heitä. Muuta syytä ei tarvita eikä pienenä muodostettua mallia ole päästy päivittämään.

    VastaaPoista
  7. Kiitos taas Kemppinen ! Ei meillä toisen polven sotainvalideilla ole tiukan paikan tullen muita ymmärtäjiä kuin toisemme.

    PS.Hyvä dekkari on hyvä asia.

    VastaaPoista
  8. JK: "Monia vuosikymmeniä ihmisten asenteissa näkyivät irralliset tapahtumat. (...) Pelkään että ns. maailmankuva rakentuu juuri näin."

    Pelkäät?

    Onhan se nyt jokaiselle täysijärkisille selvää, että juuri noin ne maailmankuvat rakentuvat ja rakennetaan.

    Aamulla tv:ssä oli tästä taas esimerkki: Kuva A: ahtaajat ovat ahneita itsekkäitä paskiaisia, jotka tuhoavat maan talouden omien etujensa takia. Kuva B: Työnantajat ovat moraalittomia roistoja ja riistäjiä, jotka antavat maan maan talouden tuhoutua itsepäisyytensä takia.

    Samalla kaavalla toimii keskustelu kaikessa, esim. näistä "arjen auttajista". Hesari näkee kauhut (=rasismin) kaikkialla.

    Onneksi Venäjä ei yllätä ikinä. Stalin on aina kunniassa. Kuka kertoisi sen meidän hyväntahto-poliitikoillemme?

    VastaaPoista
  9. ETAISYYS

    Voi olla etta riittavan etaalla ollen nuo yleistykset toimivat eli lahtarit oli kaikki verenhimoisia tappajia ja punikit ryostelevia rosvoja ja murhamiehia tms.

    Naita v. 1918 talkoissa mukana olleita kuunnellen..., niin ei se ihan noin ollut. Kylassa saattoi joku olla lahtari, mutta ihan reilu isanta. Toinen oli myos lahtari, tays paska ja varas. Punikki saattoi olla asiallinen tyomies, tai luihu, kiero ja varas.

    MUTTA naille kauempana olleille 'stalinisteille'
    yms kaikki porvarien touhut oli aivan syvalta p...sta. Kannaksella pahasti haavoittuneen porvari isan poika, puhui ihan kummallisia 1970 luvulla lahtareista, porvareista ynna muista.
    No kuulihan sen jo kilometrian paasta, etta poika ei ollut jyvalla oikein mistaan, mutta suu kavi ja vaahto lensi.

    VastaaPoista
  10. Aiempi kommentoija viitannee John Le Carréen (David Cornwell)? Minusta hänen saksalaissympatiansa ovat silmiinpistävämmät.

    Poirotia ja Marplea lukija rakastaa, Lord Peter Wimsey oli kirjoittajalleen (Sayers) rakas. Sherlock Holmesia useimmat ihailevat, mutta kenties hänestä varsinaisesti pitää vain tohtori Watson - jota yksinkertaisesti kaikki symppaavat.

    Dekkarin paras teho on, että sen karkkivoiman avulla nielee mielellään kirjan varsinaisen annin, joka parhaassa tapauksessa on inhorealistinen tarina todellisuudesta, tai edes sivistävä kuvio. Minulla ei enää maltti riitä tutustua joutaviin eli perusteettomiin keinotekoisiin asetelmiin, siksi esimerkiksi TV:ssä alkuperäiset Morset ovat niin paljon jatkosarjojaan tai spin-off Lewisia parempia (Thaw'n karismakin auttaa, kuten kirjassa hyvä käännös; voisin harkita Elroytakin, jos saisi Kemppisen kääntämämä, alkukielisenä etoo).

    VastaaPoista
  11. Hyvä Kemppinen, tykkään useimmista kirjoituksistasi (mutta en tiedä miten paljon niistä ymmärrän ja jos ymmärrykseni on kovin vähäistä niin satunnaiset kommenttini voivat olla hämmästyttävänkin älyttömiä ja asiaankuulumattomia) ja tänään tykkään erityisesti siitä miten kirjoitit Ylen uudesta pääjohtajasta.

    VastaaPoista
  12. JarMom,
    Stalin ja Hitlerkin kävivät sotaa. Oliko sekin sotilaspappien tai Jeesuksen syytä?

    VastaaPoista
  13. Agatha Christie ei itse pitänyt Poirotista. Hän sanoi, että Poirot oli liian itserakas.

    Ehkäpä miellyttävä näyttelijä on tehnyt meistä Poirotin ihailijoita. Rakastamme siksi Poirotia hänen omahyväisyydestään huolimatta.

    Englantilaiset Agatha Christie TV-sarjat ovat lisäksi niin hyvin tehtyjä, että niistä ei voi olla pitämättä: hyvät näyttelijät, hienot maisemat ja interiöörit ja tietenkin Agatha Christien loistava juonet. Hän on kertonut keksineensä parhaat juoneet tiskatessaan astioita.

    Agatha Christie on kirjoittanut paksun omaelämäkerran. En havainnut siinä Englanti-vihaa. Hänen henkilönsä ovat kiinnostavia, yksilöitä. Jossain määrin hän on itse yläluokkainen. Hän oli mm sitä mieltä, että yleisestä oppivelvollisuudesta ei ole mitään hyötyä.

    Hänhän ei itse käynyt koskaan koulua paitsi nyt vuoden Ranskassa. Hänellä oli kotiopettajajia ja ennen kaikkea hänen kotonaan oli laaja kirjasto, josta hän luki lapsesta asti.

    Usein murhaajaksi paljastuu henkilö, joka ei tyydy olemaan omassa yhteiskuntaluokassaan.

    VastaaPoista
  14. JarMOm: Ja että puolalaiset hermoheikot homot käyvät kuitenkin silloin kun ne hauskuttavat ja musisoivat? Uskomatonta!

    VastaaPoista
  15. Kyllä sodat vaikuttivat vielä 1958 syntyneisiinkin, ja nuorempiin. Itselläni on vielä 60-luvun puolella syntyneitä veljiä.

    Isämme, Rukajärvellä aikaansa sekä naapureita nuoruudessaan tappamaan joutunut kyllä pani sen vaikuttamaan, ja nimenomaan paloviina- koskenkorva-pontikkapullolisten kumoamisten aikana.

    Ne olivat mielenkiintoisia satuhetkiä isän polvella yötämyöten aamunkajoon saakka.

    VastaaPoista
  16. "Ryssäviha on ikäisissäni miehissä noin puolessa. Koska isoisä kirosi heitä. Muuta syytä ei tarvita eikä pienenä muodostettua mallia ole päästy päivittämään."

    Miten niin ei ole päästy päivittämään?

    Sitä päivitettiin Unkarissa 1956.

    Tsekkoslovakiassa 1968.

    Suomessa koko 70-luku.

    Neuvosto-Baltiassa 50-, 60-, 70-, 80-luku sekä itsenäisessä Baltiassa sen jälkeen.

    Viimeksi sitä päivitettin Georgiassa viime vuonna.

    Nyt he päivittävät sitä itse juhlimalla Isä Aurinkoista ja Suurta Isänmaallista Muiden Maiden Raiskausta ja Ryöstöä.

    Kyllä se päivitys jo riittäisi.

    VastaaPoista
  17. Lauri Kivisen kivittämisellä Kemppinen kokeili populismia. Hyvin toimi huono heitto. Toki esiintyminen oli heikko, mutta... Se (toivottavasti) siitä.

    VastaaPoista
  18. antti kortelaiselle:

    Äärettömän sympaattinen Nat King Cole joutui myös kärsimään meistä typeryksistä muutaessaan esikaupunkialueelle, jossa valkoiset kivittivät asuntonsa ikkunoita, tiputtivat paskaa postiluukusta ja huutelivat pilkkahuutoja. Uskomatonta. Samaa tapahtuu nykyisin jopa jenkkiläisten akateemisilla klubeilla, joissa mm. juutalaiset savustetaan pois. Uskomatonta.

    Ja tolle nyymiölle, että ei Stalinin joukoilla ollut sotilaspappeja. Ja silti voittivat.
    Lukaisin taas Voitto Viron "Korsupappina Syvärille", ja ajattelin että ei Viro taivaaseen päässyt, vaan helvettiin. Niin paljon rikkoi Jumalansa määräyksiä.

    VastaaPoista
  19. Tapanille:

    Sitä päivitettiin Unkarissa 1956.
    Tsekkoslovakiassa 1968.


    Lisäksi:
    Afganistanissa 1979

    Näistä syistä johtuen Neuvostoliiton yleinen hätänumero oli 566879.

    VastaaPoista
  20. Näin se on: "Kirjojen ja elokuvien bestsellerlistat osoittavat, että ainakin viimeksi kuluneet 50 vuotta väkivalta- ja jännityskertomukset ovat hallinneet yhdessä haaveellisten romanssien kanssa."

    Joku joskus totesi, että dekkarien (kirjoittamisen) suosio esim. Ruotsissa liittyy stabiiliin yhteiskuntaan - tämmöiselle aiheelle ei ole kysyntää jos elämä ympärillä tarjoaa väkivaltaa ja jännitystä yllin kyllin.

    Ja historiaa aiheilla on tosiaankin yllin kyllin, muun muassa Raamattu-niminen kirja löytyy tänäänkin monesta hyllystä.

    VastaaPoista
  21. Muistetaanpa Sherlock Holmes -kirjoista kuitenkin se, että nehän ovat nykykatsannossa aivan kamalaa pulp- tai kioskikirjallisuutta. Mysteerit ovat aika kummallisia (itsestäänselvyydessään) ja Watson kamala pelle, joka vain lipoo mestarinsa takapuolta. Ihan oikeasti, lukekaapa uudestaan älkääkä luottako poikavuosienne mielikuviin. Mikä muuten on suomeksi "formative years"? Kasvuvuodet?

    VastaaPoista
  22. Moni rukoilee armoa, mutta harva tietää mitä armo merkitsee. Wikipediassa on jotakin höpinää asiasta. Sola fide, sola gratia.

    Arvid Järnefelt kuulemma kirjoitti joskus, että jokaiseen ihmiseen vaikuttaneita tosiasioita on äärettömyys.

    Se oli varmaan ennen sitä ihanteiden aitouden kysymystä, ja HS:n perustamista.

    Agatha Mary Clarissa Christie o.s. Miller. Wikipedian mukaan Christien kirjoja on myyty kaksi miljardia kappaletta. The Mousetrapin olen joskus nähnyt, ja lukenutkin aika monta opusta rouvalta. Ne Poirotit ja Marplet mulla taitaa olla DVD:nä - hätäisesti laskien 11 tuotantokautta Poirotia Davis Suchet'in esittämänä ja kaikki Miss Marplet mitä Joan Hickson ja Geraldine McEvan ovat näytelleet. Sitten on vielä ainakin ne missä Peter Ustinov esiintyi ja nekin on missä oli Albert Finney ja Angela Lansbury. Kirjoista saattaa olla joku lukematta, en ole ihan varma asiasta. Joistakin pidin ja joistakin en. Hyllyssä on suurin osa.

    Enemmän intohimoa meikäläisellä kuitenkin on Magret'in suuntaan. Mikään ei minusta edelleenkään ole yhtä hyvää.... ei edes lähes. Joskus luin niitä joka päivä vähintään yhden kun en osannut olla ilman. Sitä kesti ehkä 20-vuotta. Mikään ei kai ole vaikuttanut meikäläiseen yhtä paljon. Olen kai ne kaikki filmatisoinnitkin nähnyt, mutta mikään niistä ei ole onnistunut - ei edes Jean Gabin - joka kuitenkin on paras. http://www.youtube.com/watch?v=D88kktHXcXc

    Toivottavasti voin kuolla Maigret'ia lukien. Asiaa tarkemmin ajatellen - kaikki muu kirjoitettu on paskaa.

    Suomalainen kirjoitusasu Californiasta on kummallinen. Kalifornia - mikä paikka se on? http://fi.wikipedia.org/wiki/Kali http://en.wikipedia.org/wiki/Rita_Fornia Cayman Islands on esimerkiksi suomeksi Caymansaaret... ei siis Kaymansaaret, tai Kaimannisaaret.

    Room 11 mukaan armo ja teko ovat toisensa pois sulkevia asioita - suhteessa ihmisen pelastukseen. Katsoin sekä Raamatusta että Wikipediasta. Siis kun Wikipedia kertoo että ihminen pelastuu armosta uskon kautta - eikä tekojensa kautta, niin Raamattu sanoo mainitussa kohtaa, että:
    13. Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
    14. sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
    15. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?

    Armolla ei siis pitäisi olla mitään tekemistä sen internationalismin tai globalisaation kanssa, vaikka se Flaubert sanoikin joskus, että internationalistit ovat tulevaisuuden jesuiittoja.

    http://www.youtube.com/watch?v=QrTbNrOxuJ0&feature=related

    VastaaPoista
  23. Minulla on Poirotit ja Jeevesit DVD:llä niitten puvustuksen vuoksi.
    Loistavaa työtä.

    VastaaPoista
  24. Ad Omnia: - koska Maigret mainittiin, pyydän käyttämään blogini hakuruutua - "Maigret".

    Kirjoitin vuolaasti luettuani ne 10 kokoomanidettä. Kirjoitan lisää, koska sittemmin olen saanut hankituksi todella hauskoja ranskalaisia kuvateoksia, joissa esitellään Maigret'n Pariisia ja ympäröivää maaseutua.

    Itse asiassa ehdotin puoli vakavissani eräällä henkilölle, että voitaisiin kokeeksi työntää Maigret suomeksi markkinoille - suomennokset ovat keskimäärin hyviä, mutta kukaties aika on niitä nakertanut. Lupasin suomentaa yhtä nopeasti kuin Simenon kirjoitti, 9 päivää per nide...

    Onneksi tarjous ei ole johtanut sen ihmeempään. Jos johtaa, sitten suomennetaan.

    VastaaPoista
  25. Kun nyt tematiikassa oli myös etäisyys, voi olla hieman kaukaa haettua arvella, että ikäisteni ihmisten ryssäviha olisi ryyditetty Prahalla ja Afganistanilla. Jälkimmäinen on voinut olla läsnä tietoisuudessa, ensimmäinen ei, rintaruokinnan ollessa keskeinen elämän sisältö ei ehdi miettiä mitä ahtaajien lakko tai Afganistanin invaasio juuri minulle oikein merkitsee. Globaalisti Neuvostoliiton toimet ovat varmasti aiheuttaneet perusteltua huolestuneisuutta, 566879.

    Pysyn edelleen ihmettyneenä siitä, kuinka vaikeasti muutettavissa on lapsuudessa omaksutun meemin vaikutus ihmiseen. Isoisä on arvostettu tekijä elämässä. Päivityksiä voi olla saatavilla, päivitysten asentamisesta ja asentamishalukkuudesta oli kysymys.

    Tieto nykyajasta: Moskovan junassa työviisumilla varustetut suomalaiset edelleen jakautuvat kahteen kastiin, ylenkatseellisiin neuvostoliitosta luopumattomiin ja nykyajan pintaliitäjiin, liiketoiminnasta hyötyä etsiviin. Voissa paistajat ja voita etsivät.

    VastaaPoista
  26. "Lisäksi: Afganistanissa 1979"

    No, tätä en kehdannut ottaa mukaan, koska me itsekin olemme siellä parasta aikaa lyömässä päätämme unikkopellon aidanseipääseen.

    Afganistania ei turhaan kutsuta imperiumien hautausmaaksi. Joten jos aiomme Natoon, on jo kiire - kuolinkellot kumajavat.

    Mutta emme me Natoon mene, sehän on jo päätetty. Moskovassa. Se lukee siinä niiden uudessa sotaopissa.

    Uskon kyllä näitä viisaitamme, vaikkapa Manua, joka on sitä mieltä, ettei meillä ole mitään hätää täällä Ison Pyhän Imperiumin luoteiskorvassa niin kauan kun olemme kusi sukassa. Ei hyttynen häiritse, ellei se inise - tai pistä.

    VastaaPoista
  27. Epäilen vahvasti ettei ns. ryssäviha ole juuri koskaan ollut erityisen vahva pohjavire suomalaisten keskuudessa. Tämä "tunne" on ulkoaopeteltua ja sillä oli tietty käyttötarkoitus vuosina 1906-1944. Muistuttaa lähinnä painonnostajien julmistelua ennen urheilusuoritusta. Tuskin kukaan meistäkään väittää vakavalla naamalla että Kaarlo Kangasniemi vihasi noita painoja "pyhässä vihassa"?

    VastaaPoista
  28. Kukaties niin sanotut henkiset vammat ovat tarttuvia. Tämä ajatus ei ole mitenkään omaperäinen. Peruspsykologiakin taitaa lähteä siitä, että vanhemmat istuttavat vikojaan ja puutteitaan lapsiinsa ja lapset sisaruksiinsa.

    Kannattaa lukea Hommafoorumia. Sieltä näkee selvästi kuinka suhteellisen normaalit ihmiset vajoavat foorumin yleisen linjan vaikutuksesta nopeasti täydelliseen vainoharhaisuuteen. Ilmeisesti Freudin teoria idistä ja egosta on jollain tasolla totta. Kun egon luukut avataan ja idin virrat - viha, vainoharhat ym. - päästetään valtoimenaan vellomaan, tähän kuuluu seksuaalisuuteen verrattava hekuma ja nautinto. Ehkä siksi, että keho erittää erityisiä hormoneja, joihin syntyy riippuvuus.

    VastaaPoista
  29. Ad anonyymi:

    "Toinen havaintoni naista jarkyttyneista ja paljon sodasta puhuvista oli, etta ne miehet jotka olivat tulleet pahoista paikoista, eivat useinkaan niin kovin jaerkyttyneita tai puheliaita olleet."

    Tuon oman vaatimattoman empiirisen lisäni tukemaan teoriaasi: Toinen isoisäni puhui paljon sodasta. Myöhemmin Sota-arkistossa muissa asioissa käydessäni minulle selvisi, että hän oli ollut koko sodan huoltojoukoissa. Toinen isoisäni, hyvin herkkä ja lempeä ihminen, taas vaikeni sodasta systemaattisesti perheen ja lastenlasten parissa (mutta hän saattoi toki työstää asiaa kohtalotovereiden kanssa). Hän oli ollut niin kuin sanotaan "pahoissa paikoissa" ja myös haavoittunut vakavasti. Painajaiset kestivät isoäitini ja isäni mukaan yli 30 vuotta, ja perheen pojat eivät milloinkaan saaneet koskea edes ilmakivääriin.

    Tässä meillä on kaksi erilaista selviytymistarinaa - ja mahdollisesti myös kaksi erilaista tapaa käsitellä sodan aiheuttamaa traumaa. Virallisestihan mitään traumatisoituneita sotaveteraaneja ei juurikaan ollut. Terve (ja siten kunnon isänmaallinen) ihminen ei näet sodasta traumoja saanut, kuten kuului sotapsykiatrian keskeinen teesi pitkälle sodan jälkeen. Asian laita taisi kuitenkin olla juuri päinvastoin.

    Suosittelen kaikille nk. uuden sotahistorian alle luokiteltavia uusia tutkimuksia. Mielenkiintoinen on esimerkiksi:

    Kinnunen, Tiina ja Kivimäki, Ville toim.: Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta.

    Vihdoinkin jotain uutta ja raikasta - pitäisikö sanoa elämänmakuista - sotatutkimuksen saralla. Ja tätä mieltä ovat olleet myös useat veteraanit itse.

    VastaaPoista
  30. Ja kaiken takana on Ruben Zevi.

    VastaaPoista
  31. Hommafoorumin lisäksi esimerkkejä vastaavista löytyy hieman toiseltakin suunnalta. Taistolaishurmoksessa "pyhä viha isien perintöä" kohtaan eli ns. isäkapina on kai keskeisintä. Varsinkin jos isä kuului veteraaneihin. IT-maailmassa eräänlaiseen patologiseen vihaan näyttää vajonneen Roy Schestowitz eli herra "Boycott Novell". Ei silti, en minä Microsoftin touhuja patenttirikkomusuhkailuilla (vertaa mafian "racketeering") ihaile, mutta Schestowitzilta on jo aikoja sitten karannut mopo käsistä ja pelkään että joku vielä hänen vuodatuksensa innoittamana murhaa B.Gatesin tai S.Ballmerin.

    VastaaPoista
  32. S: "ns. ryssäviha.. (...)... Tämä "tunne" on ulkoaopeteltua ja sillä oli tietty käyttötarkoitus vuosina 1906-1944."

    Ehkä ulkoaopetettua olisi parempi termi.

    Kyllä ne tämän "tunteen" juuret hieman kauemmas yltävät - ainakin 1700-luvun alun kansanmurhaan, jota Isoksi Vihaksi kansan suussa kutsuttiin.

    Toki sieltä suunnalta on tullut hyvääkin. Viittaan tilaisuuteen irtautua Ruotsista.

    VastaaPoista