Myös tämä on Turun kulttuurihistorian päivän luentoon. Otsikko on ”Normilla ohjaaminen”, ja puhe on ollut aikaisemmin laajastikin kuvitelluista yhteisöistä. Sellaiset kaikkien syvällisesti ymmärtämät käsitteet kuin ”suomalaisuus” ovat erittäin vaikeita. Kun niitä alkaa leikellä, voi käydä ilmi, että jokin ”suomalaisuuden” elementti onkin ulkomaista, kaupallista tuontitavaraa.
Tunnettu esimerkki on kilpahiihto – talviurheilu alkoi talvisissa maissa 1800-luvun lopulla. Kilpailuna murtomaahiihto on etenkin varusteiltaan ennen kaikkea norjalainen kehitelmä, joka tuotiin Suomeen puoli väkisin 1920-luvun alussa. Toinen tunnettu esimerkki on sauna, jota ilmoiteltiin aivan suomalaiseksi erikoisuudeksi vielä pari vuosikymmentä sitten. Saunominen on jokseenkin yleistä arktisellä alueella, eikä venäläinen banja taida erota niin kauheasti suomalaisesta.
Joka tapauksessa kaupallisen kulttuurin välittyminen on hyvin mutkikas asia, eikä sen tieteellinen tutkimus ole vanhakaan asia. Leima ”viihde” tarkoitti hyvin kauan jotain, mitä ei kannata tutkia. Elokuvaa arveltiin sellaiseksi alueeksi vielä sotien jälkeen. Sarjakuvaa kohdeltiin mahdollisesti vaarallisena luonnonoikkuna. Voisin katsoa jostain omasta kirjoituksestani lähemmin, mutta arvelen muistavani, että Mannerheim-liitto varoitti aikoinaan vakavasti niin Aku Ankan kuin muunkin arvottoman viihteen vahingollisista vaikutuksista.
Silloin ilmestyivät Barksin Akkarit, joita voi mielestäni pitää huippusaavutuksina esimerkiksi verrattuna virallisesti hyväksyttyihin lasten- ja nuorisonkirjoihin.
Maailman myydyimpien kirjojen luettelossa esiintyy joitakin harvoja kirjallisesti merkittäviä teoksia, koska niitä luetaan kouluissa. Sama koskee Suomen myydyimpiä teoksia, joihin kuuluu muun muassa Juhani Ahon ”Rautatie”. En oikein jaksa uskoa, että sitä olisi luettu vapaaehtoisesti sataan vuoteen, siksikään että Aho on novellistina edelleen kirjallisuutemme parhaita. Lastuissa on suorastaan ylittämättömiä, esimerkiksi ”Kosteikko, kukkula, saari...”
Muutoin lista on täynnä monentasoista jännityskirjaa ja rakkausjuttua. Joukossa on myös erinomaisen hyviä, kuten Georges Simenon.
Verkosta löytyvä kulta- ynnä muiden erikoislevyjen lista onkin sitten ongelmallinen. Koko pitkässä luettelossa on yksi levy, jonka tunnen, Eppu Normaalin ”Repullinen hittejä”, ja siitäkin tunnen vain laulun ”Taivaassa perseet tervataan”, josta pidän suuresti.
Distinktiot ja luokkaerot vallitsevat ja snobismi rehottaa. Mypönnän milloin tahansa, että Sillanpää, Hallikainen, Matti ja Teppo ja Katri-Helenan ovat arvostettavia ammattilaisia. Ongelma on vain se, että minua heidän laulunsa eivät liikuta. Jos tai kun he esittävät jotain iskelmän / laulelman rajoja hipovaa, vertaan heitä johonkin muuhun. Kun 93 324 kappaletta myynyt S. Edelmanin virsilevy pyöriä mainoksissa, ajattelin vain, että tuohan voisi kuulostaa hauskalta, jos esittäjä osaisi laulaa.
Oopperalaulajat eivät toisaalta pärjää tangoisssa alan mestareille. Muistaakseni Hynninen, Salminen ja Carita Mattila ovat levyttäneet jotain samaa kuin iskelmälaulajat. Tulos on lähinnä eksoottinen.
Iskelmä kertoo kuulijalle valheen. Se välittää tunteita, joita kuulija luulee omikseen. Se heittää syöttejä, jotka saavat kuulijan muistamaan jotain, esimerkiksi toiveitaan.
Mekanismi on täysin sama kuin muun taiteen, ainakin Aristoteleen Runousopin mukaan. Taideteos irrottaa, objektivoi ja kohottaa ja saa kokijan ajattelemaan, ettei tässä kumminkaan olla näiden tuntemusten kanssa yksin.
Asian tekee jännittäväksi arvaamisen vaikeus. Kuviteltu taivaallinen apteekkari ei saisi syntymään huippuiskelmää sekoittamalla kuuntelevan yleisön tunteita täsmälleen oikeassa suhteessa. Hitti on hyvin usein yllätys. Tekijät ovat vaistonneet jotain latenttia eli näkymätöntä ja odottavaa ja tehneet siitä aktuaalista.
Sama ilmiö kuin politiikassa. Parhaiten eivät pitkän päälle menesty ne, jotka vastaavat äänestäjien toiveisiin. Suuruuksiin kohoavat ne poliitikot, jotka ottavat kantaa epäkohtiin ja toiveisiin, joista äänestäjät itse eivät olleet vielä selvillä.
Aku Ankan taskukirja on Suomen myydyin aikakauslehti tai menestynein kirjasarja, riippuen tilastosta.
VastaaPoistaKilpahiihtoa.
VastaaPoistaRotanloukku ja Y-siteet tulivat muotiin mäystimien jälkeen.
Politiikassa olemme rotanloukkuvaiheessa.
Ad Suomen: - valokuvista päätellen kilpahiihtäjjiläkin oli myös Voitto-siteitä, joita käyttäen itsekin hiihdin kouluun.
VastaaPoistaTästä syystä pitää olla ylätason näkijöinä myös opettajia mutta eipäs ole eikäs tule koska minuakaan ei päästetä edes puhumaan asioista.
VastaaPoistaHuutavat minulle, että jospa menet ulos täältä. Hädissään tyrkyttävät, pakottavat, juonittelevat nyt sitä ajattelua mikä on tähän asti vallinnut koska se on ollut pelkureiden oma reitti missä kaikki muut voivat pahoin paitsi he, jos kerran voivat hakeutua isojen-poikien selän taakse eli rahoittaa lisää sotakoneistoja - olemalla paras oppilas siinä. Hyi hitto sanon minä ja tuki uupuu koska pelkäävät ihmiset hiljenevät ja rupeavat tottelemaan. Tästä on hyvin lähelle siihen, että ollaan totalitärismissä ja sen takia pitäisi saada opettajankoulutukseen joku joka sanoo, että jeees ei ole huonoa mitä siellä nyt opetetaan mutta jospa vähän korotettaisiiin kattokorkeutta myös samalla. Ja tämä luo samalla hyvää itsetuntoa ja vapautta, sitä mitä suomalaiset juuri tarvitsevatkin. Vapaus ei tule sosialismista eikä kommunismista eikä kapitalismista vaan se tulee siitä, että on ilmaa katon ja pään välillä. Nyt ollaan prässätty ilma pois ja pantu ihmiset teknisesti paremmuusjärjestykseen; ei älyn ja osaamisen jos osaamisella tarkoitetaan myös abstraktista osaamista mitä tämä ohjauspyörä ei pian itse osaa koska ihailevat ruumista.
En valitettavasti pääse kuuntelemaan, käyn tuota kybernetiikkakurssia maanantaisin ja se on ollut todella hyvä. Samalla näkee juuri missä falskaa koska kybernetiikan ensimmäinen kuva on kolmiulotteinen mutta siihen jää. Sen jälkeen aksioomat ja vektorit vetävät lineaaria ajattelua ja sinne laitetaan luultavasti elämämme - joka on se virhe.
Koska se on koko ajan kolmiulotteinen kuten ulkoelämä.
Tätä mallia ei siksi voi käyttää laskemiseen mutta vain ymmärtämiseen eli voidaan pitää mukana mutta ei voida laittaa arvoja laskettavaksi.
Sellainen tekee juuri tätä monomaniaa ja hermiittistä tulkintaa. Mutta suomalaiset poikkeavat nyt mielestäni suomenruotsalaisista ja se on sitä, että suomalaiset eivät näe tätä ongelmaa ehkä niin hyvin koska heillä on automaattiohjaus auktoriteettiohjauksessa ja sen kuuntelemisessa vaikka onneksi on känkkäränkkäihmisiä myös.....
....mutta tästä alkaa koulumurhaajien sielun latistus: koska opettajat pakottavat kattoa alas jonkun tehokkuuden nimissä siinä kärsivät ensin filosofit ja taiteilijat.
Niin.
VastaaPoistaNaapureillani on samanlaisia lumikekoja ikkunoidensa alla, tai oikeastaan -edessä, kuin kuvassakin. Itselläkin oli, mutta kolasin kauemmaksi. Nyt varoitellaan sulamisvesistä ja asia murehdituttaa useita.
Keväällä sitten näemme mikä on lumisen talven lopputulema rinnetaloissa ja huonoilla salaojilla varustetuilla tölleillä.
Samuli ja taskari - tunteita ja tuoksuja
VastaaPoistaS. Edelmanin virsilaulanta ei kuulosta minusta hauskalta vaan koskettavalta, syvältä ja kanuniilta. Körttiläisyydestä jotain itselleni saaneena en koskaan ole ymmärtänyt että etenkään virsien laulamisessa (veisaamisessa) olisi ensisijassa kysymys jollain objektiivisella mittarilla todetusta oikeasta, puhtaasta laulamisesta - mitä se sellainen sitten mahtaisi ollakaan.
Musiikissa minua ei ole koskettanut ainakaan tällä vuosituhannella mikään niin kuin muutama Edelmanin virsitulkinta. Se johtuu varmasti osittain siitä, että samastun vahvasti laulajan tiettyihin elämänkuvioihin ja tunnen niiden heijastuvan tulkinnassa vahvasti. Näitä uskon rippeitä löytää joskus näinkin.
Kokemukseeni vaikuttaa ehkä myös mahdollinen epämusikaalisuuteni, josta minulla ei ole todennuttua tietoa. Kylläkin ensimmäinen laulaja, joka kosketti minua syvältä ja sai aikaan liikettä sielussa, oli Pelle Miljoona ja esimerkiksi Pelko ja viha...
Jaska Löytyn esipunk (Pekka oli kalamies) oli ollut aikaismemin myös kivaa, mutta ei vavisuttavaa.
Taskari on varmaan nerokkain tuote julkaisualalla viime vuosituhannella. Muista elävästi kuinka Mikki kiipelissä ilmestyi. Haistan vielä sen tuoksun ja tunnen miltä se tuntui ekaluokkalaisen kädessä keväällä 1970. Itselläni taskarien lukeminen ja 80 -luvun alkuun, mutta omien lapsien myötä olen nyt palannut Akkari ja taskarienkin pariin. Pääsen siirtämään Barksin palvontaani seuraavalle sukupolvelle.
Otsikon "Normeilla ohjaaminen" alle voi näköjään sisällyttää mitä erilaisimpia kysymyksiä!
VastaaPoistaOlikos Voittoa vanhempi side Rotanloukku? Muistelen, että äidilläni tai isälläni oli sen nimiset. Vai kumpiko malli vanhempi?
VastaaPoistaSitten oli jo Y-side, kun sain ensimmäiset omat sukset, pinta kauniisti loimuilevaa puuta. Beessejä 50-luvun teinille ostettuja monojakin pidin vielä tällä vuosituhannella. Kuin myös joskus 1970-luvulla ostettuja puusuksia, joiden kanssa ei ollut voitelupulmia.
Lopulta rakkauksista luovuttava, mutta kummasti noihin esineisiin liittyy esteettisiä tuntemuksia. -tl-
Yucca Kemppinen on oikeassa, oopperalaulanta laulelmassa on kuin panssaroitu miehistönkuljetusvaunu saunapolulla. Karita Mattila on kyllä esittänyt iskelmiä onnistuneesti ja Matti Salmisellehan tangot olivat nuorena pienemmällä äänellä laulettuna leipäheittoa Esa Pasa -nimellä. Jorma Hynnisen gospelit ja tukkilaislaulut ovat kuin merimerkit, edellisiin hänen sinänsä mainio taiteensa on liian ulkokohtaista, jälkimmäisiin tarpeettoman koskettunutta. Ann-Sofie von Otter, älykkään äänenkäytön ylipapitar, malttaa esittää kevyet joululaulut ohentaen (eikä täysjänteisesti), ja hyvin toimii.
VastaaPoistaTämä selvä...kulttuurihistoriasta!
VastaaPoistaOikein tein, kun en mennyt paikan päälle Kemppistä kuuntelemaan/nettisivuja katselemaan.
Distinktio(asioiden erottaminen toisistaan) ja snobismi(hienostelu(nhalu), keikarointi)tuottivat meille tällä kertaa tietoa Aku Ankasta, Matista ja Teposta ja rotanloukuista!"Kyl määkin Turus ole ny intto piukas! Jos ina verram pääsis viäl syvemmäl?"
Onko Kemppinen milloinkaan antautunut, jo lapsuudesta ihailemansa, Disneyn nimikirjoitukseen, joka vuosikymmeniä on koristanut joka jumalan Akun kantta?
Alkuun anuksena kutsuva tupla W, keskeinen D voitaneen tulkita jo anaali-yhdynnäksi ja lopun y lerppuu lauenneena, tyytyväisenä!(tämä kaikki kuuluu lapsen psykoseksuaalisen kehityksen toiseen vaiheeseen)Eikä sisältä lehdistä varmasti milloinkaan löydy ainoatakaan heteroparia lapsineen, sotkemassa! Siinä meidän kulttuurihistorian kulmakiviä!Lisää luentoja, Kemppi!
pekka s-to.
P.S. Mahd. kitkeryys kommentissa johtuu oman työn tökkimisestä. Laadin kansankomediaa vaaran vuosista, eikä se ole ihan helppoa!
Eihän minun olisi pakko tänne tulla, saati kommentoida, vaan kun sitä kaipaa tiedon ja inhimillisen ajattelun "johtotähtiä", kuten Kemppistä! (Panin tämän lipaisun loppuun, että Se varmasti julkaisee tämän!)
Saunoja varmaan löytyy muualtakin maailmasta ja saunomisen tapaista toimintaa harrasteltu, mutta ei kai kukaan voi tosissaan väittää etteikö Suomi olisi ainoa maa missä sauna ja saunominen on saavuttanut vastaavat institutionaaliset mittasuhteet? Ja tuskin kukaan asiaan hiukankaan perehtynyt voi myöskään väittää jotain muuta kuin että Norja on hiihtomaa ja -kansa numero 1, on sitten hiihtimet oheistarpeineen keskitty millä puolen nykyisiä valtionrajoa tahansa.
VastaaPoistaRunoilija on teeskentelijä.
VastaaPoistaHän teeskentelee niin hyvin osansa
että teeskentelee myös sen tuskan
jonka hän tuntee todella.
Ja ne jotka häntä lukevat,
tuntevat tuskan hänen säkeissään,
ei niitä kahta runoilijan kokemaa
vaan sen joka puuttuu heiltä itseltään.
Ja niin, järjen leikkikaluna
mennä huristelee raiteillaan
se vieterillä käyvä juna
jota sydämeksi kutsutaan.
Fernando Pessoa (suom. Pentti Saaritsa 2001)
Ostaisin sinulta nipullisen hyvältätuoksuvia tunteita jos sallit?
VastaaPoistaNiitä miesten hormooneilla höystettyjä, aitoja feromooneja,
suurilla kukilla, pienillä piikeillä, suoralla varrella
niitä minä sinulta ostaisin.
Ostaisin sinulta tunteiden kolinaa jos hetken suot minun pyytää?
Niitä pussissa pyöriviä, taskussa kulkevia, aitoja siemeniä,
kauniilla taipeella, komealla nosteella, varovaisen lempeällä suulla
niitä minä sinulta ostaisin.
" Sellaiset kaikkien syvällisesti ymmärtämät käsitteet kuin ”suomalaisuus” ovat erittäin vaikeita. Kun niitä alkaa leikellä, voi käydä ilmi, että jokin ”suomalaisuuden” elementti onkin ulkomaista, kaupallista tuontitavaraa."
VastaaPoistaJos jatketaan loogisesti samaa punavihreää linjaa, niin tietenkin on pakko todeta, että koko "suomalaisuus" on vain fiktiivinen, topeliaaninen satu.
Lisäksi sanomattakin on selvää, että kaikkia kansoja koskettava (etenkin pelokasta ja sisäänpäin kääntynyttä Suomea !)
onni ja auvo aukeaa, kun monikulttuurisuuden valtakunta tulee maan päälle.
Ranskaa ja muita maita katsellessa näyttää kuitenkin siltä, ettei ikuinen ja taivaallinen valtakunta mahdu maallisiin rajoihin.
Taiteilijan ei pidä virsiä laulaessaan esittää tunteita vaan herättää niitä kuulijassa.
VastaaPoistaVaikuttavaa on kun Martti Talvela veisaa virsiä Sinuhun turvaan, Jumala -levyllä.
Makuasioista voi kiistellä. Minusta taas Samuli Edelmannin virsitulkinnat ovat melko kauheita; pliisua hissimusiikkia vailla syvyyttä. Jaakko Löytyn karheat ja sydänveriset tulkinnat sen sijaan koskettavat. Oma ehdoton suosikkilevyni Löytyltä on Arkivirsiä, josta löytyy mm. Kahden maan kansalainen: "Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa..."
VastaaPoistaTuuli työntää kulkijaa
Ad Anonyymi: Talvelan kahdesta levystä olen juuri samaa mieltä.
VastaaPoistaAd Catulux: - Monikulttuurisuuden valtakunta tuli Eurooppaan noin tuhat vuotta sitten.
VastaaPoistaKuvitelman yhtenäisesti etc. Ranskasta kumosi vakuuttavasti F. Braudel 1980-luvulla.
Teet loogisen virheen, jos ajattelet, että kulttuurinen kirjavuus olisi jotenkin pois perinteistämme. Meillä on oma äänemme, mutta laulamme kuorossa.
JK: "Teet loogisen virheen, jos ajattelet, että kulttuurinen kirjavuus olisi jotenkin pois perinteistämme. Meillä on oma äänemme, mutta laulamme kuorossa."
VastaaPoistaEn ole kritisoimassa aitoa monikulttuurisuutta; kansat ovat vaeltaneet kautta aikojen ja geenit sekoittuneet historian myllyssä niin, että vain pellet puhuvat jostakin "puhtaasta suomalaisesta rodusta".
Arabien kulttuuri säilytti ja jatkoi antiikin tieteellisiä oivalluksia. 1000-luvulla Euroopan kulttuuri peri ja hyödynsi arabikulttuurin saavutuksia ja hedelmiä esim. matematiikassa.
Suomi-neitokin on ollut huomaamattaan monikulttuurinen tataarien, suomenruotsalaisten, romaanien, vanhavenäläisten ja saamelaisten myötä. Ja sellainen oli myös Viipuri.
Aito (historiallinen) monikulttuurisuus on täysin eri asia kuin nykyisen poliittisen punavihreän eliitin luoma sanahirmu "monikulttuurisuus".
Jonka nimissä tänne Pohjolaan roudataan väestöräjähdyksen synnyttämää "ylijäämä"-porukkaa kehitysmaista. Joista 80% on:
- lukutaidottomia
- kielitaidottomia
- kouluttamattomia
- maailmankatsomukseltaan kiinni keskiaikaisessa ajatusmaailmasssa
Tällaisen porukan kanssa lienee vaikeaa tehdä Suomesta sitä Pohjolan Piilaaksoa, mitä partasuinen kuninkaan kaveri ja älymystömme lemmikkivilosohvi väläytteli ilmeisen ontossa kirjassaan.
JK: "Sellaiset kaikkien syvällisesti ymmärtämät käsitteet kuin ”suomalaisuus” ovat erittäin vaikeita."
VastaaPoistaEnnakkoluuloani, että suomalaisuus sittenkin on jotain omaperäistä, vahvisti tv-uutisissa Peltonen-Palotien tutkimuksiin nojautuva geenitohtori.
Geenejämme ne eivät ainakaan pysty omimaan, nuo ulkomaan pellet. Korkeintaan sekottamaan omiaan joukkoon.
Ruotsalaista iskelmää
VastaaPoistaHyviä huomioita Kemppiseltä iskelmistä - ja politiikasta. Suurin osa hiteistä on itse asiassa missejä, ei siis kauneuskuningattaria, vaan yrityksiä jotka eivät ole ottaneet kuulijoissa tulta. Sama pätee Hollywood-elokuviin.
VastaaPoistaTimo Soini on eräänlainen iskelmän- tai rallintekijä, joka aistii äänestäjissä olevia tuntemuksia ja pukee ne iskevään asuun.
" Sama pätee Hollywood-elokuviin.
VastaaPoistaTimo Soini on eräänlainen iskelmän- tai rallintekijä, joka aistii äänestäjissä olevia tuntemuksia ja pukee ne iskevään asuun."
Markku-hyvä. Eikös jokainen politiikko tee samoin, pysyäkseen siellä vallan laudalla.
"Valta on kuin ruoko ihmisen kädessä. Ruoko taipuu, mutta viisas lintu hyppää ajoissa toisen ruoòn päälle keikkumaan."
Tämä suuri totuus lävistää kaikki puolueet kristillisistä kokomukseenkin....
Anonyymi-hyvä: Totta kai jokainen poliitikko tekee samoin, mutta Soini tekee sen erityisen hyvin. Populistit ovat usein melkoisia poppulisteja.
VastaaPoista