Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
30. maaliskuuta 2010
Takanotsa
Älkää yleensä uskoko, älkää liioin minua.
Asianajaja-isäni kertoi, en muista seurassa vai minulle, englantilaisesta asianajajasta, joka nosti pikkupoikansa seisomaan takanotsalle, otti askeleen taakse ja sanoi kätensä ojentaen:”Hyppää!” Poika hyppäsi, isä väisti. Kuhmu päähän, mustelmia ja iso parku. Isä sanoi:”Tämä oli sinulle tärkeä opetus. Älä koskaan luota kehenkään, älä edes omaan isääsi.”
Samoista piireistä on toinenkin hokema – ole kunniallinen, jos pystyt; ellet pysty, ole varovainen. Ulkomuistista sanoisin, että tämä olisi Lordi Chesterfieldin elämänohje menneiltä ajoilta.
Eli luin Uimosen kirjan Iiro Viinasesta loppuun ja tunnen tarvetta palauttaa lukijoiden mieleen, että Paavo Lipponen halusi monien kummaksi ja useiden kiukuksi Iiro Viinasen valtiovarainministeriöksi omaan hallitukseensa 1995. Vasemmiston ja ay-liikkeen nalkutus loppui jostain syystä. Sitten Viinanen meni Pohjolaan ja löi lopullisesti päänsä seinään.
Uimonen on oikeassa mainitessaan, että valtioneuvostossa ja vuorineuvosporukoissa toimitaan eri säännöillä. Hän jättää sanomatta, että rahamiespiireissä sääntö on, että sääntöjä ei ole. Kukaan ei ole vastuussa mistään. Politiikassa myös kelmi joutuu keräämään ainakin toisia kelmejä ympärilleen ja konnankoukut ovat usein sellaisia, että lehdistökin ymmärtää ne. Siten niistä voi tulla kohtalokkaita.
Talouselämässä todelliset tihutyöt ovat niin vaikeaselkoisia, ettei niistä saada aikaan uutisia.
Olen viime aikoina lukenut monta kirjaa ja suuren määrän artikkeleita sellaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista, joista tiedän huomattavasti enemmän kuin nuo kirjoittajat. Tämä ei vaihteeksi ole pröystäilyä. Olen nyt sattunut olemaan itse mukana joissakin asioissa, aivan viime aikoinakin, ja sopimassa siitä, mistä vaietaan.
Minun ei tarvitse vetäytyä oletettujen periaatteiden taakse ja vakuutella, että en tule koskaan kirjoittamaan mitään mielenkiintoista. Tiedän nimittäin juuri sen, että ymmärrykseni on vajavainen. Poliittisista, taloudellisista ja, tahtoisin sanoa, kulttuurisista asioista voi olla todella selvillä vain jos on täysillä mukana pelissä kavaltamassa salaisuuksia ja levittämässä valheita.
Minä en ole. Olen vähä vähältä lakannut käsittämästä ihmisiä, jotka viihtyvät seurassa. Jotkut jopa lentelevät tuttavien kanssa sinne tänne, muka lomailemaan. Jotkut, kuten Iiro Viinanen, ammuskelevat viattomia eläimiä ympäri metsiä ja istuvat nuotiolla juomassa viskiä pullonsuusta.
Luullakseni Viinas-kirjan muuan piiloon jäävä asia on pankkien ja vakuutusyhtiöiden aiheellinen pelko ennen 2001 sekasortoa ja taas sen jälkeen.
Raha ei haise. Se ei myöskään puhu mitään kieltä. Sillä ei ole kotia.
Elän sen käsityksen vallassa, että ainakin saksalaiset finanssi- ja vakuutusjätit ovat useamman kerran miettineet, kannattaisiko skandinaviset firmat huitaista ohimennen hengiltä.
Kun tämänkin blogin kirjoittaja ja kommentoija käännähtelevät vanhasta muistista milloin Wenäjän, milloin Ameriikan suuntaan, sitä sopii ihmetellä.Weänäjä on hirmuinen, kuten tuota oikeinkirjoitusmuotoa käyttänyt siilitukkainen mies toisteli päiväkirjoissaan 1940- ja 1950-luvuilla. Ja Ameriikkaan on pitkä matka ja välissä on paljon vettä.
Saksalla on ollut enimmäkseen piilevä mielenkiinto ottaa haltuunsa muinaiset alusmaansa. Ruotsi tottelee ruoskaa. Se on nähty kahdessa sodassa ja useassa rauhassa. Tanskasta tuli 1866 suhteellisen autonominen maakunta. Suomi heittäytyi Saksan syliin talvella 1918 ja kesällä 1944 ja... Niin, miksi kukaan ei kysy, miksi Stasi oli niin kiinnostunut Suomen vakoilemisesta, ja miksi kukaan ei kysy, missä ovat nyt Saksan liittotasavallan vakoilupaperit?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Älkää yleensä uskoko, älkää ainakaan Kemppistä.
VastaaPoistaHyvä paluu taas asiaan!
VastaaPoistaKaltaisiasi "v-hulluja" on palstat pullollaan! Vaan uskallan epäillä, ettei se koneilla kerskailu lopulta Sinua itseäsikään tyydytä?
Minun autokoulunopettaja-isäni kertoi samaa "hyppäämisopetusta" juutalais-isästä? (jotain yhteistä teissä advokaateissa ja jutskuissa lienee? (sanonta Tsehovilta!))
Tunnet varmasti Paasikiven pitämättömän puheen Leningradin valtauksen juhlapäiväksi?
Miksi venäläisten on kautta historian ollut pakko valloittaa maita, vaikka heillä sitä kyllä on maata ja maan rikkauksia, muillekin jakaa, miksi?
pekka s-to.
P.S. Kyllä se Stasin vakoilu meni vielä sen leniniläisen maailmanvallankumouksen piikkiin.
Sinä vaan et tainnut olla sitä tekemässä...siis vallan...vakoilukumousta?
K:
VastaaPoista..ja miksi kukaan ei kysy, missä ovat nyt Saksan liittotasavallan vakoilupaperit?
M'luulen, että kaikki sellainen olisi hieman epäkorrektia, jo ajatuksena.
Yks tyyppi on valloissa kolmikirjaimisen, kuten sanotaan, värväämä. sen upseerikollegat vain vetävät lippaan täällä kuin potkun persiille saaneina, ja supo ei voi sanoa puolta sanaa koska lafkan oma tiedonsaanti suurten kuvioista on pelissä.
Samaa koskee tätä lähihistoriaa, ja varsinkin historian hyviksiä, joihin Saksan liittotasavalta lukeutuu.
Jukka Rislakki kirjoittaa taas, nyt uutta kirjaa aiheesta Atomipommi, kylmä sota ja Suomi.
Tietääkseni ainut lähde, joka yritti spesifisti vastata tohon Kemppisenkin kaksiosaiseen loppukysymykseen, on Rislakin Erittäin salainen: vakoilu Suomessa, 1982: Miksi Suomi oli vakoilun runsaudensarvi?
Saksan liittotasavallan vakoilupaperit olivat myös Stasilla, sillä jos oli johtavien politiikkojen sihteereinä Stasin värväämiä agentteja ja niin edelleen, niin miten sitten jokin niin harmiton asia kuin Liittotasavallan tiedustelu muka toimi (osittaisen) denatsifikaation jälkeen?
VastaaPoistaLäntisten tiedostelupalveluiden ja aikalaisten käsitys oli, että "tieto" vuosi, ja jotakin BND:n tehokkuudesta kertonee esimerkiksi se, että sen tuhannesta kontaktista kansantasavallan puolella olisi ollut yhdeksän kymmenestä Stasin kaksoisagentteja! Varovainen arvio, jos ottaa DDR:n reaalitodellisuuden huomioon, oppositioryhmien kokouksissahan saattoi käydä enemmän Stasin urkkijoita ja ilmiantajia kuin konsanaan toisinajattelijoita. Byrokratian ja paperiteollisuuden riemuvoitto!
Sonera on ruotsalaisilla, sinne meni myös suurin osa ns. punapääomaa Koviston nenän alta.
VastaaPoistaKuten myös MTV3 ja yhä enemmän maksutv-kanavista mikä on tulevaisuuden valtaväylä.
Eräiden maiden tiedustelupalvelut ovat kuin "Kysykää meiltä mitä vaan, me vastataan mitä vaan" -palvelu. Parhaat vastaavat jopa kysymättä jätettyihinkin kyymyksiin.
VastaaPoistaKemppinen: ..."Isä sanoi:”Tämä oli sinulle tärkeä opetus. Älä koskaan luota kehenkään, älä edes omaan isääsi.”"
VastaaPoistaTämä taitaa sopia sinne Herlinienkin suuntaan?
Ruotsalaisilla on yhtä hyvin pullat uunissa kuin belgialaisilla Kongossa jotka kelasivat lähtiessään piuhat mukaansa puhelin- ja sähkötolpista, jos sellainen tilanne eteen tulee kuin IKEA näkyy nyt savolaisia pelottelevan alettuaan lykätä hallihankettaan Kuopiossa.
VastaaPoistaAd Omnia - aformismi - tuo juttu takanotsasta (mantelpiece) on osittain hurjaa huumoria, osittain hyvin vakavasti otettava ohje.
VastaaPoistaViisaus on: älä jättäydy sen luulon varaan, että pappa betalar, että joku toinen hoitaa, että ei oikeastaan tarvitse itse ajatella eikä ainakaan toimia niin kuin on itse ajatellut.
Lueskelen parasta aikaa sitä Hitler-elämäkertaa, hitaasti ja suhteuttaen.
VastaaPoistaOnko se vain minun kuvitelmani, että maailmanpolitiikan pelisäännöt ovat 50 vuodessa muuttuneet? Vai onko peli yhä yhtä härskiä, mutta me emme vain sitä tiedä?
Vai onko vika historoitsijoiden?
Tarina hyppäyttämisestä ja väistämisestä on laajalle levinnyt.
VastaaPoistaSe ei oikein tunnu enää mukavalta, kun kuulee erikoislastenhoidon ammattilaisilta tapauksista, joissa isä on oikeasti kouluttanut lastaan noin.
Ja sitten on hieman vaikea luottaa. Kehenkään. Juuri ollenkaan. Sellainen ei auta elämässä eteenpäin.
Jotkut tarinat ovat vaarallisia.
Mutta missä kulkee sinisilmien ja paranoidisen katseen raja? On kova hinta, jos kaikkea pitää epäillä. Siinä voi mennä elämä sivu suun.
VastaaPoistaSilmiähän voi olla muuallakin kuin päässä.
Oblomoville:
VastaaPoistaEikös olekin ollut nimenomaan läntisen ihmisen osa esittää kysymyksiä "kuka olen, mistä tulen, minne päädyn?", mutta ei löytää niihin kaikkiin vastauksia? Mitä virkaa muuten kirjanoppineille jäisi, jos ei raottaa salaisuuden verhoa tuonpuoleisessa odottavaan?
Pohjolan Conventum-kauppa, jossa Pohjolan isännättömästä talosta siirrettiin 2 % surkeasti menneen nakkikioskin omistajille. Tämä tapahtui Iiro Viinasen jälkeen ja eri henkilöiden juoniessa. Iiro yritti aiemmin putsata Suomi-yhtiön vakavaraisuuskassan Pohjolan isännättömään taloon. Onneksi ei onnistunut, olisi sekin mennyt Connan miehille.
VastaaPoistahttp://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=yrityskauppavalvonta/yrityskaupparatkaisut&sivu=ratk/r-2001-81-0577
Ettei jätetä itsemme siihen luuloon, että pappa betalar olisi syytä tutkia mitkä asiat ovat eli ovat ontologiaa ja mitkä asiat epistemologiaa eli ovat mitattavissa ylipäänsä sillä väliin notkahtaa sellainen asia kuin kauneus (hyveet ylipäänsä) sillä ne joutuvat saumaan ja liukuvat juridiikasta ja ns. faktasta kuin vesi hanhen selästä mutta ovat silti oikeita asioita minkä mukaan ns. demokratia ohjaa itsensä. Olen lainannut kirjan tieteellisestä mittaamisesta; "Hur mäter man vackert?" joka kertoo, että vaikeus on olemassa mutta kuten Schopenhauer on olemassa tiedossa siihen suuntaan kun on valinta kyseessä niin läsnä mutta tipahtaa pois kun pitää jälleen katsoa toisesta suunnasta kuten USB:n tikun logo: ekvifinalisuus ja multifinalisuus eivät vastaakaan toisia. Ja se, joka sen tajuaa rakenteellisesti on voittaja. Schopenhauerhan tajusi, että ei tarvitse kertoa kaikkea: how to remain winner oli teema. Ikävää on, että kun joku voittaa joku toinen häviää ja se ei ole elämän tarkoitus koska makkaralla on kaksi päätä, elämällä ei pitäisi. ...nur der Wurst hat zwei Ende.
VastaaPoistaVoittajaproblematiikka on vain niin pitkälle mennyt ja sitä on huudettu ja toitotettu että samalla on kananmunista tullut tuhkamunia; irtonaisia kevyeitä ja typeriä. Ajavat toki maasturi-Mersuissa ja peniksenjatkeAudeissa mutta mitä semmoinen tarkoittaa pitkän päälle meille oikeille ihmisille, joiden jälkeläiset synnyttävät oikeita vauvoja, oikeita keltuaisia munan sisällä, eikä vain För Syns Skull kuten äärikonservatiivit sen kuvittelevat. Minä siis syytän eniten äärikonservatiiveja tässä suhteessa ja toiseksi heitä seuraavia sosiaalidemokraatteja; miten ei anneta aikaa oppimiselle vaan kuvitellaan että kun se oma pää on jotain tajunnut niin sitten on kaikki muutkin. Mutta niin ei ole.
Ja sen takia sisäänpääsykokeet ovat ok ja saisi päästä lisääkin sen perusteella; motivaatio on tärkeämpi kuin manipuloidun koulun manipuloidut kakarat joille osaaminen on puhdasta behaviorismia usean sukupolven kautta: geeni-behaviorismia jota joku kutsuu flowksi.
On pahaksi meille muille, jotka käännymme automaattisesti kohti rinnettä kun on tarkoitus hiihtää: me tunnemme missä on painovoima - heidän pitää siitä lukea ensin.
Oikeastaan tuo takanotsajuttu on puistattava:
VastaaPoistaettäkö oma isä ei ottaisi kiinni, kun lapsi hyppää pyynnöstä syliin, vaan antaisi lentää nenälleen opetuksen vuoksi. Mitä muuta siinä oppisi kuin olemaan enää koskaan luottamatta omaan isäänsä.
"Raha ei haise. Se ei myöskään puhu mitään kieltä. Sillä ei ole kotia."
VastaaPoistaJa kaiken lisäksi se on fiktiota.
JK:"Viisaus on: älä jättäydy sen luulon varaan, että pappa betalar, että joku toinen hoitaa, että ei oikeastaan tarvitse itse ajatella eikä ainakaan toimia niin kuin on itse ajatellut." ---- Tuo natsaa parhaiten rakkauselämään liittyvissä asioissa.
VastaaPoistaTämä - JK:"Saksalla on ollut enimmäkseen piilevä mielenkiinto ottaa haltuunsa muinaiset alusmaansa. Ruotsi tottelee ruoskaa. Se on nähty kahdessa sodassa ja useassa rauhassa. Tanskasta tuli 1866 suhteellisen autonominen maakunta."
- herättää ajatuksia (suhteellisesti ottaen). Siis tuli mieleen tämä Timo Vihavainen: " Snellman, Marx ja muut menneiden vuosisatojen hegeliläiset eivät kuulu tähän aikaan ja voidaan haitatta unohtaa. Päästökauppaa käyvät, halujaan tyydyttävän höyhenettömän kaksijalkaisen vastaus tulevaisuuden haasteeseen on, että on parempi olla olematta suomalainen kuin olla suomalainen. Suomalainen kansallisvaltio on tältä kannalta katsottuna kuin raamatun mainitsema synti henkeä vastaan: sillä ei ole oikeutusta enempää nykymaailmassa kuin tulevassa. Kansallisuus ei kanna mitään erityisiä arvoja: vain yleismaailmalliset arvot, kuten halujen tyydytys ja tasa-arvo ovat todellisia. --------- Sen sijaan, että nuoria selvällä rahalla kannustettaisiin hankkimaan lisää lapsia, sijoitetaan rahat muualle. Voidaan tuskin epäillä sitä, että tekeillä on länsimaisen kulttuurin itsemurha, jota itse aiheutetut kansainvaellukset vauhdittavat."
"Muuttuvat 'olosuhteet' eivät ole jotakin, joka vaikuttaa ihmisiin heidän 'ulkopuoleltaan': ne ovat ihmisten välisiä suhteita." - Norbert Elias
Elikkä jos tässä käännähtelyssä ei pidä unohtaa Saksaa, niin mieleen tulee, että liioitteleeko Vihavainen ja kuinka paljon - vai eikö, ja jos ei, niin eikö tuo kansallisvaltiosta sanottu sitten koske myös Saksaa, ja jos ei niin miksi ei. (Entäs USA sitten, voiko sitä samassa mielessä luonnehtia kansallisvaltioksi.)
Kuten kaikki hyvin tietävät; Saksa on euroalueen suurin kansantalous. Sen osuus euroalueen talouden arvosta on kolmannes. 2008 Saksa oli Suomen kolmanneksi suurin vientimaa. Sen osuus Suomen viennistä oli 10%. Saksan bruttokansantuote supistui 2009 5 % vuodesta 2008. Joka oli suurin taantuman tuoma pudotus toisen maailmansodan jälkeen. (Ja Saksa on edelleen melkoisen korporatiivinen valtio.)
Wikipedia:
1920-luvun lopussa Fritz von Opel rakensi rakettimoottorilla liikkuvia autoja, moottoripyörän, lentokoneen ja junavaunun. Vuodesta 1929 lähtien Opel on ollut General Motorsin (GM) omistuksessa.
10. syyskuuta 2009 GM teki päätöksen Opelin 55 % enemmistön myynnistä Magna-Sberbank-konsortiolle, mutta perui sen marraskuussa, huolimatta siitä että yhtiö oli jo saanut 1,5 miljardin US$ lainan Saksan valtiolta osana kaupan toteutumista.
No siellä minne on pitkä matka (useampia tunteja joka tapauksessa) ja jonka meistä erottaa se valtameri funtsitaan kovasti - jotakin... esimerkiksi mitä?
Jim Rogers - http://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Rogers - ennusti jokunen päivä sitten, että euro häviää maailmankartalta 15-20 vuodessa. Ihmettelin, että miten niin 15-20 vuodessa - miksei sitten aikaisemmin. "Jos euroalue säntää Kreikan avuksi, euron fundamentit tulevat Rogersin mukaan heikkenemään." - luki eräässäkin lehdessä.... Huoh - http://www.youtube.com/watch?v=dtdtgpyPfTs&feature=related
http://en.wikipedia.org/wiki/Hans-Werner_Sinn
The following is the transcript of the interview with Ifo President Hans-Werner Sinn: http://uk.finance.yahoo.com/news/reuters-interview-with-ifo-head-hans-werner-sinn-reuters_molt-2f203cfb7521.html?x=0
"The euro is not endangered in the sense that it will collapse over this. You have to remember: the euro is a success story for Europe. It spared us exchange-rate volatility throughout this crisis, that would otherwise certainly have arisen."
"But the issue of Greece is definitely a threat to the euro."
Niin tai yksinkertaisemmin: ei pidä luottaa kehenkään eikä mihinkään ennen kuin rahat ovat omalla tilillä
VastaaPoistaAd Omnia: - suurempi osa luonnehäiriöinä näkyvistä vammoista on isien kuin naapurin setien aiheuttamia.
VastaaPoistaMyös: sellaista verenhimoa kuin eräissä perinnönjaoissa ei kohtaa missään teurastamossa.
Ad Omnia: - jotenkin jäi mieleeni, kun kaksi ruotsinkielistä ministeriä sanoi P. Haavikolle ja minulle 1972, että herrasmiessopimus riittää, johon silloinen esimieheni:"Ehkä riittäisi, mutta kun paikalla ei ole yhtään herrasmiestä." Oltiin ostelemasa kirjapainoja ja yhtiöitä.
VastaaPoistaPOLITIIKASSA MYOS KELMI JOUTUU...
VastaaPoistaPorissa ilmestyvassa Satakunnan Kansassa oli tanaan paakirjoitus "Ilkka Kanervan olisi aika vetaa johtopaatokset...". Jotenkin uskon, etta taas poliitikko tai poliitikot pesevat poliisit. Janna kuitenkin nahda.
Paavo Haavikosta ollaan puuhaamassa elokuvaa. Kukahan saa esitettäväkseen aisankannattajan roolin?
VastaaPoistaPoika on isän lajityypillinen vastustaja, naapurinsetä vain harjoitusvastustaja. Isä on sitä tyttärelleen, jolle naapurinsetä taas on jo kovin vakava juttu.
VastaaPoistaTakkapetos on kuitenkin hirmuinen.
Paavo Haavikon gentlemanniudesta ei kai koskaan ollut suurempaa keskustelua, pojallaan se kuitenkin on verissä. Kuten luullakseni Kemppisilläkin.
> rahamiespiireissä sääntö on, että sääntöjä ei ole.
VastaaPoista"Tulee osakeindeksi sijoituspapereita, jolloin saa hyödyn, jos osakkeen pörssiarvo nousee. Sama osake myydään myös semmosena, että saat sen osingot. Elikä siis kuluttajille myydään kahteen kertaan yhtä ja samaa osaketta.
Ja monenlaisii muita tämmösii rakennelmii tulee ja sitten kun niitä vielä palastellaan pienempiin siivuihin ja niistä riskaabeleimmista siivuista luvataan ne suurimmat tuotot ja puhutaan sitte 'suuri riski, suuri tuotto' aivan selvästi kauppakorkeakoulussa opittua tekstiä!
Kun suurimmalla riskillä olevat meneekin mädiksi niinku ne ehkä oli tarkotettukin niiden rakentajien ja suunnittelijoiden ja strukturoijien toimesta niin ne on saattanu samat tyypit vakuuttaa ne itsellensä: he saavat rahat siitä kun nää mätäneekin yksityisasiakkaiden käsiin.
Tämmösestä saatiin kiinni Amerikoissa näiden subprime asioden yhteydessä tää Goldman Sachsin kuuluisa pankkiiriliike, jonka pääjohtaja Lloyd C. Blankfein näissä kuulemisissa joutui myöntämään, että samaan aikaan kun myytiin subpraimeja ympäri maailman, niin samaan aikaan pankkiiriliike löi vetoa sen puolesta, että nää omat myytävät mätänee. Ja kun mätäni, niin pankkiiriliikkeen sisäpiirijärjestelyissä taseen ulkopuoliset yhtiöt ja siellä olevat keskeiset pankkiirit veti rahat ittellensä.
Että tällasta on tää maailman turbulenssi meno ja meininki, mutta Suomessahan eletään semmosessa kukoistusidyllissä ettei näistä tartte pahemmin tietää kunhan hymyillään ja ollaan kilttejä toisillemme."
Mikä Maailmaa Liikuttaa:
'Yli-Rahavallan tila ja hentoharteinen muonamiehensä Tri Kukoistus.' (Lehto-Kaven/Sjöstedt/Jakonen)
http://lyh.fi/D7
Koneilla ja liike-elämän suhteilla brassailu on jo vintage-Jukkaa. Hänellä on etunojaa ja otsaa. Jäi taas epäselväksi, miksi hän asian mainitsi, oliko se jonkin argumentin tai johtopäätöksen tausta tai osa? Maininta siitä, ettei mitään sääntöjä olisi, ei ole hääppöinen, ei edes totta. Tietysti pisnestä on monenlaista, ja aivan varmasti caseja löytyy. Mutta eiväthän shakinkaan säännöt kovin helposti yksittäisistä siirroista näy.
VastaaPoistaMeille, jotka olemme "pelissä" täysiaikaisesti, me - Jaakko Lassilan sanoin - jotka emme vain lue talousuutisia vaan teemme niitä, on arkipäiväistä (business- lehdet kun ilmestyvät vain silloin) lukea arvailujen, väärinymmärrysten ja pelkän tietämättömyydenkin varassa kirjoitettua tekstiä asioista, jotka tunnemme ominamme. Siitä tulee sama tunne kuin kuulemma urheilijoille kannunvalannasta kisojen aikaan: parhaillaan merkityksetöntä, välillä valitettava häiriö. Tyrkkyjulkkisten kenties kokemia kicksejä ei tunnu.
Tyypilliset erot julkisen ja todellisen tiedon välllä syntyvät kun a) jokin irralliseksi luultu toimi on tosiasiassa isomman suunnitelman välivaihe, tai b) pelisiirroksi luullaan erillistä transaktiota. Edellisessä tilanteessa on tavallaan "iso salaisuus", mutta jälkimmäisessä nimenomaan ei, on vain ajoituksen synnyttämää "contextual secret"-kamaa, jota jo määritelmällisesti on aina, ja tätä sisäpiiriitieto tyypillisesti on. Nurinkurisesti juuri näistä silpuista otetaan NDA-lomakkeisiin nimiä ja pidetään compliance-hemmot tyytyväisinä rekistereillä. "Suurista" eli pitkäikäisemmistä salaisuuksista ei lippu-lappuja useinkaan vaihdella, vaan kyse on, sananmukaisesti, luottamuksellisesta tiedosta. Tämän vuoksi kummeksun päivän tekstiä, MOT Confidential.
Lienee kai Kemppisellekin selvää, että suuri osa maailman kaupasta tehdään pelkästään luottamuksella. Kusettajat ovat entisiä kauppiaita hyvinkin pian. Pitää muistaa lisäksi kulttuurierot. Aasiassa sukulaisten suosiminen ja sen sellainen on ihan eri tasolla kuin esimerkiksi meillä ja syy on hyvin yksinkertainen. Sukulaista ei voi lahjoa, koska se yksi vanha setä jossain ding-dong-donky-kong-kylässä voi suuttua ja se määrää jänteet leikattavaksi.
VastaaPoistaOn tottakai myös tapauksia, jossa suku riitelee, josta esimerkkinä viime päivien Otava & Reenpäät, mutta se johtuu vain siitä, että ne ovat lukeneet liikaa Jalna-sarjaa.
Jostain kumman syystä "läpinäkyvyys" on jotenkin helvetin hienoa kaupanteossa, mutta mun mielestä se lisää vain kustannuksia, samoin kuin kirjanpito ja yrityslakimiesten käyttö. Fordilla alkoi mennä huonosti vasta kun yhtiö joutui pitämää kaksinkertaista amerikkalaista kirjanpitoa ja tilintarkastuksia. Tuo ajoittuu siihen aikaan kun ainoa omistamisen arvoinen Ford eli Mustang 66 vaihdettiin uuten korimalliin.
Iäti vaikuttavat isät ja äidit. Ikinä ei olisi uskonut, että meissä suurissa ikäluokissakin vaikerrus kuuluu kun tuuli käy yli. Mutta kaikki voi korjata, ainakin paikata. Ensin vain täytyy tunnustaa rikkinäisyytensä.
VastaaPoista