Sivun näyttöjä yhteensä

24. maaliskuuta 2010

Ämpärillinen kirjoja



Isoisäni oli hyvin kiintynyt ämpäriviinaan (enbärsbrännvin, siis katajanmarjaviina eli Rajamäen kilpaileva gini). Ämpärimyymälöiksi sanottiin ennen epämääräisiä halleja, joissa myytiin epämääräisiä kirjoja hyvin halvalla.

Koska Akateeminen kirjakauppa / Keskuskatu tulee minulle aina kovin kalliiksi, nykyinen mielikirjakauppani on New Yorkin Strandin ja Lontoon Foyle’sin ohella Halikon ABC-huoltoaseman kirjapiste. Tosin sekin tulee kalliiksi.

Nyt lähti mukaan kolme kuvitettua Kallo Päätalo –valikoimaa. Niissä on jaksoja hyvin monista romaaneista ja Matti Louhen kuvitus. Kuvitus on minun makuuni hiukan liian humoristinen.

Tällä kertaa otin käteeni erään niteen, jonka hintalapussa luki 6,90, ja avasin sen summanmutikassa. Näin oman nimeni ja ajattelin, että tässäpä oivallinen kirja.

Professorina käytin tietysti ns. k-testiä. Väitöskirjasta tai sen käsikirjoituksesta katsotaan ensin lähdeluettelo. Jos siellä on omia kirjoituksiani, tutkimuksen tieteellinen taso on siis korkea. Jos ne puuttuvat sieltä, on aihetta epäillä, että teos on muutenkin ala-arvoinen.

Tämän tieteellisen menetelmän opetti minulle muistaakseni ystäväni Martti Mäntylä, jolla se siis oli m-testi.

Siltä varalta, että joku ei ymmärtäisi yskää, emme ole kumpikaan julkaisseet erikoisen paljon. Professorille opinnäytteisiin keskittyminen merkitsee melkein välttämättömyyden pakosta oman tuotannon jäämistä sivuun. Tekee mieli mainita samassa yhteydessä Shosta Sulonen, joka on ilmiömäinen väitöstöiden ohjaaja.

Bensa-asemalta ostamani kirja oli ”Kirjallisuus antiikin maaiolmassa” (Kivistö, Riikonen, Salmenkivi, Sarasti-Wilenius), nähdäkseni suurella huolella opiskelijoiden tarpeisiin laadittu yli 500-sivuinen teos, jonka ilmestyttyä voimme lopultakin unohtaa Koskenniemen ja P. Oksalan hulluttelut.

Mutta kirja on ilmestynyt 2007, ja jo nyt sen löytää vain bensa-aseman alennusmyynnistä.

Jälleen kerran haluan ilmaista syvän epäluuloni suomalaisen printtimedian ammattitaitoa kohtaan. Kun digitaaliset versiot itsestään selvästi nakertavat markkinoita, nämä ovat päästäneet kirjakauppaketjut villiintymään. Saadun tiedon mukaan molemmat, kustantajat ja kirjakaupat, ovat onnistuneet lähinnä ampumaan itseään jalkaan eli kuorimaan katteensa.

Myös kansainvälinen kilpailu on murhaavaa. Selailin kirjakaupassa sarjaa oikeita taidekirjoja, joissa sekä kuvien laatu että teksti olivat moitteettomia. Neljätoista euroa surrelalismist! Teksti neljällä pohjoismaisella kielellä ja arvattavasti yhteispainatus vieläkin suuremmalle kielialueelle.

Ostaja voi olla tyytyväinen, mutta suomalaisia taidekirjoja ei kannata enää tehdä. Ne harvat, joita kaupassa ovat, ovat sitä yhtä samaa – kultakautta tai taistelevia mehtoja.

Jos jokin taho saisi päähänsä tehdä asiallisen kuvateoksen Suomen nykytaiteesta, se maksaisi kaupassa 150 euroa, myynti olisi kirjastojen rahatilanteen tietäen noin 100 kappaletta ja valmistuskulut siis pelkkää tappiota, joka jonkun olisi maksettava omasta pussistaan. Ei käy kateeksi.

Luultavasti tekijänoikeussyistä Kiasman verkkosivut ovat mitättömiä ja Ateneumin mitäänsanomattomia. Tekijänoikeudesta huolimatta New Yorkin modernin taiteen museon sivuilta löytyvät aikalaistaiteen suuret nimet kymmenien hyvätasoisten, kohtuullisesti suurennettavien kuvien kera ja selittävien tekstien täydentäminä.

Miksi ei meillä?

22 kommenttia:

  1. Tuskin se tekijänoikeuksista kiikastaa. Kiasman ja Ateneumin museonjohtajat ovat vain jämähtäneet menneeseen maailmaan, eivät ymmärrä että hyvä nettiportaali on osa museon toimintaa nykymaailmassa.

    VastaaPoista
  2. Taidemuseoihin jonottamisesta en ole koskaan innostunut.
    Guardianista oli kiva artikkeli. Voin päästä aika lähelle mestariteoksia isolla resoluutiolla:

    "The Google Earth images have a resolution of 14,000 megapixels, some 1,400 times greater than a picture taken on a standard 10 megapixel camera. They were sewn together digitally from more than 8,000 high-resolution photographs of sections of the paintings"

    http://www.guardian.co.uk/world/2009/jan/13/spain-art

    VastaaPoista
  3. Tähän asti "Kirjallisuus antiikin maailmassa" on ollut pääsykoekirjana ainakin filologiaa lukemaan pyrkijöille. Mielenkiintoinen tapa kustantajalta lisätä vaikeusastetta hoitamalla että kirjaa ei sitten kohta enää saa mistään.

    VastaaPoista
  4. KIRJOISTA:
    Helsinkilaisilla on Akateemisensa ja monia hyvia divareita. Helsingin ulkopuolella on rajoittuneempaa tarjontaa, mutt esimerkiksi Tyrvaan Kirjakaupan kirjakellari on mainio juttu. Savonlinnassa nakyi vastaava idea kirjakaupan alakerrassa. Divareita joutuu lahestumaan myos verkossa.

    Koskahan paastaisiin niin pitkalle, etta kirjoista olisi esilla teema tai tiivistelma ja
    siallyluettlo? Tallaista juttua ei nay viela edes suurilla markkinoillakaan, vai nakyyko?

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa. Kyse ei ole tekijänoikeuksista vaan siitä, että verkkopalvelu nähdään vain ja ainoastataan kustannuksena. Päättävässäa asemassa olevat ovat todennäköisesti verkkojunasta jääneitä ja vasta kun nämä eläköityvät, saadaan edistystä. Verkkopalveluissa ei myöskään riitä, että rakennetaan kallis portaali vaan sitä on myös ylläpidettävä ja ajantasaistettava. Ei verkkoportaalin rakentaminen ja tietokannan ylläpito ole mitään rakettitiedettä. Ylläpito on oikeilla työkaluilla halpaa ja helppoa, mutta kun rakentajaksi otetaan Johtava Toimija Suomessa -asenteella toimiva yhtiö, ei saada muuta kuin pitkä toimitusaika ja ei-toimiva-ratkaisu.

    VastaaPoista
  6. Historian maalaus ja veistostaide keskittyy nuoleskelemaan pappien ja sotilaiden saappaita. Yhteiskunnan perus-elementti
    raaka, rehti työ ja osaaminen ovat saaneet heikosti näkyvyyttä.
    Joissakin saksalaisissa ja hollantilaisissa maalauksissa on aistittavissa työn, osaamisen ja hien aromi! Hevosmiehet, tynnyrintekijät ja muut taiturit ovat näkyvyyden vähemmistönä.

    Paneppa nyt Kemppinen tämäkin asia kuntoon.

    Nyt on raikas maaliskuun aamu. Yöpakkasen jälkeen koivupöllit ovat umpijäässä. On paras klapi-sää. Ensi talvenakin pitää lämmittää.

    Taidankin siirtyä soittelemaan koivuklapi ksylofonia lopuksi päivää.

    VastaaPoista
  7. Kohtuudella ystävät, oletteko katsonut kokoelmat linkistä löytyviä sivuja kokoelmat.fng.fi. t. Perttu Rastas

    VastaaPoista
  8. Mikään toinen kehittynyt kansantalous ei ole metsä(sellu)teollisuudesta niin riippuvainen kuin Suomi. Vaikka tosin Ruotsikin on aika hyvä.
    Paperipinnan syrjäyttäminen pääjulkaisukanavana on arka asia, eikä yleinen into kokeiluihin korkealla em. syystä.
    Vaikka toisaalta maan IT-ihmeeksi profiloituminen puhuu hyvinkin sen puolesta, jotta museon, eritoten 2 mainittua, portaalin voisi odottaa olevan muun maailman tasoa.

    Tiedäpä tuosta, paskoja ovat.

    VastaaPoista
  9. En tiedä kuka meistä on ns. hullu:
    1. Vuodesta 2004 koneeni on ollut jaetussa tilassa jonnekin ja mieheni ei ole halunnut tai uskaltanut siitä sen enemmän valittaa. Meinasi mennä tosi noloksi tämä ikuinen huoli. Milloin tuli lisää tavaraa koneeseeni ilman toivettani ja milloin jokin vanha työtila vietiin ja siirrettiin ja uusia peitekomponentteja tuli päälle. Ei voinut luottaa mihinkään ja hysteria levisi mutta joka kerta oli oikeita huolia. Milloin joku akku oli testin kohde ja milloin joku muu. Olin jatkuvasti jokin ilmainen bugireportteri näille infantiileille, joiden takana on jokin ICT-huolto. Ovat siis tilanteessa missä saavat rahaa siitä, että teettävät kaikenlaista alamaailman prosesseja.

    2. Ostin HP:n pienen halvan koneen kaupasta. Yhtäkkiä meitä olikin kaksi samannimistä ihmistä maapallolla; toinen californiassa minun nimellä ja HP:llä duunissa. Omat ongelmat jatkuivat ja kirjoitustani luettiin ja vietiin ja lukijat häippäsi äkkiä muualle. Infantit työssä voisi sanoa.

    3. Ostin IBM:n koneen käytettynä ja se on kuulemma vahva. Ja siinä oli sitten jaettu työtila, näyttö tai automaattinen tuki, joka sai tulla painelemaan omia pikku nappuloita miten lystäsi. Nyt oli työpöydälle laitettu selainvaihdon lupa. Käynnistys ja työpöytä ja kaikenlaiset mapit sillä lailla sekaisin, ettei voi tietää mikä on mikä: kaikki ovat mappeja tai työtiloja tai ohjelmia. Ovat mitä ovat; tarkoitus ei ole että ostaja tajuaa vaan on vaan luotettava tähän ns. luotettavaan ammattikuntaan? Joka ilmeisesti saa rahaa siitä, että minusta viedään tekstit. Heille siis rahaa siitä, että minua estetään tekemästä rahaa. Taas sadistit työssä.

    4. Jos maa on tällä lailla laiton, laimme estävät rehellisyyttä.
    Kun tämä syndrooma joka on lintuinfluessaa pahempi ei saa edes poliisia liikkeelle niin mietin miten yksi flunssainen lintu sai kokonaisen armeijan liikkeelle.

    On aikoja missä elämme - Herranen aika sanon minä. Lopetan kaiken yrittämisen tähän. Idiotismi syökööt omat sisälmykset sitten kun haluavat olla ns. voittajia. Herranen aika sanon vaan ja kirkko täynnä pedofilejä ja firmat täynnä roistoja: minne älykäs, rehellinen ja tahtova eli työtä tahtova enää voi mennä?

    VastaaPoista
  10. KANSAN KOULU

    Tänään kokoamme hallituksen.
    Otetaan kaupasta 20 purkkia maitoa, purkit saavat olla erivärisiä. Kaadetaan purkit tyhjiksi ja pannaan maito talteen mielenosoitusta varten.
    Pannaan yksi purkki pöydän päähän ja loput sijoitetaan pöydän ympärille.
    Näin olemmekin saaneet valmiiksi hallituksen, joka hoitaa asiat seuraaviin vaaleihin asti.

    Ympäristöoppi ja askartelu-tunnin piti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  11. Vielä 80-luvulla pelkän graafisen työaseman hinta oli 25000 e. Siihen päälle, ammattilaiset tekemään tekstiä, kuvaamaan kuvia, suunnittelemaan ulkoasua ja kirjapaino tulostamaan filmiä, painopeltejä, leikkaamaan paperia, sitomaan kirjoja. Jake- ja myyntiorganisaatio lisäsivät kustannuksensa vielä tuon "päälle".

    Teknisen kehityksen myötä graafisen alan laite- ja ohjelmistotoimittajat "kuppasivat" yrittäjiä toistakymmentä vuotta. Uuden laitteen käyttökoulutus oli ehkä juuri ja juuri saatettu loppuun kun jo "uusi", parempi laite buukattiin markkinoille. Jatkuvasta kasvusta, sekä hintojen että markkinoiden, johtuen tuotantoketjun osapuolet pystyivät nostamaan 10-20 % kulujaan. Kaikki osapuolet hyötyivät.

    Tuotantopainotteinen talous takasi valtasuhteiden tasapainoisemman kehityksen. Asiakaspintojen hallinta ja markkinavetoisuus on marginalisoinut tuotannon osuutta. Tekniikan ja automaation ylivoima on osaltaan syönyt myös tuotannon riippuvuutta "inhimillisistä voimavaroista".

    Nyt tuo napanuora uhkaa kuihtua ainoastaan "juridiseksi" säikeeksi. Innovaatioiden ainoa sytyke on raha.

    JR50

    VastaaPoista
  12. Vielä 80-luvulla pelkän graafisen työaseman hinta oli 25000 e. Siihen päälle, ammattilaiset tekemään tekstiä, kuvaamaan kuvia, suunnittelemaan ulkoasua ja kirjapaino tulostamaan filmiä, painopeltejä, leikkaamaan paperia, sitomaan kirjoja. Jake- ja myyntiorganisaatio lisäsivät kustannuksensa vielä tuon "päälle".

    Teknisen kehityksen myötä graafisen alan laite- ja ohjelmistotoimittajat "kuppasivat" yrittäjiä toistakymmentä vuotta. Uuden laitteen käyttökoulutus oli ehkä juuri ja juuri saatettu loppuun kun jo "uusi", parempi laite buukattiin markkinoille. Jatkuvasta kasvusta, sekä hintojen että markkinoiden, johtuen tuotantoketjun osapuolet pystyivät nostamaan 10-20 % kulujaan. Kaikki osapuolet hyötyivät.

    Tuotantopainotteinen talous takasi valtasuhteiden tasapainoisemman kehityksen. Asiakaspintojen hallinta ja markkinavetoisuus on marginalisoinut tuotannon osuutta. Tekniikan ja automaation ylivoima on osaltaan syönyt myös tuotannon riippuvuutta "inhimillisistä voimavaroista".

    Nyt tuo napanuora uhkaa kuihtua ainoastaan "juridiseksi" säikeeksi. Innovaatioiden ainoa sytyke on raha.

    JR50

    VastaaPoista
  13. Olen ihmetellyt juuri tuota samaa asiaa kuin Anita. Onhan meillä tietysti täällä oma pieni Kuntsi, joka pitää esillä modernia taidetta.

    Olisi silti mukavaa, että jos iltakävely suuntautuu Kuntsille, niin sitten voisi kotiintullessa katsoa Kiasman portaalia ja miettiä että puuttuuko meillä täällä juuri mitään.

    Mitä tulee vaarallisen kalliisiin kirjakauppoihin, niin minulle vaarallisin on ollut kaiken aikaa Kiasman kirjakauppa. Siellä silmät osuvat muun muassa suomalaiseen sarjakuvaan, joka on oikeasti tasokasta. Jostain syystä Arktinen Banaani on hyvä ja tuottelias kustantaja.

    Olisiko kysymys kustantajan nimestä tässä tapauksessa? En minä ainkaan voisi olla ostamatta teosta jonka tuonniminen kustantamo on julkaissut. Toinen yhtä hyvä nimi on Sammakko, jonka kustantamia on myös näkynyt Kiasman kirjakaupassa.

    Kirjallisuus antiikin maailmassa on minusta hyvä tietokirja. Mutta eihän Suomessa varsinaisia kuvakirjoja voi tietysti kustantaa. Siis: tehkööt nettiportaalin kuvista, viittaukset sitten kirjaan!

    VastaaPoista
  14. Ah, muitakin kirkkonummelaisia Foyles'in lumoihin langenneita löytyy. Viimeksi käydessäni vain olivt tehneet melkein pyhäinhäväistyksen: olivat siirtäneet kirjakasat pois yläkerroksissa lattioilta ja siivonneet - mitä ei liene tapahtunut ainakaan pariin kymmeneen vuoteen. Näytti kovin autiolta. Hissikin kuului toimivan, tai joku matki sen ääntä onnistuneesti.

    VastaaPoista
  15. Täytyypä ajaa tuolle huoltamolle, ovatko kirjat ihan huoltamomyymälässä vai onko siellä Kirjatori tms?

    T. Oksala kirjoitti lähes riippumattomalta (joskin tunnelma on paikoin kuin hän olisi asianosainen) vaikuttavan arvion Tieteessä tapahtuu -lehteen (8/2007). Hän kiitti kunnianhimoa ja käsikirjamaisuutta, moitti kuitenkin epätasaisuutta ja nimivyöryä, joiden puutteiden vuoksi ei pitänyt teosta sopivana tenttikirjaksi.

    VastaaPoista
  16. Rienzi, Oksala sai sitten kirjan toimittajaporukalta pitkän ja haastavan vastineen. Se oli hyvä keskustelunpätkä, mutta ei siitä silti kirjaa lukematta olisi tullut hullua hurskaammaksi kirjan sisällön suhteen.

    Nyt on ilmestynyt Kulttuuri antiikin maailmassa ja sitä pitää ruveta tavailemaan.

    Mikäli joku ei tiedä, niin Kirjallisuus-opuksessa on jotain viisi versiota Catulluksen runosta Odi et amo, yksi niistä on siis isäntämme Kemppisen suomentama.

    VastaaPoista
  17. Niin, ei tuo portaali siis ole ollenkaan huono: kokoelmat.fng.fi, käykää katsomassa!

    Taitaa olla niin että portaali onkin olemassa! Ehkä resoluutio ei ole kaikissa kuvissa niitä parhaita, mutta kyllä niistä kuvista saa käsityksen. Katsoin yhden mielitaiteilijani, Ulla Rantasen kuvia, ja kun olen nähnyt niitä livenäkin, niin luulen että näistä nettikuvista saa kumminkin aika hyvän käsityksen kustakin kuvasta.

    VastaaPoista
  18. An Omnia - portaali "Valtion taidemuseo" on niin epätasainen - mainittua Ulla Rantasta edeltää Silja Rantanen - nolla kuvaa. Tapani Raittila - hyvin.

    Kalervo Palsa, yli tuhat kuvaa.

    Ongelma: yleiskatsauksellisuus.

    VastaaPoista
  19. Ad Ripsa: - ai, hyvä kun sanoit. Silmääni sattui Arkhilokhos, jota suomensin joskus.

    VastaaPoista
  20. Nykyäänhän monissa näyttelyissä on jonkinlainen vuorovaikutteinen osuus eli tietokonepömpeli, jossa pääsee tutkimaan lisämateriaalia, making of -tyyppistä kuvaa jne. Esimerkiksi Amos Andersonin Escher-näyttelyssä nyt on kolmiulotteisia malleja, joita on kiva pyöritellä. Escher itse olisi ollut aivan innoissaan.

    Miksei näitä laiteta verkkoon museon sivulle? Esim. skidit voisi saada innostumaan museoon lähdöstä etukäteen tai kertaamaan kokemaansa jälkikäteen.

    VastaaPoista
  21. K:
    Ongelma: yleiskatsauksellisuus.

    Tai sanoisko, valtiollinen "varastomaisuus".

    Mitä helvettiä siinä vielä pitää valtiosta puhua, näkeehän tuon.

    VastaaPoista
  22. Tuollainen kirja... huoltoasemalla. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista