Sivun näyttöjä yhteensä

19. maaliskuuta 2010

Työntää läjäystä



Eräs edesmennyt sotilashenkilö luki sanomalehden punakynä kädessä ja halusi myös sodan kiivaudessa esitellä ilmenneet paino- ja kielivirheet.

Tätä väkeä riittää. Tavallisimmin heitä kai pidetään vaarallisina mielipuolina.

Kaksi mieleeni tullutta asiaa jarruttaa. Entä jos pikkumaisuus on lajityypillinen piirre ja siten tarpeellinen tai välttämätön kehitysopillisesti? Entä jos se on psykologisesti hyödyllinen eli mielialaa ylläpitävä?

Ehkä en nyt käytä esimerkkinä dalvisodan oikeaa kirjoitusasua. Monilla, kukaties useimmilla tuntemillani ihmisillä on henkilökohtaista inhoa herättäviä sanoja. Jotkut niistä ovat yhteisöllisiä, kuten eräät kirosanat ja rivoudet ovat ainakin olleet. Eräät ovat poliittisia, kuten kansanryhmiä tarkoittavat nimitykset, jotka arvioidaan halventaviksi. Eikä naisia saa puhutella tytöiksi.

En tiedä miksi ”pukkaa” ja ”pläjäys” nostattavat ihoni kananlihalle. Se on oikeastaan outoa, koska muotisanonnat ovat joskus hauskoja ja erikoisen osuvia. Aikanaan hokemat jauhautuvat tuusannuuskaksi. Kun ne ovat viisivuotiaiden suosikkeja, useimmat ovat luopuneet niistä.

”Hei mambo – tehdäänkö Kekkosesta luuranko” (kuultu mm. junassa 1957). ”Apuva” – hieno, koska kukaan ei ymmärrä, mikä siinä on hauskaa. Mutta oli se hauska. ”Kilvanajot” (televisio tänään, eilen, toissapäivänä) – en osaa arvata, kuinka moni sanonnan käyttäjä ymmärtää, että kysymyksessä on murreparodia. Murteet vierovat joissakin tilanteissa aspiraation puuttumista. Historiallinen, nyt kadonnut loppu-h ääntyy: ’venettänne’ mutta ’laiva tulee’ (joskus munoin vene oli ’veneh’, kuten joissakin paikannimissä edelleen).

En viitsi selvittää sanan ”kilpa” äännehistoriaa, mutta tästä suunnasta selitys voi löytyä. Pohjanmaalla tuo olisi muuten ”kilivanajo” tai ”kilavanajo” – šva-vokaali vaihtelee pienalueilla. Ilmajoki on ilmajoeksi ilimajoki mutta Kauhavalla ilamajoki.

Kaamea ”pläjäys” tuo mieleen läjäyksen satakuntalaiseen tapaan. Siellä likka on plikka. Pohjanmaalla ’pl’ on tuttu. Pärstävärkki on ”pläsi”. Sahan terä tai kirjan lehti on ”plari”. Koko Suomi tuntee ”plörinän”.

Tämä on maallikon arvailua, mutta olisikohan ”plääh” kirjoitettu muoto huulien päristämiselle, joka on amerikaksi ”raspberry” ja sangen yleinen halveksimisen osoitus kulttuureissamme?

Savossa aikoinaan lapseni eivät heti keksineet, mihin talon kakaroita karhattiin – puun läjjyyseen Salonpiähän (”puulläjjyyseen”). Minun korvissani ”risusavotta” olisi tuon eräiden ihmisten himohomman tavallinen nimitys.

Sekä Hercule Poirot että keskusrikospoliisin tutkijat osaavat seurata kiperien kysymysten kohdalla puhutettava sormia. Näprääminen voi olla joko tapa tai merkki henkisestä paineesta, jännittämisestä.

Ehkä ihmisillä on ja pitää olla näpräämistä työskentelyrytmin, vuorokausirytmin ja mielialan hallinnan takia. Olen uhannut mennä Raumalla pitsin nypläyskursseile, mutta paikkakuntalaiset ovat lannistanaeet minut. Sinne on kuulemma kauheat jonot. Äitini – todellinen ammattilainen – huomautti äidillisesti hymyillen, ettei hän ole koskeen harkinnut nypläämisen opettelemista, kun pitsin virkaaminenkin on vaikeaa. Hän on julkaissut kaksi kirjaa ja kaksisataa ohjetta erilaisia virkkausmalleja.

Joillakin ihmisillä on jatkuva projekti piirtää etenkin kokouksissa mutkikkaita tai jopa taidokkaita suttuja. Itse pidin hovioikeudenneuvoksena itseäni hereillä tekemällä muistiinpanoja aivan oikealla pikakirjoituksella. Ei se ollut tarpeen – mutta se on niin vaikeaa ja pikkupiirteistä, että tyydytys oli syvää.

Siksi sanojen sorvaaminen ja sanoista riiteleminen jää valinnakseni. ”Teksti” on indoeurooppalaisena kantakielen sanana sama asia kuin kutominen tai tekeminen.

Siis näpertelemistä. Siihen ei ole lisäämistä.

24 kommenttia:

  1. Jukka pukkas kunnon pläjäyksen..
    Kiitos siitä..

    VastaaPoista
  2. Sanat paljastavat. Myös se, pyrkiikö pitäytymään murteessa tai kirjakielessä. Paitsi että murre (lapsuusajan) tulee itsestään kun suuttuu tai on hyvä mieli.
    Joku Kuustonen paljasti tasonsa TV:ssä jonkun Airiston ollessa haastateltavana. Lyhyt välähdys vain, yksi sana, ja se oli siinä.

    VastaaPoista
  3. Tampereella tyttö on plikka ja ikkuna klasi. Teiskossa tyttö on likka ja ikkuna lasi. Välimatkaa 15 km.

    VastaaPoista
  4. Sain työskennellä viime vuosisadalla taitavan sihteerin kanssa. Hän nappasi sanelusta pikakirjoituksella asian talteen ja toi hetken päästä valmiin kirjeen allekirjoitettavaksi.
    Hän seurasi "Vanhaa kettua" töllöstä ja oli kirjeenvaihdossa saksalaisnäyttelijän kanssa.
    Verraton itsellinen ilmavalvontalotta!

    Kirkkaat muistot sai Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Joskus tuli listattua kivalta kuulostavia sanoja, sellaisia kuten kilohaili tai pomppa.

    Sain hiljattain käsiini H. Tapperin kokoaman vihkosen, jossa on Saalahden koululaisten ainekirjoitusten mukavinta satoa 60-luvulta. Niissä ilta käy käsiksi ja saunassa otetaan röhevät löylyt. Huippua!

    VastaaPoista
  6. Veikkaanpa, että kaiken takana on taikausko. Tässä tapauksessa sanamagia.

    Ihmettelin jo lapsena, kun kiellettiin kiroilemasta, että eihän 99 % maailman ihmisistä edes ymmärrä mikä on "perkele", joten mikä siinä sanassa voi olla vaarallista ja kiellettyä?

    Silloin en tiennyt, että oikeampi luku olisi ollut 99,9 %.

    Entäpä kun jouduin arestiin kiljaistuani hieman vanhempana "jumalauta". Olin tarpeeksi järkevä todistaakseni opettajille, ettei luterilaisessa maassa voi olla väärää tai kiellettyä huoahtamatta sielunsa hädässä jumalaa apuun... mutta turhaan. Oli se. Ne tyrannit vielä tuplasivat jälki-istuntoni, syynä viisastelu.

    Turkka sanoi kerran, että sitten tietää muotisanonnan olevan lopullisesti pois muodista, kun vanhat rouvat alkavat käyttää sitä - esimerkkinä hänellä oli tämä: "Sehän on niin pop!"

    Murteet ovat nyt selkeästi pop. Vai plop?

    VastaaPoista
  7. Apuva.

    Alati teknologisoituvan maailman päällekäypyys (nykyisin tuttavallisemmin: teknologian ubiikkius) kiteytyy uhrin eli arki-ihmisen väistämättä kasvavaan avuttomuuteen tämän kaiken edessä; agraarisen yhteisön jäsenen kivulias kasvu konfiguraatioyhteiskuntaan. Tuloksena parahdus ilman tarkempaa kohdeyleisöä, hätääntynyt vastaus jokapaikan tietotekniikalle.

    Apuva. Eipä muuta.

    VastaaPoista
  8. Ei nyt mitenkään tähän teemaan, mutta kun on ylistetty Gobbia, niin pannaanpa nyt Nuccia.
    http://www.youtube.com/watch?v=9D_gDIiVG0o

    VastaaPoista
  9. Tuo piirtelyhän on siis englanniksi doodle ja "According to a study published by Applied Cognitive Psychology, doodling helps a person's memory significantly."

    Ehkä yleisemminkin, kaikenlainen näpertely saattaa parantaa muistia.

    Liikkumattomuus taas tyhjentää mielen - mikä voi olla hyvä tai huono, miten nyt milloinkin.

    Näin näperrellen

    VastaaPoista
  10. Apuvahan ei olisi mitään ilman esittäjänsä, kulturellia kylähullua James Potkukelkkaa, häntä jota mitä arkisemmat askareet saattoivat alkaa ahdistaa niin, että happi loppui ja pieretti.

    Putouksestakin näkee, kuinka ylivoimaisen suvereeni tyyppien tekijä on PPP. Aakekin on hyvä, mutta Petelius on nero. Harmi, ettei hän pysynyt Havukka-ahossa. Mäkinen on hyvä, mutta Petelius... niin, sehän tuli jo sanottua.

    VastaaPoista
  11. Henry: Kilohaili on kuulemma tonnikalan poikanen.

    VastaaPoista
  12. Paino- ja kielivirheet nyt jotenkin menettelee kunhan ne eivät sotke itse asiaa. Häiritseviä ne silti ovat jos niitä ammattilaiset tekevät jatkuvasti. Muutama valmis kirjakin on ollut niin virheillä koristeltuja, että polttaa on pitänyt. Blogikirjoitukset ovat ihmisten huvikseen tekemiä ja niissä olevia kirjoitusvirheitä tuskin kannattaa editoidakaan.

    Murrekirjallisuus on luku sinänsä ja jos teos on repliikkienkin ohitse murreasussa, niin harva jaksaa sitä lukea. Ainakaan savolaxiksi.

    Kotimaisia elokuvia tehdään usein huitaisten. Vedotaan sitten hurskaasti rahanpuutteeseen. Esimerkiksi paljon kehuja saanut kotimainen "Äidestä parhain" pilaantuu jo ensimetreillä: Lapsiperheen asuttama talo, josta viisitoistavuotinen koivikko alkaa heti rappusilta kun se varmasti olisi niittyjen takana häämöttäviä pisteaitoja myöten paljaaksikaluttua nurmea jos lähtömiljööksi on ollut tarkoitus esittää viimesotien aikaista asutustilaa.

    Elokuvassa esiintyvä, minua pöyristyttänyt virhe on kuin vastakohta virheestä kirjallisuudessa josta Erno Paasilinna on kaivanut esimerkin monille Euroopan kielille käännetystä Lapin-teoksesta, että mukamas hongat narisivat savottakämpän pihalla. "Honka on ainoa kuiva polttopuu ja sellaiset narisevat sitä kauempana kämpän pihalta, mitä kauemmin kämppä on ollut pystyssä."

    VastaaPoista
  13. "Absoluuttisen kielikorvan" selitys on eräänlainen saavutetun edun efekti - jos otti koulussa kieliopinnot tosissaan, on itserakkautta halveksia niitä, jotka eivät tätä vaivannäköä niin arvosta. Itse rakastuin aiheeseen, minua vain vaivasi jo koulussa aiheen vähäinen merkitys pidemmälle vietynä; luulen että "armoa ei Siperiaan"-tyyppiset jutut ohjasivat etsimään vastaavaa, mutta merkityksellisempää syventymiskohdetta lainopista. Tunnista silti itsessäni nuo mainitut kielellisen ehdottomuuden piirteet (vaikka iHmelaitteen aiheuttamat monet typot varmaan tekevät toteamuksen yllättäväksi).

    VastaaPoista
  14. Kun en ole kotoisin oikein mistään, yleiskieli on ollut murteeni. Pihalla isot pojat ottivat kerran puhutteluun: "Oot sie jostai' maalt' ko sie et puhu niinko myö?" Yritin arvokkaasto huomauttaa, että kysymys olisi oikeastaan tullut esittää toisinpäin.

    Tuttavissa on ollut iso murteiden kirjo. Kesti todella kauan tajuta, että raskaalta soinnahtava "köykäinen" tarkoittaakin kevyttä. Mitään en voi sille, että en osaa ottaa vakavasti kaakkoismurretta kiukuissaankin puhuvaa miestä ja paksun savon puhujat ovat mielestäni jatkuvassa suuveden tarpeessa.

    Keski-Savo on täynnä ihmeellistä nimistöä, esimerkiksi Varkaudesta Kämäri, Könönpelto, Puurtila tai Kinkamo.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - teemasta "kummallisia nimiä" olen erikoisen kiinnostunut Rauman lähistön paikannimistä - tienviitoissa on Unaja, Ihode, Kodjala ja Kodiksami. Toisaalta on siellä myös Rihtniemi, jota tunnetusta syystä ei huomaa erittäin murteelliseksi.

    Vakioselitys on viron kielen vaikutus, luultavasti siis Virun murteen.

    VastaaPoista
  16. Saatei soon niin viihryttävää se pilakun fiilaaminen. Yhtä mukavaa kun surokun tekeminen. Mun silämhän pistää nykyysin olletinkin tällääset: 1."...tervehtii tasavallan presidentti Tarja Halosta" Pitääs olla tasavallan presidenttiÄ Tarja Halosta. (Kun tualla resitentti-sanallon atripuutti, se taipuu pääsanansa mukhan.) 2. Vanhemmakkin ihimiset, jokka varmhan on osannu oikian muaron, sanoo nykyysin "joutuu mennä", vaikka pitääs sanua "joutuu menhön","pystyy lukia"/lukemhan", "pyrkii teherä/tekemhän". (Misthän tua tauti yhtäkkiä tuli?) 3. yhyryssanat: Meirän kirkonkyläs seisoo oikeen tiänviitas "Raivaaja patsas"! Mun pitää aina kattua muaallen, kun ajan siitä ohi. Terveesin Lissu, ent. kiälenhualtaja

    VastaaPoista
  17. Ad Rienzi et al:

    Murre on myös asenne; vaikkapa kaikki entiset eteläkarjalaiset sen tietävät. Siihen kuuluu puheen nuotti, tai intonaatio. Hyvin pienin elein, pienessä lauseessa, saadaan aikaan jantelaisen erottautumisuhan ilmapiiri.

    Terv. Mie oon Imatralt, etkä siekään oo mittään.

    VastaaPoista
  18. Varkauden paikannimet eivät ole lainkaan ihmeellisiä, paitsi ehkä joku Siitinselkä. Sen sijaan Tampereen ympäristö: Lihasula, Niihama, Multisilta, Murole . . .

    VastaaPoista
  19. Meni yllättävänkin pitkään ennen ensimmäistä murteella kirjoitettua kommenttia. Kas siinäpä harvinaisen näppärä tapa yhdistää mitäänsanomaton individualismi mitääntekemättömään maakuntalaisuuteen..

    VastaaPoista
  20. Tampereella joka toinen paikannimi päättyy päätteeseen -ma. Joku saisi ottaa videolle ilmeeni, kun yksikin näistä -maista ilmaantuu näkyviini. Sihistelen suupielestäni verta ja amalgaamipaikkoja.

    Kun sitä nyt yksinkertaisesti Ei Tehdä Noin.

    Joku kerta vielä, kun kaikki tarpeellisempi on tehty ja sisältö elämästäni kadonnut, poliisi pidättää minut hiiviskelemästä Tampereen ympäristössä ja takavarikoi tarranauhan, jolla olen muotoillut jokaikiseen näkemääni -ma-kylttiin sen puuttuvan toisen a:n.

    VastaaPoista
  21. "Joskus tuli listattua kivalta kuulostavia sanoja, sellaisia kuten kilohaili tai pomppa."

    Nice woody words

    VastaaPoista
  22. Mikäli arvon tohtori Kemppinen on edelleen kiinnostunut oppimaan nypläyksen jalon taidon, on se taito opittavissa myös kansalaisopiston kurssien ulkopuolella. Viittaan tietenkin itseeni. Referenssiä antakoon blogi www.thorstrom.com

    Jos aihe kiinnostaa, yhteystietoni löytyvät em. nettisivustolta. En ole kysynyt, mutta suosittelijana saattaisi toimia yksi tohtorin pojista.

    VastaaPoista
  23. Murretta kuuluu puhua eikä kirjoittaa.

    VastaaPoista
  24. Suattaa se olla nuinnii, vuan kumminnii; jos jostae iliminierattaes, että "tasavallan presidenttiä Tarjaa Halosta" nii aenahhii ite mieleen kaeakaesj, että "Tarjaapa hyvinnii Halosta"
    Uattelisiako työ?
    Uuatelkeeten!

    VastaaPoista